Toinen päivä kesälomalla ja tajuan kuinka yksinäinen olen

Käy kirjastossa ja ala lukea jotain hyvää kirjasarjaa vaikka

Miksi et harrasta mitään missä on muita? Mitkä on sun kiinnostuksenkohteet?

Pitäisi olla jokin oma kiinnostuksenkohde työn lisäksi. Nyt ripustaudut ihmisiin ja yrität heidän kauttaan saada sisältöä elämääsi. Mökkeily esimerkiksi  tarjoaa puuhaa eikä siihen tarvita edes muita ihmisiä. Luonnossa on paljon seurattavaa ja yhteys luontoon rentouttaa. Betoniboksissa yksinäisyys korostuu, koska siellä ei juuri ole mitään tekemistä. Partio on oiva harrastus myös aikuisille. 

Vierailija kirjoitti:

En oikein tykkää sopia mitään näkemisiä ja tekemisiä ihmisten kanssa,

En tiedä saiko kukaan kiinni tuosta sen mitä kaipaan. Eli ehkä kevyttä yhdessä hengailua, eikä niin että matkustat näkemään ystävää 

Ei kellään muullakaan kevyt hengailu tapahdu niin, ettei mitään sovita, ei edes silloin, jos asutaan lähekkäin. Mene johonkin harrastukseen, jos työpäivien jälkeen kaipaat sosiaalisuutta. 

Näin on monesti kun normaalit rutiinit kokonaan puuttuvat.

Mene vaikka kauppaan ja juttele ihmisten kanssa tai istu sinne penkilla ja aloita juttelu.

Ole hymyilevä ja katso ihmisiä luonnollisesti silmiin ja juttele.

Minä olen myös ollut yksinäinen, mutta ohjelmoin päiväni, että saan rutiineja katkaisemaan iksinoloani.

Yksinoleminen on joskus haastavaa. Ujous ja sisäänpäin suuntautuminen haittaavat kontaktin ottamisessa.

Tunnen yksinäisyyden nuoruuteni ajoilta, siis 20, 40, 50, 60 vuotiaina ollessani. Mutta myöhemmin ihminen seestyy.

Tuo sinun jyrkkä töissä - lomalla tai viikonloppuina yksin oleminen on saatava täytettyä jollain.

Ota itsellesi haasteita vastaan.

Täytyy kyllä ihmetellä tätä yksinäisyyttä ja tekemisen puutetta, pitääkö aikuisella olla ohjaaja vapaa-ajalla että aika kuluu ja on kiva olla. Minusta sinkkuus on aivan loistava olotila, häiriötekijät ovat minimissään ja saa päättää 100% minne menee ja milloin. Itse olen +60v, työtön ja kiireinen ja en ole enää aikeissa tehdä kuin lyhyitä keikkatöitä jos joku huolii tekemään. OVE:tä pystyisin jo nostamaan mutta ihan vielä en ole painanut enter-näppäitä. Jos työyhteisö on ainut ja tärkeä ellei tärkein asia elämässä niin jotakin on mennyt vikaan.

Pitänee miettiä mitä minä oikeastaan lomalla teen, tarvitsenko sitä ollenkaan. Voinko sittenkin ottaa jotain itselle mielekästä työtä vastaan.

Ulkomailla ihmiset eivät ole yksinäisiä kun heillä on aina jokin yhteisö mihin menevät ja missä keskutelevat toisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lähde terdelle ottamaan pari huurteista, sieltä voi hyvin löytyä juttuseuraa 😁🍻

Pena odottaa sinua siellä 🤪

Pelottaa itsellä loma ja yksinäisyys. Olen nyt frendie - sovelluksen kautta ottanut yhteyttä ihmisiin ja tavannutkin. Juttua kyllä riitti eräänkin ihmisen kanssa. Mutta ei ollut mitään sellaista kemiaa. Ajattelin heti, että en ota enää yhteyttä ellei tämä ihminen ota. Ei ole yli viikkoon kuulunut mitään, joten varmaan samat tuntemukset. 

Oikeastaan jo päivätöissä ollessa pitäisi huolehtia siitä, että olisi varaventtiili kun lomat tai pitkät pyhät alkavat.

Jatkuvasti tasainen vapaa-ajan tekeminen, mikä olisi voimia antavaa ja mistä tykkäisi.

Ettei tulisi sitä putoamista työelämästä vapaalle.

Aika lailla yksinäinen olen myös minä. Mulla sentään on mieskaveri, jonka kanssa nähdään, kun aikataulut osuvat yksiin. Työrytmit eroavat toisistaan, joten hän saattaa olla töissä kun minä olen vapaalla ja toisin päin. Lomatkin ovat eri aikaan (mun on "otettava" loma vuoden hiljaisimpaan ajankohtaan, koska mua ei kukaan pysty tuuraamaan, miehen työpaikalla on kiertävä lomalista).

Lapsikin on koko kesän kesätöissä opiskelupaikkakunnallaan, joten mun ainokainen lomareissu taitaa suuntautua sinne suuntaan johonkin ajankohtaan, jolloin hänellä on pari vapaapäivää. Ellen kehitä ensimmäistä kertaa elämässäni sitten jotain "määmatkaa" jonnekin. Tai joku pikkureissu miehen kanssa sellaiseen väliin, jolloin hänellä sattuu vapaat / viikonloppuna hänen lomansa aikaan.

Kavereita ei oikein ole, tai on pari hyvää ystävää, jotka kumpikin ovat perheellisiä joten viettävät aikaa mielellään puolisonsa ja perheensä kanssa ja toisella on vielä aikaa vievä harrastuskin.

Tiedän olevani myös vähän ongelmatapaus uusien kavereiden löytymisen suhten, liian arka tekemään aloitteita ja liian "seinään sulautuva" siihen, että muut ottaisivat minua mukaan. Vikaa siis minusa itsessänikin, ja varmasti paljon.

Suunnittele tulevaa lukuvuotta. Eikö ne opettajat aina jankuta, kuinka pitää tehdä lomallakin töitä. Ei kai siinä ehdi kahta kuukautta toimettomana silloin olla? 

Varaa aluksi jokin bussimatka, vaikka päivä sellainen ja katso auttaako se, mutta ole aktiivinen juttelemaan ja ole kiinnostunut kohteesta. Ei kaikki ole hienoa ja valmiiksi sinun mieleiseksi tehtyä.

Täytyy olla toisia ihmisiä ympärillä.

En osannut nuorena sellaista oloa hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Kahden kuukauden loma, vau... Lähtisin varmaan pitkälle reppureissulle vaikka olenkin kohta 60. Interrailkortti handuun ja menoksi. Retkeilymajoissa tutustuu ihmisiin. Joku vuoristoinen maa etelässä, jossa ei tule liian kuuma. 

Tai sitten Camino vaellus. Siinä menee helposti viisi viikkoa. Oli aivan paras reissu mitä olen tehnyt, eikä ollut kallista.

Sinänsä hyvä idea, mutta miksi nämä kivat ideat pitää aina pilata lauseella "siellä tutustuu ihmisiin". Minusta lähtökohtaisesti asioita kannattaa tehdä vain siksi, jos kokee ne kiinnostaviksi tehdä itsekseenkin. Muutenkin tässä kai lähinnä halutaan tukea, eikä ideoita siitä mistä aikuinen saa kavereita...

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla jokin oma kiinnostuksenkohde työn lisäksi. Nyt ripustaudut ihmisiin ja yrität heidän kauttaan saada sisältöä elämääsi. Mökkeily esimerkiksi  tarjoaa puuhaa eikä siihen tarvita edes muita ihmisiä. Luonnossa on paljon seurattavaa ja yhteys luontoon rentouttaa. Betoniboksissa yksinäisyys korostuu, koska siellä ei juuri ole mitään tekemistä. Partio on oiva harrastus myös aikuisille. 

Sellaiset tekemiset, mitkä kesällä myös toimivat. Kesällä ulkojumppa ja joku ajan kanssa säännöllinen tekeminen. Mitä kesällä tarjotaan. Kyllä yhteisiä kyläjuttuja on kesällä. Mennä vaikka avustamaan johonkin tapahtumaan ihan ilman mitään järjestelyjä.

Näistä kavereistako tässä onkin kyseß Minulla ei ole yhtään jatkuvasti kuulolla olevaa ystävää tai kaveria. Käyn tapahtumissa ja se tapahtuma tai muutoiminta antaa minulle sisällön. Ystävystyä pitemmäksi aikaa ei ole minulle ollenkaan tarpeellista. VAIN se hetken tai päivien jutustelu on tärkeää. Aina asiayhteyden mukaan.

Minulla riittää ne poskettoman hauskat juttuhetket tai muutama syvällinen keskustelu ihan vieraan ihmisen kanssa. Sitten mietin mitä keskusteltiin ja menen tyytyväisenä kotiin.

Olisi ihan järkyttävää, jos työ olisi elämän ainoa ilo. On siellä kivoja typpejä muutama mutta en mä kyllä lomallani heitä kaipaa.

Pitäisi järkätä yksinäisille joku tapahtuma, jossa he voisivat tutustua toisiinsa

Voisin lähteä ap:n kanssa vaikka johonkin kivaan kesäkahvilaan. Mun vanhat ystävät asuvat kaikki kaukana.

N50 (ope kesälomalla) 

Hyvä että huomaat sen nyt. Rupea kehittelemään muuta elämää työnulkopuolelle vielä kun voit. Vapaaehtois toimintaa,harrastuksia yms. Varmasti sinua kiinnostaa jokin asia työn ulkopuolella?