Kysymys mielialalääkkeistä.

Huono olo häviää muutamassa viikossa.

Se on yksilöllistä, mitä haittoja tulee. Eli ei se sua auta, vaikka joku sanoisi, että se ja se lääke on hyvä, sulle se voi olla huono kuitenkin. No, itsestäni voin sanoa, että vähiten haittoja tuli Brintellixistä - mutta varsinaista merkittävää hyötyä siitä ei kuitenkaan ollut, joten luovutin lääkkeiden suhteen (kokeilin kai 5 eri masennuslääkettä).

Vierailija kirjoitti:

Se on yksilöllistä, mitä haittoja tulee. Eli ei se sua auta, vaikka joku sanoisi, että se ja se lääke on hyvä, sulle se voi olla huono kuitenkin. No, itsestäni voin sanoa, että vähiten haittoja tuli Brintellixistä - mutta varsinaista merkittävää hyötyä siitä ei kuitenkaan ollut, joten luovutin lääkkeiden suhteen (kokeilin kai 5 eri masennuslääkettä).

Mitä muita kokeilit ja miten vaikuttivat?

Ei ole. Ne muuttaa aivokemiaa ja kestää tottua siihen lääkkeeseen. Sen jälkeen turruttaa ihan huolella. Tunteet lähtee ja kaikki.

Noista mielialalääkkeistä pelkkää haittaa ollut ainakin itselle. Kaikkea kokeiltiin mutta vei vaan paskempaan suuntaan kunnes päätin lopettaa ja vierottautua siitä kaikesta niin olo parantunut. Pahinta on kun se liike menee semmoseks hitaaksi nuissa lääkkeissä ja se aivosumu ja tunne-elämä huononee, pitkä lista on negatiivisa vaikutuksia en tässä jaksa nyt niitä kaikkia edes luetella.

Ei ole koskaan tullut pahoinvointia tai turtumista yhdestäkään lääkkeestä. Olen käyttänyt escitalopramia, ketipinoria, voxraa, duloksetiinia, mirtazapiinia, agomelatiinia ja ehkä vielä jotain muutakin. En muista enää kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yksilöllistä, mitä haittoja tulee. Eli ei se sua auta, vaikka joku sanoisi, että se ja se lääke on hyvä, sulle se voi olla huono kuitenkin. No, itsestäni voin sanoa, että vähiten haittoja tuli Brintellixistä - mutta varsinaista merkittävää hyötyä siitä ei kuitenkaan ollut, joten luovutin lääkkeiden suhteen (kokeilin kai 5 eri masennuslääkettä).

Mitä muita kokeilit ja miten vaikuttivat?

Seronilista sain paniikkikohtauksia, Voxrasta pahenevaa ahdistuneisuutta, Venlafaxinista muutuin zombimaiseksi, sitten oli Cymbalta ja sekään ei sopinut, taisi maniaa pukata muistaakseni. Muistaakseni myös hieman pahoinvointia oli lääkkeiden aloituksen jälkeen, mutta se meni ohi. Pahin kokemus oli kyllä Venlafaxinista vieroitus: pahoinvointia, huimausta ja sähköiskuja päässä kaksi viikkoa. No, onpahan ainakin tullut kokeiltua eri lääkkeitä, jos ei muuta!

Mielihyvähormonit serotoniini ja dopamiini syntyy suolistossa, ohutsuolessa. Suolistobakteerit tuottaa serotoniinin esiasteita ja siellä se serotoniini etenkin syntyy 90%:sti.

Mielialalääkkeet, jotka aktivoi mielihyvähormonien aineenvaihduntaa ja tuotantoa, saa usein aikaan lieviä kuvotuksen tuntemuksia, samaan tapaan kuin alkuraskaudesta kun keltarauhashormonin määrä lisääntyy. Mutta ei sen tuntemuksen pitäisi kovin pitkään kestää, ensimmäinen viikko useimmiten ja sitten parin viikon aikana hiipuu. Ehkä se auttaa, jos ajattelet niitä uusia hormoneja, mitä siellä syntyy ja vaikuttaa mielen hyvinvointiin?

Kaikki yhtä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan tullut pahoinvointia tai turtumista yhdestäkään lääkkeestä. Olen käyttänyt escitalopramia, ketipinoria, voxraa, duloksetiinia, mirtazapiinia, agomelatiinia ja ehkä vielä jotain muutakin. En muista enää kaikkia.

Ja näistä siis escitalopramista sekä agomelatiinista vain positiivisia kokemuksia. Ekaa käytin 2,5v, jälkimmäistä 4v. Escitalopramilla lähti sosiaalisten tilanteiden pelko eikä tullut mitään lopetusoireita vaikka lopetin seinään isoimmalla annoksella. Agomelatiinin myötä loppui itsetuhoisuus ja unirytmi palasi. Ei mitään sivuoireita koko neljän vuoden aikana. Lopetin nyt viime kesänä sen käytön ja olen tällä hetkellä täysin lääkkeetön.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ne muuttaa aivokemiaa ja kestää tottua siihen lääkkeeseen. Sen jälkeen turruttaa ihan huolella. Tunteet lähtee ja kaikki.

Nojos vaihtoehtoina kokeilla ja etsiä toimiva lääke, tai sitte hoitaa kokonaan itsensä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ne muuttaa aivokemiaa ja kestää tottua siihen lääkkeeseen. Sen jälkeen turruttaa ihan huolella. Tunteet lähtee ja kaikki.

Nojos vaihtoehtoina kokeilla ja etsiä toimiva lääke, tai sitte hoitaa kokonaan itsensä pois.

Hoitaa jollakin muilla tavoilla kuin näillä "lääkkeillä". Ei tämä ole ainut keino hoitaa näillä hulluilla mielialalääkkeillä. Luonnolliset lääkkeet käyttöön eka ja terapiaa.

Paljonhan näitä suomessakin syödään ja joku avunkin varmaan saanut, mutta näköjään paljon on kielteisiä kokemuksiakin. 

Enemmän nega kokemuksia mielialalääkkeistä kuin hyviä.

Torniossa on mielisairaala jossa ei käytetä lääkkeitä vaan keskitytään puheapuun pääasiassa. Saanut kovasti kehuja.

Kaikki nuo mielialalääkkeet anto itselle hirveitä oloja. Suurimman osan lopetin ja nykyään olen ilman lääkkeitä ja parantunu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ne muuttaa aivokemiaa ja kestää tottua siihen lääkkeeseen. Sen jälkeen turruttaa ihan huolella. Tunteet lähtee ja kaikki.

Kyky iloon, nautintoon, kiitollisuuteen, merkityksellisyyteen. Jälelle jää vain tyhjyys.

Mulla on osa toiminut hyvin ja osa ei. Voi olla työn takana löytää sopiva. Ei se että yhdestä tulee vain paskat sivuoireet tarkoita, että ne on kaikki huonoja. Pitää vaan jatkaa etsimistä. Mutta kaikille ei löydy mitään mikä sopii.