Luokkaero parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Mistä muuten voit tietää, mitä niissä työväenluokkaisissa kodeissa puhutaan?

 

Niissä ajatellaan pitkälti, että esim. adhd tai erilaiset muut häiriöt ovat persoonallisuuden osia ja lapsi esim. ei käyttäydy diagnoosinsa mukaan jotenkin, vaan ilkeyttään. Muutenkin maailma on mustavalkoisempi. Jotkut ihmiset ovat mustavalkoisesti ilkeitä ja jotkut hyviä ja on erilaisia sydämen sivistyksiä, mitä lie ne ovatkaan. Ja koulutettujen jutut ovat höpö höpöä. 

Onneksi tämä sinun ajattelusi siitä mitä "työväenluokkaisissa" perheissä ajatellaan ei olekaan niin yhtään mustavalkoista.

Miestä on aivan turha syyttää ja rangaista naisen tekemistä uravalinnoista ja omasta henkilökohtaisesta taloudesta. Ei vuokra ja sähkölasku ja muut vastaavat laske yhtään vaikka itse valitsee pienempituloisen ammatin. Kyllä naisenkin pitää maksaa osuutensa aiheuttamistaan kuluista ja lähes poikkeuksetta se on aina nainen joka haluaa laadukkaampaa eli kalliimpaa asumista ja elämistä niin kyllä naisen kuuluu maksaa osuutensa. 50/50 maksujen suhteen on ainoa tasa-arvoinen tapa toimia. Mutta eihön naiset tasa-arvoa niin paljoa halua että joutuisi itse vastuuseen kun naiset haluaa tasa-arvoa ainoastaan niistä asioista mistä tulee hyötyjä naiselle miehen kustantamana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että "tutkija" löytäisi vahvemman eron kuin vanhempien imitointi, jos hän vertaisi humanistisia aloja ja ns. kovia tieteitä. Alan valinta kun nykyään pohjautuu enemmän henkilökohtaisiin vahvuuksiin ja unelmiin. Valitettavasti se näkyy meidän yhteiskunnallisessa keskusteluissa poliittisten vaikuttajien surkeana argumentaatiokykynä, etteivät he ole loogisesti penaalin terävimpiä kyniä, vaikka tutkinto löytyisi valtsikasta.

Mihin alan valinnan sitten pitäisi perustua henkilökohtaisten vahvuuksien ja unelmien sijasta? Minä en ainakaan halua lääkäriä, jolla ei ole matemaattista lahjakkuutta ja aitoa halua raataa suolakaivoksessa suht pienellä palkalla.

Entä mitä tarkoitat "vahvemmalla erolla"? Kerro nyt, kun kerran tahdoit epämääräisen veikkauksen ilmoille heittää, vaikka asiasta on olemassa tutkimustulos. Vanhempien imitoinnistahan tässä tutkimuksessa ei ole

Ero yhteiskunnallisten luokkien välillä tietysti. On hyvä puhua joutavia tutkimuksista ja keskiarvoista mainitsemattakaan hajontaa, mikä on tällaisissa tutkimuksissa tavanomaisesti erittäin suuri. Mutta humanistit nyt vain tekevät tätä nollatutkimusta vaikka tikusta miettimättä sen painoarvoa. Siitä ei olekaan enää pitkä matka siihen kuinka poliitikot tekevät yhteiskunnallisia päätöksiä vain tehdäkseen asioiden eteen edes jotain, vaikka painoarvo jää olemattoman pieneksi tai jopa kääntyy haitalliseksi.

Ihmisten jakaminen yhteiskuntaluokkiin on nykyään hyvin vaikeaa, koska pitäisi ensin päättää, millä perusteilla nämä jaot tehtäisiin. Ihmisillä on nykyään hyvin monialaisia koulutuksia ja erilaisia taustoja, eikä niillä välttämättä ole edes mitään tekemistä henkilön taloudellisen tilanteen kanssa, jakaminen on lähes mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten jakaminen yhteiskuntaluokkiin on nykyään hyvin vaikeaa, koska pitäisi ensin päättää, millä perusteilla nämä jaot tehtäisiin. Ihmisillä on nykyään hyvin monialaisia koulutuksia ja erilaisia taustoja, eikä niillä välttämättä ole edes mitään tekemistä henkilön taloudellisen tilanteen kanssa, jakaminen on lähes mahdotonta.

Ihmiset ovat kaikin puolin vähemmän yhteisöllisempiä ja rajat ovat erittäin liikkuvia.  Itsenäisyyttä arvostetaan.

"Olen itse työssäni miettinyt paljon sitä miten meillä on palveluja ja hoitoja, jotka on suunniteltu keskiluokkaiselle ihmiselle, mutta, jotka eivät välttämättä palvele työväenluokkaista ihmistä. Eräs sellainen on erilaiset terapiapalvelut, keskusteluavut jne. Näitä on meillä vino pino ja yhteiskunnan rahaa palaa näissä valtavasti. Keskiluokkainen tykkää reflektoida ajatteluaan ja tekemisiään, käydä läpi valintoja ja miettiä parempia päätöksiä jatkossa. Työväenluokassa ne koetaan usein vieraiksi. Ei oikein ymmärretä miksi ollaan siellä terapiassa. Haetaan jotain oikeutta tai vellotaan siinä omassa menneessä. Tai sitten ei koeta tarvetta keskustelulle lainkaan. Ehkä ne omat vaikeat kokemukset korjautuvat tekemällä jotain, ei puhumalla. Mummoni jäi leskeksi aikanaan. Työura oli tehty tehtaassa. Mummo ei kaivannut keskusteluapua tai vertaistukia. Mummo lenkkeili ja kutoi valtavan määrä sukkia. Sillä päästiin eteenpäin. "

Hyvinvointiyhteiskunta ei ole syntynyt tyhjästä, vaan se on tekijöidensä näköinen. Poliittisesti sen sorvasivat keskusta ja demarit, mutta käytännön työn tekivät ajan aatteista innostuneet virkamiehet. Tasa-arvo, solidaarisuus ja mitä näitä nyt on - haluttiin kansakunnan nousevan koulutuksella ja sivistyksellä, haluttiin humaanimpaa yhteiskuntaa.

Ja ketä nämä uudistajaihmiset olivat? Eivät niinkään alempaa, vaan ylempää keskiluokkaa, mutta myös yläluokkaisia toimijoita oli runsaasti. Esimerkiksi vankeinhoidon ja psykiatrian alalla alkoi 1960-luvulla valtava uudistus, jonka kantavia voimia olivat vasemmistointellektuellit. Paljon tapahtuikin, kehitysvammaiset ja psyykkisesti sairaat saivat valtavia parannuksia elinoloihinsa. Vankien kohdalla mentiin ehkä sinisilmäisyydenkin puolelle siinä, miten rikollisuus nähtiin vain köyhyyden ja huono-osaisuuden seurauksena. 

Terapiapuhe ja terapiayhteiskunta on aika nuorta perua, en kuitenkaan osaa sanoa aivan tarkkaa vuosikymmentä. Mutta sosiaalihuoltolain uudistukset tapahtuivat 60-luvulla ja siitä on vielä matkaa terapiayhteiskuntaan. Suomen oloissa muille uskoutuminen on vieraampaa kuin katolisissa maissa, joissa pappi terapoi ripittäytymisseremoniassa. Ehkä siksi terapia on jäänyt keskiluokkaiseksi ilmiöksi ja se saatetaan kokea uhkana, mitä se tietysti onkin, jos ongelmiin puututaan terapian nimellä. Ap

Tekijöidensä näköiinen on myös peruskoulu, jota opetushallituksen ylemmän keskiluokan virkamiehet ovat vieneet voimakkaasti lasten itseohjautuvaisuuteen perustuvaksi. Lapsi asettaa itse itselleen tavoitteet ja opiskelee niitä kohti. Tämä saattaa sopia lahjakkaille lapsille, joita tuetaan voimakkaasti kotoa. Nämä lapset ovat keskiluokkaisia, ylemmän keskiluokan lapsia. Työväenluokan lapset eivät osaa asettaa itsenäisesti tavoitteita riittävän korkealle. Kotoa ei saa usienkaan mitään tukea. Koulu on lapsen oma asia monen duunarin mielestä. Nämä lapset putoavat ja samalla Suomen Pisa -luvut ovat pudonneet. 

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskuntaa tuollaisenaan ei enää ole olemassa. Köyhyys tai pienituloisuus ei ole enää pitkään aikaan ollut suoraan verrannollinen koulutukseen tai niin sanottuun yhteiskuntaluokkaan.

Akateeminen työttömyys on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, samoin kuin pienituloisuus. Ei tule heti mieleen toista yhtä pienituloista ryhmää kuin tutkimustyötä erilaisilla apurahoilla tekevät.

Yhteiskuntaluokka ei ole koskaan perustunut pelkästään koulutukseen ja tulotasoon eli duunaritaustaisesta putkimiehestä ei tule ylempää keskiluokkaa, vaikka hän olisi miljonääri. Hän voi olla ylempää keskiluokkaa, jos hänen vanhempansa ja isovanhempansa olivat vaikkapa lääkäreitä tai virkamiehiä, mutta ei muuten. Edelleen taustaltaan keskiluokkaisesta tutkijasta ei tule duunaria, vaikka hän olisi työttömänä. 

Duunarien määrä on vähentynyt ja vähenee edelleen, koska duunariammatit vähenevät. Heistä tulee joko alaluokkaa tai sitten he kouluttautuvat uudelle alalle. Työelämän muutos ja yhteiskunnan muutos yleisesti vaikuttaa tietenkin siihen millaisia yhteiskuntaluokat ovat, vaikka itse käsitteen määritelmä ei muutu. Itse mietin, että ehkä duunarit kuitenkin ovat alempaa keskiluokkaa, sillä puhtaasti duunariammatteja ei ole enää juuri lainkaan ja monilla on useampi koulutus, kun entinen työ lähtee alta.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskuntaa tuollaisenaan ei enää ole olemassa. Köyhyys tai pienituloisuus ei ole enää pitkään aikaan ollut suoraan verrannollinen koulutukseen tai niin sanottuun yhteiskuntaluokkaan.

Akateeminen työttömyys on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, samoin kuin pienituloisuus. Ei tule heti mieleen toista yhtä pienituloista ryhmää kuin tutkimustyötä erilaisilla apurahoilla tekevät.

Yhteiskuntaluokka ei ole koskaan perustunut pelkästään koulutukseen ja tulotasoon eli duunaritaustaisesta putkimiehestä ei tule ylempää keskiluokkaa, vaikka hän olisi miljonääri. Hän voi olla ylempää keskiluokkaa, jos hänen vanhempansa ja isovanhempansa olivat vaikkapa lääkäreitä tai virkamiehiä, mutta ei muuten. Edelleen taustaltaan keskiluokkaisesta tutkijasta ei tule duunaria, vaikka hän olisi työttömänä. 

Duunarien määrä on vähentynyt ja vähenee edelleen,

Eihän kukaan niin sanonutkaan.

Todellisuudessa ihmisten jakaminen yhteiskuntaluokkiin varsinkin nykyään on hyvin monimutkaista. Ihmisillä ei ole sellaisia taustoja ja muita ominaisuuksia, mitkä voitaisiin selkeästi jakaa johonkin tiettyyn.

"Voisiko se mitenkään olla, että tapa, jolla puhutaan, tai tapa, jolla ajatellaan, eroaa eri yhteiskuntaluokissa. Tapa, joka auttaa yhtä ei välttämättä auta toista. "

Terapia-asian kanssa olivat vaikeuksissa muutkin kuin työväenluokkaiset ihmiset, sillä asia oli uusi, "partaradikaalien" uutuus. Se miten terapia-apu ryhdyttiin näkemään hyödyllisenä eikä ongelmien osoittajana oli pitkällinen kulttuurinen muutos ajattelutavassa. Varsinaisesta terapiayhteiskunnasta voidaan mielestäni puhua vasta ysäriltä alkaen. Terapiassa käyminen ei vieläkään ole valtavan yleistä väestötasolla, mutta osa sinne "joutuu". Kun lapsella on ongelmia tai puoliso juo ja lyö, on kyse toimenpiteiden kohteeksi joutumisesta eikä vapaaehtoisesta hakeutumisesta hoitoon. Sen rinnalle voidaan sitten hakea toista näkökulmaa vaikkapa järjestöjen ilmaisavusta tai yksityisvastaanotolta. 

Yhteiskunnan maksamassa avussa on aina kyse myös vallasta, vähintäänkin määrittelyvallasta, jolloin on ymmärrettävää, että herää vastareaktioita ja halua paeta. Niin tapahtuu yhteiskuntaluokasta riippumatta, jos kajotaan sisältöihin, joita ihminen itse ei tahtoisi avata. Omalla rahalla voi sitten pohdiskella asioita, joita ei koe niin uhkaaviksi. Ap

Todellakin. Yksikään nainen ei ole tasa-arvoinen parisuhteessa. Jokainen nainen ajattelee aina että miehen rahat on yhteisiä rahoja ja naisen rahat on naisen rahoja. Jokainen nainen ajattelee että on miesten työt ja on yhteiset työt mutta mitään naisten töitä ei enää ole kun kyllä miesten pitää tehdä ne naistenkin työt. Jokainen nainen vaatii jatkuvasti miestä palvelemaan ja tekemään naisen eteen asioita mutta yksikään nainen ei suostu tekemään mitään miehen eteen eikä varsinkaan sitä mitä mies pyytää. Jokaiseen naiseen on sisäänrakennettu miesten henkinen, taloudellinen ja fyysinen hyväksikäyttö eikö yksikään nainen sitä suostu lopettamaan vaikkakin Jokainen nainen vaatii että miesten on lopetettava kaikenlainen naisten hyväksikäyttö

Vierailija kirjoitti:

Mistä muuten voit tietää, mitä niissä työväenluokkaisissa kodeissa puhutaan?

 

Niissä ajatellaan pitkälti, että esim. adhd tai erilaiset muut häiriöt ovat persoonallisuuden osia ja lapsi esim. ei käyttäydy diagnoosinsa mukaan jotenkin, vaan ilkeyttään. Muutenkin maailma on mustavalkoisempi. Jotkut ihmiset ovat mustavalkoisesti ilkeitä ja jotkut hyviä ja on erilaisia sydämen sivistyksiä, mitä lie ne ovatkaan. Ja koulutettujen jutut ovat höpö höpöä. 

Kommenttisi ovat mielenkiintoisia, koska ne ovat hyvin suorasanaisia.

Itse näen tuon reaktion puolustusreaktiona, kun itselle tärkeitä asioita on uhattuna. Varhaisen vuorovaikutuksen häiriössä on tavallista, että jo pieni lapsi voidaan nähdä ilkeänä, kun vauva itkee. Pahoinpidellyistä lapsista tulee pahoinpiteleviä vanhempia, jotka kokevat vauvan, taaperon ja lapsen tarpeet uhkaavina ja tulkitsevat ne kiintymyssuhdemallinsa mukaisesti negatiivisina ja kritisoivina. Tällaisia ihmisiä voi olla korkeasti koulutettujenkin ihmisten joukossa, mutta eniten siellä, missä on eniten sosiaalisia ongelmia ja syrjäytyneisyyttä monessa sukupolvessa. Asenne kaikkiin viranomaisiin on silloin usein vihamielinen, mikä on luonnollista, koska mitään mukavaa ja hyödyllistä ei kontaktista ole ennenkään koitunut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tekijöidensä näköiinen on myös peruskoulu, jota opetushallituksen ylemmän keskiluokan virkamiehet ovat vieneet voimakkaasti lasten itseohjautuvaisuuteen perustuvaksi. Lapsi asettaa itse itselleen tavoitteet ja opiskelee niitä kohti. Tämä saattaa sopia lahjakkaille lapsille, joita tuetaan voimakkaasti kotoa. Nämä lapset ovat keskiluokkaisia, ylemmän keskiluokan lapsia. Työväenluokan lapset eivät osaa asettaa itsenäisesti tavoitteita riittävän korkealle. Kotoa ei saa usienkaan mitään tukea. Koulu on lapsen oma asia monen duunarin mielestä. Nämä lapset putoavat ja samalla Suomen Pisa -luvut ovat pudonneet. 

Itse en osaa sanoa mistä nämä peruskoulu-uudistukset luokattomuudesta ym. oikein ovat peräisin. Ehkä saamme tulevaisuudessa siitä tutkittua tietoa. Mutta lastenpsykiatrit ovat systemaattisesti vastustaneet jokaista uudistusta, ihan vain omilla mielipidekirjoituksillaan, koska heiltä ei ole missään vaiheessa kysytty mielipidettä. Alakouluikäisen hermostollinen valmius ei riitä avokonttoriin eikä useimmiten yläkoululaisenkaan. Se miten nämä uudistukset on viety läpi, on oikeasti skandaali. Haluaisin todellakin tietää miten se on mahdollista ja kenen vastuulla se on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tekijöidensä näköiinen on myös peruskoulu, jota opetushallituksen ylemmän keskiluokan virkamiehet ovat vieneet voimakkaasti lasten itseohjautuvaisuuteen perustuvaksi. Lapsi asettaa itse itselleen tavoitteet ja opiskelee niitä kohti. Tämä saattaa sopia lahjakkaille lapsille, joita tuetaan voimakkaasti kotoa. Nämä lapset ovat keskiluokkaisia, ylemmän keskiluokan lapsia. Työväenluokan lapset eivät osaa asettaa itsenäisesti tavoitteita riittävän korkealle. Kotoa ei saa usienkaan mitään tukea. Koulu on lapsen oma asia monen duunarin mielestä. Nämä lapset putoavat ja samalla Suomen Pisa -luvut ovat pudonneet. 

Olet oikeassa ja tästä pitäisi puhua enemmän! Erot lasten välillä kasvaa roimasti ja koulutus periytyy aiempaa vahvemmin.

Esimerkiksi itseäni en osaa sijoittaa oikein mihinkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan. Molemmilla vanhemmilla yliopistotutkinnot, kuten myös äitipuolella, isovanhemmilla ja heidän vanhemmillaan taas vaihtelevasti kyllä ja ei, itselläni sekä yliopisto että amk. Lapsuudenperhessäni on luettu paljon, käyty kirjastoissa ja kulttuuritapahtumissa, liikuttu yhdessä lasten kanssa, lomailtu ja sitten taas ihan tavallista kesälomaa mökillä ja kotona. Koulun suhteen on kannustettu, mutta ei koskaan painostettu valitsemaan joku tietty koulutus tai vaikka menemään lukioon.

Vanhemmat on olleet työelämässä koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja varmaan oltiin aika keskituloisia, saimme esimerkiksi harrastaa mitä halusimme. Itse taas olen ollut pienituloinen tai keskituloinen, riippuen siitä mitä olen tehnyt työkseni. Omasta perheestäni miehelläni ei ole lukion lisäksi mitään koulutusta, mutta on kuitenkin aina ollut työelämässä.

Kun ajattelen näitä niin sanottuja yhteiskuntaluokkia, niin oikeastaan mikään ei vaan tunnu oikealta. Sama tilanne on varmasti myös monilla muilla ihmisillä, samoin kuin vaikka samankaltaisista taustoista tulevilla ystävilläni ja sisaruksillani. Tosin sisaruksistani nuorin on käynyt peruskoulun jälkeen ammattikoulun, mutta on ollut aina minua parempituloisempi. Mihinköhän yhteiskuntaluokkaan hänkin sitten kuuluisi.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi itseäni en osaa sijoittaa oikein mihinkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan. Molemmilla vanhemmilla yliopistotutkinnot, kuten myös äitipuolella, isovanhemmilla ja heidän vanhemmillaan taas vaihtelevasti kyllä ja ei, itselläni sekä yliopisto että amk. Lapsuudenperhessäni on luettu paljon, käyty kirjastoissa ja kulttuuritapahtumissa, liikuttu yhdessä lasten kanssa, lomailtu ja sitten taas ihan tavallista kesälomaa mökillä ja kotona. Koulun suhteen on kannustettu, mutta ei koskaan painostettu valitsemaan joku tietty koulutus tai vaikka menemään lukioon.

Vanhemmat on olleet työelämässä koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja varmaan oltiin aika keskituloisia, saimme esimerkiksi harrastaa mitä halusimme. Itse taas olen ollut pienituloinen tai keskituloinen, riippuen siitä mitä olen tehnyt työkseni. Omasta perheestäni miehelläni ei ole lukion lisäksi mitään koulutusta, mutta on kuitenkin aina ollut työelämässä.

Kun ajattelen näitä

Aika tyypilliseltä keskiluokkaisen taustaltahan tuo kuulostaa. Kuten jo monesti on sanottu, niin suurin osa suomalaisista kuuluu keskiluokkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekijöidensä näköiinen on myös peruskoulu, jota opetushallituksen ylemmän keskiluokan virkamiehet ovat vieneet voimakkaasti lasten itseohjautuvaisuuteen perustuvaksi. Lapsi asettaa itse itselleen tavoitteet ja opiskelee niitä kohti. Tämä saattaa sopia lahjakkaille lapsille, joita tuetaan voimakkaasti kotoa. Nämä lapset ovat keskiluokkaisia, ylemmän keskiluokan lapsia. Työväenluokan lapset eivät osaa asettaa itsenäisesti tavoitteita riittävän korkealle. Kotoa ei saa usienkaan mitään tukea. Koulu on lapsen oma asia monen duunarin mielestä. Nämä lapset putoavat ja samalla Suomen Pisa -luvut ovat pudonneet. 

Itse en osaa sanoa mistä nämä peruskoulu-uudistukset luokattomuudesta ym. oikein ovat peräisin. Ehkä saamme tulevaisuudessa siitä tutkittua tietoa. Mutta lastenpsykiatrit ovat systemaattisesti vastustaneet jokaista uudistusta, ihan vain omilla mielipidekirjoituksillaan, kos

Eipä ne avokonttorikoulut ole enää mitään uutta, onhan avokonttoripäiväkotejakin. Syy? Säästöt, säästöt, säästöt. On halvempaa lakkauttaa viisi pientä tai keskikokoista päiväkotia ja sulloa ne sadat lapset samaan isoon laatikkopäiväkotiin, missä kaikki on yhtä samaa hallia. Perustellaan muunneltavilla ja monikäyttöisillä tiloilla, mutta käytännössä se tarkoittaa, että ei ole seiniä eikä ovia, lapsiryhmiä voidaan kätevästi yhdistellä toisiin tiloihin kun tarvittaisiin sijaisia.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi itseäni en osaa sijoittaa oikein mihinkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan. Molemmilla vanhemmilla yliopistotutkinnot, kuten myös äitipuolella, isovanhemmilla ja heidän vanhemmillaan taas vaihtelevasti kyllä ja ei, itselläni sekä yliopisto että amk. Lapsuudenperhessäni on luettu paljon, käyty kirjastoissa ja kulttuuritapahtumissa, liikuttu yhdessä lasten kanssa, lomailtu ja sitten taas ihan tavallista kesälomaa mökillä ja kotona. Koulun suhteen on kannustettu, mutta ei koskaan painostettu valitsemaan joku tietty koulutus tai vaikka menemään lukioon.

Vanhemmat on olleet työelämässä koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja varmaan oltiin aika keskituloisia, saimme esimerkiksi harrastaa mitä halusimme. Itse taas olen ollut pienituloinen tai keskituloinen, riippuen siitä mitä olen tehnyt työkseni. Omasta perheestäni miehelläni ei ole lukion lisäksi mitään koulutusta, mutta on kuitenkin aina ollut työelämässä.

Kun ajattelen näitä

Sinä olet tehnyt luokkaretkea jonkin verran alaspäin. Siksi et tunne olevasi kotona oikein missään. Sinulla on ilmeisesti akateemiset hommat, mutta ei akateeminen puoliso ja vähän rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Voisiko se mitenkään olla, että tapa, jolla puhutaan, tai tapa, jolla ajatellaan, eroaa eri yhteiskuntaluokissa. Tapa, joka auttaa yhtä ei välttämättä auta toista. "

Terapia-asian kanssa olivat vaikeuksissa muutkin kuin työväenluokkaiset ihmiset, sillä asia oli uusi, "partaradikaalien" uutuus. Se miten terapia-apu ryhdyttiin näkemään hyödyllisenä eikä ongelmien osoittajana oli pitkällinen kulttuurinen muutos ajattelutavassa. Varsinaisesta terapiayhteiskunnasta voidaan mielestäni puhua vasta ysäriltä alkaen. Terapiassa käyminen ei vieläkään ole valtavan yleistä väestötasolla, mutta osa sinne "joutuu". Kun lapsella on ongelmia tai puoliso juo ja lyö, on kyse toimenpiteiden kohteeksi joutumisesta eikä vapaaehtoisesta hakeutumisesta hoitoon. Sen rinnalle voidaan sitten hakea toista näkökulmaa vaikkapa järjestöjen ilmaisavusta tai yksityisvastaanotolta. 

Yhteiskunnan maksamassa avussa on aina kyse myös vallasta, vähintäänkin

Eräs kaverini väsyi 20 vuoden uran jälkeen jatkuvaan pätkäilyyn yliopistolla ja alkoi ajamaan taksia, joka käsittääkseni on duunariammatti puhtaimmillaan. Hän ei varsinaisesti ollut missään vaiheessa edes työtön, mutta päitkäily on raskasta. Hyvistä työpaikoista taistelu on kovaa tänä päivänä ja ihmisiä jää jatkuvasti ulkopuolelle. Sen vuoksi myös downgreidausta  tulee tapahtumaan kasvavissa määrin. Hän alkoi ajattelemaan, että mieluummin näin kuin yrittää taistella lopun elämänsä tuulimyllyjä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi itseäni en osaa sijoittaa oikein mihinkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan. Molemmilla vanhemmilla yliopistotutkinnot, kuten myös äitipuolella, isovanhemmilla ja heidän vanhemmillaan taas vaihtelevasti kyllä ja ei, itselläni sekä yliopisto että amk. Lapsuudenperhessäni on luettu paljon, käyty kirjastoissa ja kulttuuritapahtumissa, liikuttu yhdessä lasten kanssa, lomailtu ja sitten taas ihan tavallista kesälomaa mökillä ja kotona. Koulun suhteen on kannustettu, mutta ei koskaan painostettu valitsemaan joku tietty koulutus tai vaikka menemään lukioon.

Vanhemmat on olleet työelämässä koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja varmaan oltiin aika keskituloisia, saimme esimerkiksi harrastaa mitä halusimme. Itse taas olen ollut pienituloinen tai keskituloinen, riippuen siitä mitä olen tehnyt työkseni. Omasta perheestäni miehelläni ei ole lukion lisäksi mitään koulutusta, mutta on kuitenkin aina oll

Aika tyypilliseltä keskiluokkaisen taustaltahan tuo kuulostaa. Kuten jo monesti on sanottu, niin suurin osa suomalaisista kuuluu keskiluokkaan. Ap

Mitkä tekijät vaikuttaa keskiluokkaiseen taustaan kuulumiseen? Kuuluuko nuorin sisaruksenikin keskiluokkaan?

Entä mikä oikeastaan erottaa meitä työväenluokkaan kuulumisesta?