Kun ei ole töissä niin elämässä ei ole sisältöä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä työttömänä saa harrastaa, opiskella ja tehdä vapaaehtoistyötä. Ei vaan kerro siitä. Opiskella siis itsenäisesti vaikka kieliä netistä tai kansalaisopistossa. Mielikuvituksen puutetta jos et keksi tekemistä. 

Voit myös istua jonkin aikaa paikallasi ja pohtia. Ulospäin näyttää siltä, ettei ole mitään sisältöä, mutta sisäinen maailma voi olla hyvinkin rikas. Moni virallinen työkin on paikallaan istumista ja pohtimista sekä tiedon etsimistä ja kokoamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mä en ole ollut vuosiin töissä ja koen, että elämässä on vaikka mitä. Asennekysymys. :)

Noh olet jo tottunut. Jos tippuu työelämästä pois niin kyllä se siltä tuntuu kuin ei olisi mitään.

Entä ylimääräiset kotityöt ja lastenhoito?

Miksi vieraiden kodinhoito remppoineen ja siivoamisiineen sekä sisustamisineen ja vieraiden lasten hoitaminen ja ruokkiminen toisen/omassa kotona tai päiväkodissa on työtä ja sisältöä, mutta omien ei? Tätä on vaikea ymmärtää.

Olen ollut vuosia pois työelämästä ja alkaahan tässä pikku hiljaa hiipimään taas sellainen merkityksettömyyden tunne. Vaan kun aikoinaan se työssä olokin alkoi tuntumaan ihan samalta, että koettaa sitten olla jotenkin päin.

No ainakin 55 iässä alkaa olla parempaakin tekemistä kuin tehdä töitä. Kaikki työpaikan teennäinen sosiaalinen  mielistely alkaa jo oksettaa.  Sisältö on ihan itsestäsi kiinni ja mieltymyksistäsi. 

Jotenkin surullista jos elämässä ei ole muuta sisältöä kuin työ :-(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä työttömänä saa harrastaa, opiskella ja tehdä vapaaehtoistyötä. Ei vaan kerro siitä. Opiskella siis itsenäisesti vaikka kieliä netistä tai kansalaisopistossa. Mielikuvituksen puutetta jos et keksi tekemistä. 

Voit myös istua jonkin aikaa paikallasi ja pohtia. Ulospäin näyttää siltä, ettei ole mitään sisältöä, mutta sisäinen maailma voi olla hyvinkin rikas. Moni virallinen työkin on paikallaan istumista ja pohtimista sekä tiedon etsimistä ja kokoamista. 

Minulla on juuri noin. Ulkopuolisen silmissä elämäni voi olla tylsää vaikka olen onnellisempi kuin koskaan ja elän unelmaani. Aivot raksuttaa vaikka en tekisi mitään. Ja nautin vapaudesta enemmän kuin palkasta ja työpaikan sosiaalisia suhteista. T kohta 3v työtön

Työn perässä muuttaneena ja sittemmin työt menettäneenä en ymmärrä ihmisiä, jotka keksivät yksinäiseen arkeen mukamas paljon tekemistä. Tarvitsen elämääni enemmän sisältöä kuin vapaaehtoistyö 2 krt/vko ja kansalaisopisto 2 krt/vko. Neulomistakaan ei jaksa loputtomiin. Ovatko kaikki onnelliset työttömät perheellisiä ja omakotitalollisia viisikymppisiä, vai mistä tämä näkemysero kumpuaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mä en ole ollut vuosiin töissä ja koen, että elämässä on vaikka mitä. Asennekysymys. :)

Asenteella ei vielä rahoteta elämää,harrastuksia, matkustelua....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mä en ole ollut vuosiin töissä ja koen, että elämässä on vaikka mitä. Asennekysymys. :)

Noh olet jo tottunut. Jos tippuu työelämästä pois niin kyllä se siltä tuntuu kuin ei olisi mitään.

Entä ylimääräiset kotityöt ja lastenhoito?

Miksi vieraiden kodinhoito remppoineen ja siivoamisiineen sekä sisustamisineen ja vieraiden lasten hoitaminen ja ruokkiminen toisen/omassa kotona tai päiväkodissa on työtä ja sisältöä, mutta omien ei? Tätä on vaikea ymmärtää.

Koska kodinhoito ei vie juuri aikaa. Pienessä asunnossa puoli tuntia - tunti viikkoon. Kaikki mainitsemasi asiat ovat vaivattomia. Ne eivät tunnu työltä! Siksi kaipuu tekemään jotain, joka haastaisi sopivasti. Ei kai kukaan terve ja nuori ihminen tyydy villasukkien neulomiseen ja itselleen kotiapulaisena toimimiseen kuin pakkoraossa.

Itse jotenkin lamaannun työttömänä. Talousasiatkin huolettaa. Vuorokausirytmi menee sekaisin. Minulla ei ole perhettä tai muitakaan läheisiä niin työ on aina tuonut sopivasti sosiaalista elämää. Ei minua kiinnosta hengata työkavereiden kanssa vapaalla mutta mukava jos työporukan kanssa tulee juttuun työpaikalla. 

Myös sellainen jatkuva epätietoisuus rassaa. Ei voi tehdä suunnitelmia(reissuja) kun et tiedä oletko kuukauden päästä töissä vai ei. Pienestä tuesta laitettava säästöön jos tulee yllättäviä menoja. Jatkuvasti raha-asiat mielessä.

Tekemistä kyllä keksin päiviin mutta välillä aikoja että ei jaksa eikä huvita ja mielen valtaa alakulo. Vaikka en materiasta välitä niin joskus harmittaa että edelleen 40-vuotiaana seilaan pätkätöistä toiseen eikä ole omaa asuntoa. Ei minua haittaa asua vuokralla mutta välillä harmittaa kun kuuntelee kuinka toisilla saattaa olla jo maksetut asunnot. Eläkeikä huolettaa että miten on varaa asua vuokralla yms. 

Onneksi sain loppuvuodeksi töitä. 

Siis sulla Ap on tylsä elämä. Ei se tarkoita että muilla olisi yhtä kurjaa kuin sinulla on. Mitä hauskaa siin jatkuvassa töissä käymisessä muka on. Et ehdi tehdä mitään muuta kuin töitä. Ainoastaan loman aikana voi puuhastella jotain jos edes jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Työn perässä muuttaneena ja sittemmin työt menettäneenä en ymmärrä ihmisiä, jotka keksivät yksinäiseen arkeen mukamas paljon tekemistä. Tarvitsen elämääni enemmän sisältöä kuin vapaaehtoistyö 2 krt/vko ja kansalaisopisto 2 krt/vko. Neulomistakaan ei jaksa loputtomiin. Ovatko kaikki onnelliset työttömät perheellisiä ja omakotitalollisia viisikymppisiä, vai mistä tämä näkemysero kumpuaa? 

Varakkaita parisuhteessa olevia viisi-kuusikymppisiä, joilla on riittävät sosiaaliset verkostot ja se okt, jonka puutarhassa riittää puuhasteltavaa. Vähän kuin sanoisi olevansa työttömänä maatilalla tai perheetön kavereiden polttareissa. Menetys ei tunnu missään, kun olosuhteet ovat muutoin hyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mä en ole ollut vuosiin töissä ja koen, että elämässä on vaikka mitä. Asennekysymys. :)

Onhan toi nyt todella surullista jos ei elämälleen muuta merkitystä ole kuin työnteko. 

Itsekin ollut vuosia pois työelämästä ja sisältöä on vaikka kuinka, nyt on aikaakin hankkia lisää ja kuluttaa jo olemassaolevaa pääomaa. 

Palkkatyöläisenä olet käytännössä orjan asemassa ja luovut arvokkaimmasta asiasta eli omasta ajastasi muutaman lantin takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha. Mulla on kyllä kalenteri tarpeeksi täynnä vaikken olekaan töissä. Olen tällä viikolla ollut kolme päivää vapaaehtoistöissä. Viime viikolla olin neljä päivää. Välillä on koulutuksia, kursseja, tapahtumia. Mä oon kiitollinen jokaisesta sellaisesta päivästä kun ei ole vapaaehtoinen pakko yhtään mitään.

Eikös TE-toimisto kiellä kaikki koulutukset ja vapaaehtoistyöt?

Esim. mä en ole missään tekemisessä TEn kanssa. Aloituksessakaan ei puhuttu nimenomaan työttömyydestä vaan töissä olemattomuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mä en ole ollut vuosiin töissä ja koen, että elämässä on vaikka mitä. Asennekysymys. :)

Onhan toi nyt todella surullista jos ei elämälleen muuta merkitystä ole kuin työnteko. 

Itsekin ollut vuosia pois työelämästä ja sisältöä on vaikka kuinka, nyt on aikaakin hankkia lisää ja kuluttaa jo olemassaolevaa pääomaa. 

Minua aina ottaa päähän ihmiset, jotka olettavat työn olevan "koko elämä". Ei se ole koko elämä, mutta kolmannes kuitenkin. Totta kai sen haluaa käyttää merkityksellisesti. Jos pääomat riittävät merkitykselliseen elämään ilman työntekoa niin  mikäs siinä; suurin osa meistä ei voi odottaa perinöksikään kuin 10000-20000 euron pottia. Joten työssä on käytävä, ja työttömys on tragedia. 

(Työttömyys on myös yksi tunnustetuista traumaattisista elämäntapahtumista. Keskivertoihminen ottaa työttömyyden hyvin raskaasti.)

Vierailija kirjoitti:

Työn perässä muuttaneena ja sittemmin työt menettäneenä en ymmärrä ihmisiä, jotka keksivät yksinäiseen arkeen mukamas paljon tekemistä. Tarvitsen elämääni enemmän sisältöä kuin vapaaehtoistyö 2 krt/vko ja kansalaisopisto 2 krt/vko. Neulomistakaan ei jaksa loputtomiin. Ovatko kaikki onnelliset työttömät perheellisiä ja omakotitalollisia viisikymppisiä, vai mistä tämä näkemysero kumpuaa? 

Näkemysero kumpuaa trolleista, jotka pyrkivät luomaan mielikuvaa laajasta vapaaehtoisesti työttömien ilmiöstä. Itänaapuri hyötyy kahtiajaosta ja mitä on tullut nettikeskusteluita seurattua, niin vaikka Suomi on kriisissä, niin työttömiä kohtaan ei olla yhtä empaattisia kuin esim. ysärillä. Epäsuora vaikuttaminen toimii. 

Tiedä nyt sitten pitäisikö olla tyytyväinen vai huolestunut kun päivät tuntuu hujahtavan vaikka seinää katsomalla eikä tarvi ola erikoisempaa aktiviteettia. Ennen kuin tajuaakaan niin sitä on kuolinvuoteella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mä en ole ollut vuosiin töissä ja koen, että elämässä on vaikka mitä. Asennekysymys. :)

Onhan toi nyt todella surullista jos ei elämälleen muuta merkitystä ole kuin työnteko. 

Itsekin ollut vuosia pois työelämästä ja sisältöä on vaikka kuinka, nyt on aikaakin hankkia lisää ja kuluttaa jo olemassaolevaa pääomaa. 

Minua aina ottaa päähän ihmiset, jotka olettavat työn olevan "koko elämä". Ei se ole koko elämä, mutta kolmannes kuitenkin. Totta kai sen haluaa käyttää merkityksellisesti. Jos pääomat riittävät merkitykselliseen elämään ilman työntekoa niin  mikäs siinä; suurin osa meistä ei voi odottaa perinöksikään kuin 10000-20000 euron pottia. Joten työssä on käytävä, ja työttömys on tragedia. 

 

(Työttömyys on myös yksi tunnustetuista traumaattisista elämäntapahtumista. Keskivertoihminen ottaa työttömyyden hyvin raskaasti.)

En tarkoittanut pelkästään taloudellista pääomaa. Toki rahakaan ei auta jos ei ole henkistä pääomaa? 

Sitten sitä vasta sisältöä onkin elämässä kun ei työ rajoita menemisiä . Voi matkustaa ympäri maailman ja nauttia elämästä .