Luokkaero parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

245. Ei se sattumaa olen kehen tutustuu ja ystävystyy. Taustat ja varallisuus vaikuttavat siihenkin: missä asut, opiskelet, ketä tunnet ja millä alalla työskentelet. 

Jossain määrin hämmästyttää, että näin suuressa määrin kaikki se mitä luokkayhteiskunnan paluustakin viime vuosina olleet uutisoinnit ovat menneet ohi ja kaikki on vain sattumaa. Keskiluokasta putoaa yhä enemmän ihmisiä pois, kun työelämä muuttuu. Omistusasuntoon entistä harvemmalla nuorella ihmisellä onnenää varaa. Näitä uutisointeja on kuitenkin päivittäin ja ne kaikki liittyvät yhteiskuntaluokkiin. Kyse ei ole vain yksilöistä vaan rakenteellisista muutoksista. Ap

Ainakin meidän opiskelijaporukoissa ei kyllä yhtään voinut sanoa, että millaisista taustoista kukakin tuli. Tietty lähimmistä ystävistä sitten kertyi sitä infoa. Oli niin professorien kuin peruskoulupudokkaiden työttömien

Nuoret ihmiset eivät ole vielä valmiita identiteetiltään ja näin voi käydä. Samat ihmiset 30 vuotta myöhemmin erottuvat selvästi taustojensa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulen duunariperheestä, Isä ei ole koskaan edes kananmunaa keittänyt, kaikki kotityöt jäivät äidille. Kesällä isä ajoi nurmikon ja talvella kolasi pihatien, mutta joka ikinen päivä äiti teki kaikki ruuat ja siivosi, pyykkäsi ja huolehti. Opiskelin maisteriksi. Mieheni on tohtori ja kotoisin perheestä, jossa jo isoisät olivat tohtoreita. Mieheni siivooaa, kokkaa, pyykkää ja huolehtii siinä missä minäkin. Vielä on nuoriakin miehiä, jotka eivät mopinvarteen koske eivätkä osaa käyttää paistinpannua. Heidän yhetsikuntaluokkansa harvoin on ylempää keskiluokkaa. 

Samat lähtökohdat ja nykytilanne. Vain se ero, että lapsuudenkodissani myös isä laittoi ruokaa ja osallistui siivoamiseen. Syynä oli juurikin duunarityö. Molemmat vanhemmat tekivät vuorotyötä. Käytännössä se, joka oli kotona laittoi ruoan ja hoiti muut kotityöt. Muuten me lapset olisimme olleet nälissä

Ne auton huollot ja korjaukset ovat sitä mennyttä maailmaa. Nykyisin autot huolletaan korjaamoissa. Tavallinen taniainen ei niiden tietokoneista sen enempää ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

245. Ei se sattumaa olen kehen tutustuu ja ystävystyy. Taustat ja varallisuus vaikuttavat siihenkin: missä asut, opiskelet, ketä tunnet ja millä alalla työskentelet. 

Jossain määrin hämmästyttää, että näin suuressa määrin kaikki se mitä luokkayhteiskunnan paluustakin viime vuosina olleet uutisoinnit ovat menneet ohi ja kaikki on vain sattumaa. Keskiluokasta putoaa yhä enemmän ihmisiä pois, kun työelämä muuttuu. Omistusasuntoon entistä harvemmalla nuorella ihmisellä onnenää varaa. Näitä uutisointeja on kuitenkin päivittäin ja ne kaikki liittyvät yhteiskuntaluokkiin. Kyse ei ole vain yksilöistä vaan rakenteellisista muutoksista. Ap

Ainakin meidän opiskelijaporukoissa ei kyllä yhtään voinut sanoa, että millaisista taustoista kukakin tuli. Tietty lähimmistä ystävistä sitten kertyi sitä infoa. Oli niin p

Nuoret ihmiset eivät ole vielä valmiita identiteetiltään ja näin voi käydä. Samat ihmiset 30 vuotta myöhemmin erottuvat selvästi taustojensa mukaan. 

Eiköhän kaikki riipu ihan myös siitä omasta käytöksestä ja miten itse katsoo maailmaa. Jos omat mielenkiinnonkohteet ulottaa erilaisiin kuvioihin, esimerkiksi työn ja harrastusten kautta, päätyy todennäköisemmin tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa. Jos taas ihan tietoisesti haluaa eristäytyä omaan akateemisuuskuplaan, niin toki sitä varmasti oleskelee lähinnä niiden toisten, samalla tavalla ajattelevien kanssa.

Snobbailevat elitistit haistakaa paska. Ette ole ihmistä kummempia tekään, viimeistään kuolivuoteella tämän huomaatte.

Olen ollut lapsi vuosituhannen vaihteessa ja molemmat vanhemmat on käyneet töissä ja tehneet kotona kaikkea sukupuolesta ja taustasta riippumatta, monien kaverien perheissä sama homma. Isä tosin jäi yksin ollessani yläasteikäinen kun äitipuoli kuoli. Vanhempieni lapsuudenperheissä oli myös tapana, että kaikki tekivät kaikkea, paitsi äidin äiti oli kotiäitinä noin 10 vuotta, minkä aikana tosin syntyi heidän viisi lasta, joten mummo oli käytännössä koko ajan raskaana tai vauvan/taaperon kanssa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kiinnostuneempi ihmisestä itsessään ja tämän näkemyksistä kuin heidän taustoista. Suoraan sanoen, eipä kyllä tullut tehtyä mitään gallupia opiskelu- tai työkaverien taustoista, kenen vanhemmilla, isovanhemmilla jne. on minkäkinlainen tutkinto.

Ja jos olisit ymmärtänyt keskustelun aiheen ymmärtäisit myös, että taustasta voi päätellä jotain ilman haastatteluakin. Ja arvaan kyllä, että tulet seuraavaksi kiekukaan ettei sinua kiinnosta, ja hyvä niin, ei tarvitsekaan. Mutta jotenkin väsyttävää kun osa porukasta ei koskaan kykene muuhun kuin Ilta-Sanomien tasoisen tekstin ymmärtämiseen.

Tämä keskustelu tosiaan muistuttaa lähinnä iltapäivälehtien mielipidekirjoitus- tai kommenttiosiota. Ollaan niin varmoja siitä, miten luokkaerot tai koulutustaustaerot näkyy, mutta ei olla ajateltu edes perusteluihin asti saati pidemmälle.

Huvittaa ihmiset jotka yrittävät oikein korostaa sukulaistensa akateemisuutta.

253. Aivan, luokkaretkeläinen törmää eroihin, vaikka ei haluaisikaan. Katriina Järvinen tästä on kirjoittanut, olitko se, joka oli jo hänen kirjansa lukenutkin?

Itse en ole näitä asioita juuri ajatellutkaan ennen kuin nyt vanhempana. Tai en ainakaan Suomessa eli olin hyvin pitkään siinä käsityksessä, ettei Suomessa luokkaeroja juuri edes ole tai että niillä ei ainakaan kovin suurta merkitystä ole. Ulkomailla asuessa törmää räikeisiin eroihin. Kävin kerran erään siivoojan lapsen kotona ilman lupaa. Hän asui hökkelissä, ei juoksevaa vettä eikä edes kunnon kattoa. Mutta oli tuollaista Suomessakin vielä 40-50-luvulla, köyhyyttä ei voinut olla huomaamatta. Nykyään köyhyys on toisenlaista.

Kieltämällä luokkaeron ja pitäytymällä keskiluokan homogeenisuudessa, jäävät piiloon eriarvoistavat rakenteet. En ole vasemmistolainen, mutta pidän tärkeänä vasemmistopuolueen olemassaoloa, että politiikka ei olisi vain etujen ajamista ja populismia, vaan on myös puolue, joka pitää esillä vanhoja luokkataisteluun liittyviä teemoja yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

"Hassua on, että meillä oli sitten oman sukuni isommat sukujuhlat, jossa olimme mieheni kanssa. Serkullani oli myös uusi mies esittelyssä. Suurin osa työväenluokkaista sukuani ei nähnyt, että uusi tyyppi tuli ylemmästä keskiluokasta. Mieheni tunnisti lajitoverinsa välittömästi. "

Vaimollani on siitä mielenkiintoinen suku että sieltä löytyy ihan kaikkea hitsarista professoriin. Kummasti muuten juhlissa muutaman oluen jälkeen erot alkavat tasoittua ja lopulta on hankala huomata kuka on mitäkin.

Tämä lienee ollut yksi Suomen suurimmista vahvuuksista. Iso keskiluokka, joka tarkoittaa, että suvussa on monenlaista ammattia ja taustaa, jolloin pieni kansakunta on voinut kokea yhtenäisyyttä ja samassa veneessä olemista. Mielenkiintoinen oli kirja siitä miten sota sai vasta sisällissodan kokeneen kansan yhdistymään, en millään muista sen kirjan nimeä nyt, mutta laitannsen tähän, jos muistuu mieleen. 

Sitä voi tietty pohtia missä määrin yhtenäisyys on luotu poliittisella retoriikalla ja missä määrin se oli aitoa kohtaamista. Siihen en voi ottaa kantaa kun en tuota aikaa ole itse elänyt. Mutta Suomi-leffojen maailma antaa jonkinlaista osviittaa siitä, että erot kenties koettiin jollain tapaa luonnollisina. Vrt. jumalan säätämiksi koetut säädyt aikoinaan. Miten suuro railo työväenliikkeen ja porvariston/vilkelijöiden oli, tästä en ole lukenut mitään tarkempaa tietoa. Vain romaaneissa ja hajatietona eri teoksissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

253. Aivan, luokkaretkeläinen törmää eroihin, vaikka ei haluaisikaan. Katriina Järvinen tästä on kirjoittanut, olitko se, joka oli jo hänen kirjansa lukenutkin?

Itse en ole näitä asioita juuri ajatellutkaan ennen kuin nyt vanhempana. Tai en ainakaan Suomessa eli olin hyvin pitkään siinä käsityksessä, ettei Suomessa luokkaeroja juuri edes ole tai että niillä ei ainakaan kovin suurta merkitystä ole. Ulkomailla asuessa törmää räikeisiin eroihin. Kävin kerran erään siivoojan lapsen kotona ilman lupaa. Hän asui hökkelissä, ei juoksevaa vettä eikä edes kunnon kattoa. Mutta oli tuollaista Suomessakin vielä 40-50-luvulla, köyhyyttä ei voinut olla huomaamatta. Nykyään köyhyys on toisenlaista.

Kieltämällä luokkaeron ja pitäytymällä keskiluokan homogeenisuudessa, jäävät piiloon eriarvoistavat rakenteet. En ole vasemmistolainen, mutta pidän tärkeänä vasemmistopuolueen olemassaoloa, että politiikka ei olisi vain etujen ajamist

Olen itse työssäni miettinyt paljon sitä miten meillä on palveluja ja hoitoja, jotka on suunniteltu keskiluokkaiselle ihmiselle, mutta, jotka eivät välttämättä palvele työväenluokkaista ihmistä. Eräs sellainen on erilaiset terapiapalvelut, keskusteluavut jne. Näitä on meillä vino pino ja yhteiskunnan rahaa palaa näissä valtavasti. Keskiluokkainen tykkää reflektoida ajatteluaan ja tekemisiään, käydä läpi valintoja ja miettiä parempia päätöksiä jatkossa. Työväenluokassa ne koetaan usein vieraiksi. Ei oikein ymmärretä miksi ollaan siellä terapiassa. Haetaan jotain oikeutta tai vellotaan siinä omassa menneessä. Tai sitten ei koeta tarvetta keskustelulle lainkaan. Ehkä ne omat vaikeat kokemukset korjautuvat tekemällä jotain, ei puhumalla. Mummoni jäi leskeksi aikanaan. Työura oli tehty tehtaassa. Mummo ei kaivannut keskusteluapua tai vertaistukia. Mummo lenkkeili ja kutoi valtavan määrä sukkia. Sillä päästiin eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

253. Aivan, luokkaretkeläinen törmää eroihin, vaikka ei haluaisikaan. Katriina Järvinen tästä on kirjoittanut, olitko se, joka oli jo hänen kirjansa lukenutkin?

Itse en ole näitä asioita juuri ajatellutkaan ennen kuin nyt vanhempana. Tai en ainakaan Suomessa eli olin hyvin pitkään siinä käsityksessä, ettei Suomessa luokkaeroja juuri edes ole tai että niillä ei ainakaan kovin suurta merkitystä ole. Ulkomailla asuessa törmää räikeisiin eroihin. Kävin kerran erään siivoojan lapsen kotona ilman lupaa. Hän asui hökkelissä, ei juoksevaa vettä eikä edes kunnon kattoa. Mutta oli tuollaista Suomessakin vielä 40-50-luvulla, köyhyyttä ei voinut olla huomaamatta. Nykyään köyhyys on toisenlaista.

Kieltämällä luokkaeron ja pitäytymällä keskiluokan homogeenisuudessa, jäävät piiloon eriarvoistavat rakenteet. En ole vasemmistolainen, mutta pidän tärkeänä vasemmistopuolueen olemassaoloa, että politiikka ei olisi vain etujen ajamist

Tässä tarkoitan siis Vasemmistoliittoa. Ja pienpuolueista löytyy myös teemojen esilläpitäjiä, mutta en muista puoluiden nimiä. Kommunistipuolueita taisi olla peräti kaksi. Liberaaleja myös kaipaan takaisin isompien puolueiden pöytään keskustelun laajentamiseksi vaalien alla. Liberaalithan myös ovat vanha puolue, menestynein siinä suunnassa oli Nuorsuomalaiset, jota johti Risto E J Penttilä. Ap

270. Hyvä kommentti, palaan myöh tähän, pitää mennä. Ap

Luokkayhteiskuntaa tuollaisenaan ei enää ole olemassa. Köyhyys tai pienituloisuus ei ole enää pitkään aikaan ollut suoraan verrannollinen koulutukseen tai niin sanottuun yhteiskuntaluokkaan.

Akateeminen työttömyys on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, samoin kuin pienituloisuus. Ei tule heti mieleen toista yhtä pienituloista ryhmää kuin tutkimustyötä erilaisilla apurahoilla tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

253. Aivan, luokkaretkeläinen törmää eroihin, vaikka ei haluaisikaan. Katriina Järvinen tästä on kirjoittanut, olitko se, joka oli jo hänen kirjansa lukenutkin?

Itse en ole näitä asioita juuri ajatellutkaan ennen kuin nyt vanhempana. Tai en ainakaan Suomessa eli olin hyvin pitkään siinä käsityksessä, ettei Suomessa luokkaeroja juuri edes ole tai että niillä ei ainakaan kovin suurta merkitystä ole. Ulkomailla asuessa törmää räikeisiin eroihin. Kävin kerran erään siivoojan lapsen kotona ilman lupaa. Hän asui hökkelissä, ei juoksevaa vettä eikä edes kunnon kattoa. Mutta oli tuollaista Suomessakin vielä 40-50-luvulla, köyhyyttä ei voinut olla huomaamatta. Nykyään köyhyys on toisenlaista.

Kieltämällä luokkaeron ja pitäytymällä keskiluokan homogeenisuudessa, jäävät piiloon eriarvoistavat rakenteet. En ole vasemmistolainen, mutta pidän tärkeänä vasemmistopuolueen olemass

Olen itse työssäni miettinyt paljon sitä miten meillä on palveluja ja hoitoja, jotka on suunniteltu keskiluokkaiselle ihmiselle, mutta, jotka eivät välttämättä palvele työväenluokkaista ihmistä. Eräs sellainen on erilaiset terapiapalvelut, keskusteluavut jne. Näitä on meillä vino pino ja yhteiskunnan rahaa palaa näissä valtavasti. Keskiluokkainen tykkää reflektoida ajatteluaan ja tekemisiään, käydä läpi valintoja ja miettiä parempia päätöksiä jatkossa. Työväenluokassa ne koetaan usein vieraiksi. Ei oikein ymmärretä miksi ollaan siellä terapiassa. Haetaan jotain oikeutta tai vellotaan siinä omassa menneessä. Tai sitten ei koeta tarvetta keskustelulle lainkaan. Ehkä ne omat vaikeat kokemukset korjautuvat tekemällä jotain, ei puhumalla. Mummoni jäi leskeksi aikanaan. Työura oli tehty tehtaassa. Mummo ei kaivannut keskusteluapua tai vertaistukia. Mummo lenkkeili ja kutoi valtavan määrä sukkia. Sillä päästiin eteenpäin.

Eiköhän tämä minkälaiseksi kokee terapian tai keskusteluavun liity ennen kaikkea siihen, minkälaiseen tapaan tai malliin on tottunut puhumisen ja asioita puhumalla läpi käymisen suhteen, ei niinkään koulutukseen tai luokkataustaan. Totta kai myös se ongelma itse ja ne syyt vaikuttaa. Jos esimerkiksi omassa lapsuudenperheessä oli se kulttuuri että asioista ei puhuttu, voinut tai saanut puhua, on sitä vaikeaa oppia myöhemminkään.

Se että mummo ei kokenut keskusteluapua tai vertaistukea omakseen saattaa liittyä enemmänkin siihen aikaan kun hän oli nuori, silloin ei yleisesti ollut tapana tai yksinkertaisesti aikaa tai mahdollisuuksia puhua omasta olosta ja mieltä painavista asioista. Tähän on saattanut myös liittyä häpeää ja pelkoa leimautumisesta johonkin. Tai ihan se syy, että mummon omassa nuoruudessa keskusteluapua tai vertaistukea ei välttämättä edes ollut käytössä tai tunnettu sellaisenaan kuin nykyään.

Eiköhän tämä minkälaiseksi kokee terapian tai keskusteluavun liity ennen kaikkea siihen, minkälaiseen tapaan tai malliin on tottunut puhumisen ja asioita puhumalla läpi käymisen suhteen, ei niinkään koulutukseen tai luokkataustaan.

Miten vähättelevää. Toinen kertoo työssään huomaamastaan selkesästä erosta, johon liittyy yhteiskuntaluokka ja jota myös yhteiskuntatiede tukee ja sinä haluat redusoida havainnot ja tieteen, että on vaan sattuneet sellaiset ihmiset, jotka ei ole tottuneet. Voisiko se mitenkään olla, että tapa, jolla puhutaan, tai tapa, jolla ajatellaan, eroaa eri yhteiskuntaluokissa. Tapa, joka auttaa yhtä ei välttämättä auta toista. 

Ei kai kukaan ihan tosissaan elä jotain luokkayhteiskuntaa ja arvota kaikkea ihmisen tai tämän suvun koulutustaustan perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämä minkälaiseksi kokee terapian tai keskusteluavun liity ennen kaikkea siihen, minkälaiseen tapaan tai malliin on tottunut puhumisen ja asioita puhumalla läpi käymisen suhteen, ei niinkään koulutukseen tai luokkataustaan.

 

Miten vähättelevää. Toinen kertoo työssään huomaamastaan selkesästä erosta, johon liittyy yhteiskuntaluokka ja jota myös yhteiskuntatiede tukee ja sinä haluat redusoida havainnot ja tieteen, että on vaan sattuneet sellaiset ihmiset, jotka ei ole tottuneet. Voisiko se mitenkään olla, että tapa, jolla puhutaan, tai tapa, jolla ajatellaan, eroaa eri yhteiskuntaluokissa. Tapa, joka auttaa yhtä ei välttämättä auta toista. 

Minusta on kyllä paljon vähättelevämpää yrittää vängätä että syynä siihen että jollekulle ei terapia toimi on syy yhteiskuntaluokassa, ei missään muussa.

Ei kukaan voi ohittaa sitä faktaa, että silloin mummon tai isomummon nuoruudessa tai edes aikuisuudessa terapiaa, keskusteluapua tai vertaistukea, tai mielenterveyttä yleensäkään, ei ollut olemassakaan sellaisenaan kuin nykyään tai viime vuosikymmeninä on ollut. Mielenterveyttä tai mielenterveyden hoitamista edusti lähinnä mielisairaalat ja suljetut osastot, missä oli niin mielenterveysongelmista kärsivät, kehitysvammaiset kuin traumatisoituneetkin. Mitäpä lottoat, miten tämä kaikki on vaikuttanut sen ajan ihmisten ajatteluun tai suhtautumiseen asiasta?

Ei kukaan voi ohittaa sitä faktaa, että silloin mummon tai isomummon nuoruudessa tai edes aikuisuudessa terapiaa, keskusteluapua tai vertaistukea, tai mielenterveyttä yleensäkään, ei ollut olemassakaan sellaisenaan kuin nykyään tai viime vuosikymmeninä on ollut. Mielenterveyttä tai mielenterveyden hoitamista edusti lähinnä mielisairaalat ja suljetut osastot, missä oli niin mielenterveysongelmista kärsivät, kehitysvammaiset kuin traumatisoituneetkin. Mitäpä lottoat, miten tämä kaikki on vaikuttanut sen ajan ihmisten ajatteluun tai suhtautumiseen asiasta?

Kirkon sururyhmät ovat täynnä leskirouvia nimenomaisesti keskiluokkaisia leskirouvia. Ihan samaa ikäluokkaa kuin mummo. Varhaiskasvatuksessa käydään nykyisin läpi tunnetaitoja. Sanoitetaan tenavien tunteita ja opetellaan niinden nimeämistä ja hallitsemista. Ajatus on, että kun osaa puhua tunteistaan, ei tule tarvetta tirvaista toista lasta turpaan. Keskiluokkainen ajatus tämäkin, että opetetaan tunnetaitoja. Tälläkin palstalla sitä suorastaan vihataan. Puhutaan miten lasten tunteita pakotetaan, väärennetään. Yhtä kaikki ajatus on kummallinen työväenluokkaisissa kodeissa. Ei siellä ole sellaista samanlaista tarvetta puhua tunteista kuin keskiluokassa. Nykyinen lähtökohta on, että työväenluokka on tässä jotenkin viallinen, sitä pitää kouluttaa ajattelemaan kuten keskiluokka. Onko se viallinen vai vaan erilainen. Miksi yhteiskuntaluokkaisia eroja ei voisi sallia?

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan voi ohittaa sitä faktaa, että silloin mummon tai isomummon nuoruudessa tai edes aikuisuudessa terapiaa, keskusteluapua tai vertaistukea, tai mielenterveyttä yleensäkään, ei ollut olemassakaan sellaisenaan kuin nykyään tai viime vuosikymmeninä on ollut. Mielenterveyttä tai mielenterveyden hoitamista edusti lähinnä mielisairaalat ja suljetut osastot, missä oli niin mielenterveysongelmista kärsivät, kehitysvammaiset kuin traumatisoituneetkin. Mitäpä lottoat, miten tämä kaikki on vaikuttanut sen ajan ihmisten ajatteluun tai suhtautumiseen asiasta?

 

Kirkon sururyhmät ovat täynnä leskirouvia nimenomaisesti keskiluokkaisia leskirouvia. Ihan samaa ikäluokkaa kuin mummo. Varhaiskasvatuksessa käydään nykyisin läpi tunnetaitoja. Sanoitetaan tenavien tunteita ja opetellaan niinden nimeämistä ja hallitsemista. Ajatus on, että kun osaa puhua tunteistaan, ei tule tarvetta tirvaista toista lasta turpaan. Keskiluokkainen ajatus tämä

Voi apua, vai että ihan keskiluokkainen ajatus. Nyt on kyllä semmoiset setit että kukkuu.

Mistä muuten voit tietää, mitä niissä työväenluokkaisissa kodeissa puhutaan?

Mistä muuten voit tietää, mitä niissä työväenluokkaisissa kodeissa puhutaan?

Niissä ajatellaan pitkälti, että esim. adhd tai erilaiset muut häiriöt ovat persoonallisuuden osia ja lapsi esim. ei käyttäydy diagnoosinsa mukaan jotenkin, vaan ilkeyttään. Muutenkin maailma on mustavalkoisempi. Jotkut ihmiset ovat mustavalkoisesti ilkeitä ja jotkut hyviä ja on erilaisia sydämen sivistyksiä, mitä lie ne ovatkaan. Ja koulutettujen jutut ovat höpö höpöä.