Plussanneet Hoidokit ja varaslähtö huhtikuuhun..:)

Milikolle onnittelut ihanista ultranäkymistä, nyt ei muuta kun nauttimaan raskaudesta! Kyllä tuo pahoinvointikin voi olla tosiaan ihanaa tuossa vaiheessa :)



EE: Mulla pahoinvointi loppui joskus rv 12 paikkeilla, mutta ruokahaluttomuus jatkui vielä muutamia viikkoja. Itselläni ainakin tuo ruokahaluttomuus oli pahempi juttu kun mitään ei pystynyt syömään ilman ällötystä. Nyt sitten tekee kokoajan mieli syödä jotain ja onhan se painokin noussut... :)

Np-ultra-raporttia odotellaan sitten heti keskiviikkona :)



Tuupis: Pahoittelut hepatoosista!! Toivottavasti lääke on jo auttanut kutinaan, ja Nakkikin voi hyvin äidin masussa.



Hurjaa että Varjokaskin alkaa olla jo noin lähellä jakautumista, kyllä aika menee sitten ihmeen nopeasti!



Viivin vauvakuulumisia on ihana lukea, pysy ihmeessä vaan mukana keskustelussa sen verran kun ehdit ja jaksat pikku miehen hoitamiselta :)



Tuitulle ja Voitolle rentouttavaa lomaa! :) ja mitenkäs Tirppa ja Manco voivat?



Oma napa: Maha kasvaa hyvää tahtia, tuntuu että se on jo kauhean iso möhkäle! Kuinkakohan isoksi tässä oikeasti paisuu vielä... Töissäkin ihmiset ihastelevat mahaa, tähän mennessä kaikki ovat veikanneet poikaa mahan muodon takia... huvittavaa kun tietää itse että tyttöhän siellä mahassa on :) Liikkeetkin näkyvät jo päälle päin kun mahassa oikein innostutaan!



Nyt hyvän ja toivottavasti aurinkoisen viikonlopun toivotukset koko porukalle, tulkaahan kertomaan kuulumisianne!



-Lupus 23+4

moi vaan kaikille! Milikolle hurjasti onnea ultrakuulumisista!! Ja tuupikselle pahoittelut hepatoosista(?), ei kovin kivalle kuulosta.



Mä voin ihan hyvin, ollaan oltu reissussa ja reissussa, nyt on ens miniviikko töitä ja sit taas reissua... Aika kyllä kuluu kivasti näinkin, mutta alkaa jo melkein väsyttää jatkuva liikkeellä olo. Paha olo ja ruokahaluttomuus + väsymys on seuralaisina, onneksi siedettävissä mitoissa. Eivät ole siis pilanneet lomailuja ja riessuja.



Mä en varmaan kamalasti ehdi taas kirjottelemaan ennen ku huhtikuun puolivälissä joskus, mutta johtuu vain netittömyydestä ja yleisestä kiireestä.



Kaikille oikein paljon aurinkoa ja kevättä rintaan!!



Manco 9+0

Ja moolikin mukana - ihan nolostuttaa, kun tuli niin hyvä mieli!

Moolin la on 11.5.07.



Nopskaan tässä kommentoin muutamia uusimpia; ensinnäkin MILIKOLLA ihania ultrakuulumisia! ONNEA läjä!!!



Ja missä vaiheessa LUPUS oot kerännyt jo tollasen määrän viikkoja? Hienoa, mahtavaa!!!



EE:lla kaikki hyvin, eikö vaan? Toivotaan, että yökköolo alkaa pikkuhiljaa helpottamaan...



VIIVILLE ja VARJOKKAALLE moikat! Ja TUUPIKSELLE kans:=)



Voikaa paksusti ja kasvatelkaa masuja ahkerasti; palailen taas!



-mooli 34+2

MILIKO hienoa, että kaveri löyty ja vastas viikkoja. Kyllä se on sellanen tilanne ettei sitä tajuakkaan ennen kuin itse kokee ja näkee. Nyt vaan rauhallisin mielin eteenpäin ja tsemppiä seuraavaan ultraan.



LUPUS vai on masu jo kookaskin. Missä vaiheessa te selvititte sukupuolen, rakenneultrassa vai näkyykös se jo NP ultrassa?



MOOLI sullahan ei oo enään pitkästi laskettuun aikaan. Ja kaikki on mennyt hienosti!



EMMAEMILIA joko ajatukset ovat hiukan rauhoittuneet? Mua ainakin joka viikko jännittää ennen ultraa, että ollaanko siellä kunnossa vai ei... Ens viikolla on viimenen tutkimus ultra ja seuraavana onkin jo NP ultra. Sitten tuleekin hieman pidempi väli kun rakenneultraan ootellaan pääsyä. Ihanaa kevään jatkoa ja masun kasvattelua



MANCO ja TUITTU huiskutukset teille ja ihanaa reissua.



ON Elikkäs eilen oli toiseksi viimeinen tutkimus ultra ja pikkukaveri oli taas kasvanut hienosti. Ollen nyt 2,03cm iso :o) ja viikot oli 8+2. Siellä se heilutteli päätään ja lääkärikin kysymään, että tunsitko tuon *hih hih* Tais pikkukaverilla jäädä tanssi päälle kun edellisenä iltana katsoin Tanssii tähtien kanssa ja heiluttelin jalkaa musiikin tahdissa... Oireista sen verran, että tissit edelleen kipeet, mahaa ja selkää juilii aika lujastikin sekä iltaa kohden etova olo voimistuu. Aamulla olen virkuimmillani mutta iltaisin on aina sellainen olo kuin olisi pieni krapula. Ei okseta mutta on sellanen etova olo.

Mahtaavaa kevään jatkoa kaikille



tirppa ja nökkönen 8+3

Tänään oli siis kauan jännityksellä odotettu np-ultra ja painajaisten täyteisen yön jälkeen oli suunnaton helpotus kun kaikki oli hyvin. Pieni oli ottanut oikean kasvuspurtin ja 6 cm:n pituus vastasi ¿jo¿ viikkoja 12+5 (vaikka tänään siis ¿vasta¿ 12+2) :). Oli iso helpotus mulle, koska kuten varmaan muistatte niin vähän huolehdin aikaisemmin kun pituus oli parissa ekassa ultrassa ihan kasvukäyrän alalaidalla. Niskaturvotusta oli normaali 1 mm, mutta vähän odottelen vielä jännityksellä että tuleeko seerumiseulasta yhteydenottoa, kun siinäkin käytiin viime viikolla. Toivottavasti ei kuitenkaan tulisi mitään ylimääräisiä huolestumisen aiheita, koska nyt on taas niin hyvä ja onnellinen olo kuin olla ja voi. Olihan se ihan ihmeellistä nähdä pikkuinen monitorilla, kun sillä oli jo ihan oikeat kädet, sormet matkalla suuhun ja pienet jalat sykkyrässä. Näytti jo ihan oikealta vauvalta, kun sopivasta kulmasta saatiin toinen kuvattua. Kovasti se siellä pyöri ja liikehti ja vaikutti oikein hyvinvoivalta. Aivan epäuskoinen olo on edelleen, että voiko tämä todella tapahtua meille. Niin kun olin jossain vaiheessa täysin varma, että ikinä en tule olemaan raskaana. Tämä päivä on siis leijuttu korkealla maanpinnan yläpuolella ja uskaltauduttiin miehen kanssa jo ostamaan hyvien kuulumisten kunniaksi ensimmäinen pieni vaatekappalekin kaappiin odottamaan. Nyt pitäisi siis kai koittaa alkaa nauttimaan raskaudesta tän ainaisen jännittämisen sijaan, mutta kyllä ne pelot tuolla selän takana kurkkii varmaan ihan loppuun asti. Pahoinvointikin helpotti taas eilen ja kovasti elättelen toiveita että se ei enää jatkuisikaan¿ Mutta nyt olen kyllä taas henkisesti entistä vahvempi kestämään vaikka kuinka huonon olon kun taas pääsi tervehtimään pientä asukkia. Nyt vain harras pyyntö tuonne yläkertaan että kaikki menisi jatkossakin hyvin. Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja suunnistaa nukkumaan.



Oikein aurinkoista ja ihanaa pääsiäistä sekä hyviä vointeja teille kaikille, lupaan palata teidän kuulumisiin taas paremmalla aikaa ensi kerralla :)



EE

Kaksi viikkoa on kohta vierähtänyt ensimmäisestä ultrasta ja vasta nyt sain itseäni niskasta kiinni kirjoittaakseni kuulumisia. Kovin hiljaista on palstalla ollut kyllä muutenkin.



Kaksi viikkoa ovat kuluneet välillä kaamean väsymyksen, vilunväreiden, pahoinvoinnin (yhden kerran olen ihan oikeasti oksentanutkin, jee!) ja päänsäryn kourissa, välillä taas muutama päivä putkeen pelottavan oireettomasti. Paniikissa kävin viikko sitten uudestaan ultrassa, kun kuvittelin, että pahoinvointi on lakannut kokonaan ja keskenmeno varmasti tapahtunut. ;) Ja siellähän se 11,4mm pitkä vauvanalku köllötteli kiirastorstaina, silloin oli rv 7+2. Huomenna on edessä se varsinainen toinen ultra Avalla ja toivottavasti kaikki edelleen kunnossa. On tämä kamalaa, kun piinasta ei pääse millään eroon.



Onneksi viikonlopuksi on luvassa aurinkoa ja lämpä, jospa saisin ajatukset omasta kropasta vaikka omaan puutarhaan.



Miliko

Lomalta ollaan palattu ja löhötessähän se meni..:) Kerrankin loma meni hitaasti kun joka päivä laski raskausviikkoja..:D



Eilen oltiin ensimmäistä kertaa neuvolassa ja aika hassulta tuntui olla siellä. Monta kertaa piti sanoa, että JOS kaikki menee hyvin jne. Mies oli mukana ja neuvolatäti oli nuori ja mukava. Varsin onnistunut keikka siis..;)



Ja tänään käytiin uusintaultrassa Väestöliitossa. Jännitti ihan pirusti mennä sinne, mutta onneksi kaikki oli hyvin. Voitto oli vain aika vilkas pakkaus eikä aluksi sitä meinattu saada mitattuakaan..;) Siellä se ihanuus huitoi pienillä käsillään ja potki vimmatusti. Tyypin strategiset mitat oli 3,21cm ja viikot täsmäsi juuri oikein. Nyt siis menossa 10+1. Np-ultra on vappuaattona ja ensi viikolla käyn treffaamassa endokrinologiani.



EE:lle onnittelut hyvistä np-tuloksista ja nyt vain täysillä nauttimaan raskaudesta!



Milikon tunteet jaan niin täysillä!!! Tämän päivän ultra oli kyllä tosi tarpeellinen. Hiljalleen mutta varmasti ne päivät matelee..:)



Tirppa? Manco? Mitä kuuluu?



Alkaako pikku-V jo antaa viitteitä lähestyvästä eräpäivästä?



Kuinkas Joalinin, Lupuksen ja Moolin vatsat jakselee? Vai pitäisikö kysyä että miten te jaksatte niiden vatsojen kanssa..:)



Miten Tuupalainen voi?



-Tuittu ja Voitto Valentinos-



Ps. Huolestuneena olen seurannut yläkerran pinon kuihtumista..:( Ajattelin luopua siellä hiljalleen listaemon hommista, mutta taidan vielä laittaa toukokuun pinon pystyyn.

Mää kotiuduin sairaalasta! Arvot nousi ihan hirveesti ja niitä ei meinattu lääkityksestä huolimatta saada laskuun... Lähellä oli jo sektio. :( Sitte alotettiin myös lääkitys supistuksiin, joita piirty käyrälle kymmenen minuutin välein ja kesti noin minuutin ja oli kipeitä. Eli meinas Nakki jo tulla, mutta onneks lääkitys alko pureen maksimiannostuksella ja pääsin makaamaan vaihteeks kotiin. Nyt vaan yritetään vielä edes muutama viikko saada kasaan, että vauva olis vähän isompi ja valmiimpi maailmaan. Sain kortisonipiikit kahtena iltana kypsyttään vauvan keuhkoja, jotta pärjäisi paremmin sitten! Hirmunen paikka mitä huolta ja murhetta täällä on ollu!! :( Mutta nyt onneks näyttää vähän aurinkoisemmalta, pian on 30 viikkoo täynnä ja jokainen päivä lisää mahassa lisää vauvan mahdollisuuksia selvitä hienosti! Painoa Nakilla on tällä hetkellä varmaan puolitoista kiloo, että ei se nyt ihan hirveen pieni enää oo, vaikkei valmis kuitenkaan.



En saa olla kauaa ylhäällä kerralla, joten takas maate ja myöhemmin lisää kuulumisia! Heipat kaikille!

Mukavia uutisia Tuitun ultrasta. Hienosti on mittaa vauvanalulla. Itsekin kävin tänään ultrassa ja onneksi kaikki oli hyvin ja miksei olisi...jälkeenpäin on helppo todeta noin. Kummasti nuo rv:t vaan kasvavat ja heittelevät. Tänään onkin mittojen (21,6mm) mukaan 8+5. Maanantaina rohkaisen mieleni ja varaan neuvola ajan, eiköhän ole jo aika tarttua tuumasta toimeen sen suhteen.



Tuupalaiselle pitkää pinnaan makoilun suhteen. Kyllä se Nakki siellä vatsassa pysyy, kunhan maltat levätä!



Aurinkoista viikonloppua kaikille, minä ainakin aion möyriä omassa puutarhassani ja paistatella auringossa. Grillinkin voisi jo kaivaa esiin varastosta ja aloittaa grillikauden!



Miliko

Tuupalaiselle nyt lepäilyvoimia!! Toivotaan että Nakki jaksaa pysytellä vielä " pesässään" !



Mites EE:n pahoinvointi, joko se häipyi kokonaan? Onnittelut ihanista ultranäkymistä! :) Onnittelut myös Tuitulle ja Milikolle! Kyllä aika meneekin nopeasti, vastahan te kaikki plussasitte oikein joukolla...



Mites Mancon ja Tirpan voinnit?



Täällä vaan elellään ihan rauhassa mahan kanssa. Onhan tuo jo mukavan kokoinen pallukka. Harjoitussuppareitakin on alkanut jo tulemaan, hurjalta tuntuu kun masu kovettuu välillä ihan pinkeäksi. Liikkeetkin tuntuvat jo hyvin, tuntuu asukkaalla olevan ihan oma rytminsä.

Neuvolakäyntejäkin alkaa olemaan jo useammin. Hemoglobiini oli laskenut viime mittauksessa, aloitin raudan syönnin. Ja paino on noussut ihan " mukavasti" , oudolta näyttävät nuo puntarin lukemat kun ihan uusi kymmenlukukin vaihtui jo... :O



Nyt täytyy lähteä kauppaan. Kirjotelkaahan oikein urakalla kuulumisianne! Aurinkoista viikonloppua!!



-Lupus 25+4

Poika menikin ihan kiltisti nukkumaan eilen ilman sen kummempia kitinöitä, jo puol kymmenen tienoilla eikä edes tarvittu korviketta tällä kertaa (oon antanut sitä, jotta nukahtaa yöunille). Heräs sitten ekan kerran kahdelta ja sen jälkeen tunnin välein (aika harvinaista tuo noin usein heräily), joten nyt väsyttää.



Tuupalaiselle tulin kovasti tsemppiä toivottamaan! Toivottavasti Nakki malttaisi vielä pysyä yksiössään. Koita levätä, vaikka ei varmaan päivä tolkulla tunnukaan enää kovin mukavalle vain maata.



Lupuksellakin on jo mukavasti viikkoja kasassa. =)



Tuitulle ja Milikolle onnittelut hyvistä ultranäkymistä.



Jokohan Varjokas on jakautunut?



Niin ja Moolikin on jo ihan viimeisillä viikoilla ellei ole jo kenties lunastanutkin jo nyyttinsä?



Tirpalle ja Mancollekin vilkutus.

Toivottavasti kaikki hyvin.



Nyt tarttee jatkaa syömistä, kun tuo pikku mies keikkuu tuossa rintarepussa (ostin tuollaiseksi " pika" välineeksi, kun ei kerkeä liinaa sitomaan) ja herää hetkenä minä hyvänsä taas kitisemään.

Se on tuollaien sylimaakari, niin pitää olla joku missä kantaa, jotta itse pystyy tekemään jotain kotihommiakin eikä vain kanniskella vauvaa. =D



Aurinkoista kevättä kaikille hoidokeille!!!



-viivi ja pieni mies 5vkoa+2pv

Tulin vierailemaan pinossanne, kun oli Tuitulla mukavia uutisia ultrasta, eikä olla aikoihin vaihdettu kuulumisia.



Mitenkäs TSH- ja T4V-arvot ovat käyttäytyneet? Minulla pompsahti aluksi TSH 3.9:n ja T4V putosi 13:n, jolloin nostettiin annosta puolikkaalla lastentabletilla. Yllätyksekseni viime viikolla kuulin TSH:n pudonneen 1.1:n! Ei ole ikinä mitatessa ollut noin alhaalla. T4V kuitenkin on edelleen 13, joten jatkettiin samalla annostuksella.



Toinenkin tärkeä virstanpylväs on takana. Tänään tuli viralliset 12 viikkoa täyteen! Ensi torstaina NP-ultra, sen lisäksi lähdin sellaiseen tutkimusryhmään mukaan, jossa pyritään selvittämään voiko raskausmyrkytyksen riskin ennakkoon todeta ja ehkäistä. Käyn siis toisessa ultrassa samanaikaisesti, siinä tutkitaan kohtuvaltimoa.



Oikein hyvää kevään jatkoa Tuitulle ja muille pinolaisille!



-marvik- rv 12+0

Huh vaan, lomat takana ja taas työpöydän ääressä. Me oltiin viime viikko Lapissa. Oli tosi kivaa, lunta oli vielä riittävästi ja urheiltiin oikein kiitettävästi!



Mun olo on tosi normaali ja hyvä. Pahat olot ja väsymykset on loppuneet kokonaan, ja oma tila on melkein unohduksissa... :-) Sais melkein maha jo rueta paisumaan niin ei epäilykset heräis... En uskonut että enää tässä vaiheessa vois rueta epäilemään onko kaikki ok, heh vaan. Vaikka on mulla kyllä jotain kokomuutosta mahassa tapahtunut (sellanen kokonaisvaltainen turpoaminen), huomas nyt loman jälkeen kun veti taas työfarmarit jalkaan, alkaa meinaan olemaan tila loppu näistä pöksyistä!



Tähän hätään ei nyt muuta, täytyy alkaa tehdä töitäkin...



Manco ja Pilkku 11+1

Vähän aikaa oli hiljaista, mutta nyt oli taas uusia kuulumia!



Koetahan TUUPA olla iisisti, että masukki pysyy matkassa;=) Ja ihkuja ultrakuulumisia monella, yippee!



Täällä ei kummempaa, paksusti voidaan ja synnytystä odotellaan;=)



Kaikille ihan älyttömän hyvä vointia!



-toivoo mooli 36+4

Nyt vähän muutakin, eli TUUPALAISELLE lepoa, kärsivällisyyttä ja viikkoja mahd paljon lisää toivottelen! Aika hurjalle kuulostaa tilanteesi, mutta toivotaan että Nakki saa majailla masussasi vielä hyvän aikaa.



Milikolla ja Tuitulla ainakin oli ultrat takana, kiva kuulla että kaikki hyvin! Ja ehdinkös jo EE:tä onnitella myöskin ultrasta?



Moolilla käy aika vähiin ja muilla mahat kasvaa. Mikäs olo sulla on, Mooli, meinaako pikkuinen nauttia kyydistä vielä kauankin??



(.) Mulla oli tänään jo toinen neuvola, ja ihan kiva että olikin! Kuunneltiin nimittäin sydänääniä ja onnesta olin taas soikeana kun jumputus pienen etsinnän jälkeen löytyikin!! Jos nyt vois rauhallisin mielin sitä np-ultraa odotella, reilu viikko siihen.

Paino oli ekassa neuvolassa mun mielestä aika alhainen (heh heh), ja se olikin siitä noussut jo 2kg. MUTTA, on tässä tullut herkuteltuakin kun on lomia ja synttäreitä ollut.



Missäs muuten Tirppa??



Näihin tunnelmiin & vilkutukset kaikille!!



Manco ja Pilkku 11+2

Heti kärkeen minunkin puolesta oikein lämpimät onnittelut uusista ihanista ultra- ja sydänäänten kuulumisista! Itselläni on jo vähän ikävä tuota ultrien jälkeistä euforista vauvahuumaa. Olen jokaisen ultran/sydänääntenkuuntelun jälkeen ollut muutaman päivän pää pilvissä ja kaikenkattavan onnellinen, mutta nyt kun viimeisimmästä on pari viikkoa, niin... Vaikka siis ton np-ultran jälkeen olen jo saanut päälle sen asenteen, että meille on tosiaan vauva tulossa ja jossittelut asian suhteen on vähentyneet, niin kyllä tekisi kovin mieleni mennä taas ylimääräiseen ultraan ennen rakenneultraa (vasta kuukauden päästä!) tai ainakin hommata se kotidoppler tuomaan lisää uskonvahvistusta asiaan. Voi kun alkaisi edes ne liikkeet tuntua varmuudella, niin se helpottaisi oloa kummasti!



Siitä tulikin mieleeni, että missä vaiheessa olette jo yrittäneet kuulostella liikkeitä tai jo kenties tunteneetkin ne?? Itse olen 99% varma että muutaman kerran ne pienet hipaisut olen jo onnistunut tuntemaan. Ekan kerran varmaan n. rv 13+. Mullehan lääkäri sanoi, että jo 12. viikolla ne voi tuntea, kun makaa hiljaa ja liikkumatta ja oikein keskittyy. Ihan varma en tietenkään ole ja tosi pienistä hipaisuista siis on ollut kyse, mutta ainakin haluan kovasti uskoa, että ne ovat juuri sitä mitä kuvittelenkin :)



Kaikesta edellä mainitusta huolimatta olen ollut viime viikot huomattavastiki normaalia vähemmän " hysteerinen" , koska töissä on ollut todella kova kiire ja ne asiat on vieneet paljon aikaa ja huomiota. Viikotkin tuntuu jo menevän paljon nopeammin kuin alussa, vaikka tietysti saisivat mennä vieläkin nopeammin :) Pahoinvointi on nyt alkanut selvästi vähentyä, ei tarvi enää oksentaa ja harvakseltaan on lievästi etovaa oloa. Tosin aamuisin pitää edelleen heti suunnata syömään jotain, tai muuten alkaa pyörryttää ja heikottaa välittömästi. Täällä on myös jo aika pitkälti siirrytty äitiysvaatteisiin, kun maha on sen verran jo esillä. Musta on niin ihana huomata aina kun se on taas vähän isompi :) Saa nähdä montako kertaa siihen ehtii sitten kyllästyä, mutta tällä hetkellä kaikki ulkoiset merkit raskaudesta on enemmän kuin toivottuja :) Töissäkin aika moni jo tietää asiasta ja hyvin on suhtauduttu kautta linjan. Onneksi!



Täällähän alkaa muuten porukoilla olla piakkoin kaikilla jo maagiset 12 viikkoa täynnä ja siten yksi rajapyykki takanapäin! Mahtavaa! :)



Tuupalle ja Nakille toivottelen minäkin tsemppiä ja oikein rauhallisia, levollisia aikoja. Hurjalta kyllä kuulosti tilanne siellä, mutta onneksi se selkiytyi ja aivan varmasti kaikki menee parhain päin!



Viiville myös vilkutukset ja paljon energiaa vauvanhoitopuuhiin! Milloin teillä on muuten ristiäiset? Joko on nimi valmiiksi mietitty?



Varjokkaan ja Moolin jakautumisuutisia odotellaan täälläkin innokkaasti :)



Lupukselle, Tirpalle, Mancolle, Milikolle ja Tuitulle myös kovasti huiskutuksia ja oikein aurinkoista loppukevättä kaikille tasapuolisesti!



EE 14+2

MANCO, samaa vatsankasvamista minäkin täällä odottelen, vaikka saan varmasti vielä odottaakin muutamia viikkoja. Iltaisin kyllä vatsa on jotenkin tosi turvoksissa ja kun oikein antaa vatsan plumpsahtaa lötköksi, niin voisi ihan kuvitella olevansa raskaan! ;) Ekassa ultrassa käydessäni lääkäri " erehtyi" sanomaan, että kohta vatsa alkaakin kasvaa. En älynnyt/kehdannut silloin kysyä, että mitä mahtaa lääkärin kohta tarkoittaa, sillä oma kohta tarkoittaa, että nyt ja heti alkaa tapahtua. Jotenkin kuitenkin vatssa ahdistaa, enkä halua laittaa jalkaani kaikista tiukimpia housuja.



Väsymys ja ajoittainen huono olo jatkuvat edelleen ja toisaalta olisin valmis niistä jo vähän luopumaankin, mutta toisaalta aina huonon olon yllättäessä tulee todella voitonriemuinen olo. Siispä kaikista mieluiten jatkan väsymystä ja huonoa oloa. Tänä aamuna jouduin toisen kerran istumaan lattialla vessanpöntön ääressä. Mahassa vaan ei ollut mitään mitä tulisi ulos, joten ei ollut mukava kokemus, mutta jotenkin niin ihana. ;)



Tässä vaiheessa aika matelee tosi hitaasta, mutta rohkaisevaa on lukea EE:n kommenttia siitä, että kyllä aika alkaa jossakin vaiheessa nopeuttaa kulumistaan. Ja melkein olen kateudesta vihreänä, kun luin äitiysvaatekautesi alkamisesta.



Miliko 9+5

Mihinkäs kaikki on hävinneet, oltiin jo toiselle sivulle tiputtu. No, ei sitä itsekään kyllä ole kovin aktiivinen tämän kirjoittelun suhteen ollut... :)



Mikäs on Tuupiksen tilanne? Toivottavasti olet jaksanut lepäillä ja kaikki on ok!



Varjokkaan kuulumisia myös kaipailen pitkästä aikaa! Ja Tirpan!



Joko Mancolla oli np-ultra?



EE: Onko liikkeitä alkanut jo tuntumaan enemmän? Itse tunsin ekat liikkeet jo joskus rv 16, vaikka en niitä liikkeiksi uskonutkaan ensin. Mutta samoja muljahteluita ne edelleen vaan ovat, tosin monta kertaa voimakkaampia tietysti! Eli hyvin mahdollista että sullakin nuo tuntemukset ovat jo liikkeitä.



Miliko: Kyllä se aika todellakin alkaa kulumaan nopeammin kun pääsee noista alun huolehtimisista! Nyt tuntuu että viikkoja tulee ihan kauheata vauhtia lisää eikä ole yhtään valmistautunut tulevaan. Vaikka onhan tässä vielä kolmisen kuukautta laskettuun aikaan...



Omaa napaa: Tänään oli toinen neuvolalääkäri, kaikki on edelleen onneksi niinkuin pitääkin. Masu on kasvanut ja on aikamoinen möhkäle. Vauvan potkut tuntuvat kyllä välillä tosi voimakkailta, kyllä kai se kohta jo kaivautuu ulos kyljestä! :) hikkaakin olen pari kertaa tuntenut, hassua ajatella että mahassa on todellakin joku jolla on hikka :)



Tulkaahan kaikki kertomaan kuulumisianne! Pitääkin tästä lähteä töihin, onneksi enää reilut 2 viikkoa jäljellä, sitten alkaa kesälomat ja äippälomat!



Isot heilutukset kaikille!!



-Lupus rv 27+1

Aloin pikaisesti kirjoittelemaan kun täällä on ollut niin hiljaista viime aikoina. Itsellä on ollut töissä tosi kova kiire myös ja jotenkin on nyt alkanut ihan uudenlainen ¿vaihe¿ tässä raskaudessa noin niin kuin henkisellä puolella. Nyt on jo jonkin aikaa huomannut, että se alkuhuuma joka alkoi plussatestistä, on pikkuhiljaa tasoittunut ja oikeastaan häipynyt kokonaan ja sen tilalle on tullut vähän outoja fiiliksiä. Enää ei joka toinen ajatus ole riemu ja onni tästä kauan kaivatusta tilanteesta, vaan päinvastoin sellaista kaikenkattavaa alakuloa on ollut ilmassa. Tuntuu että lokakuuhun on vielä ikuisuus ja tässä nykyisessä tilanteessa on pelkkiä ikäviä velvollisuuksia eikä juurikaan mitään ilon aiheita tai vaihtelua elämässä. Ei jaksa eikä huvita enää lähteä kavereiden kanssa bilettämään savuisiin baareihin eikä katsomaan sivusta kun muut juopottelee ja on kauhea vauhti päällä. Toisaalta taas koti-illat on tulleet jo liiankin tutuiksi eikä joka ikinen ilta jaksaisi suoraan töiden jälkeen kaatua sohvalle ja raahautua siitä pikkuhiljaa sänkyyn nukkumaan. Ennen matkusteltiin miehen kanssa paljon, mutta en uskalla lähteä lentämällä mihinkään eli toisin sanoen ollaan ¿jumissa¿ kotona. Jos haluaa tehdä jotain tosi mukavaa, niin ainut vaihtoehto tuntuu olevan käydä ulkona syömässä ja leffassa. Ja sitä on tullut harrastettua lähes joka viikonloppu ¿vaihtelun vuoksi¿, joten sekään ei tunnu enää miltään. Kauheaa valitusta ja pääasiassa ihan tyhjästä, mutta nyt on vain tällainen vaihe päällä. Tiedän kyllä, että tää johtuu pitkälti siitä, että ollaan niin pitkään oltu miehen kanssa kaksistaan ja voitu tehdä melkeinpä mitä vaan on milloinkin sattunut huvittamaan. Kuten tosiaan reissata monta kertaa vuodessa ja juhlittuakin tuli välillä melko usein railakkaastikin. No, ehkä tää on jo jonkinlaista totuttelua siihen tulevaan vauva-arkeen, joka ei varmastikaan aina kauhean helppoa ja jännittävää ole. Mutta jos jollain tulee jotain hyviä ideoita mielialan kohotukseen tai muuhun piristävään tekemiseen liittyen, niin ilolla otetaan vastaan :) Anteeksi omanapainen valitusvirsi, mutta välillä tää on tätä :)



EE (15+3)

Olispa kiva keksiä EmmaEelle jotain positiivista tekemistä. Itelläki alkaa oleen ideat loppu, varsinki ku täällä kotosalla ei hirveesti vaihtoehtoja löydy. Kaveri toi mulle gamecuben pelin lainaan, muttei sitäkään jaksa kokoajan pelailla tai teeveetä möllöttää... Nyt on ihan mieletön ilma ja köpöttelin koiran kanssa apteekkiin tuossa hetki sitte. Enempää liikuntaa ei oikeen uskalla tänään harrastaa. Vatsa ollu pinkeenä siitä asti.



Kaiken kaikkiaan mää voin oikeen hyvin! Kutina on hieman palailemaan päin, mutta ei vielä ihan kestämätöntä kuitenkaan!



Vauva voi hyvin. Kovasti myllää masussa ja peppu tuntuu tuossa kylkiluun alla jo ihan selvästi ja jalat toisessa kyljessä! :) Runsas viikko sitte painoarvio oli jo 2kg. Vai kerroinko mää sen jo... No, kuitenki isohan se jo on. Kovasti on semmonen olo, että taitaa tulla hieman ennen aikojaan, luulisin että ennen käynnistystä... Katotaan. Ilmeisesti kuitenki viimeistään käynnistetään tuossa kesäkuun puolen välin paikkeilla ja siihenhän ei oo enää ku 7 viikkoo!!! Hupsis.



Tuupis ja Nakki rv31+2