Lue keskustelun säännöt.
Onko huono idea lähteä reissuun etsimään itseään?
31.05.2025 |
Ei ole mitään. Ei perhettä, kumppania, harrastusta, ei työtä tai oikein muutakaan. Päätin että lähden reissun päälle ja otan riskejä. Kävi niin tai näin, en oikeastaan välitä. On edes kokemuksia ja uusi tuntematon päivä ja saatan jopa innostua jostain tässä elämässä. Tai sitten en mutta ainakin teen jotain.
Onko kellään hyviä tarinoita siitä että lähti vaan vaikka mitään hajua mitä vastassa on?
Kommentit (46)
Lähde! Itseäsi et ehkä löydä, mutta maailman löydät, maailma avautuu jalkojesi juureen. Itsekin aikoinaan lähdin, ja ne kokemukset ovat olleet unohtumattomia, ja ne ovat kantaneet pitkälle elämässä. Itseni löysin paljon myöhemmin, mutta ymmärsin, mikä ja kuka on minulle tärkeintä tässä elämässä. Tove Jansson kirjoitti: On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaiten löydät kun otat sieniä ja matkustat syvälle itseesi ja henkimaailman eri kolkkiin.
Minäkin lähtisin, mutta en voi lasten vuoksi. Jos olisi paljon rahaa, niin voisin toisaalta kyllä matkustaa lastenkin kanssa, mutta se rajoittaisi kohteita ja en tiedä, missä välissä sitä sitten ehtisi löytää itsensä.
Siis mitä tämä itsensä löytäminen tarkoittaa?
Olen kyllä löytänyt itseni ihan arjesta ja raskaiden koettelemusta kautta. Jotenkin ihan utopistinen ajatus, että menemällä toiseen maahan löytäisi itsensä jotenkin erityisesti, no ehkä tämä onkin meemi sellaisille ihmisille, jotka eivät itsetutkiskelua muuten harrasta ja matkustamalla jonnekin heistä tulee good vibes only ihmisiä tms. mitä eivät kotimaassa kykene olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaa ensin lähteä esim. 3kk ajaksi. Säilyy Suomen sosiaaliturva ja voi tarvittaessa myös palata. Tuo turvaa suunnitelmaan.
Hanki peili, sieltä näkyy se mitä olet lähtemässä etsimään...Tulee halvemmaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisillehan tämä tarkoittaa eri maalaisen kullin ottamista reikiinsä. Tulee mieleen ne Kreikassa matkustelleet...
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tuota pössyttelevien hippien öyhötystä. Ei itseään jotenkin taianomaisesti löydetä jostain.
Tai sen joutuu jättämään sinne, missä tuli vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tämä itsensä löytäminen tarkoittaa?
Kaikki ei tiedä millaisia ihmisiä he ovat. Matkailu saattaa auttaa siinä, mutta voi myös olla vaan pitkittämässä ongelmaa. Voi myös olla mt- ongelmia mitkä tekee levottomaksi ja luulee että muualla on paremmin.
Oman itsensä löytäminen ei reissussa tapahdu. Viet omia asenteita ja ennakkoluuloja mukanasi reissatessa.
Mielettömän silmät tähyävät taivaanrantaan nähdäkseen mitä siellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähdin etsimään itseäni, mutta vain Suomessa, vailla selkää päämäärää ja vailla mitään paluu suunnitelmaa. Päädyn mihin päädyn, vain luoja tietää mihin päädyn, palaanko enää lähtöpaikkaan, ja kenties milloin, vai en koskaan, vai alkaako uusi elämä jossain muualla? Ensin menin itään, ja siitä siirryin pohjoista kohti, ihan pohjoisimpaan kärkeen saakka, norjan puolelle. Ajattelin että jos koen jossain sen tunteen että tämä on minun paikka, niin yritän aloittaa uuden elämän siellä. Täytyy sanoa että en löytänyt muuta kuin paikalliset alkot, baarit, turistirysät ja paljon itikoita. Päivä tai kaksi siellä täällä, ehkä viikko jossain ja sitten seuraavaan paikkaan kun jokin ei vain kumminkaan napannut. Olihan se kumminkin ihan mukava kokemus ja kesä meni sillein ihan ok. Eikä ollut mikään halpa kesä (4 kk), rahaa meni itseäni etsiessä noin 15,000€ vaikka koitin elää suht säästeliäästi. Reissussa vaan kuluu?
Sanotaanko vaikka näin: One time on live kokemus.
Löysin lopulta itseni synnyinseudulta, Eteläisestä suomesta.
On huono idea, ei sieltä mitään löydy. Ei itseä, eikä mitään sisäistä valaistumista.
Sen sijaan on ihan loistava idea lähteä muuten vain reissuun. Parasta mitä voi elämässään tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein tuontyylisen reissun 30v sitten, tosin vain pari viikkoa mutta kuitenkin. Itsellä matka liittyi suuriin menetyksiin mutta yhtälailla piti saadaaikaa itselle.
Äitini oli juuri kuollut, avioero takana samaan aikaan ja yritin kannatella isääni ja 3 lastani.
Olin työmatkalla Sveitsissä ja pyysin isääni huolehtimaan lapsista. Sitten otin auton ja ja katosin Sveitsin ja Italian Alpeille 2 viikoksi. Itkin ulos suruni, pelkoni, ahdistukseni ja vihanikin ja yritin saada jäljellejäänet palat kasaan. Rämmin vaellusreittejä, lukitsin itseni ulos autosta, ulvoin kuutamoa ja ihmettelin maailman kauneutta. Tapasin uusia ihmisiä. Harmi etten nauhoittanut yksinpuheluitani!
Selvisin kaikista matkan kommelluksista ja palasin kotiin vahvempana.
Ei ole lainkaan huono idea, lähde tosi pitkälle reissulle. Heippa.
Vierailija kirjoitti:
Naisillehan tämä tarkoittaa eri maalaisen kullin ottamista reikiinsä. Tulee mieleen ne Kreikassa matkustelleet...
Jännä juttu.
Reilusti yli 100 matkaa takana ja 0 seksisuhdetta niiden yhteydessä..
Miten voit löytää itsesi maailmalta, jos kerran olet hukannut itsesi Suomeen?
No onhan tuo tapa päästä eroon niistä rahoistakin, ja sitten ei ole niitäkään.
Niitä reissaajia istuskelee sinunkin kyläsi puistoissa näin kesäisin. On ollut sitä ja on ollut tätä, yritystä siellä ja yritystä täällä. Jotenkin se itse löytyy aina sieltä pullon tai tölkin pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tämä itsensä löytäminen tarkoittaa?
Jotakin identiteettiä mihin voi hurahtaa. Ehkä uuden "kasvattivanhemman" tai mentorin löytämistä, jolta saa sellaista huomiota jolla jaksaa taas pai vuotta öyhöttää jostain.
Matkustaminen kannattaa aina, varsinkin jos menet johonkin turistirysäalueiden ulkopuolelle. Suosittelen kuitenkin maita, jotka ovat suhteellisen turvallisia naisille. Jos tykkäät vaeltaa, tällaisia Euroopassa ovat esimerkiksi Pohjoismaat, Brittein saaret, Saksa ja Alankomaat. Aasiassa Etelä-Korea ja Japani. Uusi-Seelanti on kuulemma myös hyvä.