Lue keskustelun säännöt.
Onko minun mieheni ainoa joka inhoaa juhlia, juhlimista ja niihin menoa?
03.06.2025 |
Ei väliä onko omat synttärit, joulu, vappu tai sukujuhlat. Aina kun saatiin kutsuja juhliin tai omat juhlapäivät lähenivät niin mies alkoi naukumaan ja valittamaan että ei taas, enkä sinne ainakaan lähde ja mitä nekin ajattelee kun jne etc. Menin sitten yksin miehen ja omien sukulaisten juhliin, valmistujaisiin ja häihin ja ostin kaikki lahjatkin itse valehdellen että miehen kanssa muistetaan sinua, vaikka mies ei laittanut tikkua ristiin asian suhteen ja aina ne kyselyt missä miehesi on ja voi kun "Mikko" (nimi muutettu) on niin ahkera ja hyvä mies. No ei tasan ollut ja on nyt exä joka ei viitsinyt edes onnitella syntymäpäivänä, enkä siis vaadi mitään ylimääräistä. Mies kartteli omia juhlia ja muiden eikä ole rahasta kiinni. Onko muiden miehet samanlaisia?
Kommentit (81)
Ei oo ainoo, mun mies inhoo myös. Tosin en minäkään enää jaksais yhtään koska olen mielelläni viikonloput ja juhlapyhät ihan vaan kotona oman perheen kanssa tai jopa yksin. Mikään epämukavissa vaatteissa pönöttäminen ja tyhjänpäiväisen diiba daaban jutustelu ei kiinnosta yhtään. On niin tuskastuttavaa ja vaivaannuttavaa istua jossain puolituntemattoman miehen kaverin häissä joissa ei tunne kuin muutamia, kuunnella typeriä puheita, syödä kuin lintu jotain heiniä ja kotiin tullessa on hirvee nälkä, menny kauhee määrä rahaa, kotityöt tekemättä jne. Sit kotona saunaan ja kunnon ruokaa naamaan ja ah... ihana olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Itse olen aika samanlainen, kuten useimmat miehet, joita olen elämässäni tuntenut.
Ihan asiallisesti kysyn, että mikä siinä niin ärsyttää?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tykännyt. Lapsille niitä piti järjestää. Nyt ne on aikuisia. Käyn hyvin harvoin juhlissa. Tai Vietän vappua, juhannusta jne...
N49
Mielestäsi elämässä ei saisi olla mitään kivaa eikä yhtään syytä juhlia?
Munkin mies inhoo. Minä taas tykkään, mutta koronan jälkeen on juhlat olleet vähissä. Mun mies ei muista mitään merkkipäiviä. Ei myöskään koskaan huomioi minun synttäreitä, äitienpäivää tai hääpäivää. Minä ostan kyllä aina jotain hänelle merkkipäivinä ja leivon kakun. Ollaan oltu yhdessä yli 40v, josta naimisissa 19v.
Yksinkertainen vastaus on että miehet inhoaa juhlia koska vertailevat itseään muihin miehiin siitä kuka on komein, kellä on kaunein nainen, säälivät sinkkuja ja vertailevat elimiään, hiusrajaa, painoa, uraa, taloa ja rahavaroja sekä muuta omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin inhoan juhlia, joissa on puolituttuja tai tuntemattomia, se vaatii pinnallista sosiaalisuutta, käy työstä. Läheisten kavereiden/ystävien juhlat ovat jees.
Ei. Minäkin, 50 v nainen, inhoan ja olen aina inhonnut. Enpä olekaan yli 20 vuoteen käynyt kuin parin hyvin läheisen ihmisen hautajaisissa. Muuten en juhliin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen vastaus on että miehet inhoaa juhlia koska vertailevat itseään muihin miehiin siitä kuka on komein, kellä on kaunein nainen, säälivät sinkkuja ja vertailevat elimiään, hiusrajaa, painoa, uraa, taloa ja rahavaroja sekä muuta omaisuutta.
No ei. Vaan koska siellä on epämukavaa, monestakin syystä. Juhlavaatteet on epämukavia. Pitäisi olla sosiaalinen ja jutella, mutta kun paikalla on lähinnä ihmisiä joiden kanssa ei ole mitään juteltavaa. Väkisin sitä kohteliaisuudesta sitten toki vastailee, jos joku tulee juttelemaan, mutta se on epämukavaa, ja koko ajan toivoo että olisinpa kotona, omassa rauhassa.
Jos juhlissa tarjoillaan alkoholia, sitten on vielä ikävämpää. Minä joudun aina ajamaan, että rouva saa juhlia. Niinpä minä sitten selvin päin joudun kuuntelemaan yhä humalaisemmaksi käyvien puolivieraiden ihmisten illan mittaan typerämmäksi muuttuvia juttuja. Oma rouvakin innostuu parin viinilasin jälkeen juoruamaan ja haukkumaan muun naislauman mukana sillä hetkellä paikalla olemattomien vieraiden ulkonäköä, kuten lihomista tai rupsahtamista. Ja miesten haukkuminen. Akat muodostaa oman piirinsä, ja oikein kilpailevat sillä kenellä on kamalin mies. Siinä sitten sivusta kuuntelet, että vai semmoista. Me miehet yritetää jotain väkinäistä juttua vääntää jostain juhlaan liittyvästä, säästä tms.
Inhoan kaikkia juhlia joissa ei ryypätä kunnolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tykännyt. Lapsille niitä piti järjestää. Nyt ne on aikuisia. Käyn hyvin harvoin juhlissa. Tai Vietän vappua, juhannusta jne...
N49
Mielestäsi elämässä ei saisi olla mitään kivaa eikä yhtään syytä juhlia?
Saa juhlia, jos tykkää. Omasta mielestäni juhlat eivät yleisesti ottaen ole kivaa. Kivaa on esim. yksinolo kotona, voimaharjoittelu ja moottoripyöräily. Ystäviä on kiva nähdä pienemmällä porukalla.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tykännyt. Lapsille niitä piti järjestää. Nyt ne on aikuisia. Käyn hyvin harvoin juhlissa. Tai Vietän vappua, juhannusta jne...
N49
Mielestäsi elämässä ei saisi olla mitään kivaa eikä yhtään syytä juhlia?
Saa juhlia, jos tykkää. Omasta mielestäni juhlat eivät yleisesti ottaen ole kivaa. Kivaa on esim. yksinolo kotona, voimaharjoittelu ja moottoripyöräily. Ystäviä on kiva nähdä pienemmällä porukalla.
-eri
Sielusi on maskuliininen ja sisälläsi asuu äijien äijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki juhlat on typeriä. Miksi ryypätä juhlissa kun selvinpäin kotona on paljon mukavampaa.
Minä ja mieheni inhotaan eikä käydä missään muissa kuin omien vanhempien hautajaisissa.
Puolison valinnassa mulle oli tärkeää, että juhlien ja matkailun (eli ei mökkeilyä) suhteen ollaan samoilla linjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on mielenkiintoisin ketju pitkään aikaan. Itse tykkään ihmisten tapaamisesta ja järjestän mielelläni juhlia. Mutta olen huomannut ettei kaikki ole samanlaisia. Tämä ketju valaisee asiaa paljon.
äEdes tämän takia on hyvä ettei nykyään ole kumpaakaa jalkaa. Inhoan kihiseviä, hikisiä ja paskanhajuisia rahvaskeskittymiä. Eikä tarvitse, kohteliasta leikkien, keksiä tekosyitä...
Juhlat vielä jotenkin menee, mutta sitä en ymmärrä miksi aikuisille ihmisille pitäisi ostaa lahjoja.
Mä tykkään nähdä kavereita yksitellen, enkä näe miksi järjestää mitään juhlia koskaan. Kaksin voidaan jutella juuri meille kiinnostavista aiheista eikä tarvitse odotella suunvuoroa. Juttu luistaa ja keskustella voi ihan syvällisistäkin asioista. Keskustelujen lomassa voi toki herkutellakin tai juhlistaa päivää jollain tavalla ilman mitään isoja järjestelyjä. Rahaa säästyy ja diipadaapa-keskustelut jää pois.
Juhlat ei todellakaan kiinnosta. Vielä yksi syy, miksi nykyisin ei kiinnosta juhlat, on työttömyys. Jos menen mihin tahansa juhlaan, joku varmasti kysyy jossain vaiheessa missä olet töissä tai mitä teet työksesi. Vaikka en ole mitenkään syyllinen työttömyyteeni, tällaiset puheenaiheet juhlissa eivät mitenkään nosta mielialaa. Monet keskustelunaiheet muutenkin voivat olla kiusallisia tai en halua avautua puolitutuille niistä.
En inhoa, mutta ei vaan juhlat kiinnosta. Ai niin, olen nainen. Mutta ei tuo mieskään näy hirveästi juhlia kiertävän.
Meillä taas mies tykkää sukuloida, munkin puolella.. Hän on semmoinen seurapiiriperhonen että.. itsehän en kävis missään, paljon olen jättänyt väliin ja mies edustaa lasten kanssa. Mies jopa meni veljeni nuoremman lapsen ristiäisiin lasten kanssa ilman mua. Hänestä tulikin kummi, mua ei edes pyydetty. Syystä.
Kyllä mun sisaret tietää mun rajoitteet, mutta enot, tädit, serkut... ei. Mun sisko puuttui sen verran peliin, että onhan miestä ja lapsia aina kiva nähdä, mutta kun muut utelee mieheltä kovasti mun kuulumisia ja mun puuttumista. Tietty pidetään outona ja mies joutunut kiusallisiinkin tilanteisiin. Mies ei ole koskaan valittanut. Sitten tajusin, että eihän se nyt reilua ole miestäkään kohtaan aina pitää "kulisseja" yllä. Vaikkei mistään semmoisesta olekaan kyse.
No, aloin käymään sitten "joka toisessa". Meillä on juhlaherkkä suku. Jos ei olla tavattu hetkeen, niin on sitten joku tädin kumminkaiman illanistujaiset, kun olis niin kiva tavata. Ei mitään satunnaisia kahvittelua, vaan bileet!
Siellä mä sitten istun jossain nurkassa hymyilemässä. Mä olen niin huono noissa tilanteissa, jännittää, ahdistaa, hirvittää... ja sitten vaan kiltisti vastaan kaikkiin esitettyihin kysymyksiin ja olen jeesnaisena. No, helpottaahan se miehen "taakkaa". Hänellä on nyt enemmän aika istua ja keskustella, kun ei tarvii pompata lasten asioiden perässä yksinään.
Olen mä jopa suostunut emännäksi pariin miehen isännöimään juhliin. Tykkään mä ruokaa laittaa ja suunnitella ja tehdä, mutta ne ihimiset. Onko pakko? Antakaa mun olla? Hyvää kaikki tarkoittaa, ovat kivoja, mutta kääk, kun ahdistaa.
Onhan meillä ylppäritkin tulossa lähivuosina...