Luokkaero parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nämä, miten parisuhde toimii, riipu monesta muistakin tekijästä kuin koulutustaustasta. Esimerkiksi siitä miten kommunikaatio suhteessa toimii, millaisia ihmisiä kumpikin on ja millaisia arvoja heillä on.

Omassa lapsuudenperheessäni molemmat vanhemmat on osallistuneet perhe-elämään, kotityöt on jaettu suunnilleen tasan, eikä niitä ole nimikoitu erikseen kenellään sukupuolesta riippuen.

Ihan varmasti. Mutta ajattelisin, että arvot juurikin voivat liittyä yhteiskuntaluokkaan ja koulutukseen. Eikä perinteisessä jaossakaan mitään vikaa sinänsä ole, jos se sopii molemmille. 

Arvot eivät kuitenkaan suoraan ole sidoksissa niihin. Ei ole olemassa mitään tiettyä määritelmää, minkälaiset arvot tietyn koulutuksen omaavalla ihmisellä on.

Niin, no tuon aloituksessa mainitun tutkimuksen mukaan arvot ovat kyllä eriytyneitä eri luokissa. - Eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nämä, miten parisuhde toimii, riipu monesta muistakin tekijästä kuin koulutustaustasta. Esimerkiksi siitä miten kommunikaatio suhteessa toimii, millaisia ihmisiä kumpikin on ja millaisia arvoja heillä on.

Omassa lapsuudenperheessäni molemmat vanhemmat on osallistuneet perhe-elämään, kotityöt on jaettu suunnilleen tasan, eikä niitä ole nimikoitu erikseen kenellään sukupuolesta riippuen.

Ihan varmasti. Mutta ajattelisin, että arvot juurikin voivat liittyä yhteiskuntaluokkaan ja koulutukseen. Eikä perinteisessä jaossakaan mitään vikaa sinänsä ole, jos se sopii molemmille. 

Arvot eivät kuitenkaan suoraan ole sidoksissa niihin. Ei ole olemassa mitään tiettyä määritelmää, minkälaiset arvot tietyn koulutuksen omaavalla ihmisellä

Niin, no tuon aloituksessa mainitun tutkimuksen mukaan arvot ovat kyllä eriytyneitä eri luokissa. - Eri.

Millä tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä perinteisestä työnjaosta kiinni pitävä duunaritaustainen mies on ongelma juuri duunaritaustaiselle naiselle. Hän ehkä kokee sen niin, että hänen kuuluisi mennä mukaan tuohon samaan työnjakoon, eikä kykyne näkemään vaihtoehtona esimerkiksi palvelujen ostamista. Moni duunaritaustainen on kasvatettu nuukaksi, ja palvelun ostaminen voi olla vieras asia. 

Vielä isompi ongelma on, jos perhe-elämän viettämisen tavoista ei päästä sopuun, niin että toinen haluaa viettää aikaa yhdessä ja toinen poikaporukassa. 

Jep. Sekin on minusta täysin ymmärrettävää, että nimenomaan nainen on se, joka on tuohon perinteiseen työnjakoon tyytymätön. Jos ajatellaan modernia kerrostaloympäristöä, niin kotitöissä ei oikein parinteisiä miesten töitä ole jäljellä, kun ne hoitaa huoltofirma. Ruoanlaitto, pyykki ja kodi siivous on perinteisiä naisten hommia, eikä tietenkään kukaan nainen ole tyytyväinen jos kaikki työt kuuluu hänelle. Sitten miehellä on paljon vapaa-aikaa, jonka viettää baareissa ja miesporukoissa. En kyllä todella suostuisi tuollaiseen jakoon, enkä yhtään ihmettele, jos ei joku muukaan suostu. 

Opiskeluaikana tapailin useampaa akateemisesta perheestä tulevaa. Jokaisen suusta tuli lopulta sellaista tekstiä, että oli todettava, ettei näitä voisi koskaan viedä kotiin näytille.

Yksi oli aivan tosissaan sitä mieltä, että työkyvyttömyyseläkkeellä oleva vanhempani kyllä menee vielä töihin, kunhan vaan vaihtaa alaa. Sairastumisen ja eläkepäätöksen välisenä lähes 20 vuotena ei toki käyty läpi kaikkia vaihtoehtoja vaan päästettiin vaan eläkkeelle tuosta vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana tapailin useampaa akateemisesta perheestä tulevaa. Jokaisen suusta tuli lopulta sellaista tekstiä, että oli todettava, ettei näitä voisi koskaan viedä kotiin näytille.

Yksi oli aivan tosissaan sitä mieltä, että työkyvyttömyyseläkkeellä oleva vanhempani kyllä menee vielä töihin, kunhan vaan vaihtaa alaa. Sairastumisen ja eläkepäätöksen välisenä lähes 20 vuotena ei toki käyty läpi kaikkia vaihtoehtoja vaan päästettiin vaan eläkkeelle tuosta vaan. 

Kuten aloituksessani kirjoitin, ongelma voi olla näinkin päin eli duunaritaustainen tuntee vierautta akateemisissa piireissä, olivat ne sitten parisuhteessa tai muualla. En muista oliko se tämä blogissa mainittu vai oliko se Järvisen joku omista kirjoista, missä hän puhui parisuhteen tasolla samasta. Tässä linkki blogikirjoitukseen heidän ehkä tunnetuimpaan, aihetta käsittelevään kirjaansa:

https://blogs.helsinki.fi/p5kohti-tutkivaa2014/2014/11/09/katriina-jarv…

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä perinteisestä työnjaosta kiinni pitävä duunaritaustainen mies on ongelma juuri duunaritaustaiselle naiselle. Hän ehkä kokee sen niin, että hänen kuuluisi mennä mukaan tuohon samaan työnjakoon, eikä kykyne näkemään vaihtoehtona esimerkiksi palvelujen ostamista. Moni duunaritaustainen on kasvatettu nuukaksi, ja palvelun ostaminen voi olla vieras asia. 

Vielä isompi ongelma on, jos perhe-elämän viettämisen tavoista ei päästä sopuun, niin että toinen haluaa viettää aikaa yhdessä ja toinen poikaporukassa. 

Jep. Sekin on minusta täysin ymmärrettävää, että nimenomaan nainen on se, joka on tuohon perinteiseen työnjakoon tyytymätön. Jos ajatellaan modernia kerrostaloympäristöä, niin kotitöissä ei oikein parinteisiä miesten töitä ole jäljellä, kun ne hoitaa huoltofirma. Ruoanlaitto, pyykki ja kodi siivous on perinteisiä naisten hommia, eikä tiete

En minäkään ihmettele. Ja aiemmin jo kirjoitinkin, että tällaista työnjakoa ei välttämättä ole enää vähään aikaan Suomessa ehkä ollutkaan, vaan kolmekymppiset nettimaailmassa viihtyneet duunarimiehet ovat kenties omaksuneet sen ulkomaisista Andrew Tate- tyylisistä opeista. Muualta, missä machoilua on ollut jo alunperinkin paljon Suomea enemmän. Eli nuoren polven miehissä tuollainen ajattelu on mahdollisesti kokonaan tuontitavaraa. Palstallahan näkee paljon sellaisia tekstejä, missä naiselta odotetaan nättiä ulkonäköä, kodinhoitoa ja sitä, että hän sietäisi "poikien reissuja". Ja vaikka osa olisikin trollausta, totta toinen puoli. Toive tuollaisesta maailmasta on jotenkin surullinen, koska se on niin utopistinen. Tai dystopia. Jos ajatellaan nykyisiä viisi- ja nelikymppisiä, niin heidän vanhempansa ovat omaksuneet tasa-arvon ihanteet ainakin jollain tasolla melko suurella kattavuudella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä, jos edes yrittäisit ymmärtää, miten marginaalinen ilmiö tuo, että suvussa jokaisella on ollut mahdollisuus opiskella akateeminen tutkinto ulkomailla tai edes täällä Suomessa, on ollut edes tuohon entisaikaan? Varsinkaan kaikkien, yleensä eri perheistä tulevien, neljän isovanhemman, kahdeksan isoisovanhemman tai kuudentoista heidän vanhemman kohdalla.

 

Vaikutat jotenkin autistiselta. Oman puolison kohdalla hän on kolmannen sukupolven tohtori. Se ei tarkoita sitä, että ihan jokainen on tohtori, mutta se tarkoittaa sitä, että hänen takanaan kaksi sukupolvea eteenpäin on kyennyt opiskelemaan tohtoriksi asti ja tehnyt akateemisen tutkijan uran. On itsestään selvää, että naisten mahdollisuudet opiskella tässä maailmassa ovat olleet miehiä heikompia ja niinpä puolisonkin äiti on vain maisteri ja mummot eivät ole olleet akateemisia. Mutta on myös selvää, että suhde tieteeseen, opiskeluun ja sivistykseen on puolisollani o

Miten tämä erilainen suhde näihin sitten näkyy?

AMK ei ole akateeminen turkinto

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä, jos edes yrittäisit ymmärtää, miten marginaalinen ilmiö tuo, että suvussa jokaisella on ollut mahdollisuus opiskella akateeminen tutkinto ulkomailla tai edes täällä Suomessa, on ollut edes tuohon entisaikaan? Varsinkaan kaikkien, yleensä eri perheistä tulevien, neljän isovanhemman, kahdeksan isoisovanhemman tai kuudentoista heidän vanhemman kohdalla.

 

Vaikutat jotenkin autistiselta. Oman puolison kohdalla hän on kolmannen sukupolven tohtori. Se ei tarkoita sitä, että ihan jokainen on tohtori, mutta se tarkoittaa sitä, että hänen takanaan kaksi sukupolvea eteenpäin on kyennyt opiskelemaan tohtoriksi asti ja tehnyt akateemisen tutkijan uran. On itsestään selvää, että naisten mahdollisuudet opiskella tässä maailmassa ovat olleet miehiä heikompia ja niinpä puolisonkin äiti on vain maisteri ja mummot eivät ole olleet akateemisia. Mutta on myös selvää, että suhde tieteeseen, opiskeluun ja sivistykseen on puolisollani o

Miten erilainen?

onhan se vähän huono juttu jos ammattikoululainen ajeluttaa peruskoulun 6.luokkalaista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nämä, miten parisuhde toimii, riipu monesta muistakin tekijästä kuin koulutustaustasta. Esimerkiksi siitä miten kommunikaatio suhteessa toimii, millaisia ihmisiä kumpikin on ja millaisia arvoja heillä on.

Omassa lapsuudenperheessäni molemmat vanhemmat on osallistuneet perhe-elämään, kotityöt on jaettu suunnilleen tasan, eikä niitä ole nimikoitu erikseen kenellään sukupuolesta riippuen.

Ihan varmasti. Mutta ajattelisin, että arvot juurikin voivat liittyä yhteiskuntaluokkaan ja koulutukseen. Eikä perinteisessä jaossakaan mitään vikaa sinänsä ole, jos se sopii molemmille. 

Arvot eivät kuitenkaan suoraan ole sidoksissa niihin. Ei ole olemassa mitään tiettyä määritelmää, minkälaiset arvot tietyn koulutuksen omaavalla ihmisellä

Niin olisi kivaa kun humanistiset tiedeihmiset ymmärtäisivät tilastotieteestä muutakin kuin miten kuvaajia ja taulukoita tehdään. Ymmärtämättömyys paistaa läpi joka toisesta nollatutkimuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodin siivous, pesulapalveluiden käyttö, autojen huollot ja puhdistukset ja monesti pihatyötkin ostetaan palveluina, ei tehdä itse ja koirakin käy trimmattavana jossain. Helpottaa kumman paljon sitä että voi panostaa siihen perhe-elämään ja olla tasa-arvoinen kun ei ole rättiväsynyt kaiken normaalin elämän ylläpidon takia.

Ei suomalaisessa tavallisessa akateemisessa perheessä kaikkea osteta palveluina. Edes siivooja ei käy kovin monilla, saati sitten pihatyöt. Auton huollot tietysti tekee ammattilainen, mutta niin kai kaikilla. 

Mutta tosiaan kotityöt jaetaan tasaisesti. Minun tohtoriksi väitellyt mieheni vastaa esim meidän pyykkihuollostamme. Eikä se hänen miehisyyttään kaivele. Minä esim leikkaan useammin nurmikon. 

Meillä on juuri toisinpäin, olen tohtori ja suvussa on useita tohto

Omassa lähiössä tee-se-itse miehet työskentelevät yleensä Technopoliksessa. Se on yhtä paljon harrastus kuin "kotityö". Tietysti jossain kerrostalossa moinen ei edes onnistu, vaikka olisi kuinka arvoalueella. 

"Oman puolison kohdalla hän on kolmannen sukupolven tohtori. Se ei tarkoita sitä, että ihan jokainen on tohtori, mutta se tarkoittaa sitä, että hänen takanaan kaksi sukupolvea eteenpäin on kyennyt opiskelemaan tohtoriksi asti ja tehnyt akateemisen tutkijan uran. On itsestään selvää, että naisten mahdollisuudet opiskella tässä maailmassa ovat olleet miehiä heikompia ja niinpä puolisonkin äiti on vain maisteri ja mummot eivät ole olleet akateemisia. Mutta on myös selvää, että suhde tieteeseen, opiskeluun ja sivistykseen on puolisollani oleellisesti erilainen kuin esim. sukunsa ensimmäisellä maisterilla puhumattakaan duunarista."

Miten "kolmannen sukupolven tohtorilla" on erilainen suhtautuminen noihin kuin sukunsa ensimmäisellä maisterilla tai "duunarilla"?

Veikkaan että "tutkija" löytäisi vahvemman eron kuin vanhempien imitointi, jos hän vertaisi humanistisia aloja ja ns. kovia tieteitä. Alan valinta kun nykyään pohjautuu enemmän henkilökohtaisiin vahvuuksiin ja unelmiin. Valitettavasti se näkyy meidän yhteiskunnallisessa keskusteluissa poliittisten vaikuttajien surkeana argumentaatiokykynä, etteivät he ole loogisesti penaalin terävimpiä kyniä, vaikka tutkinto löytyisi valtsikasta.

Ajatteletko ap mitään muuta 24/7 kuin akateemisiä ja duunareita? Vessassa ja suihkussakin?  Onko pakkomielle? Muuten, näin ulkomaalaisena, duunari on eräs suomen kielen rumimmista sanoista. Lopettakaa jo. 

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että "tutkija" löytäisi vahvemman eron kuin vanhempien imitointi, jos hän vertaisi humanistisia aloja ja ns. kovia tieteitä. Alan valinta kun nykyään pohjautuu enemmän henkilökohtaisiin vahvuuksiin ja unelmiin. Valitettavasti se näkyy meidän yhteiskunnallisessa keskusteluissa poliittisten vaikuttajien surkeana argumentaatiokykynä, etteivät he ole loogisesti penaalin terävimpiä kyniä, vaikka tutkinto löytyisi valtsikasta.

Mihin alan valinnan sitten pitäisi perustua henkilökohtaisten vahvuuksien ja unelmien sijasta? Minä en ainakaan halua lääkäriä, jolla ei ole matemaattista lahjakkuutta ja aitoa halua raataa suolakaivoksessa suht pienellä palkalla.

Entä mitä tarkoitat "vahvemmalla erolla"? Kerro nyt, kun kerran tahdoit epämääräisen veikkauksen ilmoille heittää, vaikka asiasta on olemassa tutkimustulos. Vanhempien imitoinnistahan tässä tutkimuksessa ei ole kyse. Kyse on ennemminkin yhteiskunnan rakenteista, perheen ja yksilön resursseista ja suvun/perheen perinteistä. Myös historian aikakausi asettaa raamit tekemisellemme.

Sen ymmärsin, että halusit solvata historioitsijoita ja yhteiskuntatieteilijöitä tämä tutkimusaihe keppihevosenasi. Omasta mielestäni on tyhmää asettaa kovat ja pehmeät tieteet vastakkain. Tietämättömyys Suomen historiasta osana Eurooppaa on tämänkin ketjun perusteella laajaa, mikä näkyy populismin nousussa. Skientismi taas kertoo tietämättömyydesta tieteen historiasta. Mitattavien ja laskettavien asioiden rinnalla on muutakin hyödyllistä tutkimista eli pohjimmiltaan tuollainen ajattelu on perusteellisesti tieteen vastaista. Jos tutkisimme vain sitä mitä on jo mitattu ja laskettu niillä keinoin, jotka ovat jo olemassa, päätyisimme pian tutkimaan mielettömiä ja triviaaleja asioita kuten keskiajan skolastikot. Silloin tutkimuksen vapautta rajoitti katolinen kirkko.

Kaikilla aloilla on hyvää ja huonoa tutkimusta. Ja diskursseja on myös kovissa tietessä, joka muuta väittää, ei tunne oman tieteenalansa historiaa. Kova tiede ei siis ole eksaktia sillä tavoin kuin skientistit väittävät. (Tutkijoista kukaan ei kyllä ole skientisti, en ainakaan ole tavannut.)Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että "tutkija" löytäisi vahvemman eron kuin vanhempien imitointi, jos hän vertaisi humanistisia aloja ja ns. kovia tieteitä. Alan valinta kun nykyään pohjautuu enemmän henkilökohtaisiin vahvuuksiin ja unelmiin. Valitettavasti se näkyy meidän yhteiskunnallisessa keskusteluissa poliittisten vaikuttajien surkeana argumentaatiokykynä, etteivät he ole loogisesti penaalin terävimpiä kyniä, vaikka tutkinto löytyisi valtsikasta.

Mihin alan valinnan sitten pitäisi perustua henkilökohtaisten vahvuuksien ja unelmien sijasta? Minä en ainakaan halua lääkäriä, jolla ei ole matemaattista lahjakkuutta ja aitoa halua raataa suolakaivoksessa suht pienellä palkalla.

Entä mitä tarkoitat "vahvemmalla erolla"? Kerro nyt, kun kerran tahdoit epämääräisen veikkauksen ilmoille heittää, vaikka asiasta on olemassa tutkimustulos. Vanhempien imitoinnistahan tässä tutkimuksessa ei ole

Miksi lääkärillä pitäisi olla matemaattista lahjakkuutta?

217. Olisi vähän ikävää, jos lääkäriltä menisivät desimaalit sekaisin eikä hän osaisi lukea tutkimuksia. Kyllä se ihan paikallaan on, että pääsykokeissa mitataan matemaattista osaamista eikä niinkään potilaan kohtaamisen taitoja. Molempia tarvitaan, mutta tutkijalle jälkimmäinen ei ole ihan välttämätöntä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko ap mitään muuta 24/7 kuin akateemisiä ja duunareita? Vessassa ja suihkussakin?  Onko pakkomielle? Muuten, näin ulkomaalaisena, duunari on eräs suomen kielen rumimmista sanoista. Lopettakaa jo. 

Ajattelen duunareita hyvin harvoin eikä mulle akateemisuuskaan merkitse juuri mitään. Tutkimus sen sijaan sitäkin enemmän. Ap

Vierailija kirjoitti:

217. Olisi vähän ikävää, jos lääkäriltä menisivät desimaalit sekaisin eikä hän osaisi lukea tutkimuksia. Kyllä se ihan paikallaan on, että pääsykokeissa mitataan matemaattista osaamista eikä niinkään potilaan kohtaamisen taitoja. Molempia tarvitaan, mutta tutkijalle jälkimmäinen ei ole ihan välttämätöntä. Ap

No desimaalit taidetaan käsitellä jo ala-asteella, joten eipä niiden hallitsemisessa taideta mitään erityistä matemaattista lahjakkuutta tarvita. Pääsykokeissa ei oikeastaan edes mitata matemaattista osaamista, enemmän matikka on tukiaineena sille kemian, fysiikan ja biologian hallitsemiselle, mitä pääsykokeissakin mitataan.