Miksi ihmeessä olen pahalla tuulella, ärsyynnyn todella helposti ja otan kaiken mahdollisena negatiivisena kritiikkinä itseäni vastaan.
Ei ole vaihdevuodet. Olen kuitenkin ollut todella stressaantunut mutta terapian myötä olen oikeastaan alkanut tajuamaan oman ärsyttävän puoleni. Olen kuvitellut olevani kiltti ja miellyttävä ihminen mutta nykyään näen itseässäni kontrolloivan puolen joka ärsyyntyy aika nopeasti nollasta sataan eikä olekaan niin miellyttäjä kun luuli olevansa. Pidän itseäni ihan helvetin ärsyttävänä ja tunnen huonoa omatuntoa. Samaan aikaan minusta on tullut oikeudenmukaisempi ja omat pahat teot tuntuvat todella pahoilta. Esim ne kerrat kun olen menettänyt hermoni ja huutanut lemmikilleni jos on vaikka kaatanut vesilasini. Myöskin jos jotkut pätevät minulle jotain tai ehdottavat minun tekevän asian x toisin niin mielessäni suutun ja loukkaannun valtavasti ja asetun puolustuskannalle. Myöhemmin tajuan ettei ihminen edes tarkoittanut mitään minua vastaan tai ivannut.
Hävettää ihan olla tällainen. Minussa on paljon vihaa ja ärtymystä, pitäisi osata purkaa jotenkin fiksusti.
Kommentit (50)
Lopetapas minipillerit ja hämmästy
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ja olen tullut siihen tulokseen, että olin aivan liian pitkään miellyttäjä ja nyt sitten ei enää ole jäljellä minkäänlaista joustokykyä mihinkään muiden ihmisten ehdotuksiin tai sietokykyä muiden mielipiteille.
Joo, olisi varmaan pitänyt tajuta aiemmin että minullakin on oikeus mielipiteisiin eikä mun (tai kenenkään muunkaan) velvollisuus ole olla aina se joka yksinään joustaa ja antaa siimaa sekä tsemppaa muita, että on varmasti kaikille mieliksi.
Itsellä on kyllä vaihtarit tässä sotkemassa nykyään, mutta tuo raivokkuus kaikenlaista "määräilyä" kohtaan alkoi jo aiemmin.
Tältä minusta tuntuu. Olen tosi pitkään ollut miellyttäjä ja jäänyt hiljaiseksi tilanteissa joissa olisi pitänyt puolustaa itseään. En vain ole pystynyt vaan mennyt lukkoon. Minussa on paljon tukahdutettua ärtymystä ja surua tai sellaista vaille jäämistä ja hylkäämiskokemusta. Viihdyn nykyään parhaiten yksin ja erakoituneena ja se on ollut tarpeellista. Minun terapeuttini on loistava ja voin puhua hänelle näistä. Olen kuitenkin vasta ihan nyt vasta alkanut huomaamaan kuinka hermostunut olen ja nyt kun läheiset kävi kylässä niin oli pinna tiukalla jos yritettiin liikaa puuttua minun asioihin. Heti minulta tuli inhottava murahdus suunnilleen. Pyysin kyllä anteeksi koska en pidä noista piikeistä joita saan.
Tämä on kyllä minun vastuullani hoitaa tätä ärtymystä ja tiedän ettei tämä ole nyt ulkopuolisten syytä tällä hetkellä tavallaan ollenkaan vaan mahdollisuus katsoa niitä omia haavoja ja ymmärtää mistä kaikki tuo oikein kumpuaa. Ap
En tiedä osaanko neuvoa, mutta sympatiat sinulle ap, olen itse ihan samanlainen! Ei ole vaihdevuosista ainakaan minulla kyse, olen ollut tällainen koko aikuisikäni (nyt 36v).
Kun oppisikin tunteiden hallintaa kuten tuo yksi mies edellä kirjoitti opetelleensa, ettei menisi aina raivoamiseksi :(
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet voivat olla päällä vaikka ei olisi fyysisiä oireita juurikaan, eteenkin 40v täyttäneet. Joidenkin vaihdevuosioireet alkavat jo alle 40v ikäisenä. Toki ap voi olla paljon nuorempi.
Tämä, mulla alkoi 36 v. Ja ovat muuten helvetilliset oireet.
Vierailija kirjoitti:
Terapia on aika raskasta. Siinä tavallaan tajuaa millainen ääliö on ollut. Itse olin persoonallisuushäiriöinen mies ja kävin Kelan tukemassa psykoterapiassa hyvin pitkään eli useita jaksoja. Päälle omakustanteista terapiaa.
En ala neuvomaan mutta arvelen sinun tarvitsevan lisää terapiaa - se voi vaatia vielä paljon töitä. Itse koin tunnesäätelyn opettelun itselle yhdeksi merkittävimmistä elämänlaadun parantajista niin itselle kuin vaimolle ja lähipiirille yleensä. Nykyään osaan napata tunteesta kiinni ennenkuin mitään pahaa tapahtuu, ennen siis huusin, raivosin ja mökötin. Eli olin väkivaltainen. Nykyään en, kiitos terapian. Se oli paras sijoitus ikinä ja avioliitto on sen jälkeen kestänyt.
Ota asia esille terapeuttisi kanssa. Tarvittaessa kokeile toista terapeuttia. Itselle sopi parhaiten eräs vanhempi mies, mutta kävin myös naisterapeutilla.
t. M50
Hienoa että hait apua! Hyvän työn teit.
Minun terapia jatkuu vielä pitkään. Ehkä vielä ymmärrän tätä omaa käytöstäni. Kyllä minulla joku persoonallisuushäiriö on tai varmaan useampiakin mutta täytyy vaan yrittää jotenkin alkaa tulemaan sopuun itsensä ja maailman kanssa. Tästä puhun seuraavalla käynnillä sitten. Ap
Se on ehkä se terapia. Ystäväni meni terapiassa ihan pilalle, näkee kaikkialla lyttäämistä ja rajojensa ylitystä ja käyttäytyy itse ihan miten sattuu tämän oikeuttamana. On vihainen vähän kaikelle.
Liekö sitten vaihe, josta päästään joskus yli siellä terapiassa. Itse mietin että jos tuo on paranemista, on parempi olla ilman.
Ainakin voimakas, pitkittynyt stressi voi aiheuttaa tuollaista ihan kelle tahansa. Myös kilteimmille miellyttäjillekin. Kuka tahansa voi alkaa tosi stressaantuneena vaikuttaa persoonallisuushäiriöiseltä, vaikkei mitään häiriötä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin voimakas, pitkittynyt stressi voi aiheuttaa tuollaista ihan kelle tahansa. Myös kilteimmille miellyttäjillekin. Kuka tahansa voi alkaa tosi stressaantuneena vaikuttaa persoonallisuushäiriöiseltä, vaikkei mitään häiriötä olisikaan.
No sitä on ollut kyllä riittämiin ja lopulta kroppa tyssäsi täysin. Ei enää suostunut mihinkään. Sitten mieli murtui ja sitten pääsin terapiaan jossa olen käsitellyt todella isoja juttuja ja lopettanut kaikki päihteet sen myötä sekä muutenkin sisäinen muutos ollut suurta. Olen kuitenkin todella kypsä nykyään kaikkeen vanhaan ja entiseen kuonaan enkä jaksa enää käyttäytyä kuten ennen joten kai tässä haen uudenlaisia tapoja ottaa asioita ja tilanteita vastaan. Niin menee hieman yli mutta ehkä tämä tasapainottuu vielä. Ap
Voi olla hoitamaton diabetes. Hoitamaton diabetes aiheuttaa tuollaisia ärsytyskohtauksia.
Onkohan sulla paljon planeettoja leijonassa, tai muissa kiinteissä merkeissä, kuten härässä, skorpionissa tai vesimiehessä. Mars on vielä hetken leijonassa ja aspektoi sieltä ehkä ikävästi persoonallisia planeettoja aurinkoa, kuuta, Merkuriusta ja Venusta.
Jos, niin pian helpottaa kun Mars siirtyy neitsyen tähtikuvioon.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulla paljon planeettoja leijonassa, tai muissa kiinteissä merkeissä, kuten härässä, skorpionissa tai vesimiehessä. Mars on vielä hetken leijonassa ja aspektoi sieltä ehkä ikävästi persoonallisia planeettoja aurinkoa, kuuta, Merkuriusta ja Venusta.
Jos, niin pian helpottaa kun Mars siirtyy neitsyen tähtikuvioon.
Jopa on sekopäistä horinaa.
Vaimomatskua. Kyllä ne miehet on sikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ja olen tullut siihen tulokseen, että olin aivan liian pitkään miellyttäjä ja nyt sitten ei enää ole jäljellä minkäänlaista joustokykyä mihinkään muiden ihmisten ehdotuksiin tai sietokykyä muiden mielipiteille.
Joo, olisi varmaan pitänyt tajuta aiemmin että minullakin on oikeus mielipiteisiin eikä mun (tai kenenkään muunkaan) velvollisuus ole olla aina se joka yksinään joustaa ja antaa siimaa sekä tsemppaa muita, että on varmasti kaikille mieliksi.
Itsellä on kyllä vaihtarit tässä sotkemassa nykyään, mutta tuo raivokkuus kaikenlaista "määräilyä" kohtaan alkoi jo aiemmin.
Tältä minusta tuntuu. Olen tosi pitkään ollut miellyttäjä ja jäänyt hiljaiseksi tilanteissa joissa olisi pitänyt puolustaa itseään. En vain ole pystynyt vaan mennyt lukkoon. Minussa on paljon tukahdutettua ärtymystä ja surua tai sellaista vaill
No ei kukaan normaali käyttäydy niin että menee kylään ja alkaa siellä puuttua toisen asioihin että ihan aiheesta ärähdit
Olet noussut sängystä väärällä jalalla. Kokeile seuraavalla kerralla vaihtaa jalkaa.
Onko vaihe jatkunut kauan? Onko niin, että kun olet tunnistanut sietämisesi,sopeutumisesi,liiallisen kiltteytesi, on nyt vastareaktio, joka menee kyllä ohi?
Omat rajat löytyy ja ne on nyt ääriherkät kaikissa tilanteissa?
Joka tapauksessa hienoa itsetutkiskelua ja vastuun ottamista , mitä nykyään kuulee tosi vähän. Tsemppiä sulle!
Ärsyttävä ja kiusallinen pikkunälkä
Stressaantuneena ihmisen todellinen luonne paljastuu.