Mitä uskotte olevan kuoleman jälkeen?

Osa menee taivaaseen ja osa helvettiin. Jos joku sukulaisesi tai sinulle tosi tärkeä henkilö sattuu joutumaan helvettiin, niin taivaassa on niin autuas olla että et välitä siitä vaikka se rakas henkilö käristyy tulessa ja kärsii.

Ei ole mitään, ei varmasti.

Ikävä kuulla, koita hakea apua ja muista syödä kalanmaksaöljyä. Se auttaa jos on aivojen kemiasta johtuvaa.

Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Se ei ole enää nykyisin uskon asia, vaan nykyisin tiedämme että muistomme ja persoonamme on aivosoluissa ja ihmisen kuollessa ne kuolevat. Mitään sellaista kuin sielu ei ole olemassa kuin uskomuksissa ja ihmisten toiveissa. Kuoleman jälkeen ruumiimme palaa elämän kiertokulkuun ja me lakkaamme olemasta.

Vierailija kirjoitti:

Osa menee taivaaseen ja osa helvettiin. Jos joku sukulaisesi tai sinulle tosi tärkeä henkilö sattuu joutumaan helvettiin, niin taivaassa on niin autuas olla että et välitä siitä vaikka se rakas henkilö käristyy tulessa ja kärsii.

Tämähän on onneksi ihmisten keksimä tarina, joka ei pidä paikkaansa. 

Epätäydellisyyslause:

Järjestelmä ei voi todistaa omaa ristiriidattomuuttaan, jos se on ristiriidaton.

Edes täydellinen ja ristiriidaton matemaattinen järjestelmä ei voi todistaa kaikkea - aina jää väitteitä, joita ei voida ratkaista vain järjestelmän omilla säännöillä.

Esim.

Russellin paradoksi

Oletetaan joukko R, joka sisältää kaikki ne joukot, jotka eivät sisällä itseään alkionaan.

Kysymys kuuluu:

Sisältyykö joukko R itseensä?

Jos R kuuluu itseensä, niin sen määritelmän mukaan sen ei pitäisi kuulua itseensä.

Jos taas R ei kuulu itseensä, niin sen määritelmän mukaan sen pitäisi kuulua itseensä.

Vaikka Russellin joukkoteoreettista paradoksia ei suoraan voi soveltaa Jumalaan, sen periaatteellinen henki eli kysymys siitä, saako jokin asia välttää sääntöä, jota sovelletaan kaikkeen muuhun voidaan kriittisesti heijastaa Jumalan selityksettömyyteen.

Tässä kohtaa tullaan siihen, miten Jumala määritellään:

Klassisessa teismissä Jumala on välttämätön olento (necessary being), jonka olemassaolo ei tarvitse ulkoista selitystä.

Jumala ei ole kontingentti, eli hänen olemassaolonsa ei ole satunnaista tai selitystä vaativaa samalla tavalla kuin vaikka kivellä tai ihmisellä.

Eli sanotaan: Jumalan syy on hänen olemuksessaan Jumala ei tarvitse ulkopuolista syytä, koska hänen olemuksensa on olla olemassa.

Joko taivaassa  muiden uskovien ja Jeesuksen kanssa tai helvetissä iankaikkisesta tulessa. Itse joudun varmana helvettiin. Olen yrittänyt uskoa jeesukseen joskus aikanaan mutta koska mitään ei tapahtunut niin sitten menen varmana helvettiin.

Tiede on uskomussysteemi

Nämä ihmiset sanovat, minä en usko Jumalaan, minä uskon Tieteeseen. Ja he nimenomaan uskovat.

Elämä on uni

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kuulla, koita hakea apua ja muista syödä kalanmaksaöljyä. Se auttaa jos on aivojen kemiasta johtuvaa.

Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Se ei ole enää nykyisin uskon asia, vaan nykyisin tiedämme että muistomme ja persoonamme on aivosoluissa ja ihmisen kuollessa ne kuolevat. Mitään sellaista kuin sielu ei ole olemassa kuin uskomuksissa ja ihmisten toiveissa. Kuoleman jälkeen ruumiimme palaa elämän kiertokulkuun ja me lakkaamme olemasta.

Sano tuo sittenkun joudut Jumalan eteen tuomittavaksi jos et ole uskossa jeesukseen

Tuskin yhtään mitään

Ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään, ei varmasti.

Ai sinulle on tuollainen sataprosenttisen varma tieto ilmoitettu?

Tuskin mitään, ainakaan sitten kun vainaja on tuhkattu.

En usko että on yhtään mitään.

Se oli siinä ja piste. Aletaan pukata koiranputkea. 

Useampikin kuolemanrajakokemuksia vuosikymmeniä tutkinut lääkäri on tullut siihen tulokseen, ettei tietoisuuden päättyminen kuolemaan ole lainkaan itsestäänselvä asia. Samaan johtopäätökseen ovat tulleet myös monet kvanttifysiikan ilmiöihin perehtyneet tiedemiehet. Lopullista totuuttahan toki kukaan ei tiedä, eikä tuskin tule tämän maanpäällisen elämän aikana koskaan tietämäänkään.

Vierailija kirjoitti:

Epätäydellisyyslause:

Järjestelmä ei voi todistaa omaa ristiriidattomuuttaan, jos se on ristiriidaton.

Edes täydellinen ja ristiriidaton matemaattinen järjestelmä ei voi todistaa kaikkea - aina jää väitteitä, joita ei voida ratkaista vain järjestelmän omilla säännöillä.

 

Esim.

Russellin paradoksi

Oletetaan joukko R, joka sisältää kaikki ne joukot, jotka eivät sisällä itseään alkionaan.

Kysymys kuuluu:

Sisältyykö joukko R itseensä?

Jos R kuuluu itseensä, niin sen määritelmän mukaan sen ei pitäisi kuulua itseensä.

Jos taas R ei kuulu itseensä, niin sen määritelmän mukaan sen pitäisi kuulua itseensä.

Vaikka Russellin joukkoteoreettista paradoksia ei suoraan voi soveltaa Jumalaan, sen periaatteellinen henki eli kysymys siitä, saako jokin asia välttää sääntöä, jota sovelletaan kaikkeen muuhun voidaan kriittisesti heijastaa Jum

Ja miten tämä kaikki liittyy tuonpuoleiseen?

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kuulla, koita hakea apua ja muista syödä kalanmaksaöljyä. Se auttaa jos on aivojen kemiasta johtuvaa.

Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Se ei ole enää nykyisin uskon asia, vaan nykyisin tiedämme että muistomme ja persoonamme on aivosoluissa ja ihmisen kuollessa ne kuolevat. Mitään sellaista kuin sielu ei ole olemassa kuin uskomuksissa ja ihmisten toiveissa. Kuoleman jälkeen ruumiimme palaa elämän kiertokulkuun ja me lakkaamme olemasta.

Höpö höpö. Emme todellakaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

 

Tiede on uskomussysteemi

Nämä ihmiset sanovat, minä en usko Jumalaan, minä uskon Tieteeseen. Ja he nimenomaan uskovat.

Ei tieteeseen tarvitse uskoa. Sitä paitsi tiede on itseäänkorjaavaa, toisin kuin uskontojen dogmit.

Tiedän että kuoleman jälkeen on jokin todellisuus jota emme näe elossa ollessamme. Tämä johtuu siitä että kuulen ääniä joita en näe, nämä eivät ole siis ihmisiä ympärilläni tai osa minuuttani. Minulla on siis mielikuvitusystäviä.