Lue keskustelun säännöt.
Kun ei ole töissä niin elämässä ei ole sisältöä
Kommentit (67)
Se sisällön puute saattaa selittyä silläkin, että elämässä ei ole yhtään rahaa kun ei ole töissä, niin ettei sen vuoksi ole edellytyksiä hankkia elämään harrastuksia, huveja eikä pikku nautintoja.
Enska Eläkeläinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Mä en ole ollut vuosiin töissä ja koen, että elämässä on vaikka mitä. Asennekysymys. :)
Onhan toi nyt todella surullista jos ei elämälleen muuta merkitystä ole kuin työnteko.
Itsekin ollut vuosia pois työelämästä ja sisältöä on vaikka kuinka, nyt on aikaakin hankkia lisää ja kuluttaa jo olemassaolevaa pääomaa.
Minua aina ottaa päähän ihmiset, jotka olettavat työn olevan "koko elämä". Ei se ole koko elämä, mutta kolmannes kuitenkin. Totta kai sen haluaa käyttää merkityksellisesti. Jos pääomat riittävät merkitykselliseen elämään ilman työntekoa niin mikäs siinä; suurin osa meistä ei voi odottaa perinöksikään kuin 10000-20000 euron pottia. Joten työssä on käytävä, ja työttömys on tragedia.
(Työttömyys on myös yksi tunnustetuista traumaattisista elämäntapahtumista. Keskivertoihminen ottaa työttömyyden hyvin raskaasti.)
En tarkoittanut pelkästään taloudellista pääomaa. Toki rahakaan ei auta jos ei ole henkistä pääomaa?
Tokihan yksikin kommentoija nauttii elämästään vaikka kuivuvaa maalia katsellen, mutta keskivertoihminen tarvitsee muutakin. Työttömyyden (työkielto, ei työn puute) kaverina tuli itselleni musertava yksinäisyys sekä rahapula. Vaihtaisin ne mieluusti työntekoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Mä en ole ollut vuosiin töissä ja koen, että elämässä on vaikka mitä. Asennekysymys. :)
Onhan toi nyt todella surullista jos ei elämälleen muuta merkitystä ole kuin työnteko.
Itsekin ollut vuosia pois työelämästä ja sisältöä on vaikka kuinka, nyt on aikaakin hankkia lisää ja kuluttaa jo olemassaolevaa pääomaa.
Minua aina ottaa päähän ihmiset, jotka olettavat työn olevan "koko elämä". Ei se ole koko elämä, mutta kolmannes kuitenkin. Totta kai sen haluaa käyttää merkityksellisesti. Jos pääomat riittävät merkitykselliseen elämään ilman työntekoa niin mikäs siinä; suurin osa meistä ei voi odottaa perinöksikään kuin 10000-20000 euron pottia. Joten työssä on käytävä, ja työttömys on tragedia.
(Työttömyys on myös yksi tunnustetuista traumaattisista elämäntapahtumista. Keskivertoihminen ottaa työttömyyden hyvin raskaasti.)
En tarkoittanut pelkästään taloudellista pääomaa. Toki rahakaan ei auta jos ei ole henkistä pääomaa?
Tokihan yksikin kommentoija nauttii elämästään vaikka kuivuvaa maalia katsellen, mutta keskivertoihminen tarvitsee muutakin. Työttömyyden (työkielto, ei työn puute) kaverina tuli itselleni musertava yksinäisyys sekä rahapula. Vaihtaisin ne mieluusti työntekoon.
Sairastunut varmasti vaihtaisi sairauden työntekoon.
Eikö ole ystäviä, harrastuksia, yleistä huushollaista, matkistelua, elämää?
Aika monella on mutta ei vaan kannata sanoa siitä työkkärille. Nykyään kun harrastus voi tarkoittaa yrittäjyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistutan että on olemassa myös osa-aikatyö. Mulle se on ehdottomasti paras vaihtoehto. Jää aikaa elää, rahaa on tarpeeksi.
On sisältöä mutta ei rahaa.