Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?
31.05.2025 |
Et halunnut lapsia tai ehkä olisit halunnutkin muttet saanut ja nyt olet yli 50-vuotias. Tuleeko koskaan sellaisia hetkiä, että olisi sittenkin pitänyt hankkia lapsi? Tai harmittaako/kaduttaako, että äitiys ja lapsiperhe-elämä jäi sinulta kokematta?
Kerro myös halutessasi, oletko parisuhteessa tai tapailetko miehiä vai elätkö yksin.
Kommentit (618)
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kivoja, kun ne ei ole omia. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen, hoidan naapureiden ja sukulaisten lapsia tarpeen mukaan. Tykkään myös eläimistä, mutta en halua omia eläimiäkään, minulle riittä se että saan työssäni hoitaa eläimiä ja välillä hoidan kavereiden lemmikkejä. Viihdyn yksin, en kaipaa edes puolisoa elämääni. Olisin varmasti onneton parisuhteessa ja perheellisenä.
En ole ikinä ymmärtänyt tuota 1. lausetta. :D
Omat lapsethan ne niitä kivoja ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI kaduta. En ole koskaan halunnut lapsia. Olen eronnut yli 10 vuotta sitten. En elä parisuhteessa. Luonani vierailee kuitenkin eräs mies joka on hyvä ystäväni. Vierailun aikana meillä on myös aina seksiä. Ikää on 54v.
Ehkä kaduttaisi jos elämässäni olisi ollut joku isäksi kelpaava, mutta ei... Onneksi en saanut lapsia, ei kaduta.
En kadu, vaan päinvastoin olen tosi tyytyväinen siitä ettei lapsia ole. En ole ikinä realistisesti nähnyt itseäni äitinä enkä ole kokenut vauvakuumetta. Lasten hankinta ei ole ollut milloinkaan vakavan harkinnan alla, vaikka periaatteessa en koskaan päättänyt niitä olla hankkimatta. Ei vain ikinä tullut sellaista hetkeä että nyt olisi oikea aika ja oikea suhde, ja hyvä niin!
Nuoruuden suhteestani olen eronnut, lapsiasia ei liittynyt eroon. Mieskään ei koskaan hankkinut lapsia. Nykyään minulla on itseäni pikkuisen nuorempi mies, jolla on teini-ikäiset lapset vuoroviikoin. Emme asu yhdessä enkä osallistu kuin hauskoihin puoliin lasten elämästä. Itse koen eläväni ihan täydellistä elämää parisuhteen kannalta. On ystävät, sisarukset ja heidän lapset, ja osalle lapsista olen hyvinkin läheinen. Rusinat olen saanut pullasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites itse ap, harmittaako?
Olen vielä sen ikäinen, että voisin saada lapsia, mutta kallistumassa siihen, etten niitä hanki. Mietityttää vain, tulenko katumaan sitä 15 - 20 vuoden päästä. Sen takia teinkin aloituksen, kun haluaisin kuulla muiden kokemuksista. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aika suosittua nykyään, mutta en usko sen olevan pelkästään positiivinen kokemus kaikille sen valinneille. AP
Harva kokemus on pelkästään positiivinen, vaikka olisikin enimmäkseen sitä
Aktiivi-ikäisiltä viiskymppisiltä saa ehkä erilaisia vastauksia kuin totaaliyksinäisiltä vanhuksilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On,myös henkilöitä, jotka ei voi saada lapsia, vaikka haluaisivatkin.
En kadu. Olen seurannut läheltä muutaman erityislapsiperheen elämää, enkä ymmärrä miten kukaan jaksaa sitä hel ettiä.
Maksan veroilla näiden vammaisten lasten satojentuhansien eurojen hoidot ja terapiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites itse ap, harmittaako?
Olen vielä sen ikäinen, että voisin saada lapsia, mutta kallistumassa siihen, etten niitä hanki. Mietityttää vain, tulenko katumaan sitä 15 - 20 vuoden päästä. Sen takia teinkin aloituksen, kun haluaisin kuulla muiden kokemuksista. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aika suosittua nykyään, mutta en usko sen olevan pelkästään positiivinen kokemus kaikille sen valinneille. AP
Jos hankit lapsia, tuskin kadut myöhemmin.
Kaduttaa ja harmittaa.
Ei ole sitä omaa porukkaa, joka kokoontuu saman pöydän ääreen, ei ole aikuista lasta, jolle soittaisi ja kysyisi miten menee. Kukaan ei tule ovesta, niitä ihmisiä ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon äitejä jotka katuvat lapsiaan. Esimerkiksi jatkuvasti hoivattava kehitysvammainen lapsi on niin raskas että elämä voi mennä täysin pilalle.
Vierailija kirjoitti:
No ei kaduta, päinvastoin. Näin kaupassa pienikoisen muorin valtavan vajaakuntoisen pojan kanssa, äiti maksoi pojan herkut ja energiajuomat. Näitä äitiä syyttäviä ongelmaisia on enemmäkin, miehiä ja yli-ikäisiä pissiksiä jotka soittaa äidille jatkuvasti.
En sano että minun lapsestani olisi tullut hankala, mutta jälkeenpäin kun mietin nuoruuden suhteitani, olin todella tossu ja siedin liikaa eli miehet oli narsisteja ja kiusaajia joten lapsestakin olisi voinut tulla hankala suurella todennäköisyydellä.
Minulla on näitä kuvailemiasi poikia useampi. Lisäksi suhteet ollut miesten kanssa mitkä on ollut narsistisia. Heidän isänsä kuitenkin lievimmästä päästä sellaista,mutta silti jostain on tullut se valtava omahyväisyys itsestään,vaikka mitään ei ole osoitettu sen ylpeyden aiheen tueksi. Odotetaan muilta uhrauksia ja passaamista, mitään ei ikinä anneta takaisin, otetaan vain. Kun toinen kerta toisensa jälkeen tulee avuksi, heittäydytään hankalaksi ja tahallaan sabotoidaan. Ei välitetä siitä rahanmenosta mitä muille tulee. Joten sanoisin, että teit oikean valinnan. Lapset havaitsee jo varhain onko äiti heikoilla ja se jäytäminen mikä alkaa lapsena kestää elämän loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa ja harmittaa.
Ei ole sitä omaa porukkaa, joka kokoontuu saman pöydän ääreen, ei ole aikuista lasta, jolle soittaisi ja kysyisi miten menee. Kukaan ei tule ovesta, niitä ihmisiä ei ole olemassa.
Entä jos lapsesi olisi vankilassa, vammainen tai kuollut päihteisiin?
Ei kaduta mutta luultavasti ei kaduttaisi vaikka olisinkin hankkinut. Että tälläinen näkökulma.
Totta, että saattaa kaduttaa sitten, kun kavereille alkaa tulla lapsenlapsia.
Lisäksi lapset usein hoitavat vanhempiensa asioita, jos vanhemmat ei enää kykene. Jopa palvelutaloissa on tärkeää, että on lapset katsomassa perään.
Juttelin pitkään yhden entisen hoitajan kanssa. Sanoi, että lapsettomat tulevat pakostakin huonommin hoidetuiksi, kun lapset ei pidä puolia. Ei kestänyt kauaa olla eaadollisella alalla. Siirtyi takaisin entiseen ammattiinsa.
Antoi myös neuvon, että oli luullut aiemmin (ennen hoitajakokemustaan) yksityisiä paremmaksi, mutta julkisissa on parempi hoito oikeasti.
Hän siis kouluttautui hoitajaksi ajatuksella, että tekee keikkaa viikonloppuisin ja entistä työtään muulloin. Iältään viiiskymppinen.
Mitä ajatuksia sinulle, ap, tulee aloituksestasi?
Ei. Olen päivä päivältä tyytyväisempi, etten hankkinut lapsia.
N58
Vierailija kirjoitti:
Aktiivi-ikäisiltä viiskymppisiltä saa ehkä erilaisia vastauksia kuin totaaliyksinäisiltä vanhuksilta.
Monet totaaliyksinäiset vanhukset ovat lastensa hylkäämiä. Eli se siitä vanhuuden turvasta.
En! Hirvittäisi ajatus, että jälkipolveni joutuisi elämään tulevaisuuden kauhuissa. Ei sisaruksiakaan, niin ei tarvitse olla huolissaan heistäkään. Vanhemmat jo kuolleet. Itsekin voi kuolla sitten kun haluaa, ei jää ketään siitä kärsimään. 😌