Lue keskustelun säännöt.
Onko minun mieheni ainoa joka inhoaa juhlia, juhlimista ja niihin menoa?
03.06.2025 |
Ei väliä onko omat synttärit, joulu, vappu tai sukujuhlat. Aina kun saatiin kutsuja juhliin tai omat juhlapäivät lähenivät niin mies alkoi naukumaan ja valittamaan että ei taas, enkä sinne ainakaan lähde ja mitä nekin ajattelee kun jne etc. Menin sitten yksin miehen ja omien sukulaisten juhliin, valmistujaisiin ja häihin ja ostin kaikki lahjatkin itse valehdellen että miehen kanssa muistetaan sinua, vaikka mies ei laittanut tikkua ristiin asian suhteen ja aina ne kyselyt missä miehesi on ja voi kun "Mikko" (nimi muutettu) on niin ahkera ja hyvä mies. No ei tasan ollut ja on nyt exä joka ei viitsinyt edes onnitella syntymäpäivänä, enkä siis vaadi mitään ylimääräistä. Mies kartteli omia juhlia ja muiden eikä ole rahasta kiinni. Onko muiden miehet samanlaisia?
Kommentit (81)
Ei varmasti ole. Lasten ilo on oikeastaan ainoa syy miksi näen juhlien järjestämisessä mitään järkeä. Yhteisöllisyyden puute varmasti on yksi merkittävä syy. Nykyisin kun sukulaisuus ei tarkoita, että olisi muuta yhteistä kuin löyhästi perimä. Joten seurustelu on pakonomaista ja jäykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ja minä olen myös. Inhoanme yhdessä kaikki juhlia ja kissanristiäisiä.
Eikö se ole mukava kerran vuodessa juhlia ja tavata muitakin ihmisiä?
En siis esim. kaupassa tapaa ihmisiä, vaan käydessäni kauppa on tyhjä, myös henkilökunnasta- koska en pidä juhlista?
No ei minun mieheni varsinaisesti rakasta suurinta osaa juhlista mutta omaa sen verran hyvät käytöstavat ja sosiaaliset taidot että ei tee niistä mitään isoa numeroa. Ihan sujuvasti tulee mukaan ja juttelee ihmisten kanssa, myös tuntemattomien.
En oikein voisi kuvitella olevani yhdessä miehen kanssa joka olisi niin juntti että ei kykene selviytymään normaaleista sosiaalisista tapahtumista kunnialla ja ilman että pitää hävetä miehen juroutta tai sitä että ei tule paikalle. Aikuinen mies kyllä osaa olla ihmisten ilmoilla sen pari tuntia silloin tällöin kun on tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ja minä olen myös. Inhoanme yhdessä kaikki juhlia ja kissanristiäisiä.
Eikö se ole mukava kerran vuodessa juhlia ja tavata muitakin ihmisiä?
En siis esim. kaupassa tapaa ihmisiä, vaan käydessäni kauppa on tyhjä, myös henkilökunnasta- koska en pidä juhlista?
Tuskin vietät aikaasi kaupassa vaihtaen koko ajan kuulumisia henkilökunnan ja sinulle tuntemattomien ihmisten kanssa.
Tämä ketju kertoo hyvin miksi Suomessa voidaan niin huonosti. Koko maa on täynnä epäsosiaalisia ihmisiä joille pahin asia elämässä on se että joutuisi tapaamaan sukulaisia ja muita ihmisiä ja keskustelemaan heidän kanssaan. Ei ihme että meillä on niin paljon yksinäisyyttä ja pahoinvointia kun ihan yksinkertainenkin sosiaalisuus on meillä valtava ponnistus jota pitää kaikin tavoin välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo hyvin miksi Suomessa voidaan niin huonosti. Koko maa on täynnä epäsosiaalisia ihmisiä joille pahin asia elämässä on se että joutuisi tapaamaan sukulaisia ja muita ihmisiä ja keskustelemaan heidän kanssaan. Ei ihme että meillä on niin paljon yksinäisyyttä ja pahoinvointia kun ihan yksinkertainenkin sosiaalisuus on meillä valtava ponnistus jota pitää kaikin tavoin välttää.
Ikävää, jos sinulla ei ole muuta sosiaalista kanssakäymistä kuin juhlat. Minulla onneksi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo hyvin miksi Suomessa voidaan niin huonosti. Koko maa on täynnä epäsosiaalisia ihmisiä joille pahin asia elämässä on se että joutuisi tapaamaan sukulaisia ja muita ihmisiä ja keskustelemaan heidän kanssaan. Ei ihme että meillä on niin paljon yksinäisyyttä ja pahoinvointia kun ihan yksinkertainenkin sosiaalisuus on meillä valtava ponnistus jota pitää kaikin tavoin välttää.
Ikävää, jos sinulla ei ole muuta sosiaalista kanssakäymistä kuin juhlat. Minulla onneksi on.
Sinä siis olet sosiaalinen, muista kiinnostunut ja yhteisöllinen ihminen aina muuten mutta se katoaa veitsellä leikaten kun tilaisuutta kutsutaan juhliksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et todellakaan, omat hautajaiset ovat ainoat "juhlat" joihin osallistun.
M54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan juhlia. Liikaa porukkaa ja hälinää. N49
Tuletko kumppanikseni?
M45
Sopikaa tärskyt. Nyt on kesä ja vapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan, omat hautajaiset ovat ainoat "juhlat" joihin osallistun.
M54
Hautajaisia on monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo hyvin miksi Suomessa voidaan niin huonosti. Koko maa on täynnä epäsosiaalisia ihmisiä joille pahin asia elämässä on se että joutuisi tapaamaan sukulaisia ja muita ihmisiä ja keskustelemaan heidän kanssaan. Ei ihme että meillä on niin paljon yksinäisyyttä ja pahoinvointia kun ihan yksinkertainenkin sosiaalisuus on meillä valtava ponnistus jota pitää kaikin tavoin välttää.
Mä olen oikein mielelläni sosiaalinen itse valitsemieni ihmisten kanssa. Muut ja kaikki juhlat menevät luokkaan "on parempaa tekemistä". Toki hyvinkasvatettuna osallistun, vaikka hampaat irvessä. Ilmeisesti se sitten lisää kollektiivista hyvinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos "juhlista" ei voi pokata yhden yön suhdetta en juhliin mene.
Eli sukulaisten näkeminen, lasten juhlat ja omat syntymäpäivät jää osallistumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet inhoavat juhlia. Juhlien järjestämistä, juhliin menemistä, juhlissa olemista, juhlien siivoamista. Juhlista lähteminen on ehkä ainoa hetki, jota eivät inhoa.
Yhteisöllisyys on vähentynyt ja ihmiset haluaa nykyään olla enemmän omissa oloissaan tai korkeintaan oman perheensä/ pienen kaveripiirinsä kesken. Juhlat tuntuvat turhilta ja typeriltä. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, mutta myös tavallaan hieman surullista. Ihmiset eivät nauti yhdessäolosta kuten ennen. Some vaikuttaa, korona vaikutti, ihan yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa tähän.
Suomalaiset ovat karua kansaa. Onneks eivät ihan kaikki. Meillä juhlitaan pienestäkin syystä. Se on aina hyvä ayy kokoontua perheen ja ystävien kanssa. Tosin tapaamme ilman juhliakin, tietty.
Mun ex inhosi kaikkia juhlia. Minä taas tykkään juhlista ja haluan tavata sukua ja ystäviä. Mies jäi usein kotiin, jolloin minullakin oli helpompaa ja sain nauttia itse juhlista - tosin jouduin aina selittämään miehen poissaoloa.
Pahastuinkin kyllä, kun meille esimerkiksi tuli minulle läheisen ihmisen hääkutsu ja olin tästä tosi iloinen ja innostunut, niin miehen ensimmäinen kommentti oli suurin piirtein, että voi vttu, tällaista pskaakin sitä sitten, onko tänne tosiaan pakko mennä...
Onneksi on nykyään ex. Ja minä saan juhlia ihan sieluni kyllyydestä :-)
Vierailija kirjoitti:
Mun ex inhosi kaikkia juhlia. Minä taas tykkään juhlista ja haluan tavata sukua ja ystäviä. Mies jäi usein kotiin, jolloin minullakin oli helpompaa ja sain nauttia itse juhlista - tosin jouduin aina selittämään miehen poissaoloa.
Pahastuinkin kyllä, kun meille esimerkiksi tuli minulle läheisen ihmisen hääkutsu ja olin tästä tosi iloinen ja innostunut, niin miehen ensimmäinen kommentti oli suurin piirtein, että voi vttu, tällaista pskaakin sitä sitten, onko tänne tosiaan pakko mennä...
Onneksi on nykyään ex. Ja minä saan juhlia ihan sieluni kyllyydestä :-)
Olis mulleki "tällaista pskaa" sun kanssa mennä mihinkää juhliin.
Mieheni on innokas juhliin lähtijä. Miehille helppoa, puku päälle ja kengänkiillotus, tukan kampaus ja menoksi. Naisena pitää miettiä , mitkä vaatteet, ettei tule samaa mitä on samoissa piireissä pitänyt, hiukset , meikki jne. Olen jähmeämpi juhlija kuin mieheni.
Exä ainakin oli tällainen, mutta vain jos oli kyse mun suvun juhlista. Esim. serkkuni (joka on myös kummityttöni) valmistujaisiin ei suostunut lähtemään. Oman sukunsa juhlia oli innoissaan järjestämässä ja hänen tuttujensa juhliin mielellään menossa.