Lue keskustelun säännöt.
Onko huono idea lähteä reissuun etsimään itseään?
31.05.2025 |
Ei ole mitään. Ei perhettä, kumppania, harrastusta, ei työtä tai oikein muutakaan. Päätin että lähden reissun päälle ja otan riskejä. Kävi niin tai näin, en oikeastaan välitä. On edes kokemuksia ja uusi tuntematon päivä ja saatan jopa innostua jostain tässä elämässä. Tai sitten en mutta ainakin teen jotain.
Onko kellään hyviä tarinoita siitä että lähti vaan vaikka mitään hajua mitä vastassa on?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Itse tein tuontyylisen reissun 30v sitten, tosin vain pari viikkoa mutta kuitenkin. Itsellä matka liittyi suuriin menetyksiin mutta yhtälailla piti saadaaikaa itselle.
Äitini oli juuri kuollut, avioero takana samaan aikaan ja yritin kannatella isääni ja 3 lastani.
Olin työmatkalla Sveitsissä ja pyysin isääni huolehtimaan lapsista. Sitten otin auton ja ja katosin Sveitsin ja Italian Alpeille 2 viikoksi. Itkin ulos suruni, pelkoni, ahdistukseni ja vihanikin ja yritin saada jäljellejäänet palat kasaan. Rämmin vaellusreittejä, lukitsin itseni ulos autosta, ulvoin kuutamoa ja ihmettelin maailman kauneutta. Tapasin uusia ihmisiä. Harmi etten nauhoittanut yksinpuheluitani!
Selvisin kaikista matkan kommelluksista ja palasin kotiin vahvempana.
Miten sinä kannattelit leskeksi jäänyttä isääsi ja lapsiasi jotka jätit hänen kontolleen? Lapset menetti ensin ydinperheensä teidän erossa ja sitten heidät jätettiin papalle kun äitikin katosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein tuontyylisen reissun 30v sitten, tosin vain pari viikkoa mutta kuitenkin. Itsellä matka liittyi suuriin menetyksiin mutta yhtälailla piti saadaaikaa itselle.
Äitini oli juuri kuollut, avioero takana samaan aikaan ja yritin kannatella isääni ja 3 lastani.
Olin työmatkalla Sveitsissä ja pyysin isääni huolehtimaan lapsista. Sitten otin auton ja ja katosin Sveitsin ja Italian Alpeille 2 viikoksi. Itkin ulos suruni, pelkoni, ahdistukseni ja vihanikin ja yritin saada jäljellejäänet palat kasaan. Rämmin vaellusreittejä, lukitsin itseni ulos autosta, ulvoin kuutamoa ja ihmettelin maailman kauneutta. Tapasin uusia ihmisiä. Harmi etten nauhoittanut yksinpuheluitani!
Selvisin kaikista matkan kommelluksista ja palasin kotiin vahvempana.
Miten sinä kannattelit leskeksi jäänyttä isääsi ja lapsiasi jotka jätit hänen kontolleen? Lapset m
Olin poissa 2 viikkoa. Kannattelin heitä ennen sitä ja joka päivä sen jälkeen. Tuon 2 viikkoa otin itselleni. Hirveän itsekästä!! Itseasiassa isälleni oli pelastus kun joutui ottamaan vastuuta lapsista eikä ollut aikaa miettiä suruaan yksin 24/7.
Ja tuosta ydinperheen rikkomisesta - se oli heidän isänsä joka rikkoi pettämällä - en minä. Taas äitiä syyllistetään....
Tosin lapset eivät tiedä tätä vieläkään. Mutta onneksi saimme paremman elämän ilman häntä.
Voit mennä faermitöihin Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, jos olet alle 35.
Vierailija kirjoitti:
Voit mennä faermitöihin Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, jos olet alle 35.
*Farmitöihin
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tuota pössyttelevien hippien öyhötystä. Ei itseään jotenkin taianomaisesti löydetä jostain.
No kyllähän ne erilaiset kokemukset, maisemat ja ihmiset auttavat tuntemaan itseään ja ehkä avaavat oven aivan uudenlaisille kokemuksille joita ei edes tiennyt kaipaavansa ennen kuin ne tulivat vastaan.
jaaha. taas näkyy kommenteissa se kateus, jota potevat ne onnettomat oravanpyörässä juoksijat. mene vain, äläkä anna kenenkään vaikuttaa elämisen kiertoon. muiden mielipiteet on kuin pieru tuulessa, ei niillä ole mitään merkitystä. minäkin olen kulkenut suomen metsiä jo vuosia, ja sieltä löytyy rauha ja ne omat pelot. on siellä myös suurpetoja ja mörököllejä, eli mies-reissaajia, mutta nekin osaa olla nätisti. samasta syystä siellä varmaan kaikki on.