Aikuinen lapseni haluaa nähdä vain minut, pistin ehdot: joko meidät molemmat
vanhemmat tai sitten ei mitään. Ei halua tavata toista vanhempaansa, naurettavaa aikuiselta. Minä
en tuollaiseen suostu
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun veljeni riitautui aikanaan isänsä kanssa. Äidistä tykkäsi. Äitimme päätti olla isän puolella. Ei sitten nähnyt poikaansa 15 vuoteen.
Äiti joutuu elämään isän kanssa joka päivä elämänsä loppuun asti. Pitäisikö hänen elää sopuisasti vai riidelleen ja mahdollisesti alistuen väkivaltaan koko loppuikänsä?
Eikö käy mielessä että erotakin voisi?
Ystävättäreni on ollut ajottain ilman yhteyttä omiin aikusiin lapsiinsa.
Nyt hän on leski ja yhteyksissä molempiin lapsiinsa.
Heillä hänen miehensä/lasten isä määräsi täysin kaikesta.
Ukko riitaantu ajottain lastensa kanssa.
Ystävättreni oli tossun alla.
Vapaa ihminen hänestä tuli kun ukkonsa kuoli.
Tuohon ap aloitukseen viitaten, emme tietenkään ulkopuoliset tiedä syytä, miksei hänen lapsensa halua tavata toista vanhempaansa? Ellei kyseessä ole väkivaltainen lastaan laiminlyövä hirviövanhempi, ellei lapsi oke tavannut häntä moniin vuosiin eihän hän voi tietää miten vanhempi on muuttunut.
Täällä joku kirjoittikin siitä, kuinka on voinut tavata vanhempaansa vuosien tauon jälkeen. Eli se muutuminen on kahdollista.
Ketkä haluaa olla tekemisissä vain toisen vanhempansa kanssa eivät osaa ajatella, että silloin hän asettaa sen tavattavan vanhemman ikään kuin kahden tulen väliin.
Omien vanhempieni toimintaa aikuisena arvioineena tulin siihen lopputulemaan, että lasta kohtaan suoranainen perseily on helppoa.
Lapsi on avuton ja vanhempiensa varassa ja armoilla. On helppoa kohdella kaltoin, on helppoa kohdistaa väkivaltaa lapseen, on helppoa huutaa, haukkua ja lyödä lapsi alistuneeksi, hiljaiseksi, koneen lailla tottelevaiseksi. Sitten lapsikin on niin helppo lapsi.
Vastuullinen vanhemmuus taas ei olekaan niin helppoa. Siinä joutuu miettimään omaa toimintaansa ja laittamaan itsensä sivuun, lapsen hyvinvointi tulee ensin.
Täällä on välillä näitä avauksia joissa ikääntyneet vanhemmat peräävät aikuisilta lapsiltaan milloin mitäkin, koska ovat vanhempia. Ei vanhemmuus ole mikään vapaudu vankilasta kortti tai elämän mittainen free pass. Oikeastaan siinä vanhemmat haluavat saman helppouden jatkuvan, haluavat yhä että lapsi olisi helppo ja heidän vallassaan.
Aikuinen lapsi on kuitenkin löytänyt omat rajansa, saanut kovankin työn kautta itsensä kasaan ja sitä saavutusta ei halutakaan enää romuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon ap aloitukseen viitaten, emme tietenkään ulkopuoliset tiedä syytä, miksei hänen lapsensa halua tavata toista vanhempaansa? Ellei kyseessä ole väkivaltainen lastaan laiminlyövä hirviövanhempi, ellei lapsi oke tavannut häntä moniin vuosiin eihän hän voi tietää miten vanhempi on muuttunut.
Täällä joku kirjoittikin siitä, kuinka on voinut tavata vanhempaansa vuosien tauon jälkeen. Eli se muutuminen on kahdollista.
Ketkä haluaa olla tekemisissä vain toisen vanhempansa kanssa eivät osaa ajatella, että silloin hän asettaa sen tavattavan vanhemman ikään kuin kahden tulen väliin.
Miksi kukaan haluaisi tavata lapsena kaltoinkohdellutta vanhempaansa? Mitä väliä sillä on jos onkin muuttunut? Taasko pitää ajatella vain paskaa vanhempaa ja hänen mielikseen nähdä?
Vierailija kirjoitti:
Ystävättäreni on ollut ajottain ilman yhteyttä omiin aikusiin lapsiinsa.
Nyt hän on leski ja yhteyksissä molempiin lapsiinsa.
Heillä hänen miehensä/lasten isä määräsi täysin kaikesta.
Ukko riitaantu ajottain lastensa kanssa.
Ystävättreni oli tossun alla.
Vapaa ihminen hänestä tuli kun ukkonsa kuoli.
Kuinkahan lapset kokivat sen, ettei äitinsä ollut heidän puolellaan? Erikoista ettei ottanut miehestä eroa
Vierailija kirjoitti:
Ette sitten tapaa ollenkaan. Case is closed.
Next
Case is closed.
Next ...ttu että oot...
nolo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun veljeni riitautui aikanaan isänsä kanssa. Äidistä tykkäsi. Äitimme päätti olla isän puolella. Ei sitten nähnyt poikaansa 15 vuoteen.
Äiti joutuu elämään isän kanssa joka päivä elämänsä loppuun asti. Pitäisikö hänen elää sopuisasti vai riidelleen ja mahdollisesti alistuen väkivaltaan koko loppuikänsä?
Olen tuo, jolle vastaat. Kuvioon ei liittynyt mitään väkivaltaa, kontrollia tai pakottamisia.
Isä oli rasittava ihminen, joka piti omia monologejaan ja tiesi miten elämä piti elää. Se oli hänen vikansa. Minä opin luovimaan ja katkaisemaan monologit keskustelua ohjaamalla. Veljeni ei osannut, joten hän katkaisi välit noin 30-vuotiaana. Isä ei ikinä tajunnut, mitä teki väärin.
Isä ei siis pakottanut äitiä mihinkään, vaan äiti mietti, ketä kohtaan hänen kuuluu olla lojaali.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei kukaan ole samaa mieltä kanssani? Kyllä aikuisen tulee ymmärtää, että tulee antaa anteeksi vanhempien teot.vanhemmat ovat antaneet kodin ja elämän. Miltä hylätystä vanhemmasta tuntuu kun ei saa anteeksi tekojaan, kyllä
lapseni katuu kun ei tapaa ja vanhempi kuolee joskus. Takaisin ei enää saa.
Isossa Kirjassa sanotaan, että sen joka on satuttanut lasta, olisi parempi olla iso kivi sidottuna kaulaan meren pohjassa. Rangaistus pienen satuttamisesta tulee olemaan niin kova. Siinä ei paljoa vanhemman tuntemuksia tai lapsen anteeksiantoa kysellä.
Ja miksi ihmeessä luulet, että kukaan haluaisi takaisin väkivaltaisen vanhemman ja katuisi tämän kuollessa? Aika kovat fefenssit sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin?
Ei vanhempia kuulu näin kohdella, vanhempia kuuluu kunnioittaa.
Kunnioitus pitääansaita, aina
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei kukaan ole samaa mieltä kanssani? Kyllä aikuisen tulee ymmärtää, että tulee antaa anteeksi vanhempien teot.vanhemmat ovat antaneet kodin ja elämän. Miltä hylätystä vanhemmasta tuntuu kun ei saa anteeksi tekojaan, kyllä
lapseni katuu kun ei tapaa ja vanhempi kuolee joskus. Takaisin ei enää saa.
Miksi kukaan olisi? Vaikutat tekopyhältä
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin se vanhempi jota lapseni ei haluaisi tavata, olisin iloinen ja helpottunut että hän haluaisi tavata edes toisen. Huoli lapsesta olisi valtava ja minulle riittäisi tieto että onko hänen asiat ok. Jos jotain olisi ainakin toinen meistä voisi auttaa.
äiti
Tämä on sitä niin kutsuttua pyyteetöntä rakkautta. Sitä todellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun veljeni riitautui aikanaan isänsä kanssa. Äidistä tykkäsi. Äitimme päätti olla isän puolella. Ei sitten nähnyt poikaansa 15 vuoteen.
Äiti joutuu elämään isän kanssa joka päivä elämänsä loppuun asti. Pitäisikö hänen elää sopuisasti vai riidelleen ja mahdollisesti alistuen väkivaltaan koko loppuikänsä?
Olen tuo, jolle vastaat. Kuvioon ei liittynyt mitään väkivaltaa, kontrollia tai pakottamisia.
Isä oli rasittava ihminen, joka piti omia monologejaan ja tiesi miten elämä piti elää. Se oli hänen vikansa. Minä opin luovimaan ja katkaisemaan monologit keskustelua ohjaamalla. Veljeni ei osannut, joten hän katkaisi välit noin 30-vuotiaana. Isä ei ikinä tajunnut, mitä teki väärin.
Isä ei siis pakottanut äitiä mihinkään, vaan äiti mietti, ketä ko
Millainen ihminen veljesi on? Ymmärrätkö äitisi ratkaisun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun veljeni riitautui aikanaan isänsä kanssa. Äidistä tykkäsi. Äitimme päätti olla isän puolella. Ei sitten nähnyt poikaansa 15 vuoteen.
Äiti joutuu elämään isän kanssa joka päivä elämänsä loppuun asti. Pitäisikö hänen elää sopuisasti vai riidelleen ja mahdollisesti alistuen väkivaltaan koko loppuikänsä?
Olen tuo, jolle vastaat. Kuvioon ei liittynyt mitään väkivaltaa, kontrollia tai pakottamisia.
Isä oli rasittava ihminen, joka piti omia monologejaan ja tiesi miten elämä piti elää. Se oli hänen vikansa. Minä opin luovimaan ja katkaisemaan monologit keskustelua ohjaamalla. Veljeni ei osannut, joten hän katkaisi välit noin 30-vuotiaana. Isä ei ikinä tajunnut, mitä teki väärin.
Isä ei siis pakotta
Millainen ihminen veljesi on? Ymmärrätkö äitisi ratkaisun?
Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Itse äitinä en ehkä tekisi samaa ratkaisua, mutta kyllä aikuisella lapsellakin on oma vastuunsa.
Veljeni on hyvin välipitämätön ihminen. Hän ei siis oikein välitä kenestäkään eikä mistään. Jotain aspergeria ehkä. Ymmärrän, että Jos vanhemmalla on tunne, ettei lapsi hänestä välitä pätkääkään, niin miksi kahden aikuisen suhteen tulisi olla pyyteetön ja vastavuoroinen?
Eli veljeni ei ole mikään tavistallaaja. Äitini kyllä oli luonteeltaan lempeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun veljeni riitautui aikanaan isänsä kanssa. Äidistä tykkäsi. Äitimme päätti olla isän puolella. Ei sitten nähnyt poikaansa 15 vuoteen.
Äiti joutuu elämään isän kanssa joka päivä elämänsä loppuun asti. Pitäisikö hänen elää sopuisasti vai riidelleen ja mahdollisesti alistuen väkivaltaan koko loppuikänsä?
Olen tuo, jolle vastaat. Kuvioon ei liittynyt mitään väkivaltaa, kontrollia tai pakottamisia.
Isä oli rasittava ihminen, joka piti omia monologejaan ja tiesi miten elämä piti elää. Se oli hänen vikansa. Minä opin luovimaan ja katkaisemaan monologit keskustelua ohjaamalla. Veljeni ei osannut, joten hän katkaisi välit noin 30-vuotiaana. Isä ei ikinä tajunnut, mitä teki väärin
Oletko sinä veljesi kanssa tekemisissä?
"Totta joka sana. Itsekin ihmettelen, miksi meistä ei koskaan tehty lasua missään, vaikka kävimme hammaslääkärilläkin. Sattui 90-luvulla.
"
Itse en ihmettele. Vielä 90-luvulla sosiaalitoimen sektori oli pientä ja varsin puuhastelua. Toisaalta siihen aikaan ei ilmoitusta voinut tehdä nimettömänä netissä, joka oli hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsuuteni oli ns. per seestä. Mutta tiedän kyllä, miten asiat toimivat 80-luvun loppupuolelta saakka. Ainakin isommissa kaupungeissa. Tällaista kokonaisuutta: mustat hampaat-nälkä-jatkuvat muutot vuokrien maksammattomuuden vuoksi-insesti olisi kyllä käytännössä ollut mahdotonta saada aikaiseksi lastensuojelun puuttumatta asiaan. Että en osta.
Kannattaa opetella kirjoittamaan erilailla niin et niin helposti paljastu erään toisen vastaavan viestin kirjoittaneelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun veljeni riitautui aikanaan isänsä kanssa. Äidistä tykkäsi. Äitimme päätti olla isän puolella. Ei sitten nähnyt poikaansa 15 vuoteen.
Äiti joutuu elämään isän kanssa joka päivä elämänsä loppuun asti. Pitäisikö hänen elää sopuisasti vai riidelleen ja mahdollisesti alistuen väkivaltaan koko loppuikänsä?
Olen tuo, jolle vastaat. Kuvioon ei liittynyt mitään väkivaltaa, kontrollia tai pakottamisia.
Isä oli rasittava ihminen, joka piti omia monologejaan ja tiesi miten elämä piti elää. Se oli hänen vikansa. Minä opin luovimaan ja katkaisemaan monologit keskustelua ohjaamalla. Veljeni ei osannut, joten hän katkaisi välit noin 30-vuo
Oletko sinä veljesi kanssa tekemisissä?
Hyvin vähän. Kuten sanottu, hän ei oikein välitå kenestäkään. Muutaman kerran vuodessa soitellaan, mutta ei nähdä edes joka vuosi, koska asuu kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP voi myös vain olla väsynyt aikuisen "lapsensa" simputteluun ja kyvyttömyyteen edes yrittää keskustella kuin aikuinen. On aivan eri asia sanoa "haluan keskustella kanssasi kahdestaan" kuin ilmoittaa, että suostuu käymään kotona, jos toinen vanhemmista on ensin ajettu pihalle. Ennen kuin teillä sormet laulavat näppäimistöllä, pohtikaa hiukan.
Kyllä, asia voi olla juuri näin. Toinen asia on se, että jos tämä aikuinen lapsi ei ole vuosiin tavannut sitä toista vanhempaansa, mistä hän voi tietää, kuinka se vanhempi on muuttunut vuosien aikana? Hän olettaa vain, että se vanhempi on aina ja edelleen samanlainen kuin silloin, kun se lapsi oli lapsi tai nuori.
Ja nyt EN puhu vanhemmasta/vanhemmista, jotka ovat hirviövanhempia, lyöneet ym kaltoinkohdelleet tai laiminlyöneet lastaan. Tosin kyllä sellaisetkin vanhemmat ovat voineet muuttua. Ihmiset kun todella voivat
Miksi juttelet itsesi kanssa? Voit tavata lasta myös muualla jos teillä ei käy. Lapsella on oikeus olla tai olla olematta tekemisissä. Yleensä ex alkkis vanhemmat raitistuttuaan koittaa saada anteeksi antoa, mutta ei tartte ihmetellä jos toinen ei halua.
Just.