Olen todennut, että täysin erilaisista taustoista tulevien parisuhde ei kestä
Lapsuuden kodilla on käsittämättömän suuri vaikutus siihen, millaiseksi ihminen muovautuu. Takana 2 pitkää suhdetta, jossa yritin ymmärtää duunariperheen poikaa, jonka elämänkatsomus oli täysin ristissä omani kanssa. Toisessa suhteessa mies vetosi joka tilanteessa isättömään lapsuuteensa ja äitinsä alkoholi ongelmiin. Kolmatta kertaa en uskalla edes ajatella yrittää, sillä parisuhde on niin monen asian summa.
N.51
Kommentit (218)
"Älykkyyden lapset kuulemma perivät äidiltään. Tai koulutustason. "
Ei älykkyyttä peritä äidiltä, mutta äidin koulutustaso ennustaa paremmin lasten tulevaa koulutustasoa kuin isän. Johtunee siitä, että lapset viettävät yleensä enemmän aikaa äitiensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
119. Jutussa ei sanottu mitään sellaista, että keskiluokkaisissa perheissä ei milloinkaan käytäisi yksin missään. Varmasti aika vaikea olisi löytää pariskuntia, jotka viettäisivät joka sekunnin yhdessä, sellaista elämä ei nyt vain ole.
Pointti oli erillinen vapaa-aika, joka sisälsi myös erilliset harrastukset. Ajatustapaan yhtä paljon kuin tekemisiin liittyvä kulttuuri, missä miehet ja naiset ovat erillisiä. Tyypillisinä harrastuksina duunariperheissä mainittiin mm. autojen laittaminen ja miesten ryyppyreissut kapakoihin, mutta koska jutusta on niin kauan kun sen luin, en ole noista kahdesta ihan varma. Voi olla, että on sekoittunut juttuihin, joita palstalla on päivittäin. Siitä olen varma, että kulttuurieroina mainittiin myös se, että lukemisen sijasta katsottiin telkkaria ja duunariperheissä sijoitettiin teknisiin vempeleihin, autoihin ja kuluttamiseen, mutta ei niinkään kulttuuriin tai edes matkustamiseen.
Muualta olen
En tarkoittanutkaan joka sekunnin yhdessä oloa, vaan sitä tehdäänkö esim. pidennetyn viikonlopun tai koko viikon reissuja omien kavereiden kanssa tai vaikka itsekseen. Vanhemmassa sukupolvessa jotkut kummeksuvat tällaista, ja mietin onko suhtautumisessa sittenkin nuoremmassa polvessa myös eroja joissakin ryhmissä, vaikka en ollut itse havainnut.
Mutta ok, kyse ei siis ollut niinkään siitä tehdäänkö poikien (tai tyttöjen) reissuja yms. ylipäätään, vaan siitä tehdäänkö ainoastaan kavereiden kanssa eikä juuri lainkaan yhdessä puolison ja perheen kanssa. Omakohtaisia havaintoja jälkimmäistä mallia toteuttavista perheistä ei ole sen paremmin työväen- kuin keskiluokkaisistakaan piireistä, mutta kaipa sellaisia on. Enkähän toisaalta tiedäkään kaikkien tuttavien vapaa-ajanviettotavoista paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
66/76
ap, olen sitä mieltä, että sinulle on iskostettu lapsuudenskeema. Isäsi ei kyennyt kunnioittamaan äitiäsi ja ajattelet, että kaikki miehet ovat samanlaisia. Olen tuo traumataustainen nainen. Meillä vallitsee kotona tasa-arvo. Meillä ei ole miehelle ja naiselle luokiteltuja kotitöitä. Mieheni laittaa ruokaa siinä missä minäkin. Mieheni pesee pyykkiä ja laittaa kuivumaan siinä missä minäkin. Lista olis pitkä. Kun poikamme olivat pieniä, mieheni hoiti, vaihtoi vaippoja, syötti, nukutti, leikki, oli läsnä. Teen vuorotyötä ja hoidamme taloutta tasapuolisesti. Nuorimmainen täyttää 18. Tämä on minulle traumoista huolimatta ollut selvää, että aviopuolisot ovat tasa-arvoisia. Mitä ajattelet meidän poikien oppineen.
Tässä on vinha perä,että se toisen ihmisen kunnoittaminen tulee varmaan pitkälti sieltä lapuusperheen opeista.
Itsearvostusta on määrittää rajat myös paskasyötteelle. Jos mies ei muuta tuota, niin sitä voi miettiä ansaitsisetko sen vai kenties jotain muuta.
Jos elämänkatsomus on erilainen niin ei toimi tai sitten on ollut perheestä hoitamaton PTSD,jolloin ei ole päässyt "eroon vanhempien ajattelumallista".
On duunareita ja on duunareita.
Kysy ensin mistä asioita on kiinnostunut, se kertoo asioista paljon.
Tunnen aloittajan kaltaisen ihmisen. Kun on päättänyt, ettei onnistu, niin ei sitten jumaliste onnistu.
Jos joku muu syy kaataa suhteen, erilaiset perhetaustat kaivetaan syyksi.
En perinyt äidin koulutustasoa vaan ajattelumallin. Äitini oli sotilasperheestä ja ajattelumalli on sieltä, vaikka äiti ei tehnyt perheensä tasoista työtä.
123. Itselläni on yksi kokemus perheestä, jossa vapaa-ajat olivat erilliset. Nainen on lapsuudenajoista ollut parhaita ystäviäni ja hänen vanhempansa ovat hyvin köyhistä oloista uranousun tehneitä ihmisiä. Mutta sellaisia, jotka olivat kuin paita ja peppu, aina yhdessä. Siihen ehkä vaikutti nuoruusiän tasa-arvon ihanne, puhummehan omienkin vanhempien nuoruusiästä, jolloin hippiaate oli tärkeä ja vaikutti varmasti kaikkiin jollain tasolla, vaikkeivat esim omat vanhempani mitään hippejä olleetkaan.
Asiaan. Nuoruuden ystäväni pariutui duunarimiehen kanssa, joka kyllä teki paljon kotitöitä ja oli hyvin siisti, loistava kokki, mutta hän vietti kaiken vapaa-aikansa "poikien kanssa". Lasten kasvettua pari erosi, koska heillä ei oikeastaan aikoihin ollut mitään yhteisiä tekemisiä, "poikien" tekemisiin ilmeni liittyneen myös sivusuhteita. Minusta se on riski, kuten jo kirjoitin, että pääosa vapaa-ajasta vietetään erillään, koska vapaa-aikaa on muutenkin ruuhkavuosina vähän.
Tuo huomiosi iästä varmaan pitää paikkansa eli nuorempana ennen lapsia mekin välillä kävimme jossain ystäviemme kanssa. Mutta kun lapsia tuli, tulivat ystäviksi ne ystävät tai uudet tuttavuudet, joilla oli sama elämänvaihe ja kyläilimme pariskunnittain lapset mukana. Näin toimivat kaikki tuntemani ihmiset. Omalla jälkikasvulla (noin kolmekymppiset) ei vielä ole lapsia, mutta kyllä heilläkin välillä on erillisiä menoja, niitä koituu myös työn tiimoilta runsaasti, pääosin aikaa kuitenkin vietetään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
119. Jutussa ei sanottu mitään sellaista, että keskiluokkaisissa perheissä ei milloinkaan käytäisi yksin missään. Varmasti aika vaikea olisi löytää pariskuntia, jotka viettäisivät joka sekunnin yhdessä, sellaista elämä ei nyt vain ole.
Pointti oli erillinen vapaa-aika, joka sisälsi myös erilliset harrastukset. Ajatustapaan yhtä paljon kuin tekemisiin liittyvä kulttuuri, missä miehet ja naiset ovat erillisiä. Tyypillisinä harrastuksina duunariperheissä mainittiin mm. autojen laittaminen ja miesten ryyppyreissut kapakoihin, mutta koska jutusta on niin kauan kun sen luin, en ole noista kahdesta ihan varma. Voi olla, että on sekoittunut juttuihin, joita palstalla on päivittäin. Siitä olen varma, että kulttuurieroina mainittiin myös se, että lukemisen sijasta katsottiin telkkaria ja duunariperheissä sijoitettiin teknisiin vempeleihin, autoihin ja kuluttamiseen, mutta ei niinkään kulttuur
123 jatkaa, olen samaa mieltä siitä, että kuplautuminen on huolestuttavaa. Tarvittaisiin enemmän paikkoja, joissa eri taustoista tulevat kohtaavat luontevasti, ja myös avointa mieltä tutustua toisiin ilman jyrkkiä ennakkoluuloja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan peljästäön perhetausta määritä, vsan ne arvot ja asenteet, joita ihminen on itse omaksunut. Ne eivät aina tule vanhemmilta esim vanhemmat eivät välttämättä arvosta koulutusta, sivistystä, tiettyjä harrastuksia tai elämäntapaa, mutta lapsi kuitenkin itse on omaksunut ihan toisia tapoja kuin perheellä on.
Toisaalta per he voi olka sivistynyt ja järkeä, mutta lapsi on keksinyt, että elämässä pitää olla renttu, boheemi eletään päivä kerrallaan.
Yep. Ratkaisevaa ja ehdoton tarkasteltava asia taustoista riippumatta on se millaiset elämän periaatteet ja käytännöt kumppani in spe on valinnut oman elämänsä piirteiksi ja tunnusmerkeiksi.
"Tarvittaisiin enemmän paikkoja, joissa eri taustoista tulevat kohtaavat luontevasti, ja myös avointa mieltä tutustua toisiin ilman jyrkkiä ennakkoluuloja."
Tuo paikkahan on ollut ennen peruskoulu. Ehkä pikkukaupungeissa koulut vieläkin ovat sellaisia paikkoja? Mutta pikkukaupungeissa ei useimmiten ole myöskään luokkaeroja siinä määrin kuin pk-seudulla, joten monille syntyy illuusio, ettei luokkaeroja edes Suomessa ole. Pääosa varakkaista asuu etelän suurkaupungeissa, samoin pääosa köyhimmistä ja syrjäytyneistä. Pientä ghettoutumistakin jo on. Ja mukana on tullut koulushoppailu.
Vierailija kirjoitti:
En perinyt äidin koulutustasoa vaan ajattelumallin. Äitini oli sotilasperheestä ja ajattelumalli on sieltä, vaikka äiti ei tehnyt perheensä tasoista työtä.
Millainen ajattelumalli se on?
Onko se niin että "korkea""tasoisista" kouluttautuneista taustoista tuleville on ylen vaikeaa tai jopa mahdotonta nöyrtyä elämän monipiirteisten tosiasioiden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne samanlaisetkaan taustat mitään takaa. Itse tapasin korkeakoulussa maatalon pojan (itse olen siis myös maatilalta kotoisin ja tiedän mitä se on). Halusin kokea ja nähdä kaikkea, mutta poikaystävä oli yllättävän vastahankainen ja vanhanaikainen. Nainen ei olisi saanut värjätä hiuksiaan. Ei voitu mennä ravintolaan syömään, koska se olisi ollut "liian hienoa". Voitin hotellimatkan ulkomaille eikä mies voinut kuvitella lähtevänsä, koska se vasta liian hienoa olisi ollutkin. Yllättäen kuitenkin eron koittaessa mies sanoi haluavansa matkustella ja on sittemmin reissannut enemmän kuin minä. Ehkä maailmankuva on nyt avartunut, mene ja tiedä. Sinkkuna on kuitenkin edelleen. Minä puolestani olen ollut jo kohta 20v parisuhteessa miehen kanssa, joka on sitä mieltä että elämä on ikuinen seikkailu ja me voimme tehdä mitä tahansa yhdessä.
Tuon hiusten värjääminen on kyllä mulle total turn-off...enkä jaksa enemmälti eri puolilta siitä vääntää..
Vierailija kirjoitti:
"Älykkyyden lapset kuulemma perivät äidiltään. Tai koulutustason. "
Ei älykkyyttä peritä äidiltä, mutta äidin koulutustaso ennustaa paremmin lasten tulevaa koulutustasoa kuin isän. Johtunee siitä, että lapset viettävät yleensä enemmän aikaa äitiensä kanssa.
No kuulemma, mistä kuulit?
"Laura Kolbelta muista takavuosina tutkimuksen, jonka tuloksena oli, että toisinaan alikouluttautuneista suvuista voi nousta joku koulutuksen kautta ylempään keskiluokkaan, mutta nämä nousujohteiset usein sammuu nopeaan. "
On yleinen konsensus siitä, että luokkahypyn voi tehdä vain yhden portaan verran ylös tai alas. Johtuen siitä, että pelkästään koulutus tai varallisuus ei määrää luokka-asemaa, vaan mukana on perheen ja suvun painolasti (tai ongenkoho, miten vain). Suomessa erityispiirre on vielä se, että suurin osa on keskiluokkaa ja suvussa on monenlaista, duunaria ja kouluttautunutta. Luokkaerot ovat liudentuneet erityisest 70-90 -luvulla ja ovat edelleen pieniä pikkukaupungeissa, joissa ylempää keskiluokkaa on vähän, yläluokkaa ei kenties lainkaan, alaluokka on hyvin pieni, joten syntyy illuusio, ettei luokkaeroja edes ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä se alemmuudentunne huokaus..
Mun mies jolla duunaritausta, on tosi hyvässä asiantuntijatyössä ja tienaakin mua paljon enemmän.
Mutta hänellä ei ole mitään ajatusta esim uralla etenemisestä, eikä luontaista pyrkimystä päästä parempaan asemaan. Sellainen nöyrä orjamentaliteetti vaikka olisi kykyjä vaikka mihin.
Jahas. Sä siis kai "paremmista" piireistä, taitaa osalle olla tarpeellista ja luonteenomaista ajattelu "eteneminen ja parempaan pyrkiminen" " vaikka mihin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älykkyyden lapset kuulemma perivät äidiltään. Tai koulutustason. "
Ei älykkyyttä peritä äidiltä, mutta äidin koulutustaso ennustaa paremmin lasten tulevaa koulutustasoa kuin isän. Johtunee siitä, että lapset viettävät yleensä enemmän aikaa äitiensä kanssa.
No kuulemma, mistä kuulit?
Tämä aihe on ollut esillä todella paljon sanomalehdissä, YLEssä ja monissa muissakin medioissa. Lukuisissa tutkimuksissa todettu, joten kehotan sinua googlaamaan tai kysymään Copilotilta. Jokaiseen yleissivistykseen kuuluvaan asiaan en rupea linkkejä laittamaan, sen verran pitää olla oma-aloitteisuutta etsiä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älykkyyden lapset kuulemma perivät äidiltään. Tai koulutustason. "
Ei älykkyyttä peritä äidiltä, mutta äidin koulutustaso ennustaa paremmin lasten tulevaa koulutustasoa kuin isän. Johtunee siitä, että lapset viettävät yleensä enemmän aikaa äitiensä kanssa.
No kuulemma, mistä kuulit?
Tämä aihe on ollut esillä todella paljon sanomalehdissä, YLEssä ja monissa muissakin medioissa. Lukuisissa tutkimuksissa todettu, joten kehotan sinua googlaamaan tai kysymään Copilotilta. Jokaiseen yleissivistykseen kuuluvaan asiaan en rupea linkkejä laittamaan, sen verran pitää olla oma-aloitteisuutta etsiä itse.
Eikun sori, ilmeisesti tarkoitettiin kommenttia mihin minä vastasin, vaikka olikin kohdennettu syystä tai toisesta minun kommenttiini, joka on yleissivistykseen kuuluva fakta.
Millainen tausta itselläsi on? Sellainen, missä raha tuli nimenomaan työnteosta eivätkä rahat olleet perheen yhteisiä? Yhteiset rahat eivät ole mitenkään yläluokkainen juttu, vaan monilla keskiluokkaisillakin perheillä on yhteiset rahat. Ja monesti perheen mies ansaitsee enemmän.
On luultavasti totta, että varakkaasta perheestä tuleva ei mieti rahaa siinä määrin kuin köyhemmästä perheestä tuleva. Mutta miten yläluokkaisilla puolisoillasi (vielä monikossa) ei ollut työtä ja omaa rahaa? Yläluokkaiset naiset ovat kaikki koulutettuja ja useimmilla on myös varallisuutta ennen perintöä, sekä itse tienattua tai perittyä. Ei kuulosta ihan siltä mitä yläluokasta tiedän. Käytännössä jokaisella on esimerkiksi oma asunto tai jotain muuta, joka on heille ajan mittaan vanhemmilta tai muilta sukulaisilta kulkeutunut. Ja vanhemmilta on aina saanut rahaa aina tarvitessaan. Siitähän huolettomuus juuri tulee, ettei rahasta tarvitse välittää, vaan on tunne siitä, että asiat aina järjestyvät.
Mutta sinänsä kertomuksesi tukee ap:n aloitusta. Raha-asiat ovat tärkeitä avioliitossa - siis se, että niiden käytöstä ja omistuksesta on yksimielisyys ja harmonia.