Miten opettajat hoitivat lapsuudessasi kiusaamistilanteita?
Vai hoitivatko ollenkaan?
Itse muistan ala-asteelta tilanteen, taisi olla 4. luokka, kun luokan tytöt olivat keksineet inhottavan kiusan jonka kohteeksi useampi luokan tyttö joutui jossain kohtaa.
Opettajamme (kiva meisopettaja) otti yksi kerta kaikki luokan tytöt yhteispuhutteluun ja oli oikeasti vihainen ja jämäkkä, ja teki selväksi että tällaista ei hyväksytä.
Arvostan kyseistä opettajaa jämäkkyydestään ja selkärangastaan. Nyt tulee melkein kyynel silmään kun miettii sitä miten tämä kiusa aiheutti surua yhdelle tytölle - vaikka koin tämän itsekin. En selitä sitä tarkemmin ettei tunnisteta 🌼
Kommentit (44)
Ei puututtu millään tavalla. Ei edes fyysiseen väkivaltaan. 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Terveiset Palokan koulun opettajille.
Tunnin alussa paasasivat auktoriteetti äänellä että " Kiusaaminen loppui tähän paikkaan! Asiasta pidetään tarkka huoli".
Tunnin loputtua opettaja vetäytyi poistui luokasta ja kiusaaminen jatkui entiseen tapaan.
Ennen ajateltiin, että oman paikan hakeminen ryhmässä kuuluu ihan normaaliin kasvuun. Piti oppia pärjäämään, ja niinhän me opittiin. Lapset ratkaisivat asiansa itse, ja olivat paljon omatoimisempia. Kiusaaminen salattiin aikuisilta. Jos jäi kiinni, sai jälki-istuntoa, mutta ei niitä mitenkään selvitelty. Nuo rakkaudesta se hevonenkin potkii ja ei haukku haavaa tee olivat tosiaan aikuisen kommentteja lievempään kiusaamiseen. 1960-70 -luvuista puhun.
Kysyi kiusatulta mitä hän on tehnyt, että häntä kiusataan. Sanoi vielä, että jos hän vaihtaa koulua, niin tiedot syystä menee kyllä uuteen kouluun.
Kun kiusattu ei uskaltanut mennä kouluun, uhkasi opettaja häntä koulusta erottamisella.
Kiusaajaa opettaja kyllä puolusteli.
Rajua oli meno kasarilla.
Olin itse koulukiusattu ja niitä ei hoidettu mitenkään Nykyään näihin puututaan jo pienistäkin asioista.
Täytyy sanoa, että meillä 90-luvulla nämä hoidettiin hyvin. Ongelmana vain oli, että näistä ei aina uskaltanut kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Haukkumiseen ei puututtu millään tavalla (1970-luvulla, 1980-luvun alussa). Lähinnä oltiin sitä mieltä, että kiusaamisesta opettajalle kertova oli surkea kaipuripukki ja kantelija. Vasta jos käytiin kiinni, saattoi joku opettaja heristää sormea. Onneksi meidän koulussa ei tuohon aikaan tehty mitään vakavampaa väkivaltaa, josta kuulee nykyään alinomaa.
Mutta kyllähän siitä hyssyttelystä tuli sellainen olo, että henkinen väkivalta on ihan sallittua.
Sama peli jatkuu. Miksiköhän opettajiksi ajautuu moraalittomia luihuja.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse koulukiusattu ja niitä ei hoidettu mitenkään Nykyään näihin puututaan jo pienistäkin asioista.
Eikä puututa. Tai ehkä nimellisesti.
Seisotti kiusaajat pulpetin vieressä ja haukkui pataluhaksi koko luokan edessä. Tehos.
Toisella kertaa, kun yks oppilas oli heittänyt toisen pipon ulkohuussin reiästä, pisti heittäjän kaivamaan pipon ylös ja pesemään käsin puhtaaks. Eipä heitellyt toista kertaa.
Ei aavistustakaan. Ketään ei edes tietääkseni kiusattu, muuta kuin opettajia.
Vetelin entistä luokanvalvojaa eräissä kemuissa perseeseen!
Ihan miesten kesken.
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse koulukiusattu ja niitä ei hoidettu mitenkään Nykyään näihin puututaan jo pienistäkin asioista.
Eikä puututa. Tai ehkä nimellisesti.
Kyllä puututan.. Olen itse koulussa töissäja pieniinkin asioihin puututaan, kunhan se on opettajan tiedossa some ja vapaa-aika on aika mahdoton eikä edes kuulu koululle.
70-luvulla opettajat hoitivat kiusaamisen itse. Ei siihen oppilaita tarvittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukkumiseen ei puututtu millään tavalla (1970-luvulla, 1980-luvun alussa). Lähinnä oltiin sitä mieltä, että kiusaamisesta opettajalle kertova oli surkea kaipuripukki ja kantelija. Vasta jos käytiin kiinni, saattoi joku opettaja heristää sormea. Onneksi meidän koulussa ei tuohon aikaan tehty mitään vakavampaa väkivaltaa, josta kuulee nykyään alinomaa.
Mutta kyllähän siitä hyssyttelystä tuli sellainen olo, että henkinen väkivalta on ihan sallittua.
Sama peli jatkuu. Miksiköhän opettajiksi ajautuu moraalittomia luihuja.
Miten olisi, että työntekijän haukkumisen sijaan, se asia tuotaisiin esille ja näkyväksi? Tarkoitan tällä sitä, että jos ei ooettaja tiedä, että jotain kiusataan, niin miten kuvittelet hönen puuttuvan tilanteeseen. Ja jos ooettajalle on kerrottu, eikä puutu, älä täällä keuhkoa vaan tee ilmoitus asiasta eteenpäin! Ihan oikeasti turha kuvitell, että se ope olis joku jumalasta seuraava ja kuulisi ja näisi kaiken
Vierailija kirjoitti:
Kantelupukki kaakattaa, ei saa rauhassa maatakaan.
Sanoi opettajani, kun kerroin kaverini jatkuvasta kaltoinkohtelusta. Että sillai..
Juuri näin. Meillä kansakoulussa opettaja sanoi, ettei hänelle saa tulla kertomaan mitään ikävää muista oppilaista, hän ei pidä kantelupukeista.
Sama jatkui 1960-luvulla oppikoulussa. Minua kiusattiin raskaasti, opettajat näkivät ja kuulivat, mutta eivät tehneet mitään.
70 luvulla kun olin kansalaiskoulussa eräs poika kiusasi tyttöjä.Kerran taas kun kiusasi sai nyrkistä opettajalta.Siihen loppui se kiusaaminen.
Ei mitenkään. Liikuntatunnilla kiusattu laitettiin kiusaajien kanssa samaan joukkueeseen pelaamaan mm. lentopalloa. Edes siihen ei opettaja puuttunut, kun ne kaksi kiusaajaa sabotoivat peliä niin, että kaikki kärsivät.
Ei yhtään mitenkään. Eräs koulumme uusi naisopettaja / pitempiaikainen sijainen alkoi puolestaan kiusata erästä vuotta vanhempaa hiljaista ns kympin tyttöä.
80/90 luvun vaihde pikkukunta Itä-Suomessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse koulukiusattu ja niitä ei hoidettu mitenkään Nykyään näihin puututaan jo pienistäkin asioista.
Eikä puututa. Tai ehkä nimellisesti.
Kyllä puututan.. Olen itse koulussa töissäja pieniinkin asioihin puututaan, kunhan se on opettajan tiedossa some ja vapaa-aika on aika mahdoton eikä edes kuulu koululle.
Jos rehtorin kaverin tytär kiusaa poikia, siihen ei puututa. Jos joku pojista antaa vähän takaisin, kutsutaan poliisit koululle.
Eivät puuttuneet, vaikka eivät voineet olla huomaamatta. Osan mielestä asia tuntui olevan täysin ok ja kiusatuksi tuleminen oma vika. Näin 70-80-luvulla.