Lue keskustelun säännöt.
Tapailumiehen empatiakyvyn puute? "Voe rähmä"
03.06.2025 |
Olen 3kk tapaillut erittäin jees miestä. Komea, älykäs, hauska jne. Ei ehkä jokaisen makuun mutta kerrankin mieleiseni. En yleensä turhia murheita jaa, useimmat sivuutan itsekin ja jos on arkihuolia niin ne jaetaan sitten vasta pitkässä parisuhteessa. Tapailuvaiheen kuuluu olla kivaa. Nyt minulla on kuitenkin äärettömän kamala tilanne, kuvittele tyyliin läheisen kuolemansairaus tms vertailukohde. Mietin pitkään kerronko asiasta ollenkaan, mutta välillämme on ollut luottamuksen ja avoimuuden ilmapiiri joten sanoin. Asia muutenkin näkyisi minusta joten hänen on hyvä olla kartalla. Hän vastasi lähettämällä viestin: "Voe rähmä." Ottaisin sellaisena kevennyksenä vakavaan tilanteeseen, että ei sitä välttämättä ole sanoja. Mutta hän on käyttänyt samaa lauseenpartta siihen kun sain pitsaan väärän pohjan ja siihen kun olin influenssassa. Nyt taas, ja universaalisti järkyttäväksi miellettävässä tilanteessa.
Minulla on ollut hieman aavistusta siitä että hänen myötäelämisen kykynsä saattaisi olla hieman rajoittunut, mutta nyt en enää erota tässä tilanteessa sitä olenko vain järkyttynyt ja tuen tarpeessa, vai onko mies vain ontto sisältä?
Kommentit (60)
Tulee ihan mieleen yksi mun eksä. Hän oli hyvin materiaalinen, suuri ilon aihe oli jos sai jotain alennuksella jostain tai sai hyvää ruokaa jossain (ilmaiseksi). Minulla sitten löydettiin kasvain ja tuli leikkaus eteen. Ei mies oikein osannut siihen reagoida, tunneköyhä kun oli tai ainakin huono ilmaisemaan tunteitaan.
Jätin miehen noin puoli vuotta leikkauksen jälkeen. Yllätys oli, että negatiivisia tunteita sitten osasikin ilmaista. LAittoi viestin perään, että aika erikoista käytöstä minulta (haluta erota), kun hän niin paljon minua leikkausaikanakin tuki ja ymmärsi! Olin vähän huuli pyöreänä. Mies ilmeisesti koki tukeneensa minua, kun tuli istumaan kuin tauti töiden jälkeen aina luokseni kun olin leikkauksen jälkeen sairaslomalla, ja söi ruuat kaapeista. Lepoa olisin ennemminkin kaivannut, tai edes apua että olisi kaupassa käynyt.
Eli ap, testaapa miestä nyt miten käytännössä "tukee" sinua kun on vaikeaa. To "voe rähmä" oikein riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee ihan mieleen yksi mun eksä. Hän oli hyvin materiaalinen, suuri ilon aihe oli jos sai jotain alennuksella jostain tai sai hyvää ruokaa jossain (ilmaiseksi). Minulla sitten löydettiin kasvain ja tuli leikkaus eteen. Ei mies oikein osannut siihen reagoida, tunneköyhä kun oli tai ainakin huono ilmaisemaan tunteitaan.
Jätin miehen noin puoli vuotta leikkauksen jälkeen. Yllätys oli, että negatiivisia tunteita sitten osasikin ilmaista. LAittoi viestin perään, että aika erikoista käytöstä minulta (haluta erota), kun hän niin paljon minua leikkausaikanakin tuki ja ymmärsi! Olin vähän huuli pyöreänä. Mies ilmeisesti koki tukeneensa minua, kun tuli istumaan kuin tauti töiden jälkeen aina luokseni kun olin leikkauksen jälkeen sairaslomalla, ja söi ruuat kaapeista. Lepoa olisin ennemminkin kaivannut, tai edes apua että olisi kaupassa käynyt.
Eli ap, testaapa miestä nyt miten käytännössä "tukee" sinua kun on vaikeaa. To "voe rähmä" oi
Kertomuksen perusteella isoin ongelma oli siinä, että sä et osannut kommunikoida mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt on tuollasia. Omakin mies olisi varmaan vastannut jotain samankaltaista. Haluavat älyllistä tai konkreettista keskustelua eikä mitään "tunnejuttuja" kuten eräs asian ilmaisi. Vastaavanlaiset asiat kannattaa jutella kavereiden kanssa.
Mitä IHMEEN iloa niistä miehistä sitten on? Jos ei edes normaaliälyisen ihmisen toimintaa voi pyytää?
Ei kaikki ole sanataitureita. Eikä kaikki halua puhua tunteistaan, meidän suhteesta tai puida mielialoja. Voi silti välittää ja olla tukena.
Lämmin halaus on hyvä sekin. Toki jos haluaa keskustella niin toinen voi kuunnella.
Ihan suoraan tekstiviestillä en itsekään osaa ilmaista. Että jos joku on kuollut, niin osaan vastata, otan osaa. Mutta noi on mun mielestä sellasia asioita, mitä ei tekstein pidä ilmasta, ellei sitten oo kuuro. Mulle on aina ollu ilmeet ja eleet tärkeitä. Tekstein mut ymmärtää ihan väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee ihan mieleen yksi mun eksä. Hän oli hyvin materiaalinen, suuri ilon aihe oli jos sai jotain alennuksella jostain tai sai hyvää ruokaa jossain (ilmaiseksi). Minulla sitten löydettiin kasvain ja tuli leikkaus eteen. Ei mies oikein osannut siihen reagoida, tunneköyhä kun oli tai ainakin huono ilmaisemaan tunteitaan.
Jätin miehen noin puoli vuotta leikkauksen jälkeen. Yllätys oli, että negatiivisia tunteita sitten osasikin ilmaista. LAittoi viestin perään, että aika erikoista käytöstä minulta (haluta erota), kun hän niin paljon minua leikkausaikanakin tuki ja ymmärsi! Olin vähän huuli pyöreänä. Mies ilmeisesti koki tukeneensa minua, kun tuli istumaan kuin tauti töiden jälkeen aina luokseni kun olin leikkauksen jälkeen sairaslomalla, ja söi ruuat kaapeista. Lepoa olisin ennemminkin kaivannut, tai edes apua että olisi kaupassa käynyt.
Eli ap, testaapa miestä nyt miten käytännössä "tukee" sinua kun on vaikeaa. To "voe rähmä" oi
Tässä on hyvä esimerkki naisesta, joka ei yhtään osaa kommunikoida tarpeitaan tai mitä haluaa. Miehen olisi pitänyt lukea naisen ajatukset ja ghostata leikkauksen jälkeen, mikä tosin sekin olisi varmasti ollut jotenkin väärin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan suoraan tekstiviestillä en itsekään osaa ilmaista. Että jos joku on kuollut, niin osaan vastata, otan osaa. Mutta noi on mun mielestä sellasia asioita, mitä ei tekstein pidä ilmasta, ellei sitten oo kuuro. Mulle on aina ollu ilmeet ja eleet tärkeitä. Tekstein mut ymmärtää ihan väärin.
Otan osaa kuulosta viestinä joten kliseiseltä, kliiniseltä, tunteettomalta ja viralliselta. Se on kuin jostain Kelan tukipäätöksestä. Noin varmaan vastaisi tekoäly, joka ei tunne mitään.
Tietysti jos sen yhdistää myötätuntoiseen kosketukseen tai sen lausuu myötätuntoisella äänellä, niin merkitys ja tulkinta muuttuvat.
En osaa arvioida sitä, että onko tässä kyse vähäisestä empatiakyvystä, mutta se ominaisuus ei tee automaattisesti huonoa kumppania. On monia empatiakyvyttömiä, jotka kuitenkin näyttelevät tilanteet läpi jokseenkin onnistuneesti. He ovat opetelleet sitä, mikä tarkoittaa sitä, että he haluavat ihmisille hyvää, vaikka myötäeläminen ei tule heille luontaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisen, joka voisi käyttää juuri tuota ilmaisua silloin, kun ei oikein tiedä, mitä sanoisi eli kun kiroileminen ei käy päinsä eikä vakiintuneita ilmauksiakaan tule mieleen. Hänellä on kultainen sydän ja empatiaa yllin kyllin, mutta hän vain ei osaa tuoda sitä ilmi kovin hyvin.
Miten tiedät, että hänellä on empatiaa yllin kyllin, jos hän ei osaa sitä tuoda ilmi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisen, joka voisi käyttää juuri tuota ilmaisua silloin, kun ei oikein tiedä, mitä sanoisi eli kun kiroileminen ei käy päinsä eikä vakiintuneita ilmauksiakaan tule mieleen. Hänellä on kultainen sydän ja empatiaa yllin kyllin, mutta hän vain ei osaa tuoda sitä ilmi kovin hyvin.
Miten tiedät, että hänellä on empatiaa yllin kyllin, jos hän ei osaa sitä tuoda ilmi?
Hän on aina valmis auttamaan ja tukemaan ihmisiä, välittää eläimistä ja huolehtii myös muiden lapsista kuin omistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei juma lauta mikä juntti äijä. Myötähäpeä.
Kun veljeni kertoi puhelimessa sukulaisen kuolemasta, vastasin: "no voi vattu" (sensuroitu)- eikä kukaan epäillyt ettenkö suhtaudu vakavasti ja koe erinäisiä tunteita.
Mutta olemmekin molemmat miehiä.
Naisilla ehkä salonkikelpoisempi ulosanti kertoo aidosta välittämisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain edellisessä parisuhteessani täysin tarpeekseni empatiakyvyttömästä ja tunneköyhästä tai täysin tunteiden ilmaisuun kykenemättömästä miehestä. Juujuu, on varmaan eroja miesten ja naisten välillä, ja kaikki ei osaa niin hyvin sanoittaa tai varsinkaan kirjoittaa ajatuksiaan, ja mitä vielä muuta...
Näin varmasti on, mutta sellaiset miehet voivat sitten seurustella muiden kuin mun kanssa. Minä oletan ja vaadin, että kumppanini on fiksu, myös sosiaalisesti älykäs ja empaattinen aikuinen mies, joka ymmärtää, mitä toiselle sanotaan esimerkiksi syvän kriisin hetkellä. Pitää olla sosiaalista pelisilmää, käytöstapoja ja sen verran elämänkokemusta, että ymmärtää ja osaa tällaiset asiat.
Itse lemppaisin voe rähmä -miehen hyvin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee ihan mieleen yksi mun eksä. Hän oli hyvin materiaalinen, suuri ilon aihe oli jos sai jotain alennuksella jostain tai sai hyvää ruokaa jossain (ilmaiseksi). Minulla sitten löydettiin kasvain ja tuli leikkaus eteen. Ei mies oikein osannut siihen reagoida, tunneköyhä kun oli tai ainakin huono ilmaisemaan tunteitaan.
Jätin miehen noin puoli vuotta leikkauksen jälkeen. Yllätys oli, että negatiivisia tunteita sitten osasikin ilmaista. LAittoi viestin perään, että aika erikoista käytöstä minulta (haluta erota), kun hän niin paljon minua leikkausaikanakin tuki ja ymmärsi! Olin vähän huuli pyöreänä. Mies ilmeisesti koki tukeneensa minua, kun tuli istumaan kuin tauti töiden jälkeen aina luokseni kun olin leikkauksen jälkeen sairaslomalla, ja söi ruuat kaapeista. Lepoa olisin ennemminkin kaivannut, tai edes apua että olisi kaupassa käynyt.
Eli ap, testaapa miestä nyt miten käytännöss
Tässä on hyvä esimerkki naisesta, joka ei yhtään osaa kommunikoida tarpeitaan tai mitä haluaa. Miehen olisi pitänyt lukea naisen ajatukset ja ghostata leikkauksen jälkeen, mikä tosin sekin olisi varmasti ollut jotenkin väärin tehty.
Puhun suoraan vain sellaiselle, joka osaa keskustella tunteistaan ja tarpeistaan itsekin. Tuon miehen kanssa oli turha yrittää. Hän ei koskaan sanonut välittävänsä minusta millään tavalla, vaikka minä kerroin hänelle. Kerran ihan kysyin, että pidätkö sinä edes minusta? Sano! Siihenkin vastaaminen oli hänelle liikaa, joten ymmärsin lopettaa suhteen. En vain jaksanut sitä siinä terveyshuolien keskellä tehdä, vaan vasta kun olin toipunut. Oli pienempi paha antaa hänen käydä joka päivä, kun alkaa kipeänä ja aristavana tehdä bänksejä.
Mutta kun minä olen vieraillut leikkauksessa olleen luona kotona tai sairaalassa, olen ilman muuta vienyt hänelle jotain syötävää, juotavaa ja ajanvietettä. En ole kysynyt edes, haluaisiko jotain, vaan vienyt. Ei ole vaikeaa.
EXälläni oli sellainen tunne elämä, empatiakyky ja Draamailu, että halusi lohduttaa miespuolisia kavereitaan, makoilemalla heidän kanssaan samassa sängyssä, koska koki niin kovaa halua ja tarvetta lohduttaa näitä kys kavereita, kun niillä oli elämässä "vaikeaa" ahdistusta jne *normaalia elämää koettavana*.
EXä tuon minulle humaltuneena lipsautti suustaan, ja vaati että sen pitäisi olla täysin ok minulle. Tarkoitan mitä kirjoitin, kirjaimellisesti. Ei kyllä minua mitenkään hyysännyt eikä hoivannut tms. Oli Lokki ja hänellä mt-diagnoosi, jota ei minulle alkuun kertonut.
ihanaa Naisen logiikkaa...ja Empatiaa... Jee :)
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta tuosta voi kyllä oikeastaan mitään päätellä toisen empatiakyvystä. Ei välttämättä vaan osaa noin viestillä ainakaan ilmaista itseään tuollaisessa asiassa kovin hyvin. Ei kaikki osaa edes livenä, mutta ei sekään välttämättä tarkoita etteikö tuntisi empatiaa.
Mulle miehet ehdottaa vastaavassa tilanteessa seksiä ja pettyvät, kun en innostu ideasta. Voi rähmä olis kyllä siihen verrattuna aika kiva lausahdus. Mut joo, eipä multakaan sitten heru empatiaa tai hoivaa miehille. Niin metsä vastaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta tuosta voi kyllä oikeastaan mitään päätellä toisen empatiakyvystä. Ei välttämättä vaan osaa noin viestillä ainakaan ilmaista itseään tuollaisessa asiassa kovin hyvin. Ei kaikki osaa edes livenä, mutta ei sekään välttämättä tarkoita etteikö tuntisi empatiaa.
Mulle miehet ehdottaa vastaavassa tilanteessa seksiä ja pettyvät, kun en innostu ideasta. Voi rähmä olis kyllä siihen verrattuna aika kiva lausahdus. Mut joo, eipä multakaan sitten heru empatiaa tai hoivaa miehille. Niin metsä vastaa...
Ehkä itse kokevat surua ja tarvitsevat lohdutusta ja heillehän se riittää 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt on tuollasia. Omakin mies olisi varmaan vastannut jotain samankaltaista. Haluavat älyllistä tai konkreettista keskustelua eikä mitään "tunnejuttuja" kuten eräs asian ilmaisi. Vastaavanlaiset asiat kannattaa jutella kavereiden kanssa.
Apsergerit/autistit eivät hallitse tunnepuolen juttuja. Näitä on paljon ja eri tasoista kirjoa. - sivullinen
On tosiaan autisteja, jotka eivät juurikaan tunne esim. empatiaa, ja on myös äärimmäisen empaattisia autisteja. Muun muassa sitä se "kirjo" tarkoittaa. Itse olen törmännyt enemmän erittäin herkkiin, erittäin empaattisiin autisteihin. Se, osaako empatiaa ilmaista tavalla, jota neurotyypilliset ymmärtävät, on hiukan eri asia sitten sekin.
Suomessa on paljon ihan neurotyypillisiä ihmisiä, joilla ei ole hyvät tunnetaidot. Omia tunteita ei ole opittu tunnistamaan, ymmärtämään, hyväksymään, hallitsemaan, saatikka sitten sanoittamaan ja ilmaisemaan avoimella tavalla. Ja se johtuu usein kasvatuksesta ja kulttuurin ihanteista. Itse oon X-sukupolven nuorimpia, ja kun olin lapsi ja nuori, ihanne tuntui olevan lähinnä aitojen tunteiden lähes täysi näkymättömyys.
Myös se, että olettaa muiden ihmisten ilmaisevan itseään ja käyttäytyvän samalla tavalla kuin itse tekee/tekisi (jopa lukevan ajatuksia ja toteuttavan toiveita vaikka niistä ei ole edes kerrottu, kuten tuossa yhdessä kommentissa...), on yhdenlaista empatian puutetta. Muilla ihmisillä on omat tunnekokemuksensa ja historiansa ja oma sisäinen elämänsä, ja kannattaa mieluummin yrittää selvittää asioita kuin vetää liian nopeita johtopäätöksiä. Se johtopäätös, että toinen ihminen on jotenkin huonompi ja kyvyttömämpi kuin itse on, on aika tympeä (ja usein väärä). Se, että toiselta ihmiseltä ei saa sitä mitä itse tarvitsee, syystä tai toisesta, eikä suhteesta tämän takia tule mitään järkevää, on armollisempi ja realistisempi.
Tämä oli nyt enimmäkseen ohi aloitusviestin. Siinä kuvatusta tilanteesta on vaikea sanoa näillä tiedoilla paljon mitään. Kannattaa kuunnella intuitiotaan ja myös selvitellä asiaa enemmän ja ilmaista itseään ja tunteitaan selkeästi... jos siis siihen on halua ja motivaatiota.
Apsergerit/autistit eivät hallitse tunnepuolen juttuja. Näitä on paljon ja eri tasoista kirjoa. - sivullinen