Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin moni jotenkin provosoituu siitä jos sanoo pitävänsä elämästään lapsettomana?
31.05.2025 |
Kaikki ei ole mennyt niinkuin joskus suunnittelin, mutta tässä vaiheessa koen kiitollisuutta ja iloa siitä että minulla on sellainen vauras, mielenkiintoinen ja seesteinen elämä, joka ei olisi ollut samalla tavalla mahdollinen lapsellisena. Mammoilla on kuitenkin joku ihmeellinen tarve passiivis-aggressiivisesti surkutella.
Kommentit (112)
Lähinnä niitä kommentteja tulee täällä provoketjuihin. Ei meillä ainakaan keskustella tällaisista asioista töissä tai muuallakaan. Ihmettelen kyllä täällä niitä provoilijoita. Ei minua velana häiritse, jos joku nauttii siitä, että on hankkinut lapsia. Mutta ei se myöskään muuta sitä, että pidän omasta lapsettomasta elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, kun elämää takana jo yli 60v. naisena, on törmännyt näihin lapsettomuuden surkuttelijoihin. Suvun jäsenet vielä ymmärtää, mutta työkaverit jollain määräaikaisella työpaikalla. Onneksi vapaaehtoinen lapsettomuus yleistyy. Kaupungissa asuessa tähän ei enää niin törmää kuin ennen maalla.
Miksi täällä vauva.fi:ssä ei juuri kukaan keskustele vauvoista? Edes ne äidit ja isät? Täällä on kolme osiota: 1)Aihe vapaa, 2)Vauvakuume synnytys ja taaperot, 3)Seksi. Av ja seksi ovat suosituimmat, mutta tuo Vauvakuume, synnytys ja taaperot on lähes kuollut osio.
Edes Aihe vapaa osiossa ei kovin usein näy mitään vauvoihin liittyviä keskustelun aloituksia. Miksi, jos kerran vauva -lehden keskusteluissa ollaan. Eikö edes perheellisiä kiinnosta lapset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt on sinun elämääsi ja valintojasi surkutellut?
No viimeksi tänään oli joku tehnyt oikein aloituksen siitä että mistä kaikesta lapsettomat jää paitsi, ykkösesimerkkinä se että lapsettomat ei pääse koulun kevätjuhliin!
Tuollainen on pelkkää trollaamista. Samaa sarjaa niiden aloitusten kanssa, jossa täditellään keski-ikäisiä jne. Joku haluaa aiheuttaa vain pahaa mieltä. Kukaan tuskin tosissaan ajattelee, että koulun juhlat olisivat niin upeita spektaakkeleita, että ihmispolo jää jostain paitsi. Turha tuollaista on päästää ihon alle. Lapselliset ja lapsettomat kokevat elämässä erilaisia asioita.
Elämä ilman lapsia on tosiaan helppoa ja saa keskittyä itseensä. Ei se fakta ärsytä minua yhtään. Ehkä sen julistaminen joskus tilanteissa, joissa haetaan rinnastusta sellaiseen voi noita raukkoja, joilla on lapsia ja he pitävät minua itsekkäänä -keskusteluun. Varsinkin jos sellaista teemaa ei edes ole tuotu tilanteessa esiin, mutta siitä pitää aktiivisesti toitottaa. En provosoida tällaisesta minäkään, mutta pidän sitä hiljaa mielessäni kehittymättömänä. Tietenkin osan pitää myös lisääntyä ja se on tulevaisuudessa myös lapsettoman etu. Lapsen saamisessa on omat juttunsa, joita lapseton ei koe. Lapsenomainen elämänvaiheen kuitenkin kaikki tuntee. Minäkin taas, kun lapset on muuttaneet pois. Om tämä helppoa ja rentoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nythän moni pillittää siitä kun suomessa väki vähenee eikä ole eläkkeiden/veronmaksajia 😂. Itselläni on kaksi aikuista lasta, jotka ovat muuttaneet ulkomaille töihin. Ei ne nuoret tänne jää katsomaan hallituksen sössimistä
Helppo muuttaa ulkomaille töihin suomalaisten veronmaksajien sponsoroimat korkeakoulututkinnot taskussa. Siellä sitten eletään leveää elämää, kaikki rahat voi käyttää itseensä kun paikalliset kollegat maksaa päivähoidosta 1000e kuussa per lapsi ja alkaa säästää lastensa yliopisto-opintoja varten jo ennen heidän syntymäänsä. Sun lapset sen sijaan palaavat suomalaisten ilmaisten palveluiden pariin viimeistään siinä vaiheessa, kun omat lapset niitä tarvitsevat.
Hallitusko maksupohjan on sössinyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää, että joku on vela?
Hän kertoo sen.
Mistä tietää, että joku on äiti?
Hän TODELLAKIN kertoo sen. Ja jos et ekalla kerralla kuullut niin kertoo kyllä uudestaan.
Jep. Aloitin uudessa työpaikassa ja olin kahvitauolla samaan aikaan uuden kollegan kanssa. Ensimmäinen ja ainoa asia, jota se osasi kysyä oli että "Onko sulla lapsia?" Ihan ekana, ilman mitään viitteitä asiasta. Kun sanoin että ei niin tuloksena oli täysi hiljaisuus. Äityli ei keksinyt mitään muuta, mistä tuntemattoman naisen kanssa olisi voinut puhua.
Mun työpaikalla mammalomilta palannut johtaja kiersi läpi kaikkien työpisteet esitellen kuvaa kersastaan ja kujertaen imelällä äänellä, mitä hauskaa ja söpöä lapsi jo osaa. Kyseessä on siis iso, yli sadan hengen työyhteisö, ja kyseinen pomo on useimmille rivityöntekijöille täysin etäinen, harvoin edes käy avotoimiston puolella eikä tunnistaisi suurinta osaa työntekijöistä kadulla. Mutta nyt piti silti käydä jokaisessa pöydässä lässyttämässä tästä valtavan ihmeellisestä pershedelmästään ihmisille, joita hän ei edes tunne ja joita ei kiinnosta. Mutta joo, uskotelkaamme että nimenomaan velat on niitä jotka "kyllä kertoo sen".
Vierailija kirjoitti:
Elämä ilman lapsia on tosiaan helppoa ja saa keskittyä itseensä. Ei se fakta ärsytä minua yhtään. Ehkä sen julistaminen joskus tilanteissa, joissa haetaan rinnastusta sellaiseen voi noita raukkoja, joilla on lapsia ja he pitävät minua itsekkäänä -keskusteluun. Varsinkin jos sellaista teemaa ei edes ole tuotu tilanteessa esiin, mutta siitä pitää aktiivisesti toitottaa. En provosoida tällaisesta minäkään, mutta pidän sitä hiljaa mielessäni kehittymättömänä. Tietenkin osan pitää myös lisääntyä ja se on tulevaisuudessa myös lapsettoman etu. Lapsen saamisessa on omat juttunsa, joita lapseton ei koe. Lapsenomainen elämänvaiheen kuitenkin kaikki tuntee. Minäkin taas, kun lapset on muuttaneet pois. Om tämä helppoa ja rentoa.
Ei, ei elämä ilman lapsia ole automaattisesti helppoa. Olet käsittänyt jotain todella pahasti väärin, jos kuvittelet niin. Moni on jäänyt/jättäytyy lapsettomaksi nimenomaan siksi, että oma elämä on ihan riittävän vaikeaa muutenkin. Itse olen monisairas ja suuria vastoinkäymisiä kokenut enkä ole siksi voinut missään vaiheessa kuvitellakaan lapsia tähän elämään. On erittäin loukkaavaa kuulla ventovieraan ilmoittavan, että olen päässyt elämässä helpolla. Sinä et tiedä minusta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus on passiivinen tapa islamoida Suomea. Sinun nollaa lasta kohti islamistit lisääntyvät monin verroin. Vanhainkodissa on varmasti sitten seesteistä, kun islamistit ovat siellä sinua "hoitamassa".
Itse halusin useamman lapsen jo siitä syystä, että vanhempani saivat minut nelikymppisinä ja olen ainoa lapsi, ei siis sisaruksia.
Olin aina kateellinen lapsena kavereilleni, joilla sisaruksia oli. Jos elämässään tyytyy harrastuksiin ja työhön, niin fine. Jos haluaa elämälleen syvemmän merkityksen, niin silloin valinta on omat lapset tai jollekin hyväntekeväisyystyölle omistautuminen.
Lapset on pieniä vain hetken, eli noin 10 v. Jos tuona aikana hoitaa vanhemmuustehtävänsä hyvin, niin lapsista on odotettavissa iloa (ja myös muita tunteita) koko loppuelämän ajan. Heidän ansiotaan on myös monet muut ihmiset, kuten lasten puolisot ja lapsenlapset.
Aika yksin olisin ilman lapsiani, varsinkin vanhuudessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kateus, katkeruus, huono itsetunto jne...
Syynä voi olla mikä vaan. Alakerta repeää synnytyksessä, ei ole varaa mihinkään lasten takia, puoliso menettänyt kiinnostuksen, makuuhuoneessa on kuollutta, oma keho tuntuu vieraalta, ei aikaa mihinkään, ei enää aikaa kavereille, yksinäisyys, masennus....
Lapsettomat/velat välttää nämä joten omat heikkoudet projisoidaan heihin.
Ei lapsettomuus tee immuuniksi yllä mainituille asioille. Minä olin vela liki nelikymppiseksi, eikä entinen "vapaus" kiehtonut enää ollenkaan. Kävi säkä ja saimme kolme lasta eikä todellakaan ole aikaa masistella. Samaa aikaa minulla on käytössäni kuin ennenkin, nyt se suuntautuu toisiin aktiviteetteihin. Ihan oikeasti ennen lapsia olin jo perin kyllästynyt siihen ikuiseen omaan aikaan. Mutta tämä on toki yksilöllistä eikä minulla ole yhtään mitään erikoista ajatusta veloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää, että joku on vela?
Hän kertoo sen.
Mistä tietää, että joku on äiti?
Hän TODELLAKIN kertoo sen. Ja jos et ekalla kerralla kuullut niin kertoo kyllä uudestaan.
Jep. Aloitin uudessa työpaikassa ja olin kahvitauolla samaan aikaan uuden kollegan kanssa. Ensimmäinen ja ainoa asia, jota se osasi kysyä oli että "Onko sulla lapsia?" Ihan ekana, ilman mitään viitteitä asiasta. Kun sanoin että ei niin tuloksena oli täysi hiljaisuus. Äityli ei keksinyt mitään muuta, mistä tuntemattoman naisen kanssa olisi voinut puhua.
Minulle kävi samoin, paitsi että se työkaveri alkoi vielä päivitellä miten minun ja mieheni pitäisi hankkia lapsia. Hiljeni kun totesin olevani 43-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse halusin useamman lapsen jo siitä syystä, että vanhempani saivat minut nelikymppisinä ja olen ainoa lapsi, ei siis sisaruksia.
Olin aina kateellinen lapsena kavereilleni, joilla sisaruksia oli. Jos elämässään tyytyy harrastuksiin ja työhön, niin fine. Jos haluaa elämälleen syvemmän merkityksen, niin silloin valinta on omat lapset tai jollekin hyväntekeväisyystyölle omistautuminen.
Lapset on pieniä vain hetken, eli noin 10 v. Jos tuona aikana hoitaa vanhemmuustehtävänsä hyvin, niin lapsista on odotettavissa iloa (ja myös muita tunteita) koko loppuelämän ajan. Heidän ansiotaan on myös monet muut ihmiset, kuten lasten puolisot ja lapsenlapset.
Aika yksin olisin ilman lapsiani, varsinkin vanhuudessani.
Se että sinun elämäsi on merkityksetöntä ja tyhjää ei suinkaan tarkoita sitä että jokaisen muunkin elämä olisi. Riippumatta siitä onko niitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää, että joku on vela?
Hän kertoo sen.
Ihan samalla tavalla kuin vanhempi kertoo olevansa vanhempi.
Näin. Kun lapseton ystävättäreni kutsuu viikonloppu-bileisiinsä, on minun toki sanottava, että olen vanhempi. Usein kyllä mietin, että en enää jaksaisi/viitsisi tahkota niitä ikuisia nuoruuden reittejä enää nelikymppisenä.
Itse taas olen kateellinen niille joilla ei ole sisaruksia. Viimeistään perinnönjaossa. Ystävät olleet aina tärkeimpiä kuin sisarukset.
Vanhana en ole lapsettomanakaan yksin, on koira ja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän moni pillittää siitä kun suomessa väki vähenee eikä ole eläkkeiden/veronmaksajia 😂. Itselläni on kaksi aikuista lasta, jotka ovat muuttaneet ulkomaille töihin. Ei ne nuoret tänne jää katsomaan hallituksen sössimistä
No sehän se onkin hieno syy tuottaa uutta elämään, kantamaan jotain veroiettä. Ehkäpä ihan hyvä että väki harvenee jos tuollaisilla motiiveilla on ennen lapsia tehty.
Ihmislapsien tuottaminen ei ole uuden elämän tuottamista, koska siinä prosessissa kuolee elämää paljon enemmän kuin syntyy. Eli nettovaikutukseltaan se on (uuden ja vanhan) elämän tuhoamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse halusin useamman lapsen jo siitä syystä, että vanhempani saivat minut nelikymppisinä ja olen ainoa lapsi, ei siis sisaruksia.
Olin aina kateellinen lapsena kavereilleni, joilla sisaruksia oli. Jos elämässään tyytyy harrastuksiin ja työhön, niin fine. Jos haluaa elämälleen syvemmän merkityksen, niin silloin valinta on omat lapset tai jollekin hyväntekeväisyystyölle omistautuminen.
Lapset on pieniä vain hetken, eli noin 10 v. Jos tuona aikana hoitaa vanhemmuustehtävänsä hyvin, niin lapsista on odotettavissa iloa (ja myös muita tunteita) koko loppuelämän ajan. Heidän ansiotaan on myös monet muut ihmiset, kuten lasten puolisot ja lapsenlapset.
Aika yksin olisin ilman lapsiani, varsinkin vanhuudessani.
Se että sinun elämäsi on merkityksetöntä ja tyhjää ei suinkaan tarkoita sitä että jokaisen muunkin elämä olisi. Riippumatta siitä onko
Hah, nyt kyllä tulkitsit väärin. En vaan keksi tästä maailmankaikkeudesta yhtään niin syvää asiaa, josta voisi saada samaa henkistä tyydytystä kuin oman lapsen kanssa olemisesta. Ei ole sellaista harrastusta tai työtä. No ehkä hyväntekeväisyystyö voisi olla sellainen, ehkä.
Kun noin kommentoit, ilmeisesti olet vela. Kerro nyt ihmeessä, mitkä asiat oletat olevan parempia ja tärkeämpiä kuin omat lapset? Golfinpeluu? Kalifornian matkailu? Sales managerin työ? Joku muu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmisiä, jotka tuputtavat muille lastentekoa ja esittävät kuinka aito onni löytyy vain äitiydestä ja perhe on elämän tarkoitus jne.
Sitten pikkuhiprakassa myöntävät kadehtivansa lapsettomia ja katuvansa lapsiaan.
Kumpikin inhimillisiä tunteita. Se tuntuu silti ikävältä, että tavallaan ovat myöntäneet haluavansa muut samaan kurimukseen, jotta ei tarvitsisi kadehtia ja tuntea omaa elämäänsä huonommaksi katsoessaan muiden vapautta sivusta.
Tämä. Olin tulossa kommentoimaan, että kateudesta tuollainen kumpuaa. Jos joku haluaa lapsia, niin olen onnellinen heidän puolesta, että saavat elää oman näköistä elämää. Miksei sama toimi toiseen suuntaan? Vituttaako niitä sitten toisten vapaus. Ei tarvi laittaa ruokaa monta kertaa päivässä, kuskata muksuja harrastuksiin tai herätä aikaisin aamulla. Saa nukkua ja tehdä ihan mitä huvittaa.
Lapsellisena kommentoin. Ryhtyessäni "tekemään" lapsia, tiesin hyvin, mitä on tulossa. Tiesin tulevien kuvioiden toimivan erilailla kuin lapsettomana. Luovuin siis täysin vapaaehtoisesti "saa nukkua ja tehdä, mitä huvittaa"-tyylistä. Valtava yllätys olikin sitten lapsiperheenä olon rikkaus kaikkine juttuineen. Minua ei siis vit..a toisten vapaus. Kaikin mokomin suon sen vapauden heille, jotka eivät lapsia halua.
Alue: Aihe vapaa
Jep. Aloitin uudessa työpaikassa ja olin kahvitauolla samaan aikaan uuden kollegan kanssa. Ensimmäinen ja ainoa asia, jota se osasi kysyä oli että "Onko sulla lapsia?" Ihan ekana, ilman mitään viitteitä asiasta. Kun sanoin että ei niin tuloksena oli täysi hiljaisuus. Äityli ei keksinyt mitään muuta, mistä tuntemattoman naisen kanssa olisi voinut puhua.