Luokkaero parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oman puolison kohdalla hän on kolmannen sukupolven tohtori. Se ei tarkoita sitä, että ihan jokainen on tohtori, mutta se tarkoittaa sitä, että hänen takanaan kaksi sukupolvea eteenpäin on kyennyt opiskelemaan tohtoriksi asti ja tehnyt akateemisen tutkijan uran. On itsestään selvää, että naisten mahdollisuudet opiskella tässä maailmassa ovat olleet miehiä heikompia ja niinpä puolisonkin äiti on vain maisteri ja mummot eivät ole olleet akateemisia. Mutta on myös selvää, että suhde tieteeseen, opiskeluun ja sivistykseen on puolisollani oleellisesti erilainen kuin esim. sukunsa ensimmäisellä maisterilla puhumattakaan duunarista."

Miten "kolmannen sukupolven tohtorilla" on erilainen suhtautuminen noihin kuin sukunsa ensimmäisellä maisterilla tai "duunarilla"?

Esimerkiksi siten, että rahakas työ ei ole tutkinnon tekemisen y

Eri huutelee välistä: Opiskella voi esimerkiksi ihan mielenkiinnosta, koska kyseinen aihe kiinnostaa. Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistossa opiskellut. Toki valitsin oman akateemisen alani siksi, että halusin töihin juuri tälle alalle, tiettyyn tehtävään. Nyt haaveilen siitä, että joskus vielä kirjoittaisin väitöskirjan. En kuitenkaan pyri tohtoriksi päästäkseni varsinaiselle tutkijapolulle, vaan koska haluan kehittyä omalla alallani ja kulkea akateemisen koulutuspolun loppuun ihan mielenkiinnosta, omaksi ilokseni. Töissä aion pysyä samoissa tehtävissä kuin nytkin.

239. Lasten kasvatus ja miehen ja naisen roolit ovat mielestäni ne kiinnostavimmat asiat erojen suhteen. Kun seurustelu alkaa, ei välttämättä hahmota millaisiksi ne voivat muotoutua myöhemmin, kun kotielämän pyörittäminen ei vielä ole niin vaativaa kuin ruuhkavuosina. Tästä aiheesta taitaa tässäkin ketjussa olla kokemuksia. Tai sitten se oli tuossa toisessa ketjussa, jonka tähän jo linkkasinkin. 

Ikääntyessä mielestäni palataan ikään kuin seurusteluvaiheeseen. Olen itse nyt siinä vaiheessa eli ei ole juuri mitään velvollisuuksia enää, voidaan spontaanisti lähteä vaikka autoajelulle, pyykkiä ei kerry siihen malliin kuin lasten ollessa talossa, rahaa on käytettävissä enemmän, kun lapset asuvat omillaan jne. Mutta tietty tässä vaiheessa pariskunnalla on jo vahva ihan oma perhe- ja parisuhdekulttuuri, jota on yhdessä muokattu. Jos se ei onnistu, avioero taitaa olla todennäköinen lopputulos. Mitään syytähän ei ole joustaa enää vaikka lasten takia, jos yhteiselo ei suju mukavasti. Ap

Edellä joku kirjoitti suvun tai perheen "tiedemaailman pääomasta" polkuna humanistiselle alalla. Voi olla, että siihen sitäkin liittyy, mutta itsestäni tuntuu, että sellainen liittyy taidealoihin enemmän. Kun on varakas tausta, ei tarvitse ajatella sitä voiko alalle työllistyä ja paljonko ansaitsee. Humanistisilla aloilla tulohuipun kärki on kapea, mutta voi silti päästä koviin tuloihin, ehkä silloinkiin tarvitaan tiedemaailman henkistä pääomaa tehdä urapolkua. 

Tunnen muutaman ihmisen, joilla on taidealan iso, toteuttamatta jäänyt haave. He ovat keskiluokkaisesta, uskonnollisesta, monilapsisesta perheestä, lääkäreitä molemmat. Niinpä he ovat toteuttaneet lahjakkuuttaan harrastuksen parissa, mutta se ei kuitenkaan ole ihan sama asia kuin työskentely muusikkona tai muuna ammattitaitelijana. En tunne heitä riittävän hyvin voidakseni kysyä asiasta. Joka tap. ei vain tiedemaailman pääoma, vaan myös tietyn ammattialan sukupaine (esim. lääkärisukuja on paljon) ja pääoma, siis varallisuus, vaikuttavat siihen mihin alalle suuntautuu. Jos on alkanut seurustella varhain (kuten uskovaisissa perheissä usein tapahtuu), myös seurustelukumppanin mielipide voi vaikuttaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähi- ja tuttavapiirissä koulutustausta tai työ ei tunnu määrittelevän ihmisten parisuhteita, on kaikenlaisia ihmisiä kaikenlaisista taustoista.

 

Pikkukaupunki ja nuoret ihmiset. Ikääntyessä ihmisen tausta alkaa paistaa koko ajan enemmän esiin. 

 

Joo, ihan sellainen pikkukaupunki nimeltä Helsinki. Aika nuoria ollaan kyllä, kolmekymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähi- ja tuttavapiirissä koulutustausta tai työ ei tunnu määrittelevän ihmisten parisuhteita, on kaikenlaisia ihmisiä kaikenlaisista taustoista.

Tutkimustuloksessa ei ole kyse työstä, vaan taustoista. Aika moni on ymmärtänyt aloituksen ilmeisesti jotenkin niin, että akateeminen ja duunari eivät voisi seurustella. Ei, vaan tutkimustuloksessa on kyse pikemminkin siitä, miten eri taustat voivat törmätä, jos eri taustoista tulevat alkavat seurustella. Toki ne voivat törmätä  jo siinä vaiheessa, kun ollaan tavattu, jolloi suhdetta ei synny.

Se ettei eroja havaita, johtuu useimmiten siitä, että seurustellaan samankaltaisten ihmisten kanssa kuin itse on. Suomessa se tarkoittaa, että keskiluokka seurustelee keskenään ja taustoissa löytyy niin duunareita kuin akateemisiakin. Aloituksen kysymyksenasettelussa ero on isompi so. ero havaitaan, se tuntuu ja näkyy arkielä

Nimenomaan niistä taustoista oli kyse. Ehkä meidän tuttavapiiriin on sitten sattunut ne ihmiset, joilla sattuu olemaan samanlaiset arvot ja köistykset elämästä taustoista riippumatta.

Olen kiinnostuneempi ihmisestä itsessään ja tämän näkemyksistä kuin heidän taustoista. Suoraan sanoen, eipä kyllä tullut tehtyä mitään gallupia opiskelu- tai työkaverien taustoista, kenen vanhemmilla, isovanhemmilla jne. on minkäkinlainen tutkinto.

Miksi joillekin on niin tärkeää luokitella ihmisiä taustojen perusteella? Tai yleensäkään puhua akateemisista ja duunareista, tai akateemista taustoista tai duunaritaustoista.

Tutkinto kuin tutkinto. Ihmiset eivät ole yhtä kuin heidän tutkintonsa, vaan suoritettu tutkinto on yksi tekijä tässä monien eri tekijöiden maailmassa. Varmasti vaikuttaa ne lapsuudenkodissa opitut tavat ja nähdyt ja vaikuttaneet arvot, tavalla ja toisella. En usko että on olemassa sellaisia asioita mitä on vain joko akateemisista taustoista tulevien perheissä tai duunaritaustoista tulevien perheissä. Perheessä voidaan arvostaa lukemista, oppimista, koulutusta ja kulttuuria ihan tutkinnoista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on niin tärkeää luokitella ihmisiä taustojen perusteella? Tai yleensäkään puhua akateemisista ja duunareista, tai akateemista taustoista tai duunaritaustoista.

Tutkinto kuin tutkinto. Ihmiset eivät ole yhtä kuin heidän tutkintonsa, vaan suoritettu tutkinto on yksi tekijä tässä monien eri tekijöiden maailmassa. Varmasti vaikuttaa ne lapsuudenkodissa opitut tavat ja nähdyt ja vaikuttaneet arvot, tavalla ja toisella. En usko että on olemassa sellaisia asioita mitä on vain joko akateemisista taustoista tulevien perheissä tai duunaritaustoista tulevien perheissä. Perheessä voidaan arvostaa lukemista, oppimista, koulutusta ja kulttuuria ihan tutkinnoista riippumatta.

Miksi se sinua häiritsee, että jotkut haluavat käydä keskustelua yhteiskuntaluokista ja niiden eroista?

Vierailija kirjoitti:

Olen kiinnostuneempi ihmisestä itsessään ja tämän näkemyksistä kuin heidän taustoista. Suoraan sanoen, eipä kyllä tullut tehtyä mitään gallupia opiskelu- tai työkaverien taustoista, kenen vanhemmilla, isovanhemmilla jne. on minkäkinlainen tutkinto.

Ja jos olisit ymmärtänyt keskustelun aiheen ymmärtäisit myös, että taustasta voi päätellä jotain ilman haastatteluakin. Ja arvaan kyllä, että tulet seuraavaksi kiekukaan ettei sinua kiinnosta, ja hyvä niin, ei tarvitsekaan. Mutta jotenkin väsyttävää kun osa porukasta ei koskaan kykene muuhun kuin Ilta-Sanomien tasoisen tekstin ymmärtämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on niin tärkeää luokitella ihmisiä taustojen perusteella? Tai yleensäkään puhua akateemisista ja duunareista, tai akateemista taustoista tai duunaritaustoista.

Tutkinto kuin tutkinto. Ihmiset eivät ole yhtä kuin heidän tutkintonsa, vaan suoritettu tutkinto on yksi tekijä tässä monien eri tekijöiden maailmassa. Varmasti vaikuttaa ne lapsuudenkodissa opitut tavat ja nähdyt ja vaikuttaneet arvot, tavalla ja toisella. En usko että on olemassa sellaisia asioita mitä on vain joko akateemisista taustoista tulevien perheissä tai duunaritaustoista tulevien perheissä. Perheessä voidaan arvostaa lukemista, oppimista, koulutusta ja kulttuuria ihan tutkinnoista riippumatta.

Miksi se sinua häiritsee, että jotkut haluavat käydä keskustelua yhteiskuntaluokista ja niiden eroista?

Ei häiritse, vaan ihan kiinnostaa syyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kiinnostuneempi ihmisestä itsessään ja tämän näkemyksistä kuin heidän taustoista. Suoraan sanoen, eipä kyllä tullut tehtyä mitään gallupia opiskelu- tai työkaverien taustoista, kenen vanhemmilla, isovanhemmilla jne. on minkäkinlainen tutkinto.

Ja jos olisit ymmärtänyt keskustelun aiheen ymmärtäisit myös, että taustasta voi päätellä jotain ilman haastatteluakin. Ja arvaan kyllä, että tulet seuraavaksi kiekukaan ettei sinua kiinnosta, ja hyvä niin, ei tarvitsekaan. Mutta jotenkin väsyttävää kun osa porukasta ei koskaan kykene muuhun kuin Ilta-Sanomien tasoisen tekstin ymmärtämiseen.

Mitäs sieltä taustasta voi päätellä, jos ei ihmistä sen kummemmin tunne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kiinnostuneempi ihmisestä itsessään ja tämän näkemyksistä kuin heidän taustoista. Suoraan sanoen, eipä kyllä tullut tehtyä mitään gallupia opiskelu- tai työkaverien taustoista, kenen vanhemmilla, isovanhemmilla jne. on minkäkinlainen tutkinto.

Ja jos olisit ymmärtänyt keskustelun aiheen ymmärtäisit myös, että taustasta voi päätellä jotain ilman haastatteluakin. Ja arvaan kyllä, että tulet seuraavaksi kiekukaan ettei sinua kiinnosta, ja hyvä niin, ei tarvitsekaan. Mutta jotenkin väsyttävää kun osa porukasta ei koskaan kykene muuhun kuin Ilta-Sanomien tasoisen tekstin ymmärtämiseen.

Tämä. Kun tapasin nykyisen mieheni, tiesin hänellä olevan akateeminen loppututkinto, mutta en sen enempiä hänen taustoistaan. Pikkuhiljaa niitä pieniä vihjeitä tuli. Miten suhtautuu rahaan, miten suhtautuu harrastuksiin jne. Ei tarvinnut kysyä mitään kun kykenin päättelemään, että mies tulee vahvasti ylemmästä keskiluokasta, kun taas oma taustani on työväenluokassa. Olen luokkaretkeläinen itse. Hassua on, että meillä oli sitten oman sukuni isommat sukujuhlat, jossa olimme mieheni kanssa. Serkullani oli myös uusi mies esittelyssä. Suurin osa työväenluokkaista sukuani ei nähnyt, että uusi tyyppi tuli ylemmästä keskiluokasta. Mieheni tunnisti lajitoverinsa välittömästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on niin tärkeää luokitella ihmisiä taustojen perusteella? Tai yleensäkään puhua akateemisista ja duunareista, tai akateemista taustoista tai duunaritaustoista.

Tutkinto kuin tutkinto. Ihmiset eivät ole yhtä kuin heidän tutkintonsa, vaan suoritettu tutkinto on yksi tekijä tässä monien eri tekijöiden maailmassa. Varmasti vaikuttaa ne lapsuudenkodissa opitut tavat ja nähdyt ja vaikuttaneet arvot, tavalla ja toisella. En usko että on olemassa sellaisia asioita mitä on vain joko akateemisista taustoista tulevien perheissä tai duunaritaustoista tulevien perheissä. Perheessä voidaan arvostaa lukemista, oppimista, koulutusta ja kulttuuria ihan tutkinnoista riippumatta.

Miksi se sinua häiritsee, että jotkut haluavat käydä keskustelua yhteiskuntaluokista ja niiden eroista?

Ei häiritse, vaan

Olen eri, mutta itseäni kiinnostaa paljonkin. Olen itse tehnyt luokkaretken ja on mielenkiintoista päästä puhumaan havainnoista mitä olen luokkaretkelläni oppinut ja ymmärtänyt. Jos viettää koko ikänsä suurin piirtein samassa viiteryhmässä, eroja ei näe eikä niistä pysty keskustelemaan. 

"Perheessä voidaan arvostaa lukemista, oppimista, koulutusta ja kulttuuria ihan tutkinnoista riippumatta."

Tietenkin voidaan ja pitäisikin arvostaa. Valitettavasti tuo on koko ajan vähentynyt. Aikanaan oli paljon duunarivanhempia jotka olivat duunareita olosuhteiden pakosta koska eivät olleet voineet itse aikanaan opiskella vaikka olisivat halunneet. Siksi he arvostivat sivistystä ja opiskelua ja halusivat sitä lapsilleen.

Nykyiset duunarit ovat isolta osalta duunareita jo monessa sukupolvessa niin että se on ollut ihan oma valinta. Siksi siellä on vähemmän enää sitä sivistyksen ja koulutuksen arvostamista. Tietenkin sielläkin on erilaisia ihmisiä eikä voi liikaa yleistää.

245. Ei se sattumaa olen kehen tutustuu ja ystävystyy. Taustat ja varallisuus vaikuttavat siihenkin: missä asut, opiskelet, ketä tunnet ja millä alalla työskentelet. 

Jossain määrin hämmästyttää, että näin suuressa määrin kaikki se mitä luokkayhteiskunnan paluustakin viime vuosina olleet uutisoinnit ovat menneet ohi ja kaikki on vain sattumaa. Keskiluokasta putoaa yhä enemmän ihmisiä pois, kun työelämä muuttuu. Omistusasuntoon entistä harvemmalla nuorella ihmisellä onnenää varaa. Näitä uutisointeja on kuitenkin päivittäin ja ne kaikki liittyvät yhteiskuntaluokkiin. Kyse ei ole vain yksilöistä vaan rakenteellisista muutoksista. Ap

"Hassua on, että meillä oli sitten oman sukuni isommat sukujuhlat, jossa olimme mieheni kanssa. Serkullani oli myös uusi mies esittelyssä. Suurin osa työväenluokkaista sukuani ei nähnyt, että uusi tyyppi tuli ylemmästä keskiluokasta. Mieheni tunnisti lajitoverinsa välittömästi. "

Vaimollani on siitä mielenkiintoinen suku että sieltä löytyy ihan kaikkea hitsarista professoriin. Kummasti muuten juhlissa muutaman oluen jälkeen erot alkavat tasoittua ja lopulta on hankala huomata kuka on mitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on niin tärkeää luokitella ihmisiä taustojen perusteella? Tai yleensäkään puhua akateemisista ja duunareista, tai akateemista taustoista tai duunaritaustoista.

Tutkinto kuin tutkinto. Ihmiset eivät ole yhtä kuin heidän tutkintonsa, vaan suoritettu tutkinto on yksi tekijä tässä monien eri tekijöiden maailmassa. Varmasti vaikuttaa ne lapsuudenkodissa opitut tavat ja nähdyt ja vaikuttaneet arvot, tavalla ja toisella. En usko että on olemassa sellaisia asioita mitä on vain joko akateemisista taustoista tulevien perheissä tai duunaritaustoista tulevien perheissä. Perheessä voidaan arvostaa lukemista, oppimista, koulutusta ja kulttuuria ihan tutkinnoista riippumatta.

Huomaa että sinä olet duunaritaustainen, varmaan amistutkinto sinulla kuten kaikilla muillakin.

Vierailija kirjoitti:

"Perheessä voidaan arvostaa lukemista, oppimista, koulutusta ja kulttuuria ihan tutkinnoista riippumatta."

Tietenkin voidaan ja pitäisikin arvostaa. Valitettavasti tuo on koko ajan vähentynyt. Aikanaan oli paljon duunarivanhempia jotka olivat duunareita olosuhteiden pakosta koska eivät olleet voineet itse aikanaan opiskella vaikka olisivat halunneet. Siksi he arvostivat sivistystä ja opiskelua ja halusivat sitä lapsilleen.

Nykyiset duunarit ovat isolta osalta duunareita jo monessa sukupolvessa niin että se on ollut ihan oma valinta. Siksi siellä on vähemmän enää sitä sivistyksen ja koulutuksen arvostamista. Tietenkin sielläkin on erilaisia ihmisiä eikä voi liikaa yleistää.

Olen samaa mieltä. Nykyduunareista suurin osa on tietoisesti valinnut olla kouluttautumatta enempää eli enää ei juuri ole sellaisia perheitä, jossa opintie tyssää köyhyyteen. Tilanne voi kuitenkin olla muuttumassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

245. Ei se sattumaa olen kehen tutustuu ja ystävystyy. Taustat ja varallisuus vaikuttavat siihenkin: missä asut, opiskelet, ketä tunnet ja millä alalla työskentelet. 

Jossain määrin hämmästyttää, että näin suuressa määrin kaikki se mitä luokkayhteiskunnan paluustakin viime vuosina olleet uutisoinnit ovat menneet ohi ja kaikki on vain sattumaa. Keskiluokasta putoaa yhä enemmän ihmisiä pois, kun työelämä muuttuu. Omistusasuntoon entistä harvemmalla nuorella ihmisellä onnenää varaa. Näitä uutisointeja on kuitenkin päivittäin ja ne kaikki liittyvät yhteiskuntaluokkiin. Kyse ei ole vain yksilöistä vaan rakenteellisista muutoksista. Ap

Ainakin meidän opiskelijaporukoissa ei kyllä yhtään voinut sanoa, että millaisista taustoista kukakin tuli. Tietty lähimmistä ystävistä sitten kertyi sitä infoa. Oli niin professorien kuin peruskoulupudokkaiden työttömien lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tulen duunariperheestä, Isä ei ole koskaan edes kananmunaa keittänyt, kaikki kotityöt jäivät äidille. Kesällä isä ajoi nurmikon ja talvella kolasi pihatien, mutta joka ikinen päivä äiti teki kaikki ruuat ja siivosi, pyykkäsi ja huolehti. Opiskelin maisteriksi. Mieheni on tohtori ja kotoisin perheestä, jossa jo isoisät olivat tohtoreita. Mieheni siivooaa, kokkaa, pyykkää ja huolehtii siinä missä minäkin. Vielä on nuoriakin miehiä, jotka eivät mopinvarteen koske eivätkä osaa käyttää paistinpannua. Heidän yhetsikuntaluokkansa harvoin on ylempää keskiluokkaa. 

Samat lähtökohdat ja nykytilanne. Vain se ero, että lapsuudenkodissani myös isä laittoi ruokaa ja osallistui siivoamiseen. Syynä oli juurikin duunarityö. Molemmat vanhemmat tekivät vuorotyötä. Käytännössä se, joka oli kotona laittoi ruoan ja hoiti muut kotityöt. Muuten me lapset olisimme olleet nälissämme. Toisinpäin työnvaihto ei toiminut. Äiti ei osannut eikä osaa autoa huoltaa tai korjata.