Mitä uskotte olevan kuoleman jälkeen?

Piiiitkä matka tummaihoisen taksikuskin pomppuisessa kyydissä.

Eläimilläkin on tietoisuus ja sielu eli koska ne ovat täysin synnittömiä ja viattomia, niin ne kaikki pääsee taivaaseen, mutta ihmisistä varmaan hyvin harva jos kukaan. 

Ei sun ihmisaivot vaan tässä avatar-hahmossa voi muistaa mitä oli ennen syntymää kun se fyysinen osa ei ole sitä kokenut. Se palautuu mieleen vasta kun vapautuu taas tästä kehosta puhtaaksi tietoisuudeksi. Pohdiskelen vaan.

Sinulla ei ole mitään kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus ja maailmankaikkeuden olemus on edelleenkin lähes täysi mysteeri, ja sellaiseksi todennäköisesti meille tulee jäämäänkin. Siksi vierastan todella paljon suuntaan tai toiseen varmoina ilmoitettuja totuuksia. Totuus on, että emme todellakaan tiedä.

Mutta voimme tehdä valistuneen arvauksen esimerkiksi sen perusteella että koska ennen syntymää ei ole mitään, niin myöskään kuoleman jälkeen ei ole mitään.

Olisi sitä paitsi aika outoa jos tumpeloinkin nainen-mies pari pystyisi luomaan vaivattomasti jotain niin ainutlaatuista joka ei ikinä häviä elämän kiertokulussa.

Oletko varma, että tunnet olemassaolomme tarkoituksen tai maailmankaikkeuden olemuksen? Entä jos olemme täällä nimenomaan tuomassa tai kanavoimassa uutta tietoisuutta universumiin? Entä oletko varma, ettei ennen syntymää ollut mitään, vai voisiko olla mahdollista, ettemme vain tiedä/muista siitä tässä fyysisessä maailmassa mitään? Itse en tiedä, enkä edes yritä esittää tietäväni. Helpoin tie on toki vain todeta, että kaikki se (ja vain se) on olemassa, jota edessäni näen ja johon äärimmäisen vaatimaton inhimillinen käsityskykyni riittää.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on todella outoa että jotkut pitää varmana että ei ole mitään. Onhan sulla selvästi tietoisuus. Ei se mitään lihapukua välttämättä tarvitse ympärilleen, ollaan vaan hetki täällä käymässä kokemuksia saamassa ja palaudutaan sitten oikeaan kotiimme.

 

Nde-kokemuksia on sadoittain netissä.

Just näin. Läsnäoloharjoituksista voisi olla apua.

Olen itse myös oikein ryhtynyt kuvittelemaan asiaa esimerkiksi näin että istun rauhallisesti ja katson vain jonnekin, pyrin vain olemaan ja katselemaan ympärilleni ajattelematta mitään. Samalla yritän ns. unohtaa kehoni. Se on terapeuttista ja avaavaakin.

Harjoitus auttaa ja samalla saattaa saada hyviä kokemuksia ja ajatuksia aiheeseen liittyen.

Voisin siis kuvata asiaa niin vain katson maailmaa mutta minua ei näy kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Eläimilläkin on tietoisuus ja sielu eli koska ne ovat täysin synnittömiä ja viattomia, niin ne kaikki pääsee taivaaseen, mutta ihmisistä varmaan hyvin harva jos kukaan. 

Itse uskon, että kaikki tietoisuus (eläimet mukaanluettuna) siirtyvät tästä fyysisestä maailmasta samaan paikkaan, on se paikka sitten mikä hyvänsä. Ainoa varma asia on, ettemme todellakaan tiedä mikä se paikka on.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että kuoleman jälkeen on jokin todellisuus jota emme näe elossa ollessamme. Tämä johtuu siitä että kuulen ääniä joita en näe, nämä eivät ole siis ihmisiä ympärilläni tai osa minuuttani. Minulla on siis mielikuvitusystäviä.

Se todennäköisemmin voi johtua alkavasta skitsofreniasta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa kuin ennen syntymää, siis ei mitään. Hengitys ei toimi, sydän ei lyö, elintoimintoja ei ole, mitkään aistit eivät voi toimia. Miten voisi olla mitään tuossa tilassa ja kohtahan noita elimiä ei enää edes ole.

Kun viimeiset aivosolut ja muu hermosto ovat kuolleet ei ole enää mitään, sähköimpulssit ja kemiallinen toiminta ovat poissa lopullisesti. Kuoleman jälkeen on olemattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Samaa kuin ennen syntymää.

On raportoitu (ja tutkittu) tuhansia tapauksia, joissa lapsi kertoo aiemmasta elämästään. Joissakin tapauksissa nuo entisestä elämästä kerrotut asiat on pystytty tutkimuksella varmentamaan paikkansapitäviksi. Huijaus on toki aina mahdollinen, mutta ei välttämättä useinkaan kovin uskottava vaihtoehto.

Jos oletetaan ilmiö todelliseksi, niin omasta mielestäni se ei silti välttämättä kerro aiemmasta elämästä, vaan kenties siitä teoriasta, että aivot ovat käytännössä tietoisuutta vastaanottava ja/tai suodattava kvanttitietokone. Noiden lasten tapauksessa aivot jostakin syystä vastaanottavat aiemmin eläneen henkilön tietoisuutta.

Puhdasta spekulaatiota toki kaikki, en yritä tässäkään asiassa kertoa omaavani minkäänlaista lopullista totuutta. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kansainväkisen tieteen huipputasolla pidetään täysin mahdollisena (ei toki välttämättä sen valtavirrassa), että tietoisuus on universumin fundamentaali ominaisuus painovoiman yms. tapaan. Samoin pidetään mahdollisena, että rinnakkaisia universumeita voi olla jopa ääretön määrä, tai että koko olemassaolomme on simulaatio.



Ihan täysin valtavirrassa uskotaan, että laajuudessaan ihmisjärjen moninkertaisesti ylittävä maailmankaikkeus sai alkunsa nuppineulan kärkeä pienemmästä äärimmäisen tiheästä pisteestä, jonka ulkopuolista aikaa tai paikkaa ei ollut edes olemassa.

Mutta, jos joku kehtaa väittää, että tietoisuus voisi mahdollisesti esiintyä ihmisaivojen ulkopuolella saati siirtyä jonkinlaiseen toiseen ulottuvuuteen, niin tämä onkin tiedeuskovaisen mielestä yllättäen täysin poissuljettu ja mahdoton ajatuskin. Tiedeuskovainen TIETÄÄ, ettei mikään tällainen

Jaa että uskavaisen ei kannata puhua tieteestä? Hah hah. Parhaimmat ja arvostetuimmat tiedemiehet ovat uskovaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa kuin ennen syntymää, siis ei mitään. Hengitys ei toimi, sydän ei lyö, elintoimintoja ei ole, mitkään aistit eivät voi toimia. Miten voisi olla mitään tuossa tilassa ja kohtahan noita elimiä ei enää edes ole.

Kun viimeiset aivosolut ja muu hermosto ovat kuolleet ei ole enää mitään, sähköimpulssit ja kemiallinen toiminta ovat poissa lopullisesti. Kuoleman jälkeen on olemattomuus.

Esiintyy myös toisenlaisia mielipiteitä, oikeasti varteenotettavilta ja asiaa kymmeniä vuosia tutkineiden henkilöiden taholta vieläpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että kuoleman jälkeen on jokin todellisuus jota emme näe elossa ollessamme. Tämä johtuu siitä että kuulen ääniä joita en näe, nämä eivät ole siis ihmisiä ympärilläni tai osa minuuttani. Minulla on siis mielikuvitusystäviä.

Se todennäköisemmin voi johtua alkavasta skitsofreniasta.

Varmasti yritätte tätä samaa hautaan asti, sillehän en mahda mitään.

Uskikset hei. Kuolemanrajakokemuksissa toiset näkee buddhan, toiset jeesuksen. Kokemus muotoutuu subjektiiviseksi kokijan mukaan. Ateisti näkee vaikka korkeamman itsen. Turha tuputtaa omaa uskontoa ainoana oikeana, ei siitä kukaan käänny uskoon kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa kuin ennen syntymää.

On raportoitu (ja tutkittu) tuhansia tapauksia, joissa lapsi kertoo aiemmasta elämästään. Joissakin tapauksissa nuo entisestä elämästä kerrotut asiat on pystytty tutkimuksella varmentamaan paikkansapitäviksi. Huijaus on toki aina mahdollinen, mutta ei välttämättä useinkaan kovin uskottava vaihtoehto.

Jos oletetaan ilmiö todelliseksi, niin omasta mielestäni se ei silti välttämättä kerro aiemmasta elämästä, vaan kenties siitä teoriasta, että aivot ovat käytännössä tietoisuutta vastaanottava ja/tai suodattava kvanttitietokone. Noiden lasten tapauksessa aivot jostakin syystä vastaanottavat aiemmin eläneen henkilön tietoisuutta.

Puhdasta spekulaatiota toki kaikki, en yritä tässäkään asiassa kertoa omaavani minkäänlaista lopullista totuutta. 🙂

Voisin ottaa kantaa tähän joskus, olen keskustellut oppaideni kanssa näistäkin asioista ja ymmärrän nyt vieläkin paremmin näitä tilanteita. Katsotaan jos tulee hyvä hetki.

Uni on kuoleman veli: syvän unen tilassa olet itse asiassa (miltei?) samassa tilassa kuin sen jälkeen kun kehosi lakkaa lopullisesti toimimasta; ainoa ero lienee se, että kuoleman hetkellä "hopealanka (ḥével hakesef) katkeaa ja kultamalja (gúllat hazaháv,) särkyy"??*

* Lähde: Saarnaaja 12:6 (modifioitu, virkkeen alun negaatio [lo] eliminoitu)   yēratēq ḥével hakesef, vetarútz gúllat hazaháv,

Tyhmä kysymys: mihin koirat joutuvat kuolemansa jälkeen? Ja miksi ihmisillä olisi jostain käsittämättömästä syystä eri kohtalo. Ai siksi, kun satusedät ovat muinoin harrastaneet tarinankerrontaa ja yrittäneet pitää rahvasta kurissa ja nuhteessa.

Eiköhän me kaikki maaduta alkuaineiksi joilla voi myöhemmin olla uusiokäyttöä alkeellisina rakennuspalikoina. Siinäpä se sitten onkin.

Vierailija kirjoitti:

Uni on kuoleman veli: syvän unen tilassa olet itse asiassa (miltei?) samassa tilassa kuin sen jälkeen kun kehosi lakkaa lopullisesti toimimasta; ainoa ero lienee se, että kuoleman hetkellä "hopealanka (ḥével hakesef) katkeaa ja kultamalja (gúllat hazaháv,) särkyy"??*

* Lähde: Saarnaaja 12:6 (modifioitu, virkkeen alun negaatio [lo] eliminoitu)   yēratēq ḥével hakesef, vetarútz gúllat hazaháv,

https://www.torahclass.com/further-study/hebrew-audio-bible/

Ecclesiastes Chapter 12, noin kohdasta 1:08 alkaen   :D

Eiköhän joka uskonnolla ole oma näkemyksensä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja kaikki lienevät yhtä oikeassa tai väärässä. Kysymys on uskon asiasta, ei faktasta.

Kreikan mytologiassa ihmisten maanpäällinen elämä oli vain jumalten leikkiä. Miksipä ei. Voidaanhan me olla jonkun tai joidenkin marionettinukkeja. 

Ihminen luulee olevansa jotain hienoa ja kuolematonta. Ei me olla. Ollaan sitä samaa mitä eläimet, kasvit, bakteerit ja sun muut edes auttavasti elollinen. Sorry

Vierailija kirjoitti:

Uskikset hei. Kuolemanrajakokemuksissa toiset näkee buddhan, toiset jeesuksen. Kokemus muotoutuu subjektiiviseksi kokijan mukaan. Ateisti näkee vaikka korkeamman itsen. Turha tuputtaa omaa uskontoa ainoana oikeana, ei siitä kukaan käänny uskoon kuitenkaan.

Buddhan tai Jeesuksen näkeminen ei ole tutkimuksen valossa mitenkään tyypillinen tapahtuma kuolemanrajakokemuksessa, vaan itse asiassa varsin harvinainen. Se on täysin totta, että kuolemanrajakokemuksissa on yhteisten tekijöiden lisäksi aina yksilöllisiä elementtejä.