Naisen kiire esteenä uudelle parisuhteelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kovasti laitetaan kaikkia miehiä samaan mieslapsikategoriaan. Kerron oman tarinani edellisestä suhteenkaltaisesta.

Nainen oli minua muutaman vuoden nuorempi, vaikka hänen sanojensa mukaan oltiin 5-kymppisiä kumpikin. Vuoroviikkoäiti kahdelle teinille ja eronnut pitkästä suhteesta jo muutama vuosi ennen pandemiaa. Lapsiviikoilla emme tavanneet juuri koskaan. Hänellä oli kiireinen työ ja yritin tarjota apuani parhaani mukaan, mutta ei sitä apua juuri otettu vastaan. Kutsuin hänet usein syömään kun töistä pääsee, mutta ei niitäkään tarjouksia aina otettu vastaan kun oli niitä kotihommia, harrastuksia, omia kavereita jne.

Parhaani siis yritin kaikin puolin, helpottaa toisen arkea ja olla hyvä mies enkä mikään irtopillun perässä juokseva opportunisti. Mutta totuus kai oli se,

Jos on lapseton, niin ei voi käyttää lapsia tekosyynä. 

Kyllä itselläni on ihan oikeasti kiire. Käyn täysipäiväisesti töissä, opiskelen, olen kahden teinin lähihuoltaja ja lisäksi on koira. Vapaa-aikaa ei käytännössä ole. Lapsia ei tarvitse hoitaa sinänsä, mutta he syövät paljon, ruokaa täytyy tehdä, pyykkiä tulee tolkuttomasti ja täytyy olla kotonakin, että ylipäätään heillä on tunne, että joku on läsnä. Siellä kun ei ole sitä toista huoltajaa. Tiedän paljon samassa tilanteessa olevia, jotka priorisoivat oman vapaa-ajan, treffit ym. Mutta heidän teininsä elävätkin sitten ihan pellossa, omani ei. 

 

Enkä nyt sitten mitään parisuhdetta yritäkään löytää, mutta työkaverit ja sukulaiset on sitä mieltä että pitäisi.

Ihmiset joilla itsellään ei ole kiire, joilla on paljon vapaa-aikaa, heidän on jotenkin vaikea ymmärtää, että kaikilla ei oikeasti ole niin, eikä se ole teeskentelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kovasti laitetaan kaikkia miehiä samaan mieslapsikategoriaan. Kerron oman tarinani edellisestä suhteenkaltaisesta.

Nainen oli minua muutaman vuoden nuorempi, vaikka hänen sanojensa mukaan oltiin 5-kymppisiä kumpikin. Vuoroviikkoäiti kahdelle teinille ja eronnut pitkästä suhteesta jo muutama vuosi ennen pandemiaa. Lapsiviikoilla emme tavanneet juuri koskaan. Hänellä oli kiireinen työ ja yritin tarjota apuani parhaani mukaan, mutta ei sitä apua juuri otettu vastaan. Kutsuin hänet usein syömään kun töistä pääsee, mutta ei niitäkään tarjouksia aina otettu vastaan kun oli niitä kotihommia, harrastuksia, omia kavereita jne.

Parhaani siis yritin kaikin puolin, helpottaa toisen arkea ja olla hyvä mies enkä mikään irtopillun peräs

Jos on lapseton, niin ei voi käyttää lapsia tekosyynä. 

Tässä ketjussahan jo on ollut lapsettomia kertomassa, mikä heidän arjestaan tekee kiireistä. Kyllä sitä kiireisiin voi vedota vaikkei olisi lapsiakaan. Ja toisaalta lapsia omaavakin kerkeää näkemään, kun kokee tarpeeksi kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin moni muu; jos kiinnostaa tarpeeksi niin aikaa löytyy hyvin vaikka mihin. Mulla kolme lasta viikko/viikko, matkustusta vaativa paljon aikaa vievä työ ja haluan tavata myös kavereita ja treenata. Silti kun sitten kunnolla kiinnostuin, ihastuin ja rakastuin niin viimeset neljä vuotta on aina ollut aikaa rakkaalle. Hänkin lapseton että ei ehkä tajua ihan millasta mun arki on ja että ne ruuat ja kotityöt ja läksyt, huolet, treenit ja kauppareissut vie ihan hirveesti mun aikaa. Tavataan siis pääosin mun lapsettomilla viikoilla ja mukavasti sujuu kaikki. 

 

Ikävä kyllä oon käyttäny tota kiire tekosyytä sillon kun ei ole oikein kiinnostanut mutta ei henno toiselle sitä sanoa kun juttu ihan aluillaan. Tais tämä mun nykyinen mies kans kerran pari olla kiireinen mun kanssa kun aloteltiin ja myönsi myöhemmin että häntä arvelutti alkaa mihinkään mun kanssa koska lapset (ja ikäero sun muuta mitä meil tässä on) mutta si

Jos on viikko-viikko-systeemi, niin tuolloin vapaa-aikaa varmaan onkin enemmän kuin kellään tässä maassa. Tuo on kuitenkin edelleen se harvinaisempi tapa järjestää lasten asuminen.

Vierailija kirjoitti:

ÄLÄ VI TUN HÄVIÄJÄ SEKAANNU LAPSIA TEHNEISIIN NAISIIN. USKOKAA JO MUUTKIN!

Oikeesti, tulisit säkin jo kaapista. Vuosikausia tuota ragea naisia kohtaan ihan turhaan. Oletko jostain uskovaisesta perheestä, niin ettet uskalla kertoa tykkääväsi miehistä?

"Vai onko se vain kohtelias tekosyy sille, ettei halua tavata?"

Se on vain tekosyy. Naiset antavat mieluummin tekosyyn kuin kertovat suoraan, koska suoraan kertomalla on suurempi riski miehen suuttumiseen.

Itselle ihan sama miten mut torjuntaan. Uutta matoa koukkuun vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Ei minullakaan olisi aikaa nähdä enempää kuin kerran viikossa viikonloppuna, vaikkei ole lapsiakaan. Työmatkoihin menee aikaa, koska asun eri kaupungissa kuin missä työpaikka sijaitsee. Sitten pitäisi vielä ehtiä käydä kaupassa, laittaa ruokaa, pyykätä, siivota, kuntoilla ja nukkua riittävästi. Toki jos mies lähtisi mukaan vaikka juoksulenkille tai uimaan niin sitten ehkä onnistuisi. Jättäisin kyllä homman sikseen jos joku uusi tuttavuus alkaisi heti alussa valittamaan, ettei nähdä tarpeeksi usein tai vaatimaan että minun pitää järjestää arkeni hänen aikataulujensa mukaan.

Tämä. Itsellä vielä opiskelut tuohon päälle. Moni suhde on loppunut siihen, että toinen alkaa vaatia huomiota jatkuvasti, vaikka olen selkeästi kertonut, että en sellaiseen pysty elämäntilanteeni takia. Sitten aletaan syyllistämään, kuinka en viestittele tarpeeksi tai mitä vielä.

<

Ei ehdi viikonloppuna tavata, koska pitää tehdä kotitöitä ja käydä salilla = ei ole kiinnostunut

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa deittailla ainoastaan lapsettomia naisia niin kaikki on paremmin. 

Lapsia porsineilla on lähinnä tarjolla:

Synnytysten väljäyttämä alapää.

Raskausten tuoma ylipaino ja ruma roikkuva arpinen vatsaiho.

Tyhjiksi roikkuviksi patalapuiksi muuttuneet rinnat imetysten jälkeen.

Vähäistä kahden keskistä aikaa.

Peruuntuneita menoja ja suunnitelmia, koska lapset tai heitä hoitava exä sairastui tms. 

Kun vaivaudut kirjoittamaan pitkiä perustelulistoja sen sijaan, että deittaisit vaan niitä lapsettomia, niin mieleeni tulee yksi sanonta:

happamia, sanoi kettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kovasti laitetaan kaikkia miehiä samaan mieslapsikategoriaan. Kerron oman tarinani edellisestä suhteenkaltaisesta.

Nainen oli minua muutaman vuoden nuorempi, vaikka hänen sanojensa mukaan oltiin 5-kymppisiä kumpikin. Vuoroviikkoäiti kahdelle teinille ja eronnut pitkästä suhteesta jo muutama vuosi ennen pandemiaa. Lapsiviikoilla emme tavanneet juuri koskaan. Hänellä oli kiireinen työ ja yritin tarjota apuani parhaani mukaan, mutta ei sitä apua juuri otettu vastaan. Kutsuin hänet usein syömään kun töistä pääsee, mutta ei niitäkään tarjouksia aina otettu vastaan kun oli niitä kotihommia, harrastuksia, omia kavereita jne.

Parhaani siis yritin kaikin puolin, helpottaa toisen arkea

Kiireisen elämän saa myös tekemällä turhia juttuja, suorittamalla ja olemalla kyvytön sanomaan ei. Ja priorisointi on kyky, joka on hyvä olla myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ÄLÄ VI TUN HÄVIÄJÄ SEKAANNU LAPSIA TEHNEISIIN NAISIIN. USKOKAA JO MUUTKIN!

Oikeesti, tulisit säkin jo kaapista. Vuosikausia tuota ragea naisia kohtaan ihan turhaan. Oletko jostain uskovaisesta perheestä, niin ettet uskalla kertoa tykkääväsi miehistä?

Miten tuo homouteen liittyy? Tottakai miehen kannattaa olla ennemmin lapsettoman naisen kanssa.

Varsinkin jos lapsia on kaksi tai enemmän niin kyllä ne vaan vie vanhempien ajan vaikka olisivat teinejä. Ei se ole ne pelkät kotityöt vaan niitä lapsia pitää myös kasvattaa, niiden kanssa pitää olla, keskustella, neuvoa, miettiä yhdessä monia asioita, esim. kesätöiden haut ja jatko-opinnot voi olla sellainen että nuori tarvitsee aikuisen tukea pähkäilyyn. Sinuna etsisin naista jolla jo aikuiset lapset tai ei lapsia ollenkaan. T. Itse lapseton, miehen lapset juuri täysi-ikäisyyden puolella

Heh. Tilastojen mukaan naiset tekevät joka päivä tuon 2-3 tuntia kotitöitä.

Lol, olen lapsivapaa 45v nainen joka asuu pienessä kerrostaloasunnossa (eli aika minimaalisesti kotitöitä), ja en todellakaan jaksaisi tavata ketään säännöllisesti montaa kertaa viikossa!

Ensinnäkin arkipäivät menee töissä ja aikaeroista johtuen  useimpina iltoina on töitä vielä 18/19 asti. Silloin kun ei ole, varaan illan harrastamiselle. Eli arkipäivinä (pl perjantai illat) en todellakaan jaksa enää alkaa treffaamaan ketään - en siirtymään jonkun luo illaksi, enkä etenkään viihdyttämään omassa kotonani.

Viikonloppuna haluan ainakin yhden päivän ihan itselleni, että saa olla rauhassa ja tehdä mitä haluaa milloin haluaa. Lisäksi tapaan ystäviä muutaman kerran kuussa, eikä niinä päivinä jää enää sosiaalista patteria muille. 

Eli tapaamiselle jää aikaa yksi päivä viikossa - ehkä joskus voi järjestyä toinenkin lyhyempi treffiaika, mutta ei mitenkään sitä enempää, ilman että tinkisin omasta jaksamisesta. En ymmärrä miksi itsellisen aikuisen pitäisi tuon enempää jonkun kanssa luuhata, kun on modernit viestimet ja voi olla "henkisesti lähellä" ja jakaa elämäänsä ja päivän kuulumiset vaikka viesteillä tai lyhyellä hyvän yön puhelulla kun tarve vaatii. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä sä hoidat perheelle jokapäiväiset ruoat, siivoukset, pyykinpesut ja kaupassakåynnit muutamassa tunnissa?

Jo koneellinen pyykkiä + kuivari on yli 3 t. 

Vaihdan vaatteet vain parin viikon välein ja wolttaan ruokaa. Äitimuori käy pari kertaa kuussa siivoamassa kämpän ja kuskaamassa wolt-roskat ulos.

Kyllä sitä aikaa löytyy, jos on oikeesti kiinnostusta. Jos kiinnostusta ei ole, niin saa kuulla noita syitä miksi aikaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä aikaa löytyy, jos on oikeesti kiinnostusta. Jos kiinnostusta ei ole, niin saa kuulla noita syitä miksi aikaa ei ole.

Useimmiten keski-ikäiseltä on jo karissut vaaleanpunaiset lasit silmiltä. 40+ naiset ovat oppineet ettei yhdenkään miehen takia kannata uhrata omaa elämäänsä.

Kun on vuosikymmenten ajan useamman kerran muuttanut miehen perässä, uhrannut ehkä uransa, karsinut harrastuksia, tinkinyt unista, lupautunut seksiin josta ei itse nauti, tehnyt ja syönyt ruokia joita ei itse valitsisi, katsonut sarjoja ja elokuvia jotka ei itseä kiinnosta, jne jne jne, vain saadakseen lisää siivottavaa, miehenkin sukulaiset hoitaakseen, pieruja sohvalla, haisevia henkäyksiä naamalla, ja lakanat jotka ei vaihdu ennen kuin nainen ne vaihtaa... Silloin oma elämä on ykkössijalla ja jos mies ei sitä ymmärrä (koska mies on tottunut siihen että hänen elämänsä on aina ykkönen sekä hänelle ETTÄ naiselle), niin adios, tsau ja Auf wiedersehen! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kovasti laitetaan kaikkia miehiä samaan mieslapsikategoriaan. Kerron oman tarinani edellisestä suhteenkaltaisesta.

Nainen oli minua muutaman vuoden nuorempi, vaikka hänen sanojensa mukaan oltiin 5-kymppisiä kumpikin. Vuoroviikkoäiti kahdelle teinille ja eronnut pitkästä suhteesta jo muutama vuosi ennen pandemiaa. Lapsiviikoilla emme tavanneet juuri koskaan. Hänellä oli kiireinen työ ja yritin tarjota apuani parhaani mukaan, mutta ei sitä apua juuri otettu vastaan. Kutsuin hänet usein syömään kun töistä pääsee, mutta ei niitäkään tarjouksia aina otettu vastaan kun oli niitä kotihommia, harrastuksia, omia kavereita jne.

Parhaa

Kiireisen elämän saa myös tekemällä turhia juttuja, suorittamalla ja olemalla kyvytön sanomaan ei. Ja priorisointi on kyky, joka on hyvä olla myös. 

No tuo on jo ihan varma keino varmistaa, ettei toisella jatkossakaan ole tapaamisiin aikaa. Nimittäin nimittelemällä hänen harrastuksiaan ja tekemisiään turhiksi jutuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai miehen kannattaa olla ennemmin lapsettoman naisen kanssa.

No mikset ole? Sen sijaan, että kulutat aikaa julistamalla sitä näissä ketjuissa?

Minun lapsi on jo aikuinen. Työni on kuitenkin tosi haastavaa ja vie paljon aikaa. Omakotitalon hoito ja kotityöt vie oman aikansa, samoin liikuntaan järjestän aina aikaa.

Deittisovelluksissa olen itsekin ja suhteet ei oikein pääse kunnolla edes alkamaan minun kiireideni takia.

Miehet narisivat aina tästä samasta asiasta, että minulla ei ole koskaan aikaa heille enkä edes yritä järjestää. Kuuntelin sitä aikani ja tajusin, että oikeassa ovat, en edes yritä. Ja tajusin samalla, että se ei johdu siitä, ettenkö lopulta pystyisi priorisoimaan asioita. Se johtuu siitä, että ei ole vielä tullut vastaan ketään, jonka vuoksi haluaisin järjestää aikaa. Ei minulla ole mitään tarvetta hankkia parisuhdetta parisuhteen vuoksi. Haluan ihmisen joka vie ensisijaisesti henkisesti jalat alta.

Eli ap, joko sinun kumppaniehdokkaillasi on todella huono ajanhallintakyky tai sitten he eivät ole oikeasti riittävän kiinnostuneita sinusta. 

Lähinnä naisena ihmettelen sitä, että miksi nämä kiireiset naiset ovat itse olleet jossain deittipalstalla tarjolla. Jos sitten ilmeneekin, etteivät kiireidensä vuoksi ehdi tapaamaan. Jos on pienet/teinit lapset, työ, paljon kotitöitä ja vaativat itselleen myös omaa aikaa niin luulisi tajuavan sen ihan itse. Ei deittipalstoille.