Lapsella sosiopaattisia piirteitä
Empatiakyvyttömyys (nauraa toiselle vaikka toinen itkee), vaikeus asettua toisen asemaan, suuttuminen nollasta sataan heti, itsekriittisyys puuttuu, ei tajua syy-seuraus-suhteita, äärimmäisen mukavuudenhaluinen, aggressiivinen puhe ja väkivaltainen käytös suuttuessaan, syyttää muita eikä ikinä itseään. Peittelee hyvin kaikki huonot puolensa eikä näytä heikkouttaan. Ikää 12-vuotta.
Kommentit (265)
No, minä jouduin tuommoisen kakaran kanssa elämään. Piti piilottaa tikkaat, vasara ja keittiöveitset. Mielenterveyshän siinä kärsi. Ammattilainen tutki ja sanoi että terve on. Ihmettelen vieläkin, miten?
Vierailija kirjoitti:
Liika psykologisoiminen ja erilaisten sairauksien keksiminen on mielestäni ärsyttävää. Kaikki ovat nykyään jonkinlaisia nepsyjä, psykopaatteja, narsisteja, aspergereita tai ADHD- tapauksia. Näin ikään kuin lyödään hanskat tiskiin ja lakataan yrittämästä. Eihän se lapsen persoonallisuus vielä ole kehittynyt. Ennen sanottiin, että lapset ovat julmia. Mitä mieltä lapsen opettajat ovat? Oletko kysynyt heidän mielipidettään?
Minusta taas on hyvä, että vihdoin näistä asioista uskalletaan puhua oikeilla nimillä. Esim. narsistinen persoonallisuushäiriö ei sormia napsauttamalla kehity aikuiselle, kyllä se näkyy jo päiväkoti-iässä.
"Joko lasta kiusataan ja purkaa sitten pahaa oloaan kotona tai kaverin seura tekee kaltaisekseen eli lapsi on oppinut tuollaista käytöstä. Järkyttävää, että vanhempi ei auta, vaan leimaa tunnekylmäksi psykopaatiksi. Onko sinulla itselläsi ap vaikeuksia asettua toisen asemaan? Se voisi selittää myös lapsen vaikeuksia siinä. "
Ymmärrän hyvin miltä tuntuu kun kiusataan. Minua itsekin kiusattiin paljon koulussa vain sen takia kun olin niin kiltti. Mutta vanhemmat eivät voi suojata lastaan kaikelta. Se ei ole mahdollista... ellei sitten juuri keskustele kiusaavien vanhempien kanssa ja niin olen tehnytkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi olla opittua käytöstä somesta tai kavereilta.
Sosiopatiaa ja psykopatiaa on aina esiintynyt läpi historian. Ei sitä "opita" mistään se on synnynnäinen ominaisuus jolle ihminen ei voi tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä tämä alkoi? Mitkä ikäviä käänteitä lapsen elämässä tapahtui ennen kuin käytös alkoi?
Näistä lähdetään. Vanhempien ero? Uusi rakkaus? Muutto? Koulun vaihto? Kiusaaminen? Pikkusisaruksen syntyminen? Jne
Vanhempien ero?
- Olemme edelleen yhdessä
Uusi rakkaus?
- Lähipiirissä oli ihminen johon toinen meistä tunsi (en kerro kumpi vanhemmista) ihastuksen tunteita josta lapsi tiesi mutta on nyt monta vuotta takanapäin
Muutto?
- Emme ole muuttaneet tästä talosta 8 vuoteen.
Kiusaaminen?
- Lapsella on kyllä ystävä joka on suorasanainen ja loukkaava puheissaan. Kaksi kertaa ollut puhuttelussa koulun kautta ja asiat on nyt sovittu... en vain tiedä jatkuuko samanlaisena kun lapsi on vaitonainen asiasta tai sanoo että kaikki on hyvin
Pikkisisaruksen syntyminen?
Tarkoitin että mitä lapsen elämässä tapahtui ennen kuin tuo käytös alkoi. Nuo oli vain esimerkkejä
Vierailija kirjoitti:
Liika psykologisoiminen ja erilaisten sairauksien keksiminen on mielestäni ärsyttävää. Kaikki ovat nykyään jonkinlaisia nepsyjä, psykopaatteja, narsisteja, aspergereita tai ADHD- tapauksia. Näin ikään kuin lyödään hanskat tiskiin ja lakataan yrittämästä. Eihän se lapsen persoonallisuus vielä ole kehittynyt. Ennen sanottiin, että lapset ovat julmia. Mitä mieltä lapsen opettajat ovat? Oletko kysynyt heidän mielipidettään?
12-vuotiaan persoonallisuus on kyllä jo kehittynyt.
Niin eli minkä ikäisenä tämä käytös alkoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan.
Tunnekylmät lapset eivät tarvitse ylimääräistä kuria, ne tarvitsevat empatiaharjoituksia.
Tarvitsevat myös tietoa siitä, että huonoa käytöstä seuraa rangaistus.
Eivät välttmättä opi tai edes halua yrittää empatiaa, sen sijaan tajuavat, että on heidän omaksi edukseen välttää rangaistuksia.
Tunnekylmät eivät rangaistuksista piittaa, joten turhaa touhua.
Tyyny vain naaman päälle yöllä. Voi olla että pelastuu useampi psykopaatin uhri.
Vierailija kirjoitti:
Niin eli minkä ikäisenä tämä käytös alkoi?
No jos yhtään luita noita aiempia viestejä niin aina ollut tällainen, vauvasta lähtien. Siis nopeasti reagoiva, vahvatahtoinen. Ap
Näille pitää opettaa empatiakykyä ja toisten tarpeiden huomioimisen merkitystä kädestä pitäen ja tehostetusti. Heidät pitää saada loogis-analyyttisesti tajuamaan, että empatia (heidän tapauksessaan tosin ainoastaan kognitiivinen) auttaa myös heitä itseään pärjäämään paremmin. Asiat selitetään rationaalisesti auki kerta toisensa jälkeen ja osoitetaan, että lapsi saa muiden huomioimisesta edun ja palkinnon. Tavallaanhan samaa tehdään artisteille erilaisilla kuntoutusmenetelmillä, mutta painopisteissä on eroja (autisti houkutellaan olemaan vuorovaikutuksessa ja sitä treenataan toistoilla toisensa perään). Tunnepuolen kautta vetoaminen on turhaa, koska tunnepuoli ja keskeiset aivoalueet näiltä osin ovat vaurioituneita tai niitä ei ole ollut syntymästä lähtien.Pahin mahdollinen tulos saadaan käyttämällä väkivaltaa sosiopaattisesti oireilevien lapsiin, koska se on sitten vankilakierre edessä.
Vierailija kirjoitti:
"Joko lasta kiusataan ja purkaa sitten pahaa oloaan kotona tai kaverin seura tekee kaltaisekseen eli lapsi on oppinut tuollaista käytöstä. Järkyttävää, että vanhempi ei auta, vaan leimaa tunnekylmäksi psykopaatiksi. Onko sinulla itselläsi ap vaikeuksia asettua toisen asemaan? Se voisi selittää myös lapsen vaikeuksia siinä. "
Ymmärrän hyvin miltä tuntuu kun kiusataan. Minua itsekin kiusattiin paljon koulussa vain sen takia kun olin niin kiltti. Mutta vanhemmat eivät voi suojata lastaan kaikelta. Se ei ole mahdollista... ellei sitten juuri keskustele kiusaavien vanhempien kanssa ja niin olen tehnytkin. Ap
Suosittelen teille perheterapiaa. Et osaa kohdata ja tukea lasta. Teillä on ongelmia vuorovaikutuksessa ja on aina aikuisen vastuulla korjata se. Mielestäsi et voi tehdä mitään, mutta voisit ja sinun pitäisi antaa lapsellesi emotionaalista tukea. Se myös kehittää lapsen empatiakykyä.
Vierailija kirjoitti:
Näille pitää opettaa empatiakykyä ja toisten tarpeiden huomioimisen merkitystä kädestä pitäen ja tehostetusti. Heidät pitää saada loogis-analyyttisesti tajuamaan, että empatia (heidän tapauksessaan tosin ainoastaan kognitiivinen) auttaa myös heitä itseään pärjäämään paremmin. Asiat selitetään rationaalisesti auki kerta toisensa jälkeen ja osoitetaan, että lapsi saa muiden huomioimisesta edun ja palkinnon. Tavallaanhan samaa tehdään artisteille erilaisilla kuntoutusmenetelmillä, mutta painopisteissä on eroja (autisti houkutellaan olemaan vuorovaikutuksessa ja sitä treenataan toistoilla toisensa perään). Tunnepuolen kautta vetoaminen on turhaa, koska tunnepuoli ja keskeiset aivoalueet näiltä osin ovat vaurioituneita tai niitä ei ole ollut syntymästä lähtien.Pahin mahdollinen tulos saadaan käyttämällä väkivaltaa sosiopaattisesti oireilevien lapsiin, koska se on sitten vankilakierre edessä.
53 kommentoi
Minä tein tuota koko poikani lapsuuden ajan. Vetosin myös tunteisiin, mutta järkeen. Empatiakasvatus oli koko kasvatusfilosofiani ydin sen rinnalla, ettei ketään saa satuttaa fyysesti eikä henkisesti.
Nyt aikuisena poika on väittänyt noiden tunnepuheitteni saaneen hänet solmuun ja aiheuttaneen mt-ongelmia,
Pojassa siis oli paljon samaa kuin ap:n lapsessa, mutta hän ei ole koskaan kiusannut eläimiä eikä tietääkseni ihmisiäkään. Itseään kohtaan hän on erittäin armoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli minkä ikäisenä tämä käytös alkoi?
No jos yhtään luita noita aiempia viestejä niin aina ollut tällainen, vauvasta lähtien. Siis nopeasti reagoiva, vahvatahtoinen. Ap
Nuo eivät ole merkkejä psykopatiasta. Löytyisikö vika kuitenkin peilistä, eikä lapsesta?
"Münchhausenin oireyhtymä on harvinainen sairaus, jossa potilas sepittää tai aiheuttaa itselleen tai lapselleen oireita. Seuraukset voivat olla vakavat, kuten Tanya Reidin tapaus osoittaa."
https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/munchhausenin-oireyhtyma-sai-aidin-…
Psykopaatiksi ei synnytä vaikka olisi genettinen valmius. Tarvitaan siis psykopatian synnylle otollinen kasvuympäristö, väkivaltaa, alistamista, haukkumista ja epätasapainoa.. Teillä varmaan tällaista löytyy jos lapsi on psyko?
On toki mahdollista, että kehittyy vain myöhemmin eikä ole oppinut kotoa empatiaa, mutta oppii kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatiksi ei synnytä vaikka olisi genettinen valmius. Tarvitaan siis psykopatian synnylle otollinen kasvuympäristö, väkivaltaa, alistamista, haukkumista ja epätasapainoa.. Teillä varmaan tällaista löytyy jos lapsi on psyko?
On toki mahdollista, että kehittyy vain myöhemmin eikä ole oppinut kotoa empatiaa, mutta oppii kantapään kautta.
En käytä väkivaltaa. No okei, isä on joutunut käyttämään holdingia sen takia kun oli väkivallan uhka lapsen puolelta. Kun varhaisteini alkaa käymään päälle nyrkkien kanssa niin asialla ei ole leikkimistä. Tästäkin syyttää isää kuinka häntä satutti. Muistaa varmasti loppuelämän... mutta tosiaan nämä tilanteet ovat kyllä ikäviä enkä halua että eskaloituu näin pahaksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hmmm ihan kuin oma tyttäreni, saman ikäinenkin. Ja joo, olen ollut huolissani. Tietyissä tilanteissa silmissä on sellainen järkyttävä kylmyys ja julmuus, joka oikeasti pelottaa.
Toisaalta sitten on hyvin eläinrakas.
Onko vain silmissä vai muussakin käytöksessä? Onko väkivaltainen esim.?
Moi, ap,
ota yhteys koulupsykologiin ja kerro hänelle huolesi ihan samoin kuin aloitusviestissäsi. Murrosikä voi kärjistää tiettyjä persoonallisuuspiirteitä ja aika voi auttaa, mutta ehdottomasti kannattaa huolen ilmetessä hakea apua (vaikka sitä hidas onkin saada).
Me vanhemmat olemme toisinaan liian lähellä, joten emme "näe metsää puilta".
Psykologien ja oppilashuollon yhteystiedot löytyvät usein koulun kotisivuilta. Eli vaikka on kesä, viestiä kannattaa laittaa, niin pääsette ainakin mahdollisimman pian aloittamaan tutustumista ja mahdollisia tutkimuksia. Koulupsykologi osaa sitten tarvittaessa ohjata eteenpäin.
Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan tollaiselta kakaralta otettiin luulot pois ja niistä kasvoi kunnollisia miehiä ja naisia.
Ennen oli paljon enemmän väkivaltarikoksia.
Ennen ei ihan tässä laajuudessa lapset tappaneet toisiaan, eikä heidän käyttämä väkivalta ollut aivan äärimmäisen raakaa.
Joko lasta kiusataan ja purkaa sitten pahaa oloaan kotona tai kaverin seura tekee kaltaisekseen eli lapsi on oppinut tuollaista käytöstä. Järkyttävää, että vanhempi ei auta, vaan leimaa tunnekylmäksi psykopaatiksi. Onko sinulla itselläsi ap vaikeuksia asettua toisen asemaan? Se voisi selittää myös lapsen vaikeuksia siinä.