Miten opettajat hoitivat lapsuudessasi kiusaamistilanteita?

Retuuttivat kiusaajaa hiuksista ja vetelivät litsareita. Kiusaamishalut lähtivät ihan kerrasta.

Vierailija kirjoitti:

Retuuttivat kiusaajaa hiuksista ja vetelivät litsareita. Kiusaamishalut lähtivät ihan kerrasta.

Oho, veikkaan että 70-luvulla?

Karttakeppiä kiusaajalle

Lisäksi jälkiistuntoa

Hyvin tehosi

Eivät mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Retuuttivat kiusaajaa hiuksista ja vetelivät litsareita. Kiusaamishalut lähtivät ihan kerrasta.

 

Oho, veikkaan että 70-luvulla?

1960-

Oli oikeasti nurkassa seisottamiset, jälki-istunnot, luokalle jättäminen.  Ei ollut kiusaamisia, jos joku yritti, se jäi siihen.

Minä olin "näkymätön" sekä luokkakavereille että opettajille. Kukaan ei puuttunut siihenkään, että jokaista oppilasta, joka millään tavalla kiinnitti minuun huomionsa, alettiin kiusaamaan. Luokan kovin kovis uskalsi ohitseni kulkiessaan kuiskata minulle kirosanan.

Vierailija kirjoitti:

Eivät mitenkään.

Inhottaa tällainen.

Ei mitenkään. Mutta jos satuit kaverien kesken heittää lumipalloa niin kyllä puhuttelu napsahti.

Suuri osa ennaltaehkäistiin, oli valvojia välitunnilla ja luokassa ei menty toisten pulpetille paitsi hyvässä mielessä juttelemaan. Jos tapahtui jotain ne ratkaistiin, eri osapuolet kuunneltiin. Pahat pojat nostettiin seinälle ja karttakeppi viuhui muutenkin luokassa. Oli pari tulista miesopettajaa. Tosin oli varjopuoliakin opettajissa kuten liikuntahulluus että koko ajan oli pelkkää liikkumista, jos oli sopiva väli, heidän tavalla. Ongelma oli että mun seurassa viihtyvät olivat kaveria joskus niiden muutamien tyttöpahisten kanssa, pari kertaa oli kiusallisia tilanteita jos osui puistossa samaan paikkaan - ilme jo näytti kiusaajilla kuin olisi pyrkinyt johonkin. Joku pistävä lause tai vääristely.

Kansakoulussa yhdellä Mikalla oli tapana vetää mua letistä. Kun ärsyynnyin ja kerroin opettajalle, opettajan vastaus oli vaan, että rakkaudesta se hevonenkin potkii. Opettaja oli kyllä tässä tapauksessa oikeassa. Vuosikymmeniä myöhemmin sain Messengerissä viestin, jossa tämä Mika kysyi, olenko sama henkilö. Ja kertoi viestissään, miten tolkuttoman ihastunut oli muhun silloin 9-vuotiaana. 

En kyllä muista, että muutenkaan opettajat olisivat puuttuneet muuhun kuin kunnollisiin nyrkkitappeluihin. Jälki-istunto oli näistä rangaistus. Jos jatkui, niin rehtorin puhuttelu ja koulusta erottaminen määrajaksi. Mutta sanallista viduilua tai porukasta eristämistä yms ei pidetty edes kiusaamisena. 

Kantelupukki kaakattaa, ei saa rauhassa maatakaan.

Sanoi opettajani, kun kerroin kaverini jatkuvasta kaltoinkohtelusta. Että sillai..

Haukkumiseen ei puututtu millään tavalla (1970-luvulla, 1980-luvun alussa). Lähinnä oltiin sitä mieltä, että kiusaamisesta opettajalle kertova oli surkea kaipuripukki ja kantelija. Vasta jos käytiin kiinni, saattoi joku opettaja heristää sormea. Onneksi meidän koulussa ei tuohon aikaan tehty mitään vakavampaa väkivaltaa, josta kuulee nykyään alinomaa. 

Mutta kyllähän siitä hyssyttelystä tuli sellainen olo, että henkinen väkivalta on ihan sallittua.

Opettajat olivat pahimpia kiusaajia.

Meillä oli KIVA koulu, täyttä p a s k a n puhumista.

Jälki-istunto 1966-70

Karttakepillä sormille 1966, kun olin eka luokalla. Pojat saivat kunnon näpsyn, jos olivat olleet ilkeitä. 

Rehtorin puhuttelu ja jälki-istunto 1970- 

Koulusta erottaminenkin oli pahimmille pukareille rangaistus, 2 viikkoa kotihoitoa ja - koulua. Tosin sehän oli kiitos. 

Kun olin yläkoulussa ja lukiossa, niin silloin en muista, että juurikaan kiusaamista oli. Rehtori oli jämäkkä ja hänellä oli vahva auktoriteetti. Hän kulki välitunneilla silloin tällöin oppilaiden joukossa ja puuttui heti epäkohtiin. Huipputyyppi vaikka suuttuessaan tiukkasanainen ja vakuuttavan pelottava. 

Ei aihe kiinnostanut opettajia 80 luvulla

Up onko vielä kokemuksia 

Minua yritettiin kiusata joka luokalla, mutta pidin puoleni ja sen takia se jäi sellaiseksi melkein kiusaamiseksi. Yksi tilanne jäi mieleen. Olimme ala-asteen kolmannella ja luokan suosituin tyttö kiusasi minua., härnäsi ja nimitteli, niin kuin sitten luokan muutkin tytöt innostuivat. Olin heidän mielestään omituinen tyttö. Päätin vetää häntä kunnolla turpiin ja löin nyrkillä täysillä mahaan. Tyttö makasi kippurassa maassa ja parkui kovaan ääneen. Muut tytöt, häntä hännystelevät,juoksivat kantelemaan opettajalle, joka tuli paikalle.Minä en saanut mitään rangaistusta, eikä se luokan suosituinkaan, mutta kotiini tietysti  ilmoitettiin. Vanhempani eivät sanoneet myöskään mitään, joten uskon, että opettaja antoi minun pitää puoleni ja kertoi kiusaamisestani. Siihen loppui sen suosituimman tytön kiusaaminen. Väkivalta ei ollut oikein, mutta ilmeisesti iskuni ei ollut ihan niin paha kuin itse uskoin.

Ei mitenkään. Eihän opettajan tyttö mitenkään voinut olla kiusaaja. Näin 60-luvulla.