Sinä lapsuutesi 70- tai 80-luvulla elänyt. Meiltä puuttuu jotakin, mitä silloin oli, eikö vain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1974, ankeammalta mun lapsuuden aika vaikutti kuin nykyaika. Usein oli vaan loputtoman tylsää. Ja ihmisiä tungettiin mm. sukupuolen perusteella ahtaisiin muotteihin. Itse kun olin raisu ja poikamainen tyttö, se ahdisti kovasti. Sitten vielä kiusattiin, kun "nörttityttö" oli niin outo otus silloin.

Mun mielestä taas nykylasten elämä tuntuu ankealta. Jotain Youtubea vaan tuijottavat. Ei heillä ole jotenkin lapsuutta enää samassa mielessä kuin meillä oli ja se on sääli. 

Me oltiin usein ulkona. Kävelemässä ja pyöräilemässä, talvisin hiihdettiin, kelkkailtiin ja pulkkailtiin. Ja luisteltiin: pienet lammet ja leveämmät ojat olivat hyviä luistelupaikkoja. Ei meillä mitään valaistuja kenttiä ollut, niin kauan oltiin Kaupin "montulla" kuvioita tekemässä kun juuri ja juuri vielä hämärässä näki. Istuttiin potkukelkkojemme istuimella ja kiskottiin luistimet jalkaan ja taas sitten pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin oli aikaa enemmän. 70- luvulla kaupat oli auki klo 17 asti. Lauantaisin klo 14 asti. Sunnuntaisin kiinni.

Niinpä. Kulutusyhteiskunta ei ollu niin kaiken nielevä.  

Rahan kaikkivoipa jumaluus syrjäyttää ihmisyyden ytimen. Usein autokin on suurempi aarre kuin mielenrauha.

Tuo oli äärettömän hyvin sanottu minusta. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Ap

Miksi matkit toisten maneereja ap???

Onko se maneerien matkimista jos komppaan jonkun mielipidettä? Mitä ihmettä mahdat tarkoittaa.

Ap

No se on se lapsuus ja lapsen voimakas tunne-elämä mikä puuttuu. 

Ei ollut kokoajan niin kauhea kiire eikä infoähky. Asioihin sai keskittyä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvyys tai helppous tuotteiden valinnassa. 70-luvulla Punaiset kumpparit oli tytöille ja siniset pojille. Pojille oli vihreät koulureput ja tytöille punaiset olkalaukut.  Ei tarvinnut pähkäillä ja valita turhan kauan.

Vuosikymmenen loppuun mennessä tuli jo liikaakin valinnan varaa. Nykyisin menee pää sekaisin kaikesta tarjonnasta.

Elämä oli yhtenäisempää kaikilla oli suhta samat tavat ja käytännöt.

 

Oli selkeää, joo, kun vanhin serkuista oli poika ja sen pieneksi jääneet vaatteet kierrätettiin muille serkuille olipa ne tyttöjä tai poikia. Onneksi minun lempiväri oli sininen ja minulla oli sitten sinisiä vaatteita.

Miksi pojille tehtiin kestävämpää, mukavampaa ja terveellisempää asustetta? Sama määrä kirjoja oli kaikilla. 

Kamalan korkeat asuntolainan korot puuttuu nykyään. 

Suomalaisuus ja kaunis valkoisuus puuttuu monissa kaupungeissa, kuten Vantaassa, mikä aiheuttaa sen, että esimerkiksi yhteisöllisyys, kauneus, turvallisuus on alkanut häviämään. Onhan niitä vaikka kuinka paljon asioita joita puuttuu, johtuen yhden ainoan asian lisääntymisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ruumiillinen remmikuritus puuttuu.

Onko se hyvä vai huono asia?

Ei ruumiillinen kuri mutta kuri puuttuu täysin kodeista ja kouluista.

Tulokset nähtävillä

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on enemmän rahaa, aikaa ja varallisuutta. Töitä joutui ennen tekemään ennen enemmän ja työmatkoihin kului aikaa kun ei ollut homeofficea. Raha meni ruokaan ja asuntoon ennen, yli jäi tuskin mitään. Nyt tasan kaikilla on pelit ja vehkeet. 

Ruoka on nyt parempaa ja halvempaa. Valikoimakin on niin paljon parempi.

Vaatteet ja huonekalut ovat kyllä huonompia mutta superhalpoja, köyhilläkin on varaa muotiin ja tavaraan. Tekniikka ja viihde on superhalpaa, tietokoneeseen oli 80-luvulla varaa vain hyvätuloisilla. Nyt saman työn tekee puhelin ja nyt on kaikilla oma.

Lapsille on nyt paremmat mahdollisuudet, 70-luvulla jos olit tehdastyöläisen lapsi niin susta tuli työläinen. Oltiin vielä luokkayhteiskunta.

Superhalpa huonolaatuinen tavara ei kyllä ole minkään lajin arvo. Ei etenkään ympäristön ja tulevaisuutemme kannalta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kaikki asiat, joita tehtiin kun ei ollu nenä kiinni ruudussa. 

Siitä kuitenkin valitettiin jatkuvasti. Paha hirveä tv, sehän degeneroi aikuisetkin.

Minä olin nenä kiinni kirjassa ja siitä vasta valitettiinkin. Menin sitten välillä pihalle soisomaan, kun ei ollut kavereita.

Minä olen ongelmaperheen lapsi, nykyaikana olis lasu ollut varmaan sijoittanut mut. Sain kuitenkin 70-luvulla hyvän startin elämään (Oulun lähellä pikkukunta) sen ansiosta, että aikuiset ympärillä olivat myötätuntoisia ja välittivät. Mun vanhemmat joi, ei olleet pahoja mutta ryypätessään ei ollut ruokaa eikä huolehdittu mitenkään.

Kaikki kylällä tiesi, mitä meillä tapahtuu. Sain olla yökylässä kaverilla aina pahimmat ajat, sain ruokaa, jopa vaatteita ja hiusjuttuja parin koulukaverin kotoa. Uskon, että olisivat puuttuneet, jos olis ihan hakattu. Kyllä ennen tajuttiin, mitä naapurissa tapahtuu. Valitsivat ton linjan ja mun tapauksessa se toimi. Olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa "varaäidilleni" ja muutamille muille aikuisille, myös kummitäti (äidin sisko) huolehti ja vei lomamatkoille, sain olla kuin perheen oma lapsi.

Mummo ja pappa rakasti.

Summa summarum...turvallisuus oli pahin puute 70-luvulla. Ei mitään kypäräpakkoa

Vierailija kirjoitti:

Selvyys tai helppous tuotteiden valinnassa. 70-luvulla Punaiset kumpparit oli tytöille ja siniset pojille. Pojille oli vihreät koulureput ja tytöille punaiset olkalaukut.  Ei tarvinnut pähkäillä ja valita turhan kauan.

Vuosikymmenen loppuun mennessä tuli jo liikaakin valinnan varaa. Nykyisin menee pää sekaisin kaikesta tarjonnasta.

Elämä oli yhtenäisempää kaikilla oli suhta samat tavat ja käytännöt.

 

Mitä ihmettä. 70-luvulla nimenomaan ei ollut niin vahvasti sukupuolien mukaan värikoodattua lasten vaatteet ja tavarat. Olin silloin pikkutyttö ja minulla oli paljon vihreää ja ruskeaa vaatteissa. Pyöräkin oli vihreä. Veljeni käytti myös punaista.

Yhtenäiskulttuuri oli toki enemmän voimissaan, mutta ei se pelkästään positiivinen seikka ollut. Paine tietynlaiseen aika tiukkojen normien mukaiseen elämään on silloin ollut paljon suurempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvyys tai helppous tuotteiden valinnassa. 70-luvulla Punaiset kumpparit oli tytöille ja siniset pojille. Pojille oli vihreät koulureput ja tytöille punaiset olkalaukut.  Ei tarvinnut pähkäillä ja valita turhan kauan.

Vuosikymmenen loppuun mennessä tuli jo liikaakin valinnan varaa. Nykyisin menee pää sekaisin kaikesta tarjonnasta.

Elämä oli yhtenäisempää kaikilla oli suhta samat tavat ja käytännöt.

 

Oli selkeää, joo, kun vanhin serkuista oli poika ja sen pieneksi jääneet vaatteet kierrätettiin muille serkuille olipa ne tyttöjä tai poikia. Onneksi minun lempiväri oli sininen ja minulla oli sitten sinisiä vaatteita.

Miksi pojille tehtiin kestävämpää, mukavampaa ja terveellisempää asustetta? Sama määrä kirjoja oli kaikilla. 

Mitä tarkoitat? Samoista materiaaleista tyttöjenkin vaatteet tehtiin. Vaatteita piti kohdella varovasti eli pihalla ei saanut juosta kun siinä olisi voinut kaatua ja farkkujen polvi mennä rikki. Oli usein melko nuhjuisia siinä vaiheessa, kun ne päätyi minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ruumiillinen remmikuritus puuttuu.

Onko se hyvä vai huono asia?

Ei ruumiillinen kuri mutta kuri puuttuu täysin kodeista ja kouluista.

Tulokset nähtävillä

Ja mistä ihmeestä voit tietää tämän, onko sinulla faktisia todisteita väitteesi tueksi?

Mitä olen huomannut, perinteinen setä-tätinarina on tullut uudelleen muotiin. Tämä on ihan tyypillistä sellaista. Ja melko nuoret ihmiset pitävät sitä yllä. Onko ajan henki niin taantunut, vai ovatko ihmiset väsyneitä? Veikkaan vähän molempia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kaikki asiat, joita tehtiin kun ei ollu nenä kiinni ruudussa. 

Siitä kuitenkin valitettiin jatkuvasti. Paha hirveä tv, sehän degeneroi aikuisetkin.

Minä olin nenä kiinni kirjassa ja siitä vasta valitettiinkin. Menin sitten välillä pihalle soisomaan, kun ei ollut kavereita.

Joo tämä. Pakko oli ulkoilla vaikka ei olisi ollut mitään tekemistä. Onneksi mun ei oo enää pakko. Eikä mun lastenkaan. Kumma kun nyt vongutaam ettei nuoret lue on vasn puhelimella. Silloin valitettiin kun lukee eikä ole ulkona. Mitähän 30 vuoden päästä? Valitetaan ettei ole puhelimella mutta mikä on se uus juttu? Varmaan joku virtuaalitodellisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin oli aikaa enemmän. 70- luvulla kaupat oli auki klo 17 asti. Lauantaisin klo 14 asti. Sunnuntaisin kiinni.

Niinpä. Kulutusyhteiskunta ei ollu niin kaiken nielevä.  

Ei ollut mitään mitä kuluttaa. Kirpputoreilla kävi rutiköyhät. Kukaan ei kierrättänyt koska laitteet kesti loputtomiin. Meilläkin on vieläkin toimiva stereoräkki siltä 80 luvun alusta. Tehosekoitin on ostettu 55 vuotta sitten ja toimii yhä kuin uusi. Kaikki kodinkoneet mitä on hankittu 40-50 vuotta sitten toimii yhä. Nykyään tavarat tehdään menemään rikki 3-5 vuodessa.

Oli kesäkengät, talvikengät ja kumisaappaat. Vaatteita ei ollut kovin paljoa.

Siihen aikaan myös kuluttaminen oli sosiaalista. Kavereiden kanssa mentiin levykauppaan ja plärättiin levyjä. Sitten mentiin vaatekauppaan, jne. Edellyttäen tietysti että oli kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvyys tai helppous tuotteiden valinnassa. 70-luvulla Punaiset kumpparit oli tytöille ja siniset pojille. Pojille oli vihreät koulureput ja tytöille punaiset olkalaukut.  Ei tarvinnut pähkäillä ja valita turhan kauan.

Vuosikymmenen loppuun mennessä tuli jo liikaakin valinnan varaa. Nykyisin menee pää sekaisin kaikesta tarjonnasta.

Elämä oli yhtenäisempää kaikilla oli suhta samat tavat ja käytännöt.

 

Oli selkeää, joo, kun vanhin serkuista oli poika ja sen pieneksi jääneet vaatteet kierrätettiin muille serkuille olipa ne tyttöjä tai poikia. Onneksi minun lempiväri oli sininen ja minulla oli sitten sinisiä vaatteita.

Miksi pojille tehtiin kestävämpää, mukavampaa ja terveellisempää asustetta? Sama määrä kirjo

Tuota reppu/olkalaukkujakoa lähinnä. Mutta oli ne vaatteetkin epämukavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on enemmän rahaa, aikaa ja varallisuutta. Töitä joutui ennen tekemään ennen enemmän ja työmatkoihin kului aikaa kun ei ollut homeofficea. Raha meni ruokaan ja asuntoon ennen, yli jäi tuskin mitään. Nyt tasan kaikilla on pelit ja vehkeet. 

Ruoka on nyt parempaa ja halvempaa. Valikoimakin on niin paljon parempi.

Vaatteet ja huonekalut ovat kyllä huonompia mutta superhalpoja, köyhilläkin on varaa muotiin ja tavaraan. Tekniikka ja viihde on superhalpaa, tietokoneeseen oli 80-luvulla varaa vain hyvätuloisilla. Nyt saman työn tekee puhelin ja nyt on kaikilla oma.

Lapsille on nyt paremmat mahdollisuudet, 70-luvulla jos olit tehdastyöläisen lapsi niin susta tuli työläinen. Oltiin vielä luokkayhteiskunta.

Superhalpa huonolaatuinen tavara ei kyllä ole minkään lajin arvo. Ei etenkään ympäristön ja tulevaisuutemme kannalta.

Ap

Todellinen lahjakkuus on vaihtunut viihteen markkinarihkamaan. Kaikki kaunis ja arvokas myydään halpahallihintaan.