Kun olit lapsi, oliko ravintolassa käyminen iso asia?

Olihan se iso juttu.  Eka kerran menin ravintolaan kun täytin 16v ja sain kevari kortin.  Sitä vilautin niin pääsin sisälle ja ottamaan muutaman oluen.

Oli iso asia ja tosi harvinaista. Annos oli nakkeja ja ranskalaisia ja ne oli valtavan hyviä, muistan. Mutta tämä oli siis 70- luvun loppua ja 80-luvun alkua.

Oli. Niin iso, että emme käyneet koskaan ravintolassa syömässä.

Olen syntynyt 1971.

Kotikylälläni(taisi kunnassamme olla 80-luvulla n. 3500 asukasta) ei edes ollut yhtään ruokaravintolaa.

9. luokan luokkaretkellä kävin ensi kertaa ravintokassa syömässä, muistaakseni pizzalla.

t: nimim. Assburger

Ei käyty koskaan ravintolassa. Se oli vanhempien mielestä liian hienoa.

Oli todella harvinainen juttu.

Kun olin nuori niin naiset eivät päässeet ravintoloihin kuin seurassa. Sitten oli erilaisia baareja kuten ruokabaari ja bensurin baarit. Oli myös tanssiravintoloita mutta en tiedä miten toimivat. Näin siis 60-70-luvuilla.

Wieninleike oli juhlaa ja harvinaista. Tämä 70 ja 80 luvuilla.

Ei käyty yleensä ravintolassa. Kerran mentiin äitienpäivänä ja vanhemmat kauhistelivat että hyi yök, katkarapuja. Aikuisena syönkin äyriäisiä hyvällä ruokahalulla. Näinhän se usein on köyhän lapsella, aikuisena haluaa ottaa kaiken menettämänsä takaisin.

Oli iso asia. Käytiin tosia harvoin. Lehtipihvi ja ranskikset oli ehkä parasta mitä voi olla.

En sanoisi että arkipäivää mutta sellaista arjen luksusta? Kyllä me useita kertoja vuodessa käytiin ravintolassa syömässä kun pienehköllä paikkakunnallamme sattui pari sellaista olemaan. Toinen oli pizzapaikka ja toinen vähän hienompi. 

Olin yli kymmen ikäinen kun isä vei jonnekin ulos syömään. Jossain nakkikopilla kyllä käytiin, mutta ulkoruokailu on ollut jotain häpeällistä maalaisille leuhkimista ja näyttämisen halua.

joo, oli, käytiin suosikki ravintolassamme  saludissa jo 70-luvulla, on hyviä muistoja

Olen syntynyt 1970-luvun puolivälissä. Ajattelen, keskiverto perhe olimme. En muista, että koskaan olisimme käyneet ravintolassa syömässä. Luulen, että tuskin kukaan naapurustostamme tai tuttavistakaan kävi.

Itse teininä kävin McDonaldissa (ensimmäinen avattiin 1984 Tampereelle). Ja opiskelijaravintoloissa söin 1990-loppupuoliskon vuosina opiskelijana.

Tätini järjesti syntymäpäivät ravintolassa vuonna 1997, ja luulen, silloin olin lapsuudenperheeni seurassa ensimmäisen kerran ravintolassa.

No oli, ei juuri koskaan käyty.Kerran harvinaisella reissulla kun mentiin sukuloimaan niin käytiin Kristiinankaupungissa syömässä matkalla ravintolassa lihapullat ja muusi.Se on jäänyt mieleen, muita ravintolasyömisiä en muista lapsuudesta.Olen 60-luvulla,syntynyt.

Oli oikeasti iso juttu. Olen syntynyt -83. Käytiin mutta hyvin harvoin.

Ei käyty ravintoloissa ikinä. Jossain hautajaisissa oli sitten ruokailu ensimmäisen kerran.

Vasta työelämässä ollessani aloin käydä ravintoloissa. Sitä ennen hienointa herkkuani oli Meijerin baarin jäätelösooda. Jos joku ei tunne sitä, niin kotonakin voi tehdä: laita korkean lasin pohjalle pallo vaniljajäätelöä, päälle sitruunasoodaa (onko sitäkään enää, no käytä jotain spritea). Nautitaan pillillä, on herkullista.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1970-luvun puolivälissä. Ajattelen, keskiverto perhe olimme. En muista, että koskaan olisimme käyneet ravintolassa syömässä. Luulen, että tuskin kukaan naapurustostamme tai tuttavistakaan kävi.

Itse teininä kävin McDonaldissa (ensimmäinen avattiin 1984 Tampereelle). Ja opiskelijaravintoloissa söin 1990-loppupuoliskon vuosina opiskelijana.

Tätini järjesti syntymäpäivät ravintolassa vuonna 1997, ja luulen, silloin olin lapsuudenperheeni seurassa ensimmäisen kerran ravintolassa.

Sama. Ravintolassa söin ehkä ensimmäisen kerran 90 luvulla. Pizzaa tai hampurilaisia myös 90 luvulla. Ensimmäinen McDonalds aterian söin päälle parikymppisenä.

Kyllä oli harvinainen tapaus. Muistan esim kun kerran mentiin vähän parempaan ravintolaan juhlistamaan kesäloman alkua. Kävin koulua ysärillä. Mutta myös ihan hampurilaisella käyminenkin oli harvinaista herkkua ja juhlapäivä jos pääsi. Tavallaan vähän harmikin, että kaikki tällainen taitaa olla nykylapsille niin arkista. 

Me käytiin ravintoloissa vaikka oltiin suht köyhiä, isä oli pienviljelijä ja äiti kotiäitinä. Tosin äiti teki arkiruoan alusta asti itse ja kasvatti ruokaa, ja kaljaan ja tupakkaan meni nolla markkaa. Olen kiitollinen että vanhemmat satsasi kokemuksiin ja elämyksiin meille lapsille, vaikka lähtökohdat ei olleet suotuisimmat.