Olen todennut, että täysin erilaisista taustoista tulevien parisuhde ei kestä

Vierailija kirjoitti:

178. Ei ärsytä enkä vähättele, mutta hänen käsityksensä ei vain ole yleisesti hyväksytty fakta. Älykkyys ei synny vain X-kromosomin vaikutuksesta ja kyseessä on teoreettinen mallinnus, josta ei ole ole konkreettista ja vahvistettua DNA-dataa, että näin olisi. Kyseessä on siis vain hänen teoriansa, ei todistettu fakta. 

Älykkyys on moniaineksisesti ja monien geenien yhteisvaikutuksesta syntynyt ominaisuus, ei vain yhden "älykkyysgeenin" tulosta. Jos olisi toisin, olisi se suht helppo osoittaa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Perimän ja ympäristön vaikutuksia tutkitaan kaksostutkimusten avulla. 

Älykkyys ei ole tietenkään pelkkää genetiikkaa, vaan siihen vaikuttaa moni muukin asia. On arvioitu, että 4060 prosenttia älykkyydestä on perinnöllistä. Loput muodostuu ympäristön, virikkeiden ja luonteen vaikutuksesta.

On tutkittu, että älykkyyden kehittymiseen vaikuttaa myös vahva tunneside vanhempaan. Lapset, joilla oli vahva kiintymyssuhde äitiinsä, pärjäsivät tutkimuksissa paremmin pikkulasten älykkyyttä testaavissa kokeissa. He olivat kärsivällisempiä ja pitkäjänteisempiä kuin muut.

Eikä älykkäästä lapsesta välttämättä tule älykästä aikuista, ellei älykkyyttä vaalita läpi elämän sopivilla haasteilla.

Mitä isältä sitten periytyy? Paljonkin, sillä joidenkin tutkimusten mukaan isän geenit ovat dominoivampia kuin äidin. Vaikka perimme yhtä paljon dna:ta molemmilta vanhemmilta, isän geenit vaikuttavat enemmän siihen, millaisia meistä lopulta tulee aikuisina.

198. Olen eri kommentoija kuin kukaan noista edellisistä, mutta se on totta, että pitkän linjan akateemisia sukuja löytyy Suomesta vaikka kuinka paljon. Suurin osa noista suvuista on monikulttuurisia, esimerkiksi omassa äidinpuoleisessa suvussani opiskeltiin Saksassa, isoisänikin opiskeli Saksassa insinööriksi, koska juuri sen alan insinööriopintoja ei Suomessa tuolloin ollut. Hänen vaimonsa äiti, siis isoäitini äiti, oli opiskellut myös ulkomailla, Ranskassa, siis akateemisia naisia oli myös eikä vain miehiä. Isoäitini äiti ei kylläkään koskaan Suomessa ehtinyt asua, koska kuoli niin nuorena. Isoisä oli suomalainen.

Kuriositeettina vähän tilastotietoa eli Pietarin suomalaisista 1800-1900-luvun vaihteessa (Pietari oli tuolloin suurin suomalaiskaupunki, siis eniten väestöä) noin 20 prosenttia oli naimisissa venäläisen kanssa, saksalaiset olivat toinen iso ryhmä ja jopa kalmukkien kanssa solmittiin avioliittoja. Pietari ja Viipurin seutu olivat erittäin kansainvälisiä alueita, Viipuri siis tuolloin oli osa Suomea. Ja suomalaisten kansainvälistyminen ei koskenut vain sivistyneistöä, vaan Savosta asti mentiin Pietariin töihin ja tienaamaan ja samalla kansainvälistyttiin. Oli jopa suomalaisten oma venäjä eli alkeellinen murrekieli, jolla hoidettiin käytännön asioita. 

Hirveän moni asia on vääristynyt sen vuoksi, että Suomesta ja Suomen synnystä on laadittu kansallisromanttinen ja nationalistinen kertomus, jossa flippaa vähän siellä sun täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

178. Ei ärsytä enkä vähättele, mutta hänen käsityksensä ei vain ole yleisesti hyväksytty fakta. Älykkyys ei synny vain X-kromosomin vaikutuksesta ja kyseessä on teoreettinen mallinnus, josta ei ole ole konkreettista ja vahvistettua DNA-dataa, että näin olisi. Kyseessä on siis vain hänen teoriansa, ei todistettu fakta. 

Älykkyys on moniaineksisesti ja monien geenien yhteisvaikutuksesta syntynyt ominaisuus, ei vain yhden "älykkyysgeenin" tulosta. Jos olisi toisin, olisi se suht helppo osoittaa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Perimän ja ympäristön vaikutuksia tutkitaan kaksostutkimusten avulla. 

 

Älykkyys ei ole tietenkään pelkkää genetiikkaa, vaan siihen vaikuttaa moni muukin asia. On arvioitu, että 4060 prosenttia älykkyydestä on perinnöllistä. Loput muodostuu ympäristön, virikkeiden ja luonteen vaikutuksesta.

 

En osaa sanoa noista prosenteista, mutta varhaisen vuorovaikutuksen osalta täydennän, että aivot ovat plastinen elin ja kehittyvät vielä syntymänkin jälkeen. Varhainen hoiva vaikuttaa aivojen kehitykseen, samoin raskausajan ravitsemus. Sillä ei sinänsä ole merkitystä kuka hoivan antaa, äiti, isä tai vaikka imettäjä, kunhan tuo hoiva on imeväisen tarpeisiin vastaamisen suhteen asianmukaista ja myös oikea-aikaista. Esimerkiksi vauvan huutamaan jättäminen on todettu vahingolliseksi. Aivojen kehityksestä emme vielä tiedä kuin vähän, sillä aihetta on vaikea tutkia toisin kuin sellaista asiaa, joka olisi peräisin vain yhdestä geenistä kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin.

"vihreät ovat aiemmin yrittäneet sitä kovasti tuoda päätöksiin tiivistäen kaupunkirakennetta ja ajaen lainsäädäntöä, joka helpottaisi maalle tai  kehyskuntiin muuttamista. "

Kirjoitin väärin tässä kohtaa, piti tietenkin kirjoittaa, että vihreät vastustivat maallemuuttamisen helpottamista virheellisen tai yksipuolisen tutkimusnäytön avulla. 

203. viestissäni oli taas virhe, siis aivojen ja älykkyyden kehityksen suhteesta emme vielä tiedä kovin paljon, piti kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

178. Ei ärsytä enkä vähättele, mutta hänen käsityksensä ei vain ole yleisesti hyväksytty fakta. Älykkyys ei synny vain X-kromosomin vaikutuksesta ja kyseessä on teoreettinen mallinnus, josta ei ole ole konkreettista ja vahvistettua DNA-dataa, että näin olisi. Kyseessä on siis vain hänen teoriansa, ei todistettu fakta. 

Älykkyys on moniaineksisesti ja monien geenien yhteisvaikutuksesta syntynyt ominaisuus, ei vain yhden "älykkyysgeenin" tulosta. Jos olisi toisin, olisi se suht helppo osoittaa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Perimän ja ympäristön vaikutuksia tutkitaan kaksostutkimusten avulla. 

 

Älykkyys ei ole tietenkään pelkkää genetiikkaa, vaan siihen vaikuttaa moni muukin asia. On arvioitu, että 4060 prosenttia älykkyydestä on perinnöllistä. Loput muodostuu ympäristön, virikkeiden ja luonteen vaikutuksesta.

 

Lähtökohtaisesti jo älykkyyden määritelmä on kovin häilyvä, koska ei sille ole mitään kvantitatiivista mittaria kuten vaikkapa spesifiselle entsyymiaktiivisuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut afrikkalaistaustaisen mieheni kanssa naimisissa jo 28 vuotta. Hyvin on toiminut, vaikka ihan eri kulttuureista ollaan. Se on ihan kummankin persoonasta ja luonteesta kiinni. Meillä vallitsee molemminpuolinen kunnioitus. Kumpikin on myös hyvin koulutettu. 

Hienoa! Itse tiedän monta tällaista avioliittoa ja ne on lähes kaikki epäonnistuneet, joten te olette onnistuneet poikkeuksellisen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

178. Ei ärsytä enkä vähättele, mutta hänen käsityksensä ei vain ole yleisesti hyväksytty fakta. Älykkyys ei synny vain X-kromosomin vaikutuksesta ja kyseessä on teoreettinen mallinnus, josta ei ole ole konkreettista ja vahvistettua DNA-dataa, että näin olisi. Kyseessä on siis vain hänen teoriansa, ei todistettu fakta. 

Älykkyys on moniaineksisesti ja monien geenien yhteisvaikutuksesta syntynyt ominaisuus, ei vain yhden "älykkyysgeenin" tulosta. Jos olisi toisin, olisi se suht helppo osoittaa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Perimän ja ympäristön vaikutuksia tutkitaan kaksostutkimusten avulla. 

 

Älykkyys ei ole tietenkään pelkkää genetiikkaa, vaan siihen vaikuttaa moni muukin asia. On arvioitu, että 4060 prosenttia älykkyydestä on perinnöllistä. Loput muodostuu ympäristön, virikkeiden ja luonteen vaikutuksesta.

 

 

Varmaan kesimäärin noin, mutta on meitä poikkeuksiakin. Oma äitini on tyhmä kuin saapas ja lisäksi narsisti, joten ei hän kyennyt minkäänlaiseen äiti-tytär -suhteeseen. Silti olen keskivertoa älykkäämpi, vaikka lähtökohdat oli pepusta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, taidan olla samaa mieltä aloittajan kanssa.

Olen duunariperheestä, punikkisuvusta jne. Kasvanut kallistumaan vasemmalle ja oppinut tekemään töitä, kantamaan vastuuta, suvaitsemaan erilaisuutta ja ymmärtämään sen, ettei mikään homma ole ikinä paskaduunia tai hanttihommaa ja että jokaisella meistä on oma arvokas paikkansa yhteiskunnassa. Mun lapsuudessa ja nuoruudessa oli myös ihan normaalia auttaa toisia omassa yhteisössään. Rahaa ei ehkä ollut, mutta autettiin muuten, tehtiin, talkoiltiin ja puuhattiin yhteisen hyvän eteen paljon. Kaikilla, esim omilla vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta opiskella pitkälle. Silti luettiin kirjoja, käytiin ehkä joskus teatterissa ja oltiin kaikilla tavoin kiinnostuneita maailmanmenosta.

Mulla oli mahdollisuus opiskella ja olenkin nyt 48 vuotiaana tuplamaisteri ja työuraani tehnyt hyväpalkkaisissa töissä. Menin naimisiin vähän varakkaamman perheen pojan kanssa. Ei mitään ökyrikkautta, mutt

Sun mentaliteettiin kuuluu verkostojen rakentaminen/niissä toimiminen ja muiden auttaminen joka on tärkeää silloin kun ei ole rikas. Rikkaat ovat taas tottuneet siihen että kaiken avun voi ostaa rahalla joten verkostojen rakentamisella ja niissä toimimisella ei ole väliä. 

209. Kyllä varakkaat ihmisetkin verkostoja rakentavat. Hyvä veli -verkoston käsitehän on ikivanha. Suomen kokoisessa maassa vallankäytön ja yrityselämän kärki on kapea ja tunnetaan ihmiset aika hyvin, kun ei voi olla törmäämättä. Koskee myös muita ekslusiivisia aloja kuten taidetta. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ylemmän keskiluokan varakkaasta suvusta, jossa kaikki ovat akateemisiä menestyneitä ihmisiä, vanhaa rahaa. Jo isoisovanhempani olivat akateemisia. On professoreita ja muita. Itse olen aika matalasti koulutettu, mutta olen kuitenkin ihan fiksu ihminen ja kokopäivätöissä. Olen tavannut huippukoulutetun miehen, joka aiheuttaa minulle valtavan alemmuuskompleksin, vaikka olenkin hyvästä suvusta. Mitä mieltä, lopetanko tämän suhteen jo alkuunsa, ennen kuin tunteeni kehittyvät pidemmälle? Hän kyllä saisi naisen kuin naisen ihan mistä tahansa. 

"... saisi naisen kuin naisen..."

Enpä tuota nyt ihan kirjaimellisesti usko; on naisia jotka eivät ole ostettavissa. 

Tämä on totta. Nuoruuden suhde kaatui siihen, ett poikaystävän perheessä huomioitiin perheenjäsenet, oltiin läheisiä ja suvulla oli merkitys. Itse olin perheestä, jossa vanhemmat eivät huomioineen lapsiaan, tunsin itseni mustaksi lampaaksi omassa perheessä. 

Nykyinen mieheni on perheestä, jossa on ollut ankara isä, joka on määrittänyt äidin roolin kotiin. Aivan samanlainen asetelma kuin omassa lapsuudenkodissa oli. 

Vaikka oma perheemme on erilainen perheeseen heijastuu molempien lapsuus siten, että esim. kumpikaan lapsistamme ei ole koskaan ollut läheinen isovanhempien kanssa. Jos olisin perustanut perheen nuoruuden poikaystävän kanssa tilanne saattaisi olla erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, taidan olla samaa mieltä aloittajan kanssa.

Olen duunariperheestä, punikkisuvusta jne. Kasvanut kallistumaan vasemmalle ja oppinut tekemään töitä, kantamaan vastuuta, suvaitsemaan erilaisuutta ja ymmärtämään sen, ettei mikään homma ole ikinä paskaduunia tai hanttihommaa ja että jokaisella meistä on oma arvokas paikkansa yhteiskunnassa. Mun lapsuudessa ja nuoruudessa oli myös ihan normaalia auttaa toisia omassa yhteisössään. Rahaa ei ehkä ollut, mutta autettiin muuten, tehtiin, talkoiltiin ja puuhattiin yhteisen hyvän eteen paljon. Kaikilla, esim omilla vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta opiskella pitkälle. Silti luettiin kirjoja, käytiin ehkä joskus teatterissa ja oltiin kaikilla tavoin kiinnostuneita maailmanmenosta.

Mulla oli mahdollisuus opiskella ja olenkin nyt 48 vuotiaana tuplamaisteri ja työuraani tehnyt hyväpalkkaisissa töissä. Menin naimisiin vähän varakkaamman perheen pojan kanssa. Ei mitään ökyrikkautta, mutt

Mielenkiinnolla luin tuon kommentin.

Sillä taustassani on paljon samanlaista, asenteissa ja käytännössä. 

Paitsi: maanviljytausta ja isäni oli suojeluskuntalainen. 

(Itse tosin, vaikka olen saanut yliopistokoulutusta suht. laajaltikin, niin olen saanut toimeentuloni töistä joihin hyvän fyysisen kunnon lisäksi olisi ollut kiertokoulu hyvin riittävä.)

En ole akateeminen, minulla on vain alempi korkeakoulututkinto. Olin luokkani paras yläasteella ja lukiossa, mutta en edes yrittänyt hakea yliopistoon. Duunarivanhempani halusivat että opiskelen sellaiselle alalle että töitä varmasti riittää ja toimin heidän toiveidensa mukaisesti opiskellen AMK-tutkinnon. Että tässä hyvä esimerkki siitä miten duunaritausta vaikuttaa. Huippu koulumenestys, mutta vaikeuksia uskoa itseensä ja siihen että pärjäisi itselle ihan tuntemattomissa kuvioissa.

Sama kaava on toteutunut myös parisuhteissa. Ahdistun ajatuksesta että deittailisin jotain sellaista miestä jolla on ihan erilaiset taustat kuin minulla, koska minun suvussani ei todella ole kehumista enkä toisaalta halua kuulla arvostelua sellaisista asioista joihin en itse ole voinut vaikuttaa. Alkoholismia, mielenterveysongelmia jne.

Vierailija kirjoitti:

Näin se on. Minua koitettiin kovasti muuttaa. Kävin kouluja ja kun en saanut heti alan töitä niin appivanhemmat käskivät tyttären ottamaan eron. Puolisot ovat avioliitossa samaa joukkuetta joiden kuuluisi pelata yhteen. Silloin ei pidä enää uskoutua kieroille vanhemmilleen.

No ottiko tytär eron?

Vierailija kirjoitti:

198. Olen eri kommentoija kuin kukaan noista edellisistä, mutta se on totta, että pitkän linjan akateemisia sukuja löytyy Suomesta vaikka kuinka paljon. Suurin osa noista suvuista on monikulttuurisia, esimerkiksi omassa äidinpuoleisessa suvussani opiskeltiin Saksassa, isoisänikin opiskeli Saksassa insinööriksi, koska juuri sen alan insinööriopintoja ei Suomessa tuolloin ollut. Hänen vaimonsa äiti, siis isoäitini äiti, oli opiskellut myös ulkomailla, Ranskassa, siis akateemisia naisia oli myös eikä vain miehiä. Isoäitini äiti ei kylläkään koskaan Suomessa ehtinyt asua, koska kuoli niin nuorena. Isoisä oli suomalainen.

Kuriositeettina vähän tilastotietoa eli Pietarin suomalaisista 1800-1900-luvun vaihteessa (Pietari oli tuolloin suurin suomalaiskaupunki, siis eniten väestöä) noin 20 prosenttia oli naimisissa venäläisen kanssa, saksalaiset olivat toinen iso ryhmä ja jopa kalmukkien kanssa solmittiin avioliittoja. Pietari ja Viipurin seutu oliva

Ihan hyvä kommetti (9.6.2025 15:15) paitsi että viimeinen kappale tyystin tarpeeton. 

Mielenkiintoista. Ketjun perusteella korkeammin koulutet ovat pohjimmiltaan huomattavasti ennakkoluuloisempia ja suvaitsemattomampia ja muutenkin kaavoihin kangistuneita, kuin vähemmän koulutetut. Eli ihan päinvastoin kuin meille aina kerrotaan.

Suvaitsemattomuus, syrjintä ja ihmisviha on ok, kunhan osaa sanoittaa sen nätisti, eikä käytetä karkeaa kieltä, kuten jotkut amikset, hyi!

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista. Ketjun perusteella korkeammin koulutet ovat pohjimmiltaan huomattavasti ennakkoluuloisempia ja suvaitsemattomampia ja muutenkin kaavoihin kangistuneita, kuin vähemmän koulutetut. Eli ihan päinvastoin kuin meille aina kerrotaan.

Suvaitsemattomuus, syrjintä ja ihmisviha on ok, kunhan osaa sanoittaa sen nätisti, eikä käytetä karkeaa kieltä, kuten jotkut amikset, hyi!

Olemme sit lukeneet ihan eri ketjua. En ole huomannut mitään erityistä väheksyntää kummankaan suunnasta.