Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
07.06.2025 |
Moni nykyisistä yli nelikymppisistä on tehnyt luokkaretken akateemiseksi, nuorempi sukupolvi on tehnyt luokkaretken akateemisista duunareiksi, mutta perhetausta = lapsuudenperhe. Kun asiaa on tutkittu, on havaittu, että duunaritaustassa miesten ja naisten roolit ovat eriytyneitä. Miehet ja naiset harrastavat erikseen, miehet tekevät poikien reissuja ja naisen rooli on palvella miestä kuin teini-ikäistä. Tällaista roolijakoa ei ole pitkän linjan akateemisissa perheissä, vaan vanhemmat ovat tasa-arvoisia ja perhe-elämää vietetään kimpassa.
Eräs nykyajan pariutumisen vaikeuksista liittyy tutkijan mukaan tähän. Duunaritaustaiset naiset eivät halua vastaavanlaista miestä, koska he eivät halua roolia, joka heidän äideillään oli. He eivät vain saa siitä mitään, mutta toisaalta he eivät välttämättä sovi yhteen akateemisista taustoistakaan tulevan miehen kanssa.
Eroja on tietysti muitakin, mutta tämä on yksi tärkeimmistä. Akateeminen koulutus ei tarkoita sitä, että ihminen olisi luopunut tavoista, jotka kokee "normaaleina" eli perhetausta vaikuttaa moneen asiaan perhe-elämässä. Täällä on satojatuhansia naisten viestejä, joissa tuodaan ilmi, että he eivät suostu miehen palvelijan rooliin, miehen ollessa kuin teini-ikäinen omine menoineen. Eli tutkijan päätelmä vaikuttaa aivan oikealta. Tuollaisen duunaritaustan vaikutus pariutumiseen on merkittävä.
Ja en sitten tarkoita, että joka ikinen duunariperhe olisi samanlainen. Isossa kuvassa kuitenkin tutkitusti näin.
Kommentit (340)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodin siivous, pesulapalveluiden käyttö, autojen huollot ja puhdistukset ja monesti pihatyötkin ostetaan palveluina, ei tehdä itse ja koirakin käy trimmattavana jossain. Helpottaa kumman paljon sitä että voi panostaa siihen perhe-elämään ja olla tasa-arvoinen kun ei ole rättiväsynyt kaiken normaalin elämän ylläpidon takia.
Ei suomalaisessa tavallisessa akateemisessa perheessä kaikkea osteta palveluina. Edes siivooja ei käy kovin monilla, saati sitten pihatyöt. Auton huollot tietysti tekee ammattilainen, mutta niin kai kaikilla.
Mutta tosiaan kotityöt jaetaan tasaisesti. Minun tohtoriksi väitellyt mieheni vastaa esim meidän pyykkihuollostamme. Eikä se hänen miehisyyttään kaivele. Minä esim leikkaan useammin nurmikon.
Meillä on juuri toisinpäin, olen tohtori ja suvussa on useita tohtoreita aiemmissa sukupolvissa, ja mies on DI, sukunsa ensimmäinen akateeminen. Miehellä on selvästi perinteisempi rooli ja hän tekee enemmän itse, mm. pitää kunnia-asianaan huoltaa autot ja tehdä itse remontit. Minä taas selvästi enemmän ostan palveluja, en kuitenkaan puutu noihin hänen "tontillaan" oleviin asioihin, koska hän käsittäisi sen loukkaavana, jos vieraan miehen (tai vaikka naisenkin) pyytäisin tekemään meille jotain sellaista, minkä hän haluaa itse tehdä. Itse en ole koskaan leikannut nurmikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
181. En tiedä kuinka paljon heitä oli lukumääräisesti, tuskinpa kukaan tietää. Mutta väestöä oli muutenkin vähän, joten kaipa sen noinkin voi ilmaista. Lisäksi se, että moni nykyään suomalainen suku on muualta kotoisin. Esimerkiksi äidinpuoleinen sukuni ei edes asunut Suomen alueella ennen kuin 1920-luvulla. Ap
Ihmettelen lähinnä sitä, miksi jotkut leveilevät sukulaistensa saavutuksilla?
Kukaan ei ole itse valinnut esivanhempiensa koulutustaustaa, ei edes vanhempiensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen akateeminen jo kolmannessa sukupolvessa (tällä tarkoitan molempia vanhempia), aika vaikea on jaksaa duunaritaustaisten miesten arvomaailmaa.
Missä olet duunaritaustaisia miehiä oikein tavannut? Tinderissäkö? Nykyisin ollaan niin kuplautuneita, ettei toisenlaisista ympyröistä peräisin olevia ihmisiä oikein tapaa missään niin että heihin tutustuisi. Se että muutaman sanan vaihtaa oman kirvesmiehen kanssa ei vielä tarkoita, että hänet tuntisi. Hänhän on lisäksi siinä vielä ammattiroolissaan eikä vapaalla. Ap
Duunaritaustaisen miehen voi ihan helposti tavata vaikka yliopistolla tai teekkaribileissä, tai sellainen voi osua työkaveriksi. Tausta kertoo miehen lapsuudenkodista, ei nykyisestä ammatista. Duunaritaustainen on eri asia kuin duunari.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä sitä, miksi jotkut leveilevät sukulaistensa saavutuksilla?
Kukaan ei ole itse valinnut esivanhempiensa koulutustaustaa, ei edes vanhempiensa.
Tässä ketjussa saa leveillä mielellään myös omilla saavutuksilla, en pane ollenkaan pahakseni. Moni suomalainen on yltänyt merkittäviin saavutuksiin sukunsa perinteiden voimalla ja yksilöllisellä kyvykkyydellä. Luokkanousut ja -laskut ovat myös kiinnostavia aiheen kannalta. Keskiluokassa tuota pientä liikettä tapahtuu jatkuvasti ja yläluokassa sitten suunta on ollut vuosisadan alusta useammin alaspäin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän nämä, miten parisuhde toimii, riipu monesta muistakin tekijästä kuin koulutustaustasta. Esimerkiksi siitä miten kommunikaatio suhteessa toimii, millaisia ihmisiä kumpikin on ja millaisia arvoja heillä on.
Omassa lapsuudenperheessäni molemmat vanhemmat on osallistuneet perhe-elämään, kotityöt on jaettu suunnilleen tasan, eikä niitä ole nimikoitu erikseen kenellään sukupuolesta riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen akateeminen jo kolmannessa sukupolvessa (tällä tarkoitan molempia vanhempia), aika vaikea on jaksaa duunaritaustaisten miesten arvomaailmaa.
Missä olet duunaritaustaisia miehiä oikein tavannut? Tinderissäkö? Nykyisin ollaan niin kuplautuneita, ettei toisenlaisista ympyröistä peräisin olevia ihmisiä oikein tapaa missään niin että heihin tutustuisi. Se että muutaman sanan vaihtaa oman kirvesmiehen kanssa ei vielä tarkoita, että hänet tuntisi. Hänhän on lisäksi siinä vielä ammattiroolissaan eikä vapaalla. Ap
Duunaritaustaisen miehen voi ihan helposti tavata vaikka yliopistolla tai teekkaribileissä, tai sellainen voi osua työkaveriksi. Tausta kertoo miehen lapsuudenkodista, ei nykyisestä ammatista. Duunaritaustainen on eri asia kuin duunari.
Juuri näin. Kerroinkin jo yhdestä duunaritaustaisesta läheisestä ystävästä. Mutta en toki häntä parisuhdemielessä tunne. Ystävänäkin huomaan tiettyjä eroja, mutta kirjoitinkin siitä jo. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä sitä, miksi jotkut leveilevät sukulaistensa saavutuksilla?
Kukaan ei ole itse valinnut esivanhempiensa koulutustaustaa, ei edes vanhempiensa.
Tässä ketjussa saa leveillä mielellään myös omilla saavutuksilla, en pane ollenkaan pahakseni. Moni suomalainen on yltänyt merkittäviin saavutuksiin sukunsa perinteiden voimalla ja yksilöllisellä kyvykkyydellä. Luokkanousut ja -laskut ovat myös kiinnostavia aiheen kannalta. Keskiluokassa tuota pientä liikettä tapahtuu jatkuvasti ja yläluokassa sitten suunta on ollut vuosisadan alusta useammin alaspäin. Ap
Mitä tarkoitat merkittävillä saavutuksilla?
Jotenkin söpö, miten innokkaasti jotkut pyrkivät jakamaan ihmiset duunaritaustaisiin ja taustoiltaan akateemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä sitä, miksi jotkut leveilevät sukulaistensa saavutuksilla?
Kukaan ei ole itse valinnut esivanhempiensa koulutustaustaa, ei edes vanhempiensa.
Tässä ketjussa saa leveillä mielellään myös omilla saavutuksilla, en pane ollenkaan pahakseni. Moni suomalainen on yltänyt merkittäviin saavutuksiin sukunsa perinteiden voimalla ja yksilöllisellä kyvykkyydellä. Luokkanousut ja -laskut ovat myös kiinnostavia aiheen kannalta. Keskiluokassa tuota pientä liikettä tapahtuu jatkuvasti ja yläluokassa sitten suunta on ollut vuosisadan alusta useammin alaspäin. Ap
Mitä tarkoitat merkittävillä saavutuksilla?
Vaikkapa sitä mihin tämä läheinen ystäväni, duunaritaustainen mies on yltänyt omilla ansioillaan ja suvusta tulleiden geenien ansiosta. Hän on merkittävä vaikuttaja suomalaisessa talouselämässä. Toisena esimerkkinä vaikka Raimo Sailaksen tai Mauno Koiviston elämä. Tuollaisia tarinoita on paljon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä et kuitenkaan tunnistanut oikein, sillä en välttämättä ymmärrä miten tämä sinun kertomasi kyseenalaistaa sitä mitä olen täällä kertonut.
Ei tarkoitukseni ollutkaan kyseenalaistaa sinällään, vaan todeta, että tosiaankin aikakausi varmastikin vaikutti paljon, kenties jopa enemmän kuin mikään luokkaero. Toisin sanoen: meidän ikäistemme lasten kokemukset olivat sen verran samankaltaisia kaikilla, että jokin "akateemiset sitä ja duunarit tätä" ei vaan oikein stemmaa.
Sinut tunnistaa siitä, että kirjoittelet näitä luokkajuttuja ja kotirouva-juttuja mielelläsi. Ei siinä mitään, mutta mielenkiintoisempia ne olisi, jos kertoilisitkin vain omista kokemuksestasi etkä yrittäisi väkisin tehdä niistä jotain yleispäteviä teorioita.
Minusta taas tuntuu, että en erityisesti tunnista ap:tä, vaan että aika monia ihmisiä kiinnostaa luokkajutut. Pitkäänhän oli niin ettei luokka-asioista ollut sopivaa puhua, ja virallinen matra oli, että kaikki on samaa suurta keskiluokkaa, tai ettei Suomessa mitään yhteiskuntaluokkia edes ole. Niitä on minusta ainakin kiva välillä pohtia, kun kuitenkin ne selvästi vaikuttavat vaikka mihin, mitä ei ole tullut aiemmin ajatelleeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Taitaa hyvin harvoilla ihmisillä olla sellaista tilannetta, että vanhemmissa, isovanhemmista ja esivanhemmissa olisi pelkästään akateemisia. Varsinkin maalla, kaukana yliopistokaupungeista."
Tässä tullaan jälleen käsitteeseen suomalaisuus eli kun puhutaan ajoista ennen itsenäisyyttä, puhutaanko silloin suomalaisista, koska sellaisiahan ei silloin ollut. Ja kuten aiemmin kirjoitin, ovat yhteiskunnan vauraimmat säädyt olleet hyvin kansainvälisiä.
Jos taas lähdetään siitä mitä akateemisuus tuolloin tarkoitti, se tarkoitti samaa kuin muidenkin maiden kohdalla eli akateemiseksi voitiin laskea nekin, jotka eivät suorittaneet akateemista loppututkintoa. Naisten kohdalla oli monesti näin, koska oli tiedekuntakohtaista miten loppututkintoon sai luvan. Ja tutkintoja suoritettiin Suomen ja Ruotsin lisäksi myös Euroopassa, koska Suomessa ei voinut opiskella läheskään kaikkia tutkintoja, joita kuitenkin suoritettiin ja joille oli tarvetta yht
En oikein näe että tuolla määrittelyn tarkentamisella tai sillä puhutaanko itsenäistymistä edeltävästä tai sen jälkeisestä ajasta muutettaisiin oleellisesti lopputulosta. Hyvin harva nainen isovanhempieni ikäluokasta suoritti akateemisia opintoja missään mittakaavassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä sitä, miksi jotkut leveilevät sukulaistensa saavutuksilla?
Kukaan ei ole itse valinnut esivanhempiensa koulutustaustaa, ei edes vanhempiensa.
Ei se ole leveilyä, jos kertoo esivanhempiensa koulutustaustan. Se on vain tietoisuutta omista juuristaan. Ei niitä juuria itse valita, ei. Arvostan todella paljon ensimmäisen polven akateemisia, jotka ovat tehneet luokkaretken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä et kuitenkaan tunnistanut oikein, sillä en välttämättä ymmärrä miten tämä sinun kertomasi kyseenalaistaa sitä mitä olen täällä kertonut.
Ei tarkoitukseni ollutkaan kyseenalaistaa sinällään, vaan todeta, että tosiaankin aikakausi varmastikin vaikutti paljon, kenties jopa enemmän kuin mikään luokkaero. Toisin sanoen: meidän ikäistemme lasten kokemukset olivat sen verran samankaltaisia kaikilla, että jokin "akateemiset sitä ja duunarit tätä" ei vaan oikein stemmaa.
Sinut tunnistaa siitä, että kirjoittelet näitä luokkajuttuja ja kotirouva-juttuja mielelläsi. Ei siinä mitään, mutta mielenkiintoisempia ne olisi, jos kertoilisitkin vain omista kokemuksestasi etkä yrittäisi väkisin tehdä niistä jotain yleispäteviä teorioita.
Minusta taas tuntuu, että en erityisesti tunnista ap:tä, vaan että aika monia ihmisiä kiinnostaa luokkajutut.
Samaa mieltä tästä. Nämä ovat mielenkiintoisia juttuja pohtia, oma tausta ja mitä sieltä tulee, isommalla jengillä voi kuulla ja pohtia muiden tarinoita, joita ei mistään muualta kuulisi. Itse asiassa ystävienkin kanssa usein jutellaan tällaisista asioista. Omasta suvusta löytyy niin paljon monnelaista ja olen tutustunut parinkin ystävän suvun historiaan lähemminkin dokumenttien ja museokäyntien avulla.
Se että joku tunnistaa on normijuttua palstalla. Olen täysin tottunut siihen, että minut tunnistetaan milloin keneksikin. Siitäkin huomaa, että yksilöllisyys on oikeastaan aikamoista harhaa. Samanlaisia juttuja on niin monella. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nämä, miten parisuhde toimii, riipu monesta muistakin tekijästä kuin koulutustaustasta. Esimerkiksi siitä miten kommunikaatio suhteessa toimii, millaisia ihmisiä kumpikin on ja millaisia arvoja heillä on.
Omassa lapsuudenperheessäni molemmat vanhemmat on osallistuneet perhe-elämään, kotityöt on jaettu suunnilleen tasan, eikä niitä ole nimikoitu erikseen kenellään sukupuolesta riippuen.
Ihan varmasti. Mutta ajattelisin, että arvot juurikin voivat liittyä yhteiskuntaluokkaan ja koulutukseen. Eikä perinteisessä jaossakaan mitään vikaa sinänsä ole, jos se sopii molemmille.
Ehkä perinteisestä työnjaosta kiinni pitävä duunaritaustainen mies on ongelma juuri duunaritaustaiselle naiselle. Hän ehkä kokee sen niin, että hänen kuuluisi mennä mukaan tuohon samaan työnjakoon, eikä kykyne näkemään vaihtoehtona esimerkiksi palvelujen ostamista. Moni duunaritaustainen on kasvatettu nuukaksi, ja palvelun ostaminen voi olla vieras asia.
Vielä isompi ongelma on, jos perhe-elämän viettämisen tavoista ei päästä sopuun, niin että toinen haluaa viettää aikaa yhdessä ja toinen poikaporukassa.
Mitäpä, jos edes yrittäisit ymmärtää, miten marginaalinen ilmiö tuo, että suvussa jokaisella on ollut mahdollisuus opiskella akateeminen tutkinto ulkomailla tai edes täällä Suomessa, on ollut edes tuohon entisaikaan? Varsinkaan kaikkien, yleensä eri perheistä tulevien, neljän isovanhemman, kahdeksan isoisovanhemman tai kuudentoista heidän vanhemman kohdalla.
Vaikutat jotenkin autistiselta. Oman puolison kohdalla hän on kolmannen sukupolven tohtori. Se ei tarkoita sitä, että ihan jokainen on tohtori, mutta se tarkoittaa sitä, että hänen takanaan kaksi sukupolvea eteenpäin on kyennyt opiskelemaan tohtoriksi asti ja tehnyt akateemisen tutkijan uran. On itsestään selvää, että naisten mahdollisuudet opiskella tässä maailmassa ovat olleet miehiä heikompia ja niinpä puolisonkin äiti on vain maisteri ja mummot eivät ole olleet akateemisia. Mutta on myös selvää, että suhde tieteeseen, opiskeluun ja sivistykseen on puolisollani oleellisesti erilainen kuin esim. sukunsa ensimmäisellä maisterilla puhumattakaan duunarista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nämä, miten parisuhde toimii, riipu monesta muistakin tekijästä kuin koulutustaustasta. Esimerkiksi siitä miten kommunikaatio suhteessa toimii, millaisia ihmisiä kumpikin on ja millaisia arvoja heillä on.
Omassa lapsuudenperheessäni molemmat vanhemmat on osallistuneet perhe-elämään, kotityöt on jaettu suunnilleen tasan, eikä niitä ole nimikoitu erikseen kenellään sukupuolesta riippuen.
Ihan varmasti. Mutta ajattelisin, että arvot juurikin voivat liittyä yhteiskuntaluokkaan ja koulutukseen. Eikä perinteisessä jaossakaan mitään vikaa sinänsä ole, jos se sopii molemmille.
Arvot eivät kuitenkaan suoraan ole sidoksissa niihin. Ei ole olemassa mitään tiettyä määritelmää, minkälaiset arvot tietyn koulutuksen omaavalla ihmisellä on.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos edes yrittäisit ymmärtää, miten marginaalinen ilmiö tuo, että suvussa jokaisella on ollut mahdollisuus opiskella akateeminen tutkinto ulkomailla tai edes täällä Suomessa, on ollut edes tuohon entisaikaan? Varsinkaan kaikkien, yleensä eri perheistä tulevien, neljän isovanhemman, kahdeksan isoisovanhemman tai kuudentoista heidän vanhemman kohdalla.
Vaikutat jotenkin autistiselta. Oman puolison kohdalla hän on kolmannen sukupolven tohtori. Se ei tarkoita sitä, että ihan jokainen on tohtori, mutta se tarkoittaa sitä, että hänen takanaan kaksi sukupolvea eteenpäin on kyennyt opiskelemaan tohtoriksi asti ja tehnyt akateemisen tutkijan uran. On itsestään selvää, että naisten mahdollisuudet opiskella tässä maailmassa ovat olleet miehiä heikompia ja niinpä puolisonkin äiti on vain maisteri ja mummot eivät ole olleet akateemisia. Mutta on myös selvää, että suhde tieteeseen, opiskeluun ja sivistykseen on puolisollani o
Millä tavalla puolisosi suhde tieteeseen, opiskeluun ja sivistykseen on oleellisesti erilaista kuin esimerkiksi sukunsa ensimmäisellä maisterilla?
Eli toisin sanoen sellaisia perheitä, mitkä olisivat pitkän linjan akateemisia sukuja, missä kaikki olisivat olleet akateemisia useampia sukupolvia taaksepäin, on äärimmäisen vähän.