En mennyt someen ja nyt vanhat kaverit jättäneet
Ihmettelivät aikansa, kun en ollut somessa, jotta "pysyisin ajan tasalla kuulumisista". Painostustakin oli, olisi pitänyt liittyä, jotta voisin tykkäillä heidän reissuistaan ja harrastuksistaan. Nyt on jo useita vuosia, kun yhteydenpito on hiipunut. Näinkö siinä kävi. Onko muilla somettomilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (16)
En koskaan liittynyt mihinkään someen ja tämä on ollut todellisille ystäville ihan fine.
N33
Mitä hemmetin tykkäilyä? Ovatko nämä jotain toistaitoisia?
On. Täysin sama. Mutta mistä olen jäänyt paitsi? Kavereiden japanian ja kongojen reissukuvista jne
Joo aika hiljaista on ollut. Pari kaveria sähköpostittaa toisinaan, tekstaa joskus ja soittaa harvakseltaan. Varmaan sosiaalisessa mediassa ruudut välkkyvät kiivaasti ja elämä on siellä. Itse en hyväksy käyttäjäehtoja enkä halua olla tekoälyn sekä jättifirmojen tietomassan raaka-aineena. Siksi pysyttäydyn normaalissa elämässä. Ihme kyllä opiskelupaikan ja sittemmin työpaikan löysin normaalein keinoin. Ei tarvinnut tykätä ja seurata jonkun julkaisuja tai tilittää osaamistaan missään alustalla tai sovelluksessa.
neitoperho
Sanoit olennaisen: "olisi pitänyt liittyä, jotta voisin tykkäillä heidän reissuistaan ja harrastuksistaan."
Eli he halusivat sinut sinne heidän kuviensa tykkääjäksi. Onko tuo ystävyyttä tai siis tuttavuutta, jota kaipaat?
Nuorena naisena luulin, että eräs ihminen oli ystäväni. Kävimme yhdessä baareissa melkein joka viikonloppu. Aloin opiskella, eikä ollut enää rahaa käydä baareissa, eikä oikein haluakaan. Ehdotin hänelle muuta tekemistä, kun hän soitti ja pyysi baariseuraksi. "No ei sitten!" hän tiuskaisi, enkä ole kuullut hänestä sen koommin. Siitä on 20 vuotta.
Todelliset kaverit ovat jääneet, vaikka en olekaan somessa. En ole kiinnostunut pinnallisesta kuvien tykkäily-kaveruudesta, vaan ihan oikeista kohtaamisista, puheluista ja yhdessä tekemisestä. Ne, joiden kanssa on somea syvällisempää, kestävät kyllä somettomuuteni.
Huvittaa kun on joitakin kavereita ( tai tuttuja), jotka haluaisivat kovasti olla "some-julkkiksia". Matkivat ja kopioivat siis erinäisten julkkisten poseerauksia, kuvia, tekstejä. Matkoja, harrastuksia, muotia jne. "Kuntoiluvideoita". "Sisustusvinkkejä". Kaikki kopioitu, ei mitään omintakeista.
Haluaisivat kovin, että tykkääjämäärä lisääntyisi, jotta olivat "kuuluisia". Se on ehkä syynä, että minuakin patistelevat somekanaville. Huomiota ja tykkäyksiä pitäisi saada. Täällä pikkukaupungissa vaan on rajallinen määrä ihmisiä, ja moni tuntee ihmisen ilman someakin, ja tietää mikä on ihmisiään.
Playboy postaukset jäi sull näkemättä
Minä en ole koskaan tykännyt Facebookista. Niinpä minulla on nuoruudenkaveriporukan, armeijakavereideni, entisten työkavereideni ja parin muun porukan kanssa Whatsapp-ryhmät. Niissä sitten pienemmällä porukalla viestitellään ja sovitaan tapaamisia. Jos joku sieltä poistuu, niin voi olla, ettei kukaan muista seuraavaan tapaamiseen erikseen kutsua.
Joo kävi samoin. Aloitin opiskelemaan yliopistossa niihin aikoihin kun Facebook alkoi olla jo melko "pakollinen" ja olin sitten se outo kun en siellä ollut. En saanut muista opiskelijoista oikein uusia kavereita ja vanhat kaveritkin unohti, kun lähtivät muualle opiskelemaan ja facessa olisi ollut niin näppärää pitää yhteyttä. Mulla ei ole ketään ketä kysyä mihinkään. Yksi kaveri vuosien takaa otti yhteyttä watsapilla viime vuonna, mutta oli vain baariseuraa vailla, eikä semmoinen kiinnosta.
Yleensä ne kaveri-/ystävyyssuhteet hiipuu muutenkin vuosien saatossa. Osalle se some on muka sitä yhteydenpitoa niillä tykkäyksillä tai satunnaisilla viesteillä. Mutta ei se oikeassa ystävyydessä voi olla perusta. Jäin pois somesta pari vuotta sitten. Ei ole kyllä ystävyyssuhteisiin vaikuttanut. Toki niitä kavereita siellä oli, mutta ihan jonnin joutavaa huomionhakuahan se on. Onkohan sinulla nyt ihan väärä käsitys muutenkin tuosta somesta? Tai ystäväsi ovat hiukan pihalla tosielämästä?
Tuo on vähän sama kuin jos ei olisi ennen muinoin kirjoittanut kirjettä takaisin tai vastannut jonkun puheluihin. Ei se viestintävälineestä ole kiinni vaan vastavuoroisuuden puutteesta.
Mä en ole ollut enää vuosiin kuin watsppissa. Pidän itse huolta, että en putoa kaveripiirin ulkopuolelle. Valinta ja vastuu olla ulkopuolella on minun. Mutta mistään tärkeästä en ole jäänyt paitsi, ehkä ympärilläni on poikkeuksellisia ystäviä. Joistakin juoruidta tms olen ihan pihalla, mutta ei haittaa.
Olet myrtsinä kun muut pitävät yhteyttä tavalla X, johon kieltäydyt liittymästä ja vaadit että he kaikki pitäisivät sinuun erikseen yhteyttä valitsemallasi tavalla Y?
Kun elämä on kiireistä, on sosiaalinen media helpoin tapa pysyä kärryillä siitä, mitä toiselle kuuluu. Ei minulla ole aikaa soitella jokaiselle ystävälle viikottain erikseen. Joidenkin kanssa nähdään muutaman vuoden välein mutta ystävyys on heti kuin ennenvanhaan kun ollaan pysytty suunnilleen kartalla ja voidaan keskustella ajankohtaisista asioista ilman, että kummankin täytyy selostaa vuosien edestä elämäänsä.
Fakta on, että sellaiset ihmiset helposti etääntyvät ja lopulta ystävyydet hiipuvat, jos ystävyys heidän kanssaan vaatii jatkuvaa vaivannäköä ja erityistä tiettyä yhteydenottoa. Ei ole pakko olla somessa, mutta ei myöskään auta vinkua jos se on muiden pääsääntöinen yhteydenpitokanava.
On täysin saman olen kokenut