Lihomisen syy - lapsena tuhottu luonnollinen kylläisyyden tunne
Olen sitä ikäluokkaa, joka lapsena pakotettiin syömään lautanen tyhjäksi, eikä sitä ruokaa saanut edes itse annostella.
Koulussa oli harvoin sopiva olo lounaan jäljiltä. Aina oli joko järjetön ähky tai sitten nälkä. Yleensä oli syötävä liikaa. Myös kotona piti syödä lautanen tyhjäksi, joska Afrikassa joku näki nälkää.
Aikuisena vasta tajusin, ettei minulla ollut normaalia kylläisyyden tunnetta. En siis osannut tulkita, milloin olin syönyt tarpeeksi. Jouduin opettelemaan se kokonaan uudelleen ja vasta yli 40 vuotiaana uskalsin luottaa siihen.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole tuhoutunut lapsena minulla, eikä monella muullakaan
Joillakin on puutteita suoliston erittämän hormonien leptini ja GLPn erittymisessä.
Ne saavat aikaan kylläisyyden tunteen
Kirjoitat nyt eri asiasta kuin ap.
Mua ei pakotettu kotona, opettaja kyllä koulussa joskus. Luonnollisen kylläisyyden tunteen tuhosi mirtatsapiini.
Vierailija kirjoitti:
Toinen, mitä omassa suvussa harrastettiin, oli ihan minkä tahansa ruuan tyrkyttäminen. Kilttinä lapsena en uskaltanut vängätä vastaan, joten jos ensimmäisen kieltäytymisen jälkeen tyrkytettiin lisää, niin otin. Sitten äiti sanoi, että en olisi saanut ottaa. Syödä piti, mitä oli ottanut. En vieläkään ymmärrä, milloin jotain tarjotaan näön vuoksi ja siitä pitää kieltäytyä.
Minun suvussani loukkaannutaan jos ei ota jotain tarjottua. Sitä jaksetaan hautoa sitten jopa vuoden ajan, ettei jaksanut ruoan jälkeen poiketessaan syödä kahvipöydässä suunnilleen seitsemää sorttia. Kerrankin sanoin, että olen menossa pizzalle entisen luokkakaverini kanssa. Siitä huolimatta emäntä alkoi nillittää, koska otin vain yhden annoksen yhtä sorttia.
Suomessa lasten pakkosyöttäminen on yksi kunniattomuusväkivallan muoto.
Ennen tosiaan harrastettiin tuota ruuan tuputtamista. Koulussa piti syödä lautanen tyhjäksi, jos meni tiettyihin kyläpaikkoihin syötettiin kaikki vadit tyhjiksi. Onneksi kotona ei tarvinnut. Kerran äitini kävi haukkumassa naapurimme kun syötti minulle niin paljon mansikoita että oksensin kotona.
Täällä yksi pakko syötetty. 3 sisarusta. Kaikki ollaan hyvässä kunnossa eikä koskaan olla oltu lihavia. Vaikka kakarana ei jäänyt ikinä lautaselle mitään, kiitos ankaran isän.
Ei se normaali ruoka ole ongelma. Perunaa j kastiketta saa lapata kilo kaupalla ennnkuin kaloreita tulee liikaa.
Herkut ja alkoholi on ne ongelmat 99% ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei pakotettu kotona, opettaja kyllä koulussa joskus. Luonnollisen kylläisyyden tunteen tuhosi mirtatsapiini.
Mä vaihdoin mirtazapinin toiseen merkkiin. En halunut lihota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä ei pakotettu. Riippuu siitä minkälaisia vanhemmat ovat.
Kyllä ikuiset mittasivat omaa ja toistensa onnistumista sillä, että kuka sai lapset syömään lautaset tyhjiksi. En muista, että minulta olisi ikinä kysytty onko vatsa täynnä. Sen sijaan minulle rähistiin etenkin kotona kun en jaksanut syödä reippaasti lautaselle lapattua ruoka-annosta.
Omat lapseni olen antanut itse päättää siitä, milloin he ovat kylläisiä. Vanhemmat tarjoavat ruokaa ja lapsi opettelee ottamaan sitä itse mahdollisimman varhain. Lapselle voi opettaa, että ei tarvi heti ottaa paljoa ja aina voi ottaa lisää. Yksi sukulaiseni seurasi kun syötin taaperoa ja hän heittäytyi melkein hysteeriseksi kun lakkasin syöttämästä heti kun taapero käänsi päänsä poispäin. Sukulaiseni kertoi, kuinka hän on oikein pakottanut oman taaperonsa syömään leuoista kiinni pitäen. Eräänlaista
Kyllä sinun lapsuudessa. Ei ollut minun lapsuudessa.
Lihavuus on aina muiden syy. Aina selitellään jollain.
Vierailija kirjoitti:
Meitä ei pakotettu. Riippuu siitä minkälaisia vanhemmat ovat.
Ja pakkosyömistä ei ollut meillä koulussakaan.
Kylläisyyden tunne ei ole opeteltu, vaan geeniperäinen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi pakko syötetty. 3 sisarusta. Kaikki ollaan hyvässä kunnossa eikä koskaan olla oltu lihavia. Vaikka kakarana ei jäänyt ikinä lautaselle mitään, kiitos ankaran isän.
Ei se normaali ruoka ole ongelma. Perunaa j kastiketta saa lapata kilo kaupalla ennnkuin kaloreita tulee liikaa.
Herkut ja alkoholi on ne ongelmat 99% ihmisistä.
Sinäkään et ymmärrä, mistä ap kirjoittaa. 
Tämä on ihan totta. Tuttavapiirissä läskifoobikko nainen, joka pakkosyötti lapsiaan taaperoiässä käyttäen apuna älypuhelinta, eli lapselle puhelin ja ruokaa suuhun. Hirveä hätä ja stressi jos lapsi ei syönyt tai söi äidin mielestä liian vähän. Nyt hirveä huoli samoista lapsista kun syövät liikaa, ja tottahan se on että jonkinlaista ahmimisongelmaa vaikuttaa olevan. Mutta ihmekö tuo jos kolme ensimmäistä vuotta elämästään saa kuunnella ylistystä aina kun syö paljon, ja huolta ja haukkuja jos syö vähän. Sitten yhtäkkiä säännöt muuttuukin ihan päinvastaisiksi. Omat lapset ovat aina saaneet syödä sen verran mikä maistuu, joskus 1-2 vuotiaina oli vaihe kun mietin että miten ihmeessä pysyvät hengissä kun tuntui että joka aterialla menee yksi suupala, mutta en siitäkään numeroa tehnyt. Ihan hyvinvoivia koululaisia heistä tuli. Lasten syöminen on muutenkin todella vaihtelevaa ja siinä on erilaisia kausia, ihan senkin mukaan paljonko kasvuhormonia erittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä ei pakotettu. Riippuu siitä minkälaisia vanhemmat ovat.
Ja pakkosyömistä ei ollut meillä koulussakaan.
Ainakin 1970-luvulla peruskoulussa oli alakoulussani pakko syödä sen verran, mitä keittäjä laittoi lautaselle. Välitunnille ei päässyt jos lautanen ei ollut tyhjä. Opettaja istui ja vahti pöydän päässä vaikka koko ruokiksen loppuun saakka, että oppilaat söivät. Jos lautasta ei saanut tyhjäksi, rangaistusta sai jatkaa olemalla luokassa nurkassa seisomassa. Anteeksipyytely ei auttanut. Ihan turhaan pn hukattiin aikaa ja se oli myös pois oppimisesta. Järjetöntä ajatella, että esimerkiksi tammikuun alussa syntynyt poika ja joulukuun lopussa syntynyt pienikokoinen tyttö pystyisivät syömään samankokoisia ruoka-annoksia. Pakkosyöttäminen sai aikaan minussa koulupelonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi pakko syötetty. 3 sisarusta. Kaikki ollaan hyvässä kunnossa eikä koskaan olla oltu lihavia. Vaikka kakarana ei jäänyt ikinä lautaselle mitään, kiitos ankaran isän.
Ei se normaali ruoka ole ongelma. Perunaa j kastiketta saa lapata kilo kaupalla ennnkuin kaloreita tulee liikaa.
Herkut ja alkoholi on ne ongelmat 99% ihmisistä.
Sinäkään et ymmärrä, mistä ap kirjoittaa.
Ymmärrän hyvin. Yritetään keksiä tekosyitä sille ettei lihavuuden syyllinen ole peilissä.
Mun on pitänyt aikuisena opetella syömään. Lapsena tuputettiin ruokaa joka väliin, syötiin ennakkoon ettei vaan tule milloinkaan nälkä, rakastettiin ruualla, lahjottiin ruualla, palkittiin ruualla. Ei ollut olemassa tunnetta, jota ei olisi voinut jotenkin hoitaa jollain syömisellä. Paha mieli, ota syötävää, iloinen mieli, otetaanpa syötävää. Syösyösyö. Ja minähän söin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä ei pakotettu. Riippuu siitä minkälaisia vanhemmat ovat.
Ja pakkosyömistä ei ollut meillä koulussakaan.
Ainakin 1970-luvulla peruskoulussa oli alakoulussani pakko syödä sen verran, mitä keittäjä laittoi lautaselle. Välitunnille ei päässyt jos lautanen ei ollut tyhjä. Opettaja istui ja vahti pöydän päässä vaikka koko ruokiksen loppuun saakka, että oppilaat söivät. Jos lautasta ei saanut tyhjäksi, rangaistusta sai jatkaa olemalla luokassa nurkassa seisomassa. Anteeksipyytely ei auttanut. Ihan turhaan pn hukattiin aikaa ja se oli myös pois oppimisesta. Järjetöntä ajatella, että esimerkiksi tammikuun alussa syntynyt poika ja joulukuun lopussa syntynyt pienikokoinen tyttö pystyisivät syömään samankokoisia ruoka-annoksia. Pakkosyöttäminen sai aikaan minussa koulupelonkin.
Mä olen 55v. ja ei tuputettu. Usko nyt.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan totta. Tuttavapiirissä läskifoobikko nainen, joka pakkosyötti lapsiaan taaperoiässä käyttäen apuna älypuhelinta, eli lapselle puhelin ja ruokaa suuhun. Hirveä hätä ja stressi jos lapsi ei syönyt tai söi äidin mielestä liian vähän. Nyt hirveä huoli samoista lapsista kun syövät liikaa, ja tottahan se on että jonkinlaista ahmimisongelmaa vaikuttaa olevan. Mutta ihmekö tuo jos kolme ensimmäistä vuotta elämästään saa kuunnella ylistystä aina kun syö paljon, ja huolta ja haukkuja jos syö vähän. Sitten yhtäkkiä säännöt muuttuukin ihan päinvastaisiksi. Omat lapset ovat aina saaneet syödä sen verran mikä maistuu, joskus 1-2 vuotiaina oli vaihe kun mietin että miten ihmeessä pysyvät hengissä kun tuntui että joka aterialla menee yksi suupala, mutta en siitäkään numeroa tehnyt. Ihan hyvinvoivia koululaisia heistä tuli. Lasten syöminen on muutenkin todella vaihtelevaa ja siinä on erilaisia kausia, ihan senkin mukaan paljonko kas
Eihän terve lapsi edes suostu kuolemaan nälkään. On paha asia, että lapsilta rikotaan yksi elämän tärkeistä asioista sen vuoksi, että aikuiset saavat tyydytystä suoritettuaan tehtävän omasta mielestään onnistuneesti. Ja tyypillinen kerhojen puheenaihe on se, että vanhemmat kiittelevät ja kehuvat omien lastensa hyvää ruokahalua omana ansionaan.
Mä kuulun myös tähän joukkoon. Kotona ei ikinä pakotettu, mun kylläisyyssignaalini tuhosivat 2-6 -vuotiaana saadut raskaat ja pitkät kortisonikuurit. Raastava nälkä on yksi kortisonin sivuvaikutus, eivätkä vanhemmat tietenkään kiellä vakavasti sairaalta lapselta mitään. En itsekään kieltäisi.
No, koko nuoruuden ja aikuisuuden jojottelin jooa 60 kilon haitarilla, olen lihonut ja laihduttanut taas noin 200 kiloa. Se olisi varmaan vienyt minulta hengen, mutta sain paljon paheksutut laihdutuslääkkeet (Rybelsus) pari-kolme vuotta sitten. Olen normaalipainossa ja jojottelu on yhtä historiaa kuin se nälkäkin. Mutta itsekuristahan se vaan on kiinni, vai kuinka?
Äidinmaito on luonnollisesti makeaa ja rasvaista. Makumieltymykset ovat perinnöllisiä ja sikiö oppii jo äitinsä kohdussa mieltämään äitinsä syömiin ruokiin.