Synnytin 3 tervettä,normaalia vauvaa. Nyt minulla on 3 erityislasta ja olen eronnut kun mies
Ei jaksanut tätä showta. Palavereja,hakemuksien täyttämistä,meillä ravaavaa perhetyöntekijää..
Lapset ovat 11v,10v ja 8v.. Vanhemmalla ADHD autistisin piirtein. keskimmäisellä valikoiva mutismi ja ADHD, nuorimmalla laaja alainen hahmotuskyvyn häiriö ja lievä kehitysvamma. Olen täysin poikki kun joka viikko on kehityskskustelu jonkun asioista,lääkärin soittoaika tms Ex ei paljon auta. Päin vastoin,vaatii lapsilta liikaa kuten että pitäisi osata kulkea yksin hammaslääkäriin ym.
Kommentit (82)
Lue niille niin saavat sanavarastoa ja osaavat ilmaista itseään sanoin. Sillä on suuri merkitys.
Eivät kaikki ns. normaalitkaan tuon ikäisinä noita asioita osaa. Todennäköisesti lapsesi oppivat pikkuhiljaa kuitenkin jonkin verran. He ovat vielä työläässä iässä. He syntyivät liian tiheään, mutta sille ei voi enää mitään. Ota kaikki mahdollinen apu, ole sitkeä, nauti pienistäkin onnistumisista. He eivät ole ikuisesti vastuullasi.
Voit laittaa rajat myös ammattilaiseille. Jos koet perhetyön raskaana, älä ota sitä vastaan tai sano, että ihanaa jos tuutte mutta menkää ulos/päästäkää minut ulos sillä välin.
Keskitä palaverit ja pyydä että perheesi asioita käsitellään kokonaisuutena, kaikki lapset kerrallaan.
Sovi kaikki palaverit esim maanantaille, muille päiville sano ettei käy.
Jos naamassa on ketsuppia tai tukka takussa maailma ei kaadu.
Laita rajat exälle. Älä vastaa isälle joka hoitovuorollaan lähettelee viestejä. Anna kirjalliset ohjeet, jos ei noudata niin kukaan ei kuole.
Kerro kouluun mikä on perheenne kokonaistilanne ja pyydä että asiointi minimiin, ei puuttuvista kynistä wilmaviestejä.
Hoida itsellesi arkeen yksi oma rutiini, jotain mistä nautit. Pidä siitä kiinni. Kuulostaa siltä että unohdit laittaa happinaamarin ensin itsellesi.
Tilanteesi kuulostaa todella raskaalta. Koen myötätuntoa sinua kohtaan.
Entisaikaan meitä nepsyjä haukuttiin tyhmiksi ja hakattiin,koulussa opettaja mätki karttakepillä ja kotona isä remmillä. Aikuisina sitten alettiin lääkitä oloa viinalla ja masennuslääkkeillä. Oikein hyvä että nykyään oireet tunnistetaan jo varhain ja apua annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen nuo olisi ihan normaaleiksi luokiteltavia joilla ERI luonteet. Nykyään en tiedä mikä on normaali kun kaikki on jotain adhd, autismi ym.
Niin, kun kun ei ollu tutkimusmenetelmät näin pitkällä. Eihän sata vuotta sitten ollu syöpiäkään.
Aikaisemmin ei ollut bakteerejakaan. Lääkäritpilkkasivat lääkäriä, joka alkoi puhua vaarallisista aineista, joita on ihmisten käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on järkyttävä. Ei ne diagnoosit ole lapsen kiusa vaan lapsen parhaaksi!
Olen itse 1980 syntynyt adhd. Kertasin ekaluokan,kolmannela tarkkikselle,kutosluokalla kehitysvammaisten luokalle.26vuitiaana työkyvyttömyyseläke. En tunne vieläkään kelloa hyvin,en osaa ilmansuuntia enkä kertotaulua. Ohjeiden noudattaminen on vakeaa eikä mikään jää päähän. Arki on aivan kauheaa selvitymistä joka päivä :( En edes tiedö nko minulla pelkkä adhd vai just jok kehitysvamma tms myös. En parantunut vaikka sain joka päivä lapsena seljään.
Uskon että elämäni olisi TÄYSIN tisenlaista ja parempaa jos olisin saanut diagnoosin jo pienenä. Tuktomet ja lääkkeet.
Pelkällä adhd:llä ei saa eläkettä. Adhd ihminen voi hyvin älykäs. Sulla varmaankin on lievä kehitysvamma. Arvokas olet silti.
Tsemppiä ja voimia. Meilläkin on kolmella lapsella erilaisia haasteita (ADHD, pakko-oireita, ticejä, oppimishaasteita) ja sitten vielä omatkin nepsy-haasteet minulla mutta meillä eletään niin kuin parhaaksi nähdään ja koetaan. Usein saan kuulla, että teemme jotain väärää, koska emme toimi niin kuin "normaalit" (kuka edes on normaali ja kenellä oikeus määrittää normaali). Nykyinen länsimäinen kuluttamiseen, ulkonäköön, menestymiseen ja esittämiseen pohjaava elämäntapa ja rytmi ei sovi meidän perheelle ja sen takia on kuin yrittäisi änkeä isoa neliötä pieneen kolmioon, kun yrittää saada meitä muottiin, joka ei ole meille luontainen. Itselleni on tärkeintä, että lapset löytävät oman juttunsa, ovat onnellisia ja pystyvät tulevaisuudessa tekemään töitä itselleen mieleisellä alalla sekä olla sitä kautta itsenäisiä.
Ja kaiken maailman asiaa ymmärtämättömille dissaajille jo etukäteen tiedoksi: perheemme elättää itsensä ja lapset pärjäävät koulussa haasteistaan huolimatta.
Valitsit itse miehesi. Valitsit tehdä kolme lasta pienillä ikäeroilla. Mutta ihan kiva, että kerrot muillekin ajattelemattomille, miten voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Valitsit itse miehesi. Valitsit tehdä kolme lasta pienillä ikäeroilla. Mutta ihan kiva, että kerrot muillekin ajattelemattomille, miten voi käydä.
Ap on saanut kaiken mitä on halunnut, mutta se on vaan niin väärin : D Sympatiat ;)
Tsemppiä ap!
itse olin lapsena valikoiva mutisti. En puhunut kuin ydinperheen jäsenille. Kasvoin maatilalla missä ei ollut pakko puhua muille. Äiti käytti minua seurakunnankerhossa ja kiltisti askartelin kaiken pyydetyn mutta koskaan en sanonut sanaakaan. Vähän ennen kouluikää tutustuin yhteen naapurin lapseen jolle rupesin myös puhumaan.
Jotenkin minulle oli aina selvää että koulussa kuuluu puhua. Olin alakoulussa hiljainen mutta puhuin kuitenkin kaiken tarpeellisen. Aikuisena minusta tuli tosi puhelias.
Opettajan sijaisuuksia tehdessä minulle sattui mutisti lapsi luokkaan. Valitettavasti kukaan ei muistanut kertoa minulle asiasta mutta onneksi lapsi kommunikoi katseellaan niin selkeästi että tajusin itse asian. Alussa lapsi ei puhunut minulle sanaakaan. Kuukauden kuluttua lapsi puhui jo muutaman sanan lauseita minulle oma-aloitteisesti.
koetan vain kannustaa että ainakin osa mutismista kärsivistä saattaa hyvinkin parantua siitä ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsit itse miehesi. Valitsit tehdä kolme lasta pienillä ikäeroilla. Mutta ihan kiva, että kerrot muillekin ajattelemattomille, miten voi käydä.
Ap on saanut kaiken mitä on halunnut, mutta se on vaan niin väärin : D Sympatiat ;)
Sai kaiken mitä halusi = Eronneen Yh:n elämä kolmen kuormittavan nepsy lapsen kanssa.
Todellinen unelmien lottovoitto 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsit itse miehesi. Valitsit tehdä kolme lasta pienillä ikäeroilla. Mutta ihan kiva, että kerrot muillekin ajattelemattomille, miten voi käydä.
Ap on saanut kaiken mitä on halunnut, mutta se on vaan niin väärin : D Sympatiat ;)
Sai kaiken mitä halusi = Eronneen Yh:n elämä kolmen kuormittavan nepsy lapsen kanssa.
Todellinen unelmien lottovoitto 😁
Niimpä. Isättömille lapsille käy usein huonosti, voi olla ihan itse tehtyjä ongelmia :)
Me saimme yllätyksenä downlapsen ja mies halusi eron. Tuli ihan puskista,en olisi uskonut siitä miehestä.
Nyt yritän ajatella että leijonaemot hoitaa ja heikot uroot loikkii karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsit itse miehesi. Valitsit tehdä kolme lasta pienillä ikäeroilla. Mutta ihan kiva, että kerrot muillekin ajattelemattomille, miten voi käydä.
Ap on saanut kaiken mitä on halunnut, mutta se on vaan niin väärin : D Sympatiat ;)
Sai kaiken mitä halusi = Eronneen Yh:n elämä kolmen kuormittavan nepsy lapsen kanssa.
Todellinen unelmien lottovoitto 😁
Niimpä. Isättömille lapsille käy usein huonosti, voi olla ihan itse tehtyjä ongelmia :)
Olisiko ap:n pitänyt sitoa se mies patteriin kiinni ettei muuta pois? Idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun lapsillas mikään ole. Nykyään lätkitään ihme diagnooseja ihan huvikseen.
Tajuatko että tutkimusjakso kestää KUUKAUSIA? Diagnoosia ei saa käteen tuosta vain menemällä sanomaan, että mun lapsella on adhd.
ADHD voi olla supervoima. Jos lapsesi on vielä fiksu suuntaa se supervoima rahan tekemiseen.
Nimimerkki "18 vuotiaana miljonääri"
Ennen oli paremmin ei ollut Alzhaimeria eikä Dementiaa muorit vaarit vain höperöityivät
Vierailija kirjoitti:
Tiedän niin tunteen. Mulla 13v tyttö jolla adhd,kehitysviivästymä ja lievä älyllinen kehitysvamma. Jokainen päivä on saman asian toistoa yhä uudellleen ja uudelleen ÄLÄ PIIRRÄ SEINIIN,PESE HAMPAAT ILTAPALAN JÄLKEEN, VAIHDA PAITA JOS SE ON LIKAINEN. Elän käytännössä 3veen jolla on tissit,kanssa. Saattaa mennä alasti parvekkeelle koska niinhän pikkulapset tekee.
Mulla on myös adhd joka todettin kolmekymppisenä.Arki on muutenki vakeaa ja sitten tytöstä huolehtiminen. Olen yh. Tukihenkilö oli mutta kun eihän tyttö sen kanssa mhinkään lähtenyt vaan ryömi sängyn alle.
Ja sitten joku valopää tulee lässyttmään että kyllä se Aino osaa jos annat sen yrittää,älä ole curling vanhempi.Just.
Ja sun oli ihan pakko lisääntyä. Siis ihan pakko. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Me saimme yllätyksenä downlapsen ja mies halusi eron. Tuli ihan puskista,en olisi uskonut siitä miehestä.
Nyt yritän ajatella että leijonaemot hoitaa ja heikot uroot loikkii karkuun.
"Downin syndrooma voidaan usein tunnistaa raskauden aikana erilaisilla seulontatutkimuksilla ja diagnostiikalla. Suomessa ja monissa muissa maissa tarjotaan raskaana oleville naisille mahdollisuutta sikiöseulontoihin, joiden avulla voidaan arvioida riskiä Downin syndroomalle ja muille kromosomipoikkeavuuksille"
Miksi et tutkinut että onko keharia tulossa ja tehnyt aborttia ajoissa?
Älykäs mies kun ei jäänyt pilaamaan elämäänsä turhaan.
Rukoile, että Jeesus auttaa, parantaa ja pelastaa!
Mutismi liittyy usein arkuuteen ja voi mennä täysin ohi.
Löytyisikö lapsille/perheelle yhteisiä harrastuksia?
Tämä ketju on järkyttävä. Ei ne diagnoosit ole lapsen kiusa vaan lapsen parhaaksi!
Olen itse 1980 syntynyt adhd. Kertasin ekaluokan,kolmannela tarkkikselle,kutosluokalla kehitysvammaisten luokalle.26vuitiaana työkyvyttömyyseläke. En tunne vieläkään kelloa hyvin,en osaa ilmansuuntia enkä kertotaulua. Ohjeiden noudattaminen on vakeaa eikä mikään jää päähän. Arki on aivan kauheaa selvitymistä joka päivä :( En edes tiedö nko minulla pelkkä adhd vai just jok kehitysvamma tms myös. En parantunut vaikka sain joka päivä lapsena seljään.
Uskon että elämäni olisi TÄYSIN tisenlaista ja parempaa jos olisin saanut diagnoosin jo pienenä. Tuktomet ja lääkkeet.