Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin, vauva
02.06.2025 |
Olemme olleet yhdessä pari vuotta. Vauva on tuloillaan, mies on puhunut naimisiinmenosta ja kaikesta. Mutta nyt ei enää tunnu yhtään kiinnostuneelta, välttelee aihetta ja sanoo ettei se paperi mitään muuta. Minulle tämä on iso ja tärkeä asia, ja sovimme että naimisissa olisimme ennen kuin vauva syntymässä. Nyt kuitenkin jokin häntä vaivaa ja vetäytyy kaikesta.
Mikähän tässä pitäisi tehdä, on huijattu olo.
Kommentit (234)
Ei tilannetta voi korjata enää. Vahinko on jo tapahtunut. Yhteistä säveltä ei ole. Fiilis mennyt ja lässähtänyt. Kersa kruunaa kaikea.
Eroa ennen syntymää. Aloita uusi elämänvaihe.
Mies ei rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmänhän tuo yhteinen lapsi teitä sitoo ainakin seuraavat 18 vuotta mitä se avioliitto. Tosin kyllä kertoo paljon miehen tunteista se että ei halua naimisiin.
Juu älä ota petollista miestä. Kaduttaa mielettömästi jälkeenpäin kun osallistat sontaa johonkin niin kauniiseen, kuin lapsen syntymä.
Mies kannattaa heittää pihalle jo nyt ja antaa hänen itse "taistella" oikeuksistaan, jos sellaisia haluaa. Älä petaa hänelle mitään tietä lapsen luokse.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi lapsia laitetaan hetken mielijohteesta. Ensin tutustutaan toiseen, että nähdään millainen se toinen on ihan oikeasti pidemmällä aikavälillä. Tietyt asiat on ihan syystä redflägejä, koska ne antaa viitteitä tulevaan.
Ehkä se mies on nähnyt, jotain minkä takia haluais perääntyä.
Siis mitä nähnyt?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi hän halusi vauvan, miksi naimisiin. Nyt sitten tämmöinen mielenmuutos, ei siis ole suoraan sanonut ettei halua enää mutta siltä se vaikuttaa. Ja on ihan aikuinen, muuten hyvin vastuuntuntoinen ja omista asioistaan huolta pitävä mies. Ei todellakaan mikään naistennaurattaja
No oliskohan sulla nyt suoran puheen aika miehelle.
Kerrohan itse hänelle selkeästi ja jämäkästi mitä mieltä olet ja miltä tuntuu, ja kysy mieheltä kysymyksiä, ja vaadi mieheltä kunnon vastauksia asiaan, älä tyydy ympäripyöreisiin vastauksiin.
Kissa kunnolla pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootte te sairaita akkoja. Onneksi kasvattamanne sukupolvi on omaksunut naisvihan jo lapsena.
Oli todella surullista lukea tämä tarina. Se kuulostaa niin samalta mitä itse kävin aikoinaan läpi. Harmi, että minulla ei ollut silloin auttajia asian suhteen. Olimme olleet lähes kaksi vuotta kihloissa lapseni isän kanssa, kun lapsemme oli 3 kuukauden iässä. Hän sanoi, että ei olekaan varma haluaako kanssani naimisiin. Olin itse sitä mieltä, että sitten on sama erota jo nyt. Koin, että hän oli tavallaan pilannut elämäni, koska halusin kaikki lapset saman miehen kanssa. Kävin hakemassa Kelalta jo kaikki uudet hakemukset mitä tarvitsin, jos muuttaisimme tyttären kanssa pois. Tässa vaiheessa ristiäiset oli jo pidetty ja lapsella isänsä sukunimi. Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä ja järjestää häät vuoden päästä. Häiatä neljä kuukautta ex-aviomies haki avioeroa. Hän olisi halunnut tyttären kokonaan itselleen, mutta onneksi hyvien tukijoukkojen ansiosta sain tyttären vuoroviikoin asumaan luonani. Eli jos jatkat lapsen isän kanssa yhdessä niin et voi luottaa häneen edelleenkään ja hän voi pelata vain aikaa. Kannattaa erota nyt ja ottaa yksinhuoltajuus ja tosiaan tyttärelle sun sukunimi. Isyyden tunnustus tottakai, että saat elatusmaksut ja lapsi saa perimiesoikeuden isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuisi hätiköidyltä nyt minun puoleltani erota, ja toisaalta haluaisin että ottaisi vastuuta ja sanoisi suoraan mikä mättää. Vauva kuitenkin tulee, äärettömän petetty olo kun ensin luvataan kaikki ja nyt sitten en enää tiedä mitä tulee tapahtumaan
Asennoidu myt niin, että olette sinä ja lapsi. Ralenna elämäsi sen oletuksen varaan että mies ei ole kuvioissa mukana. Jos nyt sitten mieli muuttuu miehelöä arvioi tilanne uudelleen. Ikinä ei åidä rakentaa elämää kenenkään varaan
Ette kai te ole tosissanne? Onhan se vauvan syntymäkin iso asia, vaikka olisi kuinka yhteinen päätös. Siihen samaan syssyyn vielä avioliitto ja pahimmillaan häiden järjestämiset jne niin vähän armoa sille miehellekin. Ihan järkyttäviä nämä kommentit, joissa sanotaan, että lapsi ei saa miehen sukunimeä tai jopa ehdotetaan, että ulos lapsen elämästä. Kiristätte miestä avioliitolla niin jo on mahtava lähtökohta avioliitolle. Varmaan saman tien saatte pistää eropaperit vetämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmänhän tuo yhteinen lapsi teitä sitoo ainakin seuraavat 18 vuotta mitä se avioliitto. Tosin kyllä kertoo paljon miehen tunteista se että ei halua naimisiin.
Mutta ei joidenkin miesten mielestä. Tunnen miehen, joka on tehnyt lapsia useamman lapsen kanssa. Kun kysyin , että miksei mennyt silloin naimisiin sen ekan lapsensa äidin kanssa, vaikka asuivatkin yhdessä monta vuotta, hän sanoi, että 'ei sitä kaikkien kanssa naimisiin mennä'.
Vierailija kirjoitti:
Oli todella surullista lukea tämä tarina. Se kuulostaa niin samalta mitä itse kävin aikoinaan läpi. Harmi, että minulla ei ollut silloin auttajia asian suhteen. Olimme olleet lähes kaksi vuotta kihloissa lapseni isän kanssa, kun lapsemme oli 3 kuukauden iässä. Hän sanoi, että ei olekaan varma haluaako kanssani naimisiin. Olin itse sitä mieltä, että sitten on sama erota jo nyt. Koin, että hän oli tavallaan pilannut elämäni, koska halusin kaikki lapset saman miehen kanssa. Kävin hakemassa Kelalta jo kaikki uudet hakemukset mitä tarvitsin, jos muuttaisimme tyttären kanssa pois. Tässa vaiheessa ristiäiset oli jo pidetty ja lapsella isänsä sukunimi. Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä ja järjestää häät vuoden päästä. Häiatä neljä kuukautta ex-aviomies haki avioeroa. Hän olisi halunnut tyttären kokonaan itselleen, mutta onneksi hyvien tukijoukkojen ansiosta sain tyttären vuoroviikoin asumaan luonani. Eli jos jatkat lapsen isän kanssa yhdessä niin
Jos mies on saatu kiristämällä tai painostamalla naimisiin niin ihanko oikeasti ero oli yllätys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama lyhyemmin : prkele kun en pääse hyötymään!
(myös naisille tyypillinen valehtelumoottori sammutettuna)
Ai kihloissa oli ei ollut mikään lupaus mistään? Tuo kaikki oli vain laskelmoitua. Halusi vain lapsen itselleen eikä se olisi ollut mahdollista minun imetteäessä lastamme 1,5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etpä sä enää mitään voi tehdä. Olette sitten vaan elämänne avoliitossa.
Eeeeiiiii. Ero. Nyt.
Miksi? Tunnen useita onnellisia avopareja, joilla on yhteiset lapset ja joillakin jo lapsenlapsetkin.
Mutta sitten kun toinen kuolee, alkavatkin järkyttävät vaikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etpä sä enää mitään voi tehdä. Olette sitten vaan elämänne avoliitossa.
Eeeeiiiii. Ero. Nyt.
Miksi? Tunnen useita onnellisia avopareja, joilla on yhteiset lapset ja joillakin jo lapsenlapsetkin.
Mutta sitten kun toinen kuolee, alkavatkin järkyttävät vaikeudet.
Ei siinä nykyään ole kauheasti eroa, tasoitusta et saa lapset perivät kaiken. Saat silti leskeneläkkeen siihen asti, että nuorin lapsi 18 v. Avioltiitossa meillä nuorilla lesken eläke vain 10 vuotta.
Lapsen saanti on iso asia, sen kuuluu olla sitä myös isälle.
Naimisiin meno on yhdentekevää.
Ainakaan se ettei halua naimisiin ei ole mikään syy erota ja kun vauva on tulossa niin et todella jätä miestä, jos tämä ei halua naimisiin. Lapsen synnyttyä pidät huolen, että mies osallistuu lapsen hoitoon tasa-arvoisesti HETI eikä ehkä joskus kun on isompi, lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat ja mitä pienenpänä lapseen luo suhteen sitä tärkeämpi ja rakkaampi lapsi on ja äitinäkin pääset paljon helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuntuu olevan hyvin yleistä, nykyaikana helppoa kun naiset antavat miehille avioliiton edut jo heti seurustelun alussa. Alan ymmärtää miksi avioliitto ennen seksiä ja lapsia oli aiemmin niin tärkeä, sehän suojasi naista.
Vaikka olisi miten hyvin tienaava Äiti lapsella, niin äitiyslomista tulee juurikin suuret pudotukset tuloihin. Ei kerry eläkettä jne. Nämä pitäisi mennä jo lain puolesta tasan, isän tuloista pitäisi korvata nämä.
Naisena ei tule edes ajatelleeksi, miten alhaisia ja rottamaisia miehet voivat olla. Ekan kerran kun tällainen osuu kohdalle, ajattelee helposti, että se oli vain huonoa tuuria. Sitten kun niitä on sattunut kohdalle 5, alkaa hahmottamaan, että ehkä tämä onkin miesten luonne...
Kannattaa myös vilkaista peiliin ja miettiä, missä piireissä sitä kulkee.
Itse taas tunnen enemmän näitä miehiä, jotka oikein ryykäävät vihille ja lasta alulle laittamaan vain muutaman kk seurustelun jälkeen. Mutta sitten kun testi on positiivinen tai lapsi jo syntynyt, niin ei ollakaan valmiita perhe-elämään. Miehet eivät keskimäärin osaa ajatella laajoja kokonaisuuksia ja sitten toki joukossa on omistushaluisia ja persoonallisuushäiriöisiä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole miehille niin iso sitoumus kuin naimisiinmeno.
Tämä on muuten aivan totta ihan joka ikisessä perheessä, niissä "hyvissäkin". Miehiä ei oikeasti kiinnosta lapset v*tun vertaa.
Kerran oli Redditin AskMen -kanavalla kysely, että kumman kuolema sattuisi enemmän: lapsen vai vaimon. Kaikki paitsi muutama (ehkä alle 10 miestä) vastasi että vaimon. Ja tässä ketjussa oli satoja vastauksia. Perusteluina mm. se, että kuka muuten tekee huushollissa kotityöt ja antaa seksiä. En voisi ikinä kuvitella asetelmaa toisinpäin, että naiset vastaisivat tällä tavalla.
Olen menettänyt uskoni miesten kykyyn tuntea aidosti empatiaa. En voi uskoa että edes oma isäni olisi aidosti välittänyt minusta ja äidistä, vaikka päällisin puolin oli maailman paras isä ja maksoi kaikki mun harrastukset, opinnot, ekan asunnon alkupääoman jne. Mutta kyllä aikuisena olen tajunnut että esim. jatkuva ylitöiden tekeminen oli pakenemista minun hoivaamisesta ja rakastamisesta.
Joku lopullisuuden tunne siinä varmaan on, että ei haluakaan naimisiin. Silloin ei ole vapaa treffailemaan muita (kuka ties tapailee tai ainakin katselee nyt), ja sitoutuu vakavasti. Lapsi ei ole miehille niin iso sitoumus kuin naimisiinmeno.