Äidinkielestä kysymys ulkosuomalaisille ja kaksikielisille
Kysymys erityisesti kaksikielisille sekä teille, jotka kuulette ja käytätte arjessa enimmäkseen jotain muuta kuin omaa äidinkieltänne: millä kielellä näette unia ja ajattelette?
Minä olen äidinkieleltäni suomalainen, mutta olen nyt muutaman vuoden elänyt englanninkielisessä ympäristössä. Arjessa en kovin paljoa pääse puhumaan suomea.
Nyt olen huomannut, että unenikin ovat nykyään englanniksi, samoin ajattelukieli on yhä useammin englanti. Voiko tosiaan vielä näin keski-ikäisenäkin kieli-identiteetti muuttua, ja äidinkieli menettää asemaansa vuosikymmenien yhteisestä matkasta huolimatta? Millaisia kokemuksia teillä muilla on?
Kommentit (16)
Silloin kun oli vielä mustavalkotelevisioita ihmiset näkivät unensakin mustavalkoisina. Eli kyllä tuo tilanteesi on ihan normaalia.
Ihan näen unia ja ajattelen äidinkielellä.
Vietin puolisen vuotta Yhdysvalloissa, ja kyllä siinäkin ajassa uneksin välillä englanniksi.
Olin pienenä täysin kaksikielinen (äiti suomalainen, isä alankomaalainen). Kun muutettiin Suomeen ja kävin kaikki kouluni Suomessa, tuli suomenkielestä ykköskieleni. Aikuisena muutin takaisin Alankomaahan, ja hollantini taas vahvistui. Koska joudun käyttämään töissä aika paljon englantia, on siitäkin tullut hyvin aktiivinen kieli itselle. Pitkäaikaisen stressin yms takia ovat kognitiiviset kykyni vuosien saatossa selvästi heikentyneet ja se näkyy muunmuuassa siinä, että hiukankin väsyneempänä en meinaa löytää sanoja, tai ne tulevat mieleeni väärällä kielellä. Kun olen oikein vihainen tai hyvin innostunut heittäydyn lähes automaattisesti suomenkieliseksi. Unia näen kaikilla kolmella kielellä, samoin saatan ajatella sujuvasti kaikilla kolmella kielellä riippuen mitä ajattelen ja missä mielentilassa.
Pelkään pahoin, että sitten kun olen oikein vanha, siirryn kokonaan suomenkieliseksi eikä minulla ole sitten välttämättä ketään lähiympäristössäni, joka ymmärtäisi minua. Aion siis jäädä tänne Alankomaihin.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun oli vielä mustavalkotelevisioita ihmiset näkivät unensakin mustavalkoisina. Eli kyllä tuo tilanteesi on ihan normaalia.
Omituisen kuuloinen väittämä Miksi telkkarilla on noin vahva vaikutus muuhun elämään nähden? Vai ovatko nämä olleet jotain maratoonitelkkarinkatsojia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun oli vielä mustavalkotelevisioita ihmiset näkivät unensakin mustavalkoisina. Eli kyllä tuo tilanteesi on ihan normaalia.
Omituisen kuuloinen väittämä Miksi telkkarilla on noin vahva vaikutus muuhun elämään nähden? Vai ovatko nämä olleet jotain maratoonitelkkarinkatsojia?
Kannattaa googlettaa. Mielenkiintoinen aihe.
Vastaan, vaikka olen Suomessa asuva suomenkielinen. Näen unia suomen lisäksi englanniksi ja japaniksi. Olen opiskellut japania 10 vuotta ja englanti on työkieleni.
En kyllä oikein osaa sanoa, millä kielellä näen unia, mutta puhun jonkin verran itsekseni ja sitä kieltä vaihtelen sen mukaan, olenko töissä vai kotona.
Vierailija kirjoitti:
On ihan tavallista, että arjen kieli näkyy ajattelussa ja unissa. Kieli-identiteetti voi hyvinkin muuttua missä vaiheessa elämää vaan! Mielenkiintoista on, että joissain tutkimuksissa esim. vanhukset ovat elämän ehtoopuolella (muistin jo reistaillessa ym.) vaihtaneet takaisin äidinkieleensä - jotenkin se vaan säilyy tunteiden kielenä jossain aivojen sopukoissa.
Alzheimer-potilaan omaisena kommentoin tähän, että uudemmat muistot ja taidot unohtuvat ensin, joten on loogista, että ensimmäisenä opittu kieli säilyy pisimpään.
Eihän se liity mitenkään identiteettiin, jos näkee unia englanniksi. Moni suomenkielinenkin näkee, vaikka ei asuisi ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se liity mitenkään identiteettiin, jos näkee unia englanniksi. Moni suomenkielinenkin näkee, vaikka ei asuisi ulkomailla.
Aivan. Minun äidinkieleni on suomi, mutta jos joudun tilanteeseen, jossa täytyy pitempään kommunikoida englanniksi (esim. työpaikalla on englantia puhuva vierailija, jota täytyy opastaa muutama päivä) niin englanti tulee uniinkin.
Kaksikielisenä kommentoin, että näen uneni molemmilla kielillä, siis ihan unesta riippuen.
Näen unia suomeksi mutta usein ajattelen englanniksi.
Olin nuorena 2 kk ruotsissa kesätöissä, ja jo yhden kuukauden jälkeen huomasin ajattelevani ruotsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se liity mitenkään identiteettiin, jos näkee unia englanniksi. Moni suomenkielinenkin näkee, vaikka ei asuisi ulkomailla.
Ei varmaan pelkkä unien näkeminen vaikutakaan, mutta kun alitajunnan ja ajattelun kieli vaihtuu, on se vahvasti sidoksissa myös identiteettiin, ja siitähän tuossa aloituksessa oli puhe.
On ihan tavallista, että arjen kieli näkyy ajattelussa ja unissa. Kieli-identiteetti voi hyvinkin muuttua missä vaiheessa elämää vaan! Mielenkiintoista on, että joissain tutkimuksissa esim. vanhukset ovat elämän ehtoopuolella (muistin jo reistaillessa ym.) vaihtaneet takaisin äidinkieleensä - jotenkin se vaan säilyy tunteiden kielenä jossain aivojen sopukoissa.