Olen todennut, että täysin erilaisista taustoista tulevien parisuhde ei kestä

"Lisäksi elämyksien ja kulttuurin kuluttaminen voi joidenkin perheiden tapauksessa tarkoittaa kalliita lomamatkoja tai vaikka kirjojen ostamista omaksi enemmän kuin lukuintoa oikeasti on, ja onko se sitten yhtään vähemmän pinnallista kuin muu kulutus? "

Tätä vielä unohtui kommentoida, vaikka vastasin jo tähän viestiin. Kuluttaminen on tosiaan luokkatutkimusten mukaan erilaista eri yhteiskuntaluokissa. Hyvin ansaitseva duunari (vaikkapa putki- tai sähköfirman omistaja) voi ostaa sen kalliin veneen tai matkan kaukomaille, mutta kuluttamisen ero ei tulekaan rahankäytössä, vaan siinä mitä ostetaan. Neljällä ystävistäni on purjevene. Yksikään ei ostaisi sitä muskelivenettä. Edelleen kukaan ei käy aurinkolomalla Bahamalla, vaan matkustetaan vaikkapa Peruun kulttuurilomalle tai Alpeille patikoimaan. Tällaisia eroja voi havaita palstallakin, kun ihmiset kuvailevat sitä mikä heidän mielestään on "hienoa" ja mitä he kuvittelevat "rikkaiden" tekevän. Useimmat ovat täysin pihalla siitä miten varakkaat ihmiset elävät. 

Pinnallisuudesta palstalla puhutaan paljon, se on palstan arvoissa huono asia. Mutta tähän asiaan se ei sikäli liity, vaan luokkatutkimus kertoo arvoista - tarkoitus ei ole selvittää sitä kuka on parempi tai vähemmän pinnallinen. Se on vain erojen esiintuomista, millä on merkitystä. Pinnallisuuden sijasta voisi tarkastella kestävyyttä. Rikkaat kuluttavat enemmän luonnonvaroja kuin köyhemmät, myös suomalaisessa ympäristössä. Kaupungeissa asuvat kuluttavat enemmän luonnonvaroja kuin maalla asuvat, vaikka ainakin 15 vuotta vihreät pitivät yllä ajatusta siitä, että tiivis rakentaminen ja maalla asuminen olisivat vastakkain siten, että kaupunkilaiset ovat ekologisempia. Nyt ei sitä puhetta ole enää muutamaan vuoteen kuultu, koska se on osoitettu täysin vääräksi. Johtuen siitä, että maalla asuvat ovat köyhempiä ja kuluttavat vähemmän, myös liikkuvat vähemmän, vaikka välimatkat ovat pitempiä. Tutkittu juttu. 

"Selvennän: en pidä kirjoja lähtökohtaisesti statusesineinä enkä suinkaan paheksu niiden ostamista, mutta joskus ihmettelen ihmisiä, jotka ostavat automaattisesti omaksi kaiken, vaikka kirjastostakin saisi. Ehtiihän kirjan ostaa itselle myöhemminkin, jos se osoittautuu niin hyväksi, että sen haluaa ehdottomasti pysyvästi omaan hyllyyn talteen.

Olen itsekin aina rakastanut kirjoja ja lukemista, joten ei ole vaikeuksia uskoa, että sellaisia ihmisiä on. :D On minullekin kertynyt omaan hyllyyn kirjoja etenkin joululahjoina ja onhan se ihan mukavaa - mutta ehkä juuri tausta pienituloisessa perheessä ja jonkinlainen ympäristötietoisuus saavat aikaan, että ensisijaisesti etsin uutta luettavaa kirjaston kautta enkä kirjakaupasta."

Jee, lukutoukka. Luulen, että meitä on palstalla paljon ja nimenomaan duunaritaustaisia, koska heistä osa on nykyisin jopa lukutaidottomia niin että eivät selviä pidemmistä teksteistä. Palstalla kaikki lukevat ja kirjoittavat ainakin jonkin verran ja vieläpä vapaaehtoisesti, palstan merkeissä siis. 

Kunnankirjastosta ei saa kuin suomenkielistä fiktiota kattavasti eli se mitä kirjastosta saa tai ei saa riippuu siitä mitä lukee. Ammattikirjallisuuden joutuu itse ostamaan, mieheni ammattikirjallisuudesta ei saa juuri mitään edes yliopiston kirjaston kaukolainoina (ja sekin maksaisi). Oman ammattialani kirjallisuuttakaan ei enää saa yliopiston kirjastosta, sillä heidänkin määrärahojaan on leikattu. Kaukolainoina saisi, mutta uutuuksiin on jonoa ja se on  maksullista. Sen sijaan Amazonista saa ammattikirjallisuutta suht edullisesti. Ostamme myös fiktiota paljon ulkomailta, työ- ja lomamatkoilla käymme lähes aina divareissa. Niin kirjoja vain kertyy, osa on hutiostoksiakin ja ongelmana on se, ettei millään haluaisi niitä poiskaan heittää, mutta on pakko. Välillä vien poistopisteisiin yliopiston tiloihin tai kirjastoon tai sitten lehtiroskiin. Lentokentältä lomalukemiseksi ostettuja pokkareita ei taida kukaan haluta sen jälkeen, kun ne on suomeksi käännetty.

Suomessa kirjat ovat todellakin kalliita johtuen ALV:n korotuksesta. Mutta tiettyjen kirjailijoiden kirjat ostan aina omaksi uutena, jo kannatuksenkin vuoksi. Ja ostan myös kaikki tärkeät kirjat omaksi luettuani ne ensin kirjastosta. Mulla on aina pino kirjoja kunnankirjastosta ja yliopiston kirjastosta yöpöydällä, lukeminen on mulle ja koko perheelle suorastaan henki ja elämä. Isäni kanssa meillä on jatkuva kirjavinkki ja kirjojen vaihtelu käynnissä, meillä on aika lailla sama maku kirjojen suhteen. Mieheni taas lukee tietokirjallisuutta enimmäkseen, historiaa. Hän on lukenut yliopistossa arkeologiaa, vaikka varsinainen tutkinto oli toiselta alalta. Hänenkään hupikirjojaan ei ole kunnankirjastossa, koska ovat englanninkielisiä ja osa saksaksi.

Samanlaiset arvot pitää olla. Muuten menee huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Samanlaiset arvot pitää olla. Muuten menee huonosti. 

Mutta käytännössä hyvää yhteensopivuutta vaativat tahtovat olla "rima liian korkealla ikisinkkuja". Ja hekin usein ajautuvat lyhyisiin suhteisiin inhimillisestä läheisyydenkaipuusta, vaikka saattavat tiedostaa alusta lähtien ettei suhde tulee kestämään. Normaalijakauman huipun ympäristössä kuitenkin parinvalinta perustuu sosiaaliluokasta riippumatta lähinnä pinnallisiin arvoihin ja vaistoihin, ja suhteen onnistuneisuus on lähinnä sattumankauppaa. Keski-iän ylittäneenä olen tavannut kaksi ihmistä elämäni aikana, jotka ovat täyttäneet kaikki kumppanuuskriteerini. Toinen oli varattu, toisen kanssa olen onnellisesti parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlaiset arvot pitää olla. Muuten menee huonosti. 

Mutta käytännössä hyvää yhteensopivuutta vaativat tahtovat olla "rima liian korkealla ikisinkkuja". Ja hekin usein ajautuvat lyhyisiin suhteisiin inhimillisestä läheisyydenkaipuusta, vaikka saattavat tiedostaa alusta lähtien ettei suhde tulee kestämään. Normaalijakauman huipun ympäristössä kuitenkin parinvalinta perustuu sosiaaliluokasta riippumatta lähinnä pinnallisiin arvoihin ja vaistoihin, ja suhteen onnistuneisuus on lähinnä sattumankauppaa. Keski-iän ylittäneenä olen tavannut kaksi ihmistä elämäni aikana, jotka ovat täyttäneet kaikki kumppanuuskriteerini. Toinen oli varattu, toisen kanssa olen onnellisesti parisuhteessa.

Olen eri, mutta olen muutaman ystävän erottua ja pariuduttua uudelleen sekä palstan vaikutuksesta pohtinut paljon pariutumista, vaikka olen ollut käytännössä koko elämäni varattu. Aloitin seurustelun jo varhain, en ole ollut koskaan sinkkuna muutamaa kuukautta pitempään ja menin kihloihinkin ja naimisiinkin nuorena, oman kaveripiirini ekana. Mutta minulla oli jo nuorena mielessä se sovinko jonkun kanssa yhteen vai en. Sen sijaan mitään varsinaisia kriteerejä ei ollut, silloinhan tavattiin ja tutustuttiin samoissa piireissä liikkuen eikä Tinderissä. Joten kriteerilistoja ei tarvinnut laatia deitti-ilmoitusta varten ja homma lähti vaistonvaraisesti liikkeelle. Vasta yhdessä asuessa ja seurustellessa huomasi, ettei valinta sittenkään ole ihan nappiin mennyt ja suhteet loppuivat. 

Keski-iässä pariutuminen on ihan toista ja varmaan jo yli kolmekymppisenäkin. Elämä on osoittanut, että homma voi karahtaa kiville ja miettii enemmän etukäteen, koska on kokemusta. Toisaalta deittikulttuuri on muuttunut, mikä pakottaa miettimään kriteerejä, kun pitää laatia se deitti-imoitus. Omassa ystäväpiirissä kukaan ei ole käyttänyt Tinderiä, vaan puolisot ovat löytyneet tuttavapiiristä. Silloin pariutuminen on mielestäni paljon simppelimpää. Jo alusta asti tietää, että toinen on se joka väittää olevansa, tietää myös suurin piirtein asiat, joista hän on kiinnostunut, kun ennestään jollain tasolla tunnetaan. Tinder aiheuttaa mielestäni paljon ongelmia. Se on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, todennäköisyys löytää sopiva ihminen on aika pieni. Mutta menneeseenhän ei voi palata eikä sekään ollut mikään kulta-aika. Pariutumiseen vaikuttaa yhteisten arvojen (käytännössä sama yhteiskuntaluokka) lisäksi myös kiintymyssuhdemalli ja se ulkonäkökin, vaikka sen vaikutusta usein vähätellään ja paisutellaan palstalla. Mutta niin se vain tuppaa olemaan, että hyvännäköisillä pariutuminen onnistuu helpommin, koska valinnanvaraa on enemmän. Periaatteesa ainakin, sillä myös psykologiset ongelmat ja kiintymyssuhde voivat vaikeuttaa hyvännäköisten pariutumista siinä missä muidenkin kohdalla. Hyvännäköisyys ei siis tarkoita, että pariutuminen olisi välttämättä helppoa. Se vain lisää periaatteellista valinnanvaraa. Käytännössä sitä ei välttämättä ole sen enempää, koska vastapuolen kriteerit herkästi nousevat.

Merkitystä on myös sillä missä pariudutaan. Kainuu vai Helsinki - sillä on isosti merkitystä, siis sosiaalisella liikkuvuudella. Parhaiten sopivien kumppanien kanssa mielestäni pariutuvat sosiaalisesti liikkuvat, aktiivisest, sosiaaliset lahjakkaat ihmiset. He seulovat ainakin vanhemmiten hyvin tehokkaasti potentiaalisia kumppaneita ja pariutuvat nopeasti eron jälkeen. Ja suhteet ovat kestäneet (puhutaan siis 45+ iässä eronneista).

No itse ainakaan citynaisena en alkaisi seurustella maalaispojan kanssa. Minulla on pikku paikkakunnalla asuvia sukulaisia ka heillä on ihan erilaiset harrastukset kuin minulla.

165. jatkaa selventäen, kirjoitin epäselvästi, että hyvännäköiset pariutuvat helpommin ja sitten heti perään, ettei pariutuminen ole sen helpompaa kuin muillakaan :)  Tarkoitin siis, että se on periaatteessa helpompaa, on valinnanvaraa eikä tule sellaista ajatusta, että "en kelpaa", koska tarjontaa on, joten on helppo pitää positiivista virettä yllä. Mutta itse matchin saaminen vaatii silti aika paljon vaivaa, koska vastapuolen pitää olla omaa "tasoa" vastaava. Tätähän paljon kritisoidaan, vaikka useimmat myöntävätkin, että hyvännäköiset useimmiten pariutuvat hyvännäköisten kanssa, tavikset tavisten kanssa jne. Ulkonäöllä on merkitystä, keski-ikäistenkin pariutumisessa. Erona nuoruuteen on se, että ihmisellä on kokemusta ja näkemystä eikä kaikki se kokemus ole positiivista. Näin ollen ihminen voi hakea uudelta parisuhteelta kompensaatiota mikä nostaa kumppanille asetettavia tietoisia vaatimuksia. Siksi parisuhteen löytäminen vanhempana on vaikeampaa kuin nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

165. jatkaa selventäen, kirjoitin epäselvästi, että hyvännäköiset pariutuvat helpommin ja sitten heti perään, ettei pariutuminen ole sen helpompaa kuin muillakaan :)  Tarkoitin siis, että se on periaatteessa helpompaa, on valinnanvaraa eikä tule sellaista ajatusta, että "en kelpaa", koska tarjontaa on, joten on helppo pitää positiivista virettä yllä. Mutta itse matchin saaminen vaatii silti aika paljon vaivaa, koska vastapuolen pitää olla omaa "tasoa" vastaava. Tätähän paljon kritisoidaan, vaikka useimmat myöntävätkin, että hyvännäköiset useimmiten pariutuvat hyvännäköisten kanssa, tavikset tavisten kanssa jne. Ulkonäöllä on merkitystä, keski-ikäistenkin pariutumisessa. Erona nuoruuteen on se, että ihmisellä on kokemusta ja näkemystä eikä kaikki se kokemus ole positiivista. Näin ollen ihminen voi hakea uudelta parisuhteelta kompensaatiota mikä nostaa kumppanille asetettavia tietoisia vaatimuksia. Siksi parisuhteen löytäminen vanhempa

Hyvä analyysi.

Vierailija kirjoitti:

No itse ainakaan citynaisena en alkaisi seurustella maalaispojan kanssa. Minulla on pikku paikkakunnalla asuvia sukulaisia ka heillä on ihan erilaiset harrastukset kuin minulla.

Sukusi on siis maalta kotoisin alun perin. 

Olen huomannut, että syntyperäiset kaupunkilaiset suhtautuvat usein maalla asuviin myönteisemmin kuin ne, joiden suku tai lapsuudenperhe on maalta tai pieniltä paikkakunnilta. Stereotypioita "maalaisista" on enemmän, kun mielikuvat ovat peräisin sukulaisista ja omista tuttavista. Ja kun noita tuttaviin ja sukulaisiin perustuvia mielikuvia ei ole, ei stereotypioitakaan ole päässyt syntymään. 

Itse olen monen sukupolven kaupunkilainen ja mielikuvani maalaisista, erityisesti maanviljelijöistä, on ollut aina ehkä liiankin positiivinen ja romanttinenkin. Asun itse nykyisin maalla, mutta emme kyllä ole missään tekemisissä kyläläisten kanssa, vaikka hyvän päivän tuttuja tietysti olemmekin. Mutta ystävyyssuhteita ei ole muodostunut. Siksi en tänäkään päivänä osaa sanoa, millainen se tyypillinen maalainen on (jos sellaisia edes on). Onhan maaseudullakin eri yhteiskuntaluokat, ikäpolvet ja myös heimot, jotka vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Savossa on erilaista kuin Uudellamaalla jne. 

Ei pidä myöskään unohtaa, että moni jaksaa feikata "unelmakumppania" vähän aikaa, mutta ennen pitkää esiintymiseen väsyy ja kylmä totuus tulee ilmi. Yhtälö on hieman monimutkaisempi kuin valokuvamainen yhtä attribuuttia mittaava tilasto antaa ymmärtää.

" Kaupungeissa asuvat kuluttavat enemmän luonnonvaroja kuin maalla asuvat, vaikka ainakin 15 vuotta vihreät pitivät yllä ajatusta siitä, että tiivis rakentaminen ja maalla asuminen olisivat vastakkain siten, että kaupunkilaiset ovat ekologisempia. Nyt ei sitä puhetta ole enää muutamaan vuoteen kuultu, koska se on osoitettu täysin vääräksi. Johtuen siitä, että maalla asuvat ovat köyhempiä ja kuluttavat vähemmän, myös liikkuvat vähemmän, vaikka välimatkat ovat pitempiä. Tutkittu juttu. "

No tuossa nyt vedät aika lailla mutkat suoraksi. Köyhä kaupungissa kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin köyhä maalla. Rikas kaupungissa kuluttaa luonnonvaroja vähemmän kuin rikas maalla.

Erottava asia on siis se tulotaso (joka vaikuttaa kulutukseen paljon), ei asuinpaikka. Mutta maalla asuminen kuluttaa luonnonvaroja lähtökohtaisesti enemmän koska siellä asuessa kulutuksesta isompi osa kuluu omalla autolla liikkumiseen ja kiinteistön energiankulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

" Kaupungeissa asuvat kuluttavat enemmän luonnonvaroja kuin maalla asuvat, vaikka ainakin 15 vuotta vihreät pitivät yllä ajatusta siitä, että tiivis rakentaminen ja maalla asuminen olisivat vastakkain siten, että kaupunkilaiset ovat ekologisempia. Nyt ei sitä puhetta ole enää muutamaan vuoteen kuultu, koska se on osoitettu täysin vääräksi. Johtuen siitä, että maalla asuvat ovat köyhempiä ja kuluttavat vähemmän, myös liikkuvat vähemmän, vaikka välimatkat ovat pitempiä. Tutkittu juttu. "

No tuossa nyt vedät aika lailla mutkat suoraksi. Köyhä kaupungissa kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin köyhä maalla. Rikas kaupungissa kuluttaa luonnonvaroja vähemmän kuin rikas maalla.

Erottava asia on siis se tulotaso (joka vaikuttaa kulutukseen paljon), ei asuinpaikka. Mutta maalla asuminen kuluttaa luonnonvaroja lähtökohtaisesti enemmän koska siellä asuessa kulutuksesta isompi osa kuluu omalla autolla liikkumiseen ja kiinteistön ener

Rakennusliikkeen osakkeenomistajako se siellä inisee? 

 

Ne bulkkikaupunkirakennukset eivät missään tapauksessa 

Jos liikenne on se ainoa ero maalla ja kaupungissa, joka sen eron tuottaa, niin se rikas kaupunkilainen saattaa citymaasturillaan sahata vaikka kuinka monta kymmentä kilometriä päivässä. Maalla ei välttämättä tulekaan ajeltua koko ajan. Lapset toki tarvitsevat koulukuljetuksensa, mutta kouluinfra on ehkä vanhaa, mutta laadukasta. Kaupungeissa niin ja näin, ja rakentamisaikaistwn päästöjen kuittaamiseen menee aikaa. 

 

Että jos sulla ei ole oikeaa tutkimustietoa tästä (tuoretta, mielellään), niin anna olla. 

 

Maaseudun tyhjentämisestä ei hyödy Suomessa kukaan lopulta. 

Vierailija kirjoitti:

" Kaupungeissa asuvat kuluttavat enemmän luonnonvaroja kuin maalla asuvat, vaikka ainakin 15 vuotta vihreät pitivät yllä ajatusta siitä, että tiivis rakentaminen ja maalla asuminen olisivat vastakkain siten, että kaupunkilaiset ovat ekologisempia. Nyt ei sitä puhetta ole enää muutamaan vuoteen kuultu, koska se on osoitettu täysin vääräksi. Johtuen siitä, että maalla asuvat ovat köyhempiä ja kuluttavat vähemmän, myös liikkuvat vähemmän, vaikka välimatkat ovat pitempiä. Tutkittu juttu. "

No tuossa nyt vedät aika lailla mutkat suoraksi. Köyhä kaupungissa kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin köyhä maalla. Rikas kaupungissa kuluttaa luonnonvaroja vähemmän kuin rikas maalla.

Erottava asia on siis se tulotaso (joka vaikuttaa kulutukseen paljon), ei asuinpaikka. Mutta maalla asuminen kuluttaa luonnonvaroja lähtökohtaisesti enemmän koska siellä asuessa kulutuksesta isompi osa kuluu omalla autolla liikkumiseen ja kiinteistön ener

En vedä mutkia suoraksi, vaan tätä on tutkittu. Siitä oli iso juttu Hesarissa nelisen vuotta sitten, saattaa löytyä netistäkin. Toki tästä asiasta innokkaimmat jauhajatkin ovat jo muissa hommissa kuten Soininvaara ja Sinnemäki. En ehdi nyt etsiä linkkiä, pitää mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, taidan olla samaa mieltä aloittajan kanssa.

Olen duunariperheestä, punikkisuvusta jne. Kasvanut kallistumaan vasemmalle ja oppinut tekemään töitä, kantamaan vastuuta, suvaitsemaan erilaisuutta ja ymmärtämään sen, ettei mikään homma ole ikinä paskaduunia tai hanttihommaa ja että jokaisella meistä on oma arvokas paikkansa yhteiskunnassa. Mun lapsuudessa ja nuoruudessa oli myös ihan normaalia auttaa toisia omassa yhteisössään. Rahaa ei ehkä ollut, mutta autettiin muuten, tehtiin, talkoiltiin ja puuhattiin yhteisen hyvän eteen paljon. Kaikilla, esim omilla vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta opiskella pitkälle. Silti luettiin kirjoja, käytiin ehkä joskus teatterissa ja oltiin kaikilla tavoin kiinnostuneita maailmanmenosta.

Mulla oli mahdollisuus opiskella ja olenkin nyt 48 vuotiaana tuplamaisteri ja työuraani tehnyt hyväpalkkaisissa töissä. Menin naimisiin vähän varakkaamman p

Olen lukenut Kolbea ja Järvistä ja olen monista asioista samaa mieltä heidän kanssaan.

Niinkuin sanoin, miehen suku ei ole mikään ns. vanhan rahan suku, mutta kyllä siellä on jo sukupolvien ajan pikkuhiljaa kertynyttä omaisuutta. Ei heillä pröystäillä rahalla, mutta koska sitä on enemmän kuin keskivertoperheellä, niin sitä tietysti myös käytetään. En osaa oikein tätä sanoittaa, mutta se vaan näkyy heillä kaikessa, että ei ole juurikaan tarvinnut pennejä laskea. Esimerkkinä vaikka, että telkkarista on tullut kiinnostava dokkari tai lehdessä on ollut kiinnostava artikkeli Costa Ricasta, niin he varaavat talvelle parin viikon reissun sinne koko laajennetulle perheelle. Mun perheessä olisi ehkä etsitty lisää luettavaa Costa Ricasta ja pohdittu että onpa se kiinnostava paikka. Talvella olisi sitten käyty pulkkamäessä ja kesällä ehkä Tukholman risteilyllä, jos on säästöön jäänyt.

Se mikä tässä eniten aiheuttaa näkemyseroja on se, että puolisoni ei esim osa yhtään edes ajatella, että kaikki eivät tuosta vaan lähde Costa Ricaan pariksi viikoksi. Hän on täysin sokea joillekin vaihtoehdoille. Esim. lasten kavereissa on monenlaista taustaa ja mies on hämmästellyt (ääneen!) miten joku kaveri ei vaikkapa ole lähtenyt teinien laskettelu- tai festarireissuille (ei rahaa), tai kulkee harrastukseen hankalan bussimatkan päähän (ei autoa). Hänen maailmassaan ei ole vieläkään olemassa sitä, että jollain ei olisi rahaa asiaan X. Itse ymmärrän, ja olen lapsille näistä puhunut paljon ja koittanut opettaa, että raha ei kasva puussa. Paljon on annettu synttäri- ja rippilahjoiksi kavereille konserttilippuja, otettu mukaan laskettelemaan jnejne. Pienissä asioissa myös tulee tää ilmi. Meillä ostetaan sesongin mukaan kasviksia, anopilla on aina tuoreet mansikat pöydässä. Minä ostan vaatetta ja tavaraa tarpeen mukaan myös käytettynä ja kirppareilta, mies ja sen suku ei halua missään nimessä kenenkään vanhaa. Ja toki poliittisissa mielipiteissä ero näkyy. Mies ja sen suku on sitä mieltä, että kaikki ovat oman onnensa seppiä (sic!) ja laiskat työttömät pitää pakottaa duuniin. Mulla riittää ymmärrystä, että kaikilla ei ole turvaverkkoja, ei rahallisia eikä henkisiä, jos vaikka sairastuu.

Jos ero tulee ja joskus vielä pariudun, niin luultavasti jonkun ihan tavallisen duunarin kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

" Kaupungeissa asuvat kuluttavat enemmän luonnonvaroja kuin maalla asuvat, vaikka ainakin 15 vuotta vihreät pitivät yllä ajatusta siitä, että tiivis rakentaminen ja maalla asuminen olisivat vastakkain siten, että kaupunkilaiset ovat ekologisempia. Nyt ei sitä puhetta ole enää muutamaan vuoteen kuultu, koska se on osoitettu täysin vääräksi. Johtuen siitä, että maalla asuvat ovat köyhempiä ja kuluttavat vähemmän, myös liikkuvat vähemmän, vaikka välimatkat ovat pitempiä. Tutkittu juttu. "

No tuossa nyt vedät aika lailla mutkat suoraksi. Köyhä kaupungissa kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin köyhä maalla. Rikas kaupungissa kuluttaa luonnonvaroja vähemmän kuin rikas maalla.

Erottava asia on siis se tulotaso (joka vaikuttaa kulutukseen paljon), ei asuinpaikka. Mutta maalla asuminen kuluttaa luonnonvaroja lähtökohtaisesti enemmän koska siellä asuessa kulutuksesta isompi osa kuluu omalla autolla liikkumiseen ja kiinteistön ener

Olet kritiikissäsi samoilla linjoilla kuin Soininvaara, joka kommentoi näin (lukematta tutkimusta!). Aika ylimielinen kirjoitus mielestäni, maaseudun syyksi luetaan myös talouskasvun estyminen, huom. sana "eheyttäminen": (kannattaa lukea myös kommentit)

https://www.soininvaara.fi/2012/03/04/kaupunkilaisen-ja-maalaisen-hiili…

Jukka Heinonen ja Seppo Junnila ovat jatkaneet aiheen tutkimista ja päätyneet vähän toisenlaisiin tuloksiin kuin sinä suhteessa kiinteistön energiankulutukseen.

https://pientaloteollisuus.fi/wp-content/uploads/2025/03/Dokumenti-Otte…

Voisin periaatteessa olla vihreiden kannattaja, koska pidän ympäristökysymyksiä ja erit. eläinten oikeuksia tärkeinä ja olen liberaali, mutta heidän asiantuntemuksensa ei oikein vakuuta missään asiassa. Soininvaarasta (ja muusta vanhasta kaartista, joiden tietämys oli yleisesti ottaen parempaa) ollaan tultu vielä pitemmälle, kun Virta ei tiedä edes mitä päätehakkuu tarkoittaa. Kuitenkin he esiintyvät suurina ympäristö- ja metsäasiantuntijoina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Kaupungeissa asuvat kuluttavat enemmän luonnonvaroja kuin maalla asuvat, vaikka ainakin 15 vuotta vihreät pitivät yllä ajatusta siitä, että tiivis rakentaminen ja maalla asuminen olisivat vastakkain siten, että kaupunkilaiset ovat ekologisempia. Nyt ei sitä puhetta ole enää muutamaan vuoteen kuultu, koska se on osoitettu täysin vääräksi. Johtuen siitä, että maalla asuvat ovat köyhempiä ja kuluttavat vähemmän, myös liikkuvat vähemmän, vaikka välimatkat ovat pitempiä. Tutkittu juttu. "

No tuossa nyt vedät aika lailla mutkat suoraksi. Köyhä kaupungissa kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin köyhä maalla. Rikas kaupungissa kuluttaa luonnonvaroja vähemmän kuin rikas maalla.

Erottava asia on siis se tulotaso (joka vaikuttaa kulutukseen paljon), ei asuinpaikka. Mutta maalla asuminen kuluttaa luonnonvaroja lähtökohtaisesti enemmän koska siellä asuessa kulutuksesta isompi osa ku

Hesarin linkki unohtui, mutta löytyy heti ekana hakutuloksena, kun laittaa tutkijoiden nimet ja HS hakusanaksi, juttu on maksumuurin takana.

174. Minulle on tuollainen osittain tuttua yhden läheisen ystäväni kautta, joka on köyhästä perheestä ja nykyisin kuuluu todella isokenkäisiin. Hän on älykäs ja mukava mies muuten, mutta en pidä siitä, miten tiukasti ja tuomitsevasti hän suhtautuu kovaosaisiin. Tällaista suhtautumista en ole milloinkaan muuten kohdannut omassa elinympäristössäni, joka siis koostuu varakkaista ihmisistä. Joitakin muitakin vieraita piirteitä on, mutta ei kuitenkaan sellaista, että rahalla pröystäiltäisiin. Hän on omaksunut rahankäytössään vanhan rahan tavat ja varmasti muutenkin kiinnostunut samoista asioista kuin me muutkin. 

Tällaisia asioita on mielestäni mielenkiintoista havainnoida. Mutta omasta näkökulmastani voisit hyvinkin sopia vanhan rahan vakavaraiseen, akateemiseen sivistyssukuun ajattelusi perusteella. On esimerkiksi hyvin yleistä tehdä hyväntekeväisyyttä ja olla kiinnostunut köyhyydestä ja muista yhteiskunnallisista asioista. Jos katsotaan historiaa, niin suomalainen köyhyyden vastainen työ on alkanut varakkaiden aatelisnaisten (aikansa kotirouvien) työstä. Ei suinkaan porvarien ja vastikään rikastuneiden toimesta. Sitä vain ei pidetä esillä. Jonkun aikaa sitten Minna Canthin päivänä kirjoitin hieman provokatiivisen aloituksen hänestä ja ilmeni, että osa ihmisistä kuvittelee, että Minna Canth on perustanut koko suomalaisen sosiaalihuollon! Kertomukseen suomalaisesta ei taida oikein sopia se, että nämä ihmiset olivat aatelisia ja hyvin monikulttuurisia ihmisiä, jotka eivät esimerkiksi osanneet suomea tai osasivat sitä vain välttävästi. Yläluokka oli monikulttuurinen ja kosmopoliitti ja on sitä edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älykkyyden lapset kuulemma perivät äidiltään. Tai koulutustason. "

Ei älykkyyttä peritä äidiltä, mutta äidin koulutustaso ennustaa paremmin lasten tulevaa koulutustasoa kuin isän. Johtunee siitä, että lapset viettävät yleensä enemmän aikaa äitiensä kanssa. 

"Arvioiden mukaan 40-60% lapsen älykkyydestä on perinnöllistä, joka periytyy tutkimusten mukaan äidiltä. Loppu rakentuu lapsuudessa joka riippuu ympäristöstä, stimulaatiosta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista."

Ruuhkavuodet.fi

Monet kognitiivisiin kykyihin liittyvät geenit ovat X-kromosomissa, jonka perimme äidiltä, mutta on silti suuri väärinymmärrys väittää, että älykkyys periytyy äidiltä. Älä usko kaikkea, mitä jossain epämääräisellä viihdesivustolla sanotaan.

"Viimeisimmät tutkimukset

Kirjassaan Sex Linkage of Intelligence amerikkalainen tiedemies Roberth Lehrke esittää, että suuri osa ihmisen kognitiivisista kyvyistä liittyy suoraan X-kromosomiin. Hän pystyi myös osoittamaan, että naisten todennäköisyys periä kognitiivisia piirteitä on kaksinkertainen, sillä naisilla on kaksi X-kromosomia.

Lehrke selittää, että kaikilla naisilla on ei-älyllinen ja erittäin älykäs X-kromosomi. Mutta joillakin naisilla saattaa olla kaksi erittäin älykästä X-kromosomia, kuten on maailman älykkäimmän naisen Marilyn vos Savantin kohdalla."

Kaikenlaisilla "viihdesivustoilla" tästä on juttua. 

Miksi tämä nyt noin ärsyttää, et pakko vähätellä?

174. "ihan tavallisen duunarin kanssa " Millainen tämä ihan tavallinen duunari sinusta on, kerro hänestä? Tarkoitan ihan ilman tutkimuksia, oman kokemukseni perusteella. 

Itselläni on hyvät kokemukset kahdesta ekasta poikaystävästäni, jotka olivat duunareita. He olivat hyvin street wise ja älykkäitä, nokkelia, vaikkakaan eivät kovin lukeneita ainakaan siinä iässä. Molemmilla oli duunariammatti, toinen työskenteli siinä (en kyllä muista mikä se oli, ehkä autonasentaja), mutta toinen oli ammatiltaan DJ. Heidän kotinsa, vanhempansa ym. olivat hyvin erilaisia kuin oma kotini, kiinnitin siihen kyllä huomiota, mutta en sen enempää ajatellut asiaa (olin alle 20v. tuolloin). Aviomiehen tausta on samantyylinen kuin omani. 

Mutta siis en oikeastaan tiedä millaisia duunarit ovat. En tunne yhtäkään läheisemmin enää nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

"Toisin sanoen omissa tuttavapiireissä tämän hetken alle viisikymppisille tuntuu olevan normaalia, että perheen yhteisen ajanvieton rinnalla myös niitä reissuja omien kavereiden kanssa on jonkin verran jatkettu myös sen jälkeen, kun lapsia on mahdollisesti saatu. Tietenkin jo käytännön syistä niitä on paljon vähemmän kuin ennen lapsia, mutta silloin tällöin kuitenkin. "

Ok, ymmärrän. Omassa tuttavapiirissä ei ole tuollaista ollut lainkaan, ei kenelläkään eikä vanhemmillakaan, vaan erilliset menot ovat liittyneet nuoruuteen. Nyt vanhemmiten 50+ olemme vielä tiiviimmin oman puolison kanssa. Matkustamme välillä ystäväperheiden kanssa tai lasten kanssa. Harrastukset ovat samoja eli tuo puuttuu, että olisi jokin sellainen harrastus, joka ei lainkaan puolisoa kiinnosta. En esimerkiksi ymmärrä kaikkia fudiksen saloja, mutta käyn silti katsomassa matseja Saksassa muutaman kerran vuodessa ja katson jalkapalloa. Mieheni puolestaan oli paljon mukana h

Meillä on täysin eriytyneet harrastukset. Mieheni harrastus liittyy lähinnä tietokoneeseen, ja omani tapahtuvat kodin ulkopuolella. Ei silti tee liitosta huonoa. Huomenna 36. hääpäivä.