Olen todennut, että täysin erilaisista taustoista tulevien parisuhde ei kestä
Lapsuuden kodilla on käsittämättömän suuri vaikutus siihen, millaiseksi ihminen muovautuu. Takana 2 pitkää suhdetta, jossa yritin ymmärtää duunariperheen poikaa, jonka elämänkatsomus oli täysin ristissä omani kanssa. Toisessa suhteessa mies vetosi joka tilanteessa isättömään lapsuuteensa ja äitinsä alkoholi ongelmiin. Kolmatta kertaa en uskalla edes ajatella yrittää, sillä parisuhde on niin monen asian summa.
N.51
Kommentit (218)
178. Ei ärsytä enkä vähättele, mutta hänen käsityksensä ei vain ole yleisesti hyväksytty fakta. Älykkyys ei synny vain X-kromosomin vaikutuksesta ja kyseessä on teoreettinen mallinnus, josta ei ole ole konkreettista ja vahvistettua DNA-dataa, että näin olisi. Kyseessä on siis vain hänen teoriansa, ei todistettu fakta.
Älykkyys on moniaineksisesti ja monien geenien yhteisvaikutuksesta syntynyt ominaisuus, ei vain yhden "älykkyysgeenin" tulosta. Jos olisi toisin, olisi se suht helppo osoittaa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Perimän ja ympäristön vaikutuksia tutkitaan kaksostutkimusten avulla.
"Meillä on täysin eriytyneet harrastukset. Mieheni harrastus liittyy lähinnä tietokoneeseen, ja omani tapahtuvat kodin ulkopuolella. Ei silti tee liitosta huonoa. Huomenna 36. hääpäivä."
Ei kai kukaan ole niin väittänytkään, että erilliset harrastukset olisivat huonon avioliiton merkki? En minä ainakaan. (Meillä muuten lähes samanikäinen liitto, alkaa 39. yhteinen vuosi ensi helmikuussa, monilla täällä on pitkiä avioliittoja.)
Olen korkeasti koulutettu sivistysalan ihminen ja kotoisin yrittäjäperheestä
Kodin sivistystaso inspiroi minua sivistyneen ihmisen kanssa suhteeseen, mutta se riippuu määrätyistä asioista.
Boheemi taiteilija olisi ok.
Määrätyt elinpiirit, vaikka olisivatkin jonkin verran sivistyneitä, eivät inspiroi lainkaan,
kuten papit ja muut kirkolliset tyypit.
Synkkää, ahdistavaa porukkaa.
Sitten on korkeasti koulutettuja, mutta kyse ei ole sivistysalasta, esim. insinöörit. Nämä ovat ehdottomasti nounou.
Mutta taustani kyllä vaikuttaa siihen, että yritysmaailman ihmisten kanssa synkkaa hyvin.
Olen ns. kotonani heidän kanssaan.
Ei tosikkoja nipottajia minulle.
Vierailija kirjoitti:
155. Hmm, enpä tiedä. Muskeliveneen sijasta arvostetaan ehkä purjevenettä, luksusauton sijasta kallista perheautoa tai herkutellaan museoajoneuvolla ja ruutua ei välttämättä ole koko talossa.
Hassua, että ajattelet kirjojen olevan jonkinlainen statusesine. Eiköhän Väinö Linnan kootut kirjahyllyssä ole jo mennyttä maailmaa. Kirjoja luetaan nykyisin paljon tabletilta, mutta lukutoukille kertyy silti isot määrät kirjoja kotiin, koska vain murto-osa kirjoista on sähköisinä. Kirjastoissa on paljon kirjoja, jos yliopiston kirjastotkin lasketaan, mutta silti niitä kirjoja vain tuppaa kertymään haitaksi asti. Näin ainakin omassa ystäväpiirissä. Myös lapseni ovat aina lukeneet paljon. Kirjoja he käyttävät tietoisesti poistamaan aivonsa ruudun tuijottamisesta ja työpäivän raistuksista Fyysisen kirjan lukeminen virkistää aivoja. Ja usko tai älä, on paljon ihmisiä jotka rakastavat kirjoja. Myös duunareissa on varmasti joukoittain sellaisia ihmi
Joo näitä fyysisiä kirjoja todellakin keräytyy jopa liiaksi asti. Ja omat lapset lukevat päivittäin. Tämä lukuinto taitaa periytyä.
Ennenaikaan kirjat olivatki statussymboli. Ja se, mitä kirjoja kullakin oli, kertoi sit taustat ja aatteet.
Takavuosina oli työkaveri, jolla oli vielä tarve julistaa punaisuuttaan. Siis reilu kakskytvuotta sitten. Hän piti illanvietoissa palopuheita aiheesta, kuinka vassarit ovat kulttuurikansaa ja me oikeistolaiset emme (tämä oli hassua sikäli, että toinen haukuttu ystäväni tuli vasemmistolaisesta suvusta ja itse tulen vanhasta kulttuurisuvusta). Hän kertoi myös, miten meinasi erota poikaystävästään, koska tällä oli valkoisten kirjoja hyllyssään. Lopulta joutui hyväksymään sen, että miehensä isovanhemmissa oli sekä punaisia että valkoisia.
Nykyään asuvat onakotitalossa ja ajavat vain Alfa Romeoilla. Elävät siis hyvin keskiluokkaista elämää.
Jotenkin toivoisi, etteivät sadan vuoden takaiset tapahtumat määrittäisi meitä enää niin jyrkästi. Silti edelleen joudun paheksunnan kohteeksi johtuen jostakin, mitä aatetta perheeni on joskus kannattanut. Ilman, että näistä erityisesti mitään edes keskusteltaisi.
"Jos liikenne on se ainoa ero maalla ja kaupungissa, joka sen eron tuottaa"
En sanonut sen olevan ainoa ero.
"niin se rikas kaupunkilainen saattaa citymaasturillaan sahata vaikka kuinka monta kymmentä kilometriä päivässä."
Saattaa toki mutta keskimäärin maalla asuva ajaa kyllä ihan arjen menojen takia pidempiä matkoja.
"Että jos sulla ei ole oikeaa tutkimustietoa tästä (tuoretta, mielellään), niin anna olla."
Sinä puhut siitä miten tulotasot kaupungissa ja maalla ovat erilaiset ja siksi maalla oleva kuluttaa usein käytännössä vähemmän kuin kaupungissa asuva. Joka on totta. Mutta tämä ei edelleenkään tarkoita että maalla asuminen sinänsä olisi ekologisempaa.
"Maaseudun tyhjentämisestä ei hyödy Suomessa kukaan lopulta."
En halua tyhjentää maaseutua. Olisi hyvä jos moni sekä vaihtaisi ekologiseen pienikulutuksisiseen elämäntapaan ja halunsa mukaan pitäisi maasudunkin asuttuna. Mutta ei maaseutua pidä markkinoida niin että maalle muutto pelkästään olisi joku ekoteko jos muuten ei muuteta mitään kulutuksessa.
"En vedä mutkia suoraksi, vaan tätä on tutkittu. Siitä oli iso juttu Hesarissa nelisen vuotta sitten, saattaa löytyä netistäkin."
Jos viittaat tutkimukseen liikennepäästöistä niin sen tulos oli päästöjen lisääntyminen tulojen myötä ja että suurituloiset saastuttavat eniten. Tällä ei ole suoraa tekemistä asuinpaikan kanssa.
Maalla pienituloinenkin joutu käytännössä omistamaan auton samalla kuin kaupungissa asuva pienituloinen pärjää ilman.
185. Olemme ilmeisesti suht samaa ikäluokkaa, mutta en tunnista mitään tuollaista. Ainoa kommunistiperhe, jonka tunnen, on jo mainitsemani perhe, jossa äiti oli taiteilija ja olivat punaisista suvuista, mutta siitä ei koskaan puhuttu. Asuivat varakkaiden ihmisten alueella, joten ehkä se sitten vaikutti.
Mielenkiintoinen havainto tuo, että kirjat edustivat aatetta ja niistä voi päätellä puoluekantaa tai jotain muuta. Itselleni vieras ajatus ja oma kirjahylly on varmasti aikamoinen sekamelska tuossa mielessä :) Kirjakerhot olivat yleisiä minun lapsuudessani, harmi, että ovat mennyttä. Vanhempanikin kuuluivat kirjakerhoon eli uusi kirja tuli kerran kuussa. Näin he säästivät aikaa, kun joku valitsi heille uusia kirjoja. Aika kattavasti siinä tuli romaaneja luettua. Lisäksi luimme useita sanomalehtiä ja naapureiden kanssa vaihdeltiin ulkomaisia aikakausilehtiä. Kerran sain China Today -nimisen julkaisun, jonka täytyi olla tuolta taiteilijaäidin perheestä peräisin. Se oli visuaalisesti upea, punaista, turkoosia, jälkikäteen värjättyjä kuvia punaposkisista ihmisistä vähän Jehovan todistajien tyyliin. Sisällöstä en muista mitään, mutta eiköhän se jokin kommunistiaviisi ollut.
Eli on parisuhteen kannalta parempi jo anopilla on sopusuhtainen tausta kuin jos on valtava tausta ??
Näin se on. Minua koitettiin kovasti muuttaa. Kävin kouluja ja kun en saanut heti alan töitä niin appivanhemmat käskivät tyttären ottamaan eron. Puolisot ovat avioliitossa samaa joukkuetta joiden kuuluisi pelata yhteen. Silloin ei pidä enää uskoutua kieroille vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
"En vedä mutkia suoraksi, vaan tätä on tutkittu. Siitä oli iso juttu Hesarissa nelisen vuotta sitten, saattaa löytyä netistäkin."
Jos viittaat tutkimukseen liikennepäästöistä niin sen tulos oli päästöjen lisääntyminen tulojen myötä ja että suurituloiset saastuttavat eniten. Tällä ei ole suoraa tekemistä asuinpaikan kanssa.
Maalla pienituloinenkin joutu käytännössä omistamaan auton samalla kuin kaupungissa asuva pienituloinen pärjää ilman.
En viittaa. Tutustu Jukka Heinosen ja Seppo Junnilan tutkimuksiin.
"Olet kritiikissäsi samoilla linjoilla kuin Soininvaara, joka kommentoi näin (lukematta tutkimusta!)."
Minä en kritisoinut muuta kuin liian yksinkertaistavia johtopäätöksiä. Ihmistä ei voi pelkistää vain siihen asuuko hän maalla vai kaupungissa. Ihmisen tuottamiin päästöihin vaikuttaa niin moni muu seikka että maaseudun ja kaupungin eron voisi tutkia vain laittamalla täsmälleen sama ihminen samoin tarpein ja kulutustottumuksin sekä maalle että kaupunkiin ja vertaamalla sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En vedä mutkia suoraksi, vaan tätä on tutkittu. Siitä oli iso juttu Hesarissa nelisen vuotta sitten, saattaa löytyä netistäkin."
Jos viittaat tutkimukseen liikennepäästöistä niin sen tulos oli päästöjen lisääntyminen tulojen myötä ja että suurituloiset saastuttavat eniten. Tällä ei ole suoraa tekemistä asuinpaikan kanssa.
Maalla pienituloinenkin joutu käytännössä omistamaan auton samalla kuin kaupungissa asuva pienituloinen pärjää ilman.
En viittaa. Tutustu Jukka Heinosen ja Seppo Junnilan tutkimuksiin.
Olen tutustunut. Mikä niissä on ristiriidassa sen kanssa mitä minä olen sanonut? Esim. edellisellä sivulla linkattu tutkimus nimenomaan havainnoi taloudellisten rojen ja sitä kautta kulutuksen suuren vaikutuksen käytännön päästöihin. Ja se ei suoraan riipu asuinpaikasta.
Vierailija kirjoitti:
Eli on parisuhteen kannalta parempi jo anopilla on sopusuhtainen tausta kuin jos on valtava tausta ??
Mitens teillä onko tytär perinny äitinsä taustan ??
Vierailija kirjoitti:
174. Minulle on tuollainen osittain tuttua yhden läheisen ystäväni kautta, joka on köyhästä perheestä ja nykyisin kuuluu todella isokenkäisiin. Hän on älykäs ja mukava mies muuten, mutta en pidä siitä, miten tiukasti ja tuomitsevasti hän suhtautuu kovaosaisiin. Tällaista suhtautumista en ole milloinkaan muuten kohdannut omassa elinympäristössäni, joka siis koostuu varakkaista ihmisistä. Joitakin muitakin vieraita piirteitä on, mutta ei kuitenkaan sellaista, että rahalla pröystäiltäisiin. Hän on omaksunut rahankäytössään vanhan rahan tavat ja varmasti muutenkin kiinnostunut samoista asioista kuin me muutkin.
Tällaisia asioita on mielestäni mielenkiintoista havainnoida. Mutta omasta näkökulmastani voisit hyvinkin sopia vanhan rahan vakavaraiseen, akateemiseen sivistyssukuun ajattelusi perusteella. On esimerkiksi hyvin yleistä tehdä hyväntekeväisyyttä ja olla kiinnostunut köyhyydestä ja muista yhteiskunnallisista asioista. Jos kat
On tullut useammin vastaan se, että kovin suhtautuminen vähäosaisiin tulee nimenomaan näiltä, jotka ovat ns. selfmade -ihmisiä. Jos kerran minä voin rikastua ja pärjätä, voi kuka tahansa muukin. Ja köyhäily on vain laiskuutta.
Hyvin amerikkainen asenne on myös se, että kun vaan tekee paljon töitä, menestyy. Vaikka siellä on paljon ihmisiä, jotka tekevät jopa kolmea työtä ja elävät silti köyhyysrajan alapuolella. Loppuun asti.
Joskus tuli dokumentti nuorista amerikkalaisista perheistä. Siinä moitittiin nuoria äitejä siitä, jos halusivat hoitaa omat lapset näiden ollessa pieniä. Sanottiin suoraan, että lapsesta kasvaa laiska, jos näkee äitinsä aina kotona. Äitien tehtävä on olla poissa kotoa, siis töissä, niin lapsesta kasvaa työmyönteinen ja ahkera.
Olen huomannut saman. Entinen mieheni oli jäänyt lapsena orvoksi ja oli hyvin katkera siitä, ei meidän suhde vaan toiminut. Joulu oli kauheaa hänen kanssaan, hän kiukutteli koko ajan ja ilkeili siitä että vanhempani on elossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeasti koulutettu sivistysalan ihminen ja kotoisin yrittäjäperheestä
Kodin sivistystaso inspiroi minua sivistyneen ihmisen kanssa suhteeseen, mutta se riippuu määrätyistä asioista.
Boheemi taiteilija olisi ok.
Määrätyt elinpiirit, vaikka olisivatkin jonkin verran sivistyneitä, eivät inspiroi lainkaan,
kuten papit ja muut kirkolliset tyypit.
Synkkää, ahdistavaa porukkaa.
Sitten on korkeasti koulutettuja, mutta kyse ei ole sivistysalasta, esim. insinöörit. Nämä ovat ehdottomasti nounou.
Mutta taustani kyllä vaikuttaa siihen, että yritysmaailman ihmisten kanssa synkkaa hyvin.
Olen ns. kotonani heidän kanssaan.
Ei tosikkoja nipottajia minulle.
Melkoisen tajoittunutta ajattelua koulutuksesta huolimatta. Tunnen yrittäjiä, jotka ovat kireitä ja totisia. Johtunee stressistä. Tunnen pappeja, jotka ovat hauskoa ja joiden seurassa saa nauraa. Toki muistan yhden totusen tosikonkin nuoruudesta.
Isäni oli DI. Lempeämpää ja empaattisempaa ihmistä en ole tavannut.
Opettajat ovat yleisesti kouluttautuneita ja sivistyneitä. Heissä kohdannut ihan joka lähtöön persoonia.
Olisko se persoona se juttu, eikä ammatti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ylemmän keskiluokan varakkaasta suvusta, jossa kaikki ovat akateemisiä menestyneitä ihmisiä, vanhaa rahaa. Jo isoisovanhempani olivat akateemisia. On professoreita ja muita. Itse olen aika matalasti koulutettu, mutta olen kuitenkin ihan fiksu ihminen ja kokopäivätöissä. Olen tavannut huippukoulutetun miehen, joka aiheuttaa minulle valtavan alemmuuskompleksin, vaikka olenkin hyvästä suvusta. Mitä mieltä, lopetanko tämän suhteen jo alkuunsa, ennen kuin tunteeni kehittyvät pidemmälle? Hän kyllä saisi naisen kuin naisen ihan mistä tahansa.
Kerrohan ihan mielenkiinnosta, millä tavoin akateemisia sinun isoisovanhempasi olivat? Minun isovanhempani opiskelivat jossain Helsingin opistossa (?) joka edelsi Helsingin yliopistoa. Mutta käsittääkseni se ei vielä oikea yliopisto ollut. Iso-isoisäni taas oli Helsingistä ja diplomi-insinööri ja sekin on hämärän peitossa missä
Mitä ihmeen horinaa? Helsingissä yliopisto on ollut vuodesta 1828 ja Turussa vuodesta 1640 asti. Ja ulkomaillakin on käyty opiskelemassa yliopistoissa. Eli on täysin mahdollista ja onkin että on olemassa ns akateemisia sukuja joissa yliopistosivistystä joka sukupolvessa parinsadan vuoden ajan.
Vierailija kirjoitti:
"Olet kritiikissäsi samoilla linjoilla kuin Soininvaara, joka kommentoi näin (lukematta tutkimusta!)."
Minä en kritisoinut muuta kuin liian yksinkertaistavia johtopäätöksiä. Ihmistä ei voi pelkistää vain siihen asuuko hän maalla vai kaupungissa. Ihmisen tuottamiin päästöihin vaikuttaa niin moni muu seikka että maaseudun ja kaupungin eron voisi tutkia vain laittamalla täsmälleen sama ihminen samoin tarpein ja kulutustottumuksin sekä maalle että kaupunkiin ja vertaamalla sitten.
Tässä on se hankaluus, etten tiedä oletko sinä sama henkilö kuin se, jonka kanssa tästä aloitin keskustelun :) Hän kirjoitti aivan toisin kuin sinä nyt eli yksinkertaistaen juuri sillä tavalla kuin mainitset. Itse tutkimuksessa ei käsitelty vain sitä, että rikkaat kuluttavat enemmän kuin köyhät tai maalaiset vähemmän kuin kaupunkilaiset - ja lisäksi samat tutkijat ovat jatkaneet aiheen käsittelyä kuten tuosta, josta esitit virheellisen väitteen kiinteistön energiakulutuksesta. Siitä laitoin linkin. Eli viittasin tähän aiempaan kommenttiin:
"No tuossa nyt vedät aika lailla mutkat suoraksi. Köyhä kaupungissa kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin köyhä maalla. Rikas kaupungissa kuluttaa luonnonvaroja vähemmän kuin rikas maalla.
Erottava asia on siis se tulotaso (joka vaikuttaa kulutukseen paljon), ei asuinpaikka. Mutta maalla asuminen kuluttaa luonnonvaroja lähtökohtaisesti enemmän koska siellä asuessa kulutuksesta isompi osa kuluu omalla autolla liikkumiseen ja kiinteistön energiankulutukseen."
Myös Soininvaaran linkin kommenttiloodassa on tätä kritisoivia kommentteja, jotka kehotin lukemaan sen, joka tämän kommentin laati. Tuo viesti ei vain tutkimusnäytön perusteella pidä paikkansa, vaikka vihreät ovat aiemmin yrittäneet sitä kovasti tuoda päätöksiin tiivistäen kaupunkirakennetta ja ajaen lainsäädäntöä, joka helpottaisi maalle tai kehyskuntiin muuttamista. Kyseessä on kuitenkin aika merkittävä yhteiskunnallinen asia, joten ei ole mitenkään samantekevää, jos politiikkaa ajetaan virheellisillä väitteillä, joille ei löydy näyttöä. Nykyisin vihreät eivät enää tästä puhukaan.
195. Samaa mieltä tuosta kaikesta.
"Eiköhän ne isot ruudut ja muu materiaalinen hyvä löydy yleensä "vanhoista" keski- ja yläluokkaisista perheistä yhtä lailla, vaikka niillä ei ääneen kerskailtaisi. Tosin ne ehkä otetaan enemmän itsestäänselvyytenä? Elämyksien ja kulttuurin kuluttaminen tulee usein materiaalisen kulutuksen päälle, ei sen sijasta."
No se kerskailu tässä taitaa ollakin se juttu. Sellainen, jolla on "malja täysi", ei kerskaile. Kun se on ikäänkuin itsestään selvää. Lapsuudessa aina kerskailijoita kuvattiin nousukkaiksi.