Miksi ihmeessä olen pahalla tuulella, ärsyynnyn todella helposti ja otan kaiken mahdollisena negatiivisena kritiikkinä itseäni vastaan.
Ei ole vaihdevuodet. Olen kuitenkin ollut todella stressaantunut mutta terapian myötä olen oikeastaan alkanut tajuamaan oman ärsyttävän puoleni. Olen kuvitellut olevani kiltti ja miellyttävä ihminen mutta nykyään näen itseässäni kontrolloivan puolen joka ärsyyntyy aika nopeasti nollasta sataan eikä olekaan niin miellyttäjä kun luuli olevansa. Pidän itseäni ihan helvetin ärsyttävänä ja tunnen huonoa omatuntoa. Samaan aikaan minusta on tullut oikeudenmukaisempi ja omat pahat teot tuntuvat todella pahoilta. Esim ne kerrat kun olen menettänyt hermoni ja huutanut lemmikilleni jos on vaikka kaatanut vesilasini. Myöskin jos jotkut pätevät minulle jotain tai ehdottavat minun tekevän asian x toisin niin mielessäni suutun ja loukkaannun valtavasti ja asetun puolustuskannalle. Myöhemmin tajuan ettei ihminen edes tarkoittanut mitään minua vastaan tai ivannut.
Hävettää ihan olla tällainen. Minussa on paljon vihaa ja ärtymystä, pitäisi osata purkaa jotenkin fiksusti.
Kommentit (50)
Onko lapsena sinut jätetty syrjään eikä kuunneltu?
Ja nyt joudut pitämään puoliasi ettei niin enää kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Olet nainen.
Jos olisit mies, lähtisit ryyppäämään ja laittaisit kaiken toikkarointisi viinan syyksi.
Nyt olet tiedostanut tämän ominaisuuden itsessäsi.
Seuraava vaihe on, ettet enää ota itseesi ihmisten puheista, vaan kuittaat ne huumorilla tai käännät asian huomauttajaan itseensä. Et välitä edes siitä tajuaako hän typeryytensä ja ottaako siitä opikseen vai ei.
Kun on ollut ikänsä tekemisissä rajattomien ihmisten kanssa, on oppinut ettei heitä voi koskaan miellyttää riittävästi, ei kannata edes yrittää. Parempi on miellyttää itseään ja olla tyytyväinen omiin ratkaisuihinsa. Muut saa olla tyytyväisiä tai tyytymättömiä, et ole heistä vastuussa.
No hyvä, jos ap on alkanut miettiä asiaa. Monillahan tuollaista ärsyyntymistä on, eikä aina ole helppo havaita, että rasittaa sillä äksyilyllään muidenkin elämää. Toki aikansa kuuntelee sitäkin, mutta tolkku kaikessa.
Voi kokeilla sen ärsyyntymisen ohjaamista johonkin tuottavaan, voi vaikka alkaa pestä ikkunoita.
Samaistun vahvasti. Kun aikaisemmin kiltistä ja toisten miellyttävästä tulee elämän koulimana tiukka omien rajojensa puolustaja, saattaa reaktiot mennä joskus yli.
Minua suututtaa manipuloivat ja silmin nähden epärehelliset kieroilijat, jotka yrittävät vaikuttaa muka hyvin tarkoitusperin. Saatan nykyään provosoitua niin, että sen minusta huomaa. Tämän tyyppisille toimii ainoastaan täysin cool suhtautuminen. Tätä pitää harjoitella, mutta en päästä ketään enää hääräämään tontillen manipuloivalla käytöksellään.
Valitettavasti tätä maailmaa ei ole luotu kilteille, hyväntahtoisille ihmisille. On tyyppejä, joiden kanssa täytyy olla jatkuvasti varuillaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun terapia jatkuu vielä pitkään. Ehkä vielä ymmärrän tätä omaa käytöstäni. Kyllä minulla joku persoonallisuushäiriö on tai varmaan useampiakin mutta täytyy vaan yrittää jotenkin alkaa tulemaan sopuun itsensä ja maailman kanssa. Tästä puhun seuraavalla käynnillä sitten. Ap
Ei sinulla välttämättä persoonallisuushäiriötä ole. Ehkä jotain lapsena tai nuorena opittuja huonoja käyttäytymisen malleja voi olla. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle.
M50
Vainoharhasta pääsee ainakin eroon kun tajuaa, että 'mitä sitten'. Mitä väliä jos joku jauhaa susta pahaa? Jos kaverisi uskoo sen, eikä kyseenalaista huhuja, niin hän on anyways surkea kaveri - vaihtoon, sä voitat.
Vanheneva väsynyt mies.
Kaikki täsmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet nainen.
Jos olisit mies, lähtisit ryyppäämään ja laittaisit kaiken toikkarointisi viinan syyksi.
Ja kännissä vähän puukkohippasille ;) ei jäisi sanallisiksi purkautumisiksi ne ärsytykset. Luojan kiitos naisista!
Kuulostaa siltä, että sinulla on menossa ns. heilurivaihe, jossa etsit rajojasi ja sopivaa tapaa ilmaista niitä. On hyvin tyypillistä, että entinen miellyttäjä menee toipumisen alkuvaiheessa hetkeksi toiseen ääripäähän ja on piikit pystyssä vähän joka asiasta. Se tasaantuu ajan mittaan, kun saat purettua vuosien mittaan patoutunutta ärsyyntymistä, vihaa ja katkeruutta. Voimakkaat ja käsittelemättömät negatiiviset tunteet sumentavat ajattelukykyä ja suhteellisuudentajua. Silloin maailma näyttää vihamielisemmältä paikalta kuin mitä se todellisuudessa on.
Mistään persoonallisuushäiriöstä ei varmasti ole kysymys, koska tunnet piston omassatunnossasi siitä, jos joskus sorrut ylireagoimaan tai käyttäytymään "huonosti". Tunnistat myös sen, milloin sinulla on kiehunut yli sekä sen, miksi näin tapahtui. Itsereflektiotaitosi vaikuttavat olevan hyvät ja se on aina eduksi terapiankin kannalta. Kaikkea hyvää jatkoon!