Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmeessä olen pahalla tuulella, ärsyynnyn todella helposti ja otan kaiken mahdollisena negatiivisena kritiikkinä itseäni vastaan.
31.05.2025 |
Ei ole vaihdevuodet. Olen kuitenkin ollut todella stressaantunut mutta terapian myötä olen oikeastaan alkanut tajuamaan oman ärsyttävän puoleni. Olen kuvitellut olevani kiltti ja miellyttävä ihminen mutta nykyään näen itseässäni kontrolloivan puolen joka ärsyyntyy aika nopeasti nollasta sataan eikä olekaan niin miellyttäjä kun luuli olevansa. Pidän itseäni ihan helvetin ärsyttävänä ja tunnen huonoa omatuntoa. Samaan aikaan minusta on tullut oikeudenmukaisempi ja omat pahat teot tuntuvat todella pahoilta. Esim ne kerrat kun olen menettänyt hermoni ja huutanut lemmikilleni jos on vaikka kaatanut vesilasini. Myöskin jos jotkut pätevät minulle jotain tai ehdottavat minun tekevän asian x toisin niin mielessäni suutun ja loukkaannun valtavasti ja asetun puolustuskannalle. Myöhemmin tajuan ettei ihminen edes tarkoittanut mitään minua vastaan tai ivannut.
Hävettää ihan olla tällainen. Minussa on paljon vihaa ja ärtymystä, pitäisi osata purkaa jotenkin fiksusti.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Liikunta vois varmaan auttaa sun äkkipikaisuuteen. Saisit purettua sen siihen.
Liikun kyllä mutta silti olen ehkä jopa vainoharhainen tai sitten oikeassa tietyllä tapaa kun tuntuu että niin moni haluaa lytätä, puuttua, alentaa ja kyseenalaistaa ja minulla menee hermo kun ne ovat aina ne samat ihmiset enkä jaksa niellä enää yhtään. Olen aivan helvetin täynnä ja vihainen kaikkea moskaa ja ärsyynnyn nopeasti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyy varmaan juuri siihen stressiin. Jos stressisi on viime aikoina helpottanut, niin tuo ärtyisyys on saattanut jäädä päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vääriä väitteitä kohtaan on hyvä olla puolustuskannalla tai siitä, että näyttää kuin toinen ymmärtäisi väärin mitä tarkoitat esim. lausebaöinnoista ei poimi juuri sitä mitä haluat.
Esim. itsestäni on väitetty, että olen sellainen, vaikka huvittavinta oli että toinen kenen kanssa keskustelin oli sellainen paljon pahemmassa määrin. Itse en erityisemmin. Yritän pysyä asiassa ja sanoa mielipiteeni. No se on sitä kun on mustamaalauksen kohde ja jotkut väittää, että olet aina puolustuskannalla ja haluat aina olla oikeassa . Sanot mitä vaan mikä ei ole täysin samaa mieltä mitä toinen, se on sitä, puolustelusja oikeassa olemista.
Myös helposti se että haluaa puheenvuoron yhtä paljon kun toinen väittelyssä meneekin helposti siihen että on puolustuskannalla. Pelkästään kuunteleva ei ainakaan ole tai sellainen joka sanoo, joo jokaiseen asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku persoonallisuushäiriö. Kenties vaativa.
Hehheh sarjassamme helpoimpia diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdevuodet voivat olla päällä vaikka ei olisi fyysisiä oireita juurikaan, eteenkin 40v täyttäneet. Joidenkin vaihdevuosioireet alkavat jo alle 40v ikäisenä. Toki ap voi olla paljon nuorempi.
Mulla alkoi bipo tuolla tavalla. Lääkkeet veivät terän äkkipikaisuudelta. Tuskin suutun mistään nykyään.
Mulla on sama ja olen tullut siihen tulokseen, että olin aivan liian pitkään miellyttäjä ja nyt sitten ei enää ole jäljellä minkäänlaista joustokykyä mihinkään muiden ihmisten ehdotuksiin tai sietokykyä muiden mielipiteille.
Joo, olisi varmaan pitänyt tajuta aiemmin että minullakin on oikeus mielipiteisiin eikä mun (tai kenenkään muunkaan) velvollisuus ole olla aina se joka yksinään joustaa ja antaa siimaa sekä tsemppaa muita, että on varmasti kaikille mieliksi.
Itsellä on kyllä vaihtarit tässä sotkemassa nykyään, mutta tuo raivokkuus kaikenlaista "määräilyä" kohtaan alkoi jo aiemmin.
Terapia on aika raskasta. Siinä tavallaan tajuaa millainen ääliö on ollut. Itse olin persoonallisuushäiriöinen mies ja kävin Kelan tukemassa psykoterapiassa hyvin pitkään eli useita jaksoja. Päälle omakustanteista terapiaa.
En ala neuvomaan mutta arvelen sinun tarvitsevan lisää terapiaa - se voi vaatia vielä paljon töitä. Itse koin tunnesäätelyn opettelun itselle yhdeksi merkittävimmistä elämänlaadun parantajista niin itselle kuin vaimolle ja lähipiirille yleensä. Nykyään osaan napata tunteesta kiinni ennenkuin mitään pahaa tapahtuu, ennen siis huusin, raivosin ja mökötin. Eli olin väkivaltainen. Nykyään en, kiitos terapian. Se oli paras sijoitus ikinä ja avioliitto on sen jälkeen kestänyt.
Ota asia esille terapeuttisi kanssa. Tarvittaessa kokeile toista terapeuttia. Itselle sopi parhaiten eräs vanhempi mies, mutta kävin myös naisterapeutilla.
t. M50
Sulla on lähellä ihmisiä, jotka kiusaa sua. Jos mulla olisi sama tilanne, niin olisin samanlainen, kiukkuinen. Jos mahdollista, älä ole noiden ihmisten kanssa,a
Alue: Aihe vapaa
Liikunta vois varmaan auttaa sun äkkipikaisuuteen. Saisit purettua sen siihen.