Onko huono idea lähteä reissuun etsimään itseään?
Ei ole mitään. Ei perhettä, kumppania, harrastusta, ei työtä tai oikein muutakaan. Päätin että lähden reissun päälle ja otan riskejä. Kävi niin tai näin, en oikeastaan välitä. On edes kokemuksia ja uusi tuntematon päivä ja saatan jopa innostua jostain tässä elämässä. Tai sitten en mutta ainakin teen jotain.
Onko kellään hyviä tarinoita siitä että lähti vaan vaikka mitään hajua mitä vastassa on?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Itse tein tuontyylisen reissun 30v sitten, tosin vain pari viikkoa mutta kuitenkin. Itsellä matka liittyi suuriin menetyksiin mutta yhtälailla piti saadaaikaa itselle.
Äitini oli juuri kuollut, avioero takana samaan aikaan ja yritin kannatella isääni ja 3 lastani.
Olin työmatkalla Sveitsissä ja pyysin isääni huolehtimaan lapsista. Sitten otin auton ja ja katosin Sveitsin ja Italian Alpeille 2 viikoksi. Itkin ulos suruni, pelkoni, ahdistukseni ja vihanikin ja yritin saada jäljellejäänet palat kasaan. Rämmin vaellusreittejä, lukitsin itseni ulos autosta, ulvoin kuutamoa ja ihmettelin maailman kauneutta. Tapasin uusia ihmisiä. Harmi etten nauhoittanut yksinpuheluitani!
Selvisin kaikista matkan kommelluksista ja palasin kotiin vahvempana.
Miten sinä kannattelit leskeksi jäänyttä isääsi ja lapsiasi jotka jätit hänen kontolleen? Lapset menetti ensin ydinperheensä teidän erossa ja sitten heidät jätettiin papalle kun äitikin katosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein tuontyylisen reissun 30v sitten, tosin vain pari viikkoa mutta kuitenkin. Itsellä matka liittyi suuriin menetyksiin mutta yhtälailla piti saadaaikaa itselle.
Äitini oli juuri kuollut, avioero takana samaan aikaan ja yritin kannatella isääni ja 3 lastani.
Olin työmatkalla Sveitsissä ja pyysin isääni huolehtimaan lapsista. Sitten otin auton ja ja katosin Sveitsin ja Italian Alpeille 2 viikoksi. Itkin ulos suruni, pelkoni, ahdistukseni ja vihanikin ja yritin saada jäljellejäänet palat kasaan. Rämmin vaellusreittejä, lukitsin itseni ulos autosta, ulvoin kuutamoa ja ihmettelin maailman kauneutta. Tapasin uusia ihmisiä. Harmi etten nauhoittanut yksinpuheluitani!
Selvisin kaikista matkan kommelluksista ja palasin kotiin vahvempana.
Miten sinä kannattelit leskeksi jäänyttä isääsi ja lapsiasi jotka jätit hänen kontolleen? Lapset m
Olin poissa 2 viikkoa. Kannattelin heitä ennen sitä ja joka päivä sen jälkeen. Tuon 2 viikkoa otin itselleni. Hirveän itsekästä!! Itseasiassa isälleni oli pelastus kun joutui ottamaan vastuuta lapsista eikä ollut aikaa miettiä suruaan yksin 24/7.
Ja tuosta ydinperheen rikkomisesta - se oli heidän isänsä joka rikkoi pettämällä - en minä. Taas äitiä syyllistetään....
Tosin lapset eivät tiedä tätä vieläkään. Mutta onneksi saimme paremman elämän ilman häntä.
Voit mennä faermitöihin Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, jos olet alle 35.
Vierailija kirjoitti:
Voit mennä faermitöihin Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, jos olet alle 35.
*Farmitöihin
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tuota pössyttelevien hippien öyhötystä. Ei itseään jotenkin taianomaisesti löydetä jostain.
No kyllähän ne erilaiset kokemukset, maisemat ja ihmiset auttavat tuntemaan itseään ja ehkä avaavat oven aivan uudenlaisille kokemuksille joita ei edes tiennyt kaipaavansa ennen kuin ne tulivat vastaan.
Ei ole huono idea.
Mutta itsensä löytää omasta itsestään, ei reissusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä ongelmiaan matkoilla karkuun pääse, päin vastoin.
Mutta kun muuttaa aivan kaiken elämässään ja silti samat ongelmat syntyvät tyhjästä, saa erittäin hyvän havainnon miten ongelmia tuottava prosessi kulkee mukana salaisena matkatavarana.
No, säästöjä kannattaa olla. Ite lähin maailmalle, ilman suunnitelmaa. Täällä ollaan vieläkin kymmenen vuoden jälkeen. Elämä tapahtuu kun alkaa elämään, eikä kuilota kotona. Kaavi rahat kasaan ja mene.
Ja eikä mullakaan ollut ku 5 tuhatta euroa. Sillä mentiin. Löysin töitä ja kavereita, puolisonkin.
Vierailija kirjoitti:
Naisillehan tämä tarkoittaa eri maalaisen kullin ottamista reikiinsä. Tulee mieleen ne Kreikassa matkustelleet...
En ole katkera, mutta kuitenkin.
En tiedä tekeekö matkustus sinua yhtään nykyistä onnellisemmaksi. Mutta eihän sinulla ole mitään menetettävää, joten kannattaa kokeilla.
Voihan sitä lähteä, kun ei mikään estä. Kyllä siitä uusia kokemuksia saa. Mutta en minäkään usko, että mitään löytymistä tapahtuu. Voi toki olla, että sinulla jää enemmän aikaa mietiskelylle. Tai sitten pakenet asioita hakeutumalla niistä pois päin. Ja silloin ei mitään löydy.
Itseään ei löydä reissusta, vaan sisältä itsestään.
Oikein hyvä idea. Muista ottaa monenkokoisia kondomeita ja hiivalääkkeitä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Voit mennä faermitöihin Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, jos olet alle 35.
Saa sillä vh-visalla muutakin tehä ku farmihommia, mut juu, viisumin saa yleensä nopeaan, jos ei siis oo huollettavia lapsia tai rikosrekisteriä. Rahaa pitää olla jonkin verran ja vissiin paluuliput.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit mennä faermitöihin Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, jos olet alle 35.
*Farmitöihin
Öö, joku ei osannu kirjottaa. Onneski minä olin täällä pelastamassa päivän, jee!
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvä idea. Muista ottaa monenkokoisia kondomeita ja hiivalääkkeitä mukaan.
Sulla kannattaa välillä vaihdella kättä, tuntuu niin ku olisit vieraissa.
Juu,onhan sitä käyty itseään etsimässä useempi pitkä reissu 3-6kk, eli ryyppäsin ja harrastin seksiä melkeen joka ikinen päivä .
En ole vieläkään löytänyt mitään.
jaaha. taas näkyy kommenteissa se kateus, jota potevat ne onnettomat oravanpyörässä juoksijat. mene vain, äläkä anna kenenkään vaikuttaa elämisen kiertoon. muiden mielipiteet on kuin pieru tuulessa, ei niillä ole mitään merkitystä. minäkin olen kulkenut suomen metsiä jo vuosia, ja sieltä löytyy rauha ja ne omat pelot. on siellä myös suurpetoja ja mörököllejä, eli mies-reissaajia, mutta nekin osaa olla nätisti. samasta syystä siellä varmaan kaikki on.