Mies ei halua naimisiin, vauva
Olemme olleet yhdessä pari vuotta. Vauva on tuloillaan, mies on puhunut naimisiinmenosta ja kaikesta. Mutta nyt ei enää tunnu yhtään kiinnostuneelta, välttelee aihetta ja sanoo ettei se paperi mitään muuta. Minulle tämä on iso ja tärkeä asia, ja sovimme että naimisissa olisimme ennen kuin vauva syntymässä. Nyt kuitenkin jokin häntä vaivaa ja vetäytyy kaikesta.
Mikähän tässä pitäisi tehdä, on huijattu olo.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ehdotetaan eroa naiselle, joka on saamassa vauvan?
Kyllä se vauva-aika on rankkaa, vaikka on kaksikin jakamassa vastuuta.
Siirrä, ap, naima-aikeet tuonnemmas. Vauva on nyt tärkeä ottaa yhdessä vastaan.
Katsele sitten myöhemmin, saako mies elämänpelkonsa hallintaan.
Rankinta on miehen kanssa, johon ei voi luottaa. Näin isossa asiassa perääntyminen ei ennusta hyvää, varsinkin kun nainen on jo nalkissa eikä abortti ilmeisesti tule kysymykseen. Myöskään se, ettei suostu puhumaan vaan välttelee, ei ennusta hyvää.
Mies voi olla paniikissa uudesta isosta asiasta ja pelkää suurta vastuuta.
Nyt ap:n kannattaisi antaa olla ja mieluummin keskittyä odotukseen ja yrittää saada myös se panikoiva mies mukaan vauvan odotukseen ja hoitoon. Kannattaa vedota siihen, että ei selviä yksin ja tarvitsee miehen kaiken tuen.
Jos yrittää olla liian reipas ja tekee miehelle selväksi, että kyllä oikein hyvin pärjää ilman tätä, niin mies menettää loputkin rohkeudestaan ja saattaa todella karata Etelä-Afrikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini sai juristilta neuvon, että kannattaa muuttaa eri osoitteeseen ennen vauvan syntymää, niin saa automaattisesti yksinhuoltajuuden, kun ei ole naimisissakaan. Helpompi hoitaa lapsen virallisia asioita sillä lailla, muuten mies voi estää jopa sen, jos haluat muuttaa tai matkustaa lapsen kanssa joskus.
No jaa. Kuulostaa mieheltä joka ei pidä kiinni lupauksistaan. Lapsi ja avioliitto ovat isoja asioita. Ehkä parempi että lapsikin saa etäisyyttä epäluotettavaan ihmiseen. Tapaavat sitten sovitusti.
Vierailija kirjoitti:
Koen oloni hyvin loukatuksi, en osaa kuvitella mitään kotileikkiä enää jollei tämä asia selviä. En epäile pärjäämistäni vauvan kanssa, mutta en halua miestä tähän jollei ole kunnolla mukana.
Jätkä on mulkku. Munannut jo. Ei voi luottaa missään mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua tarvitse elättämään ryhtyä. Tietysti tulonmenetykset vauva-ajalta pitäisi saada jaettua, sillä mies tekee työtään vapaasti ja minä menetän palkkaani sekä esim eläkekertymät jne. Asumme omistamassani talossa, joten kyllä mielestäni miehellä on hyvin olleet asiat.
Siis jos mies on asunut omistamassasi kämpässä, niin sehän on päässyt tosi helpolla. Onko hän siipeilijä, kärkkynyt pienempiä asumismenoja?
No älä nyt enää anna aviomiehen oikeuksia miehelle, joka ei ole aviomiehesi. Vanha sanonta: miksi ostaa lehmä jos saa maitoa ilmaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Koen oloni hyvin loukatuksi, en osaa kuvitella mitään kotileikkiä enää jollei tämä asia selviä. En epäile pärjäämistäni vauvan kanssa, mutta en halua miestä tähän jollei ole kunnolla mukana.
Asiaa pitää puhua. Ehdottomasti haluan vauvalle ehjän perheen, jossa molemmat vanhemmat mukana.
Jos se on just tuo reaktio mitä haluaa että olisit epävarma.
Menit sitten antamaan häntähekin pippelin sorkkimaan itseäsi ja vielä paljaalla ennen naimisiin menoa... Kärsi nyt sitten tyhmyydestäsi loppuelämän ja kasvata häntähekin ä p ä r ä yksinäsi.
Enkä mies huomasi ettet ole vaimoainesta. Sille ei enää voi mitään.
Hän koettaa pelata jotenkin niin, että lapsi olisi sinun vastuullasi pelkästään.
Nämä on niitä hetkiä, joista naisen on vaikea päästä yli. Kun raskaana ollessa tai ihan pienen lapsen kanssa ei saa mieheltä sitoutumista, tukea ja apua.
Tuo mies ei halua sitoutua tukemaan sinua nyt kun olet tavallaan heikoimmillasi. Eikä edes pysty puhumaan tuntemuksistaan, ehkä peloistaan (esim. jos vastuu perheestä pelottaa), niin kuin aikuiset ihmiset. Vaan sen sijaan jättää raskaaksi tekemänsä naisen epävarmuuteen. Ei näin.
Vierailija kirjoitti:
Mietin omaa seuraavaa siirtoani. En halua tehdä tätä miehelle nyt niin että puhun hänen puolestaan ja laitan sanat suuhun. Tekisi mieli vain karata jonnekin hetkeksi ja jättää ihmettelemään mitä tapahtui.
Toivoisi että hän voisi olla reilu ja kertoa missä mennään. En tiedä voinko enää luottaa jos sanaansa ei pidä, aika pahasti lähti matto tässä jalkojen alta.
Omalle nimelleni lapsen haluan jos naimisissa ei olla.
Tee näin. Tiedät kyllä, mikä on järkevä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin yllättää että minun olisi pitänyt miettiä asiaa ennen raskautumista. Ihan kuin tämä olisi jotenkin minun syyni. Olisi pitänyt tietää.... Kun muuten luotettavaksi osoittautunut mies kääntää kelkkaa näin, miten siihen olisi osannut varautua?
Helpoin tapa varmistaa miehen sitoutumishalu olisi ollut se piipahdus maistraatissa avioitumassa. Siis sitten vasta vauvatalkoisiin.
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Taas avuton av-äippä ulisemas. Häpeä, mokoma!
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa emme ole nuoria, olen 38 ja mies 43. Ja asiat elämässä kunnossa kaikkineen, siksi lapsikin oli tervetullut nopeasti kun ikää on.
Mitenhän minä olen miestä huijannut? Aika huvittava ajatus.
Olette olleet pari vuotta yhdessä. Millaisia suhteita miehellä on ollut ennen sinua? Jos on sinkkuna elellyt tuohon ikään, voi sitoutuminen ja lapsi tuntua hyvältä ajatukselta, mutta taas toisaalta aiheuttaa pelon sekaisia tunteita. Voi olla ollut aiemmin jopa sitoutumiskammoinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua tarvitse elättämään ryhtyä. Tietysti tulonmenetykset vauva-ajalta pitäisi saada jaettua, sillä mies tekee työtään vapaasti ja minä menetän palkkaani sekä esim eläkekertymät jne. Asumme omistamassani talossa, joten kyllä mielestäni miehellä on hyvin olleet asiat.
Just... talot ja kaikki, eikä kellot soi, kun mies lupaa tähdet ja kuun taivaalta?
Onko avioliitto jotenkin niin erityinen ja poikkeuksellinen asia että on verrattavissa tähdet ja kuu asetelmaan?
Aina hoetaan sitä että pitää luottaa luottaa luottaa... Mutta naisen vika kun mitäs tyhmä hupakko luotti miehen tässä, mieshän lupaili selkeästi ihan liikoja! Eihän kukaan mies koskaan voi haluta naimisiin. Ja ainakin tämä on naisen vastuulla huomata etukäteen.
Eli pitää luottaa ja toisaalta epäillä kaikkea. Ja aina vika on naisen.... Huoh. Miehet päästetään vastuusta toteamalla että ne nyt vaan on tuollaisia.
Tämä tuntuu olevan hyvin yleistä, nykyaikana helppoa kun naiset antavat miehille avioliiton edut jo heti seurustelun alussa. Alan ymmärtää miksi avioliitto ennen seksiä ja lapsia oli aiemmin niin tärkeä, sehän suojasi naista.
Vaikka olisi miten hyvin tienaava Äiti lapsella, niin äitiyslomista tulee juurikin suuret pudotukset tuloihin. Ei kerry eläkettä jne. Nämä pitäisi mennä jo lain puolesta tasan, isän tuloista pitäisi korvata nämä.
Ja tästä on kadonnut se iloisuus ja helppous, kun asiat olivat molemmille selviä. Nyt tulee tuntu että olen pakottamassa miestä avioon ja se kyllä vie pohjan koko asialta