Mietittekö te lapsettomat nelikymppiset, että teillä voisi olla jo parikymppisiä lapsia?

Tollasia kuin noi huumeissa riehuvat sekundat ?   Ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, mä oon aina saanut olla vapaa kuin taivaan lintu. N48

Lähinnä luuseri tulee ekana mieleen.

Jep. Sinusta.

-eri

En tietenkään mieti. Miksi ihmeessä miettisin? 🤭

No oma ajatus on että lapsia ei varmaankaan kannata tehdä odottaakseen sitten että niistä pääsee eroon.

Ihmetyttää kun kuulee joidenkin sanovan lapsista, että kannattaa tehdä nuorena ja lähellä toisiaan niin sitten se on "pois alta". Tai että eron jälkeen sanotaan että en tarvi enää miestä/naista perheenperustamiseen, lapset on jo "tehtynä". Tulee vaan mieleen, että toteutetaan jotain valmista sapluunaa eikä mietitä mitä itse haluaa ja sitten tehdään lapsia koska kuuluu. 

Ja vastaus kysymykseen vielä; mietin joskus mutta en osaa kuvitella millaisia lapsia minulla, joten se jää aika lyhyeksi kuvitteluksi se. Siinä ois pitänyt välissä ihan elää se 20 v arki lapsen kans että ois päässy siihen pisteeseen ja just tätä en halunnut, sitä lapsiperhearkea ja oman vapauden odottelua. Ja kuten on todettu, vanhempi on vanhempi vaikka lapsi olisi minkä ikäinen ja vaikka kuinka kantaa vastuun tekemisistään niin mielestäni rakastavat ja välittävät vanhemmat ovat kiinnostuneita edelleen lapsistaan ja haluavat nähdä heitä ja ehkäpä kantavat silti huolta heistä. Kamalaa jos omat vanhemmat oisivat haistattaneet huilun sen jälkeen kun täytti 18 ja ois olluy vaan että me lähdetään nyt toiselle puolelle maailmaa ei tartte näkyillä.

No sikäli joskus että kun itsellä on tuollaiset parikymmentä vuotta aaltoillut masennus ja puoliso on lievästi kirjolla niin välillä kun esim. somessa tulee vastaan joku erilaisilla kirjainsalaattidiagnooseilla profiilinsa koristellut ja kauheasti kaikenlaista poteva z-sukupolven edustaja niin mietin, että oiskohan meidän lapsi just tuollainen. Siis en edes mitenkään pilkallisesti mieti vaan ihan sillä lailla tosissani, että ehkä hyvä että jäi koko projekti aloittamatta. N43

Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 23 vuotta, meillä voisi siis ihan hyvin olla parikymppinen lapsi. Mutta ei ole, koska en itse silloin juuri äidin helmoista päässeenä halunnut mitään elinikäisiä sitoumuksia ja velvollisuuksia, vaan halusin olla vapaa kuin taivaan lintu. Oli ihanaa olla nuori aikuinen, elämä oli niin huoletonta ja oli vastuussa vain itsestään. 

En muuten, ku että mun kulta vois ikänsä puolesta olla mun lapsi 🤭

Yleensä nuoren lapsen saaneet näyttää ja vaikuttaa paljon ikäistään vanhemmalta. Eli ei käy kateeksi. 

Olen 50 v ja lapseni ovat koululaisia, nuorimmat ala-asteella. On pelkästään ihanaa, että ovat vielä kotona ja saavat ollakin niin pitkään kuin tarvitsee. Tulevien opintojenkin aikana saavat todellakin niin halutessaan asua kotona ja on toivottavaa, että pystyvät siten säästämään, kun omassa opiskelijaluukussa menisi joka penni ja velkaakin pitää ottaa. 

Suoraan sanottuna tuntuisi todella oudolta, jos minulla olisi melkein 30-vuotiaat lapset. Ystävilläkin on lapset samaa ikäluokkaa kuin itsellä. Samoin lasten koulukavereiden vanhemmat samaa ikäluokkaa kuin itse.

En tehnyt lapsia siksi, että pääsisin heistä eroon. Ei ole mitään "omaa elämää", jonka alkamista odottelisin vaan tämä on hyvää ja omaa elämää joka päivä ollut tähänkin asti. Lapsetonta elämää elin yli kolmikymppiseksi enkä oikein ymmärrä, mikä on se vapaus, josta muka jään nyt paitsi ja pitäisi kaihoilla. Tällä hetkellä on yrittäjänä suurempi vapaus kuin palkkatöissä lapsettomana koskaan. Tämä on ajankäytön vapauden kannalta keskeisempää kuin lasten ikä. 

Omassa perheessäni pistettiin 18-vuotiaana pihalle ja omilleen. Asuin yksin ja elätin itseäni jo lukiossa melkein täysillä työviikoilla. Oma elämä ja talous olisi mennyt ihan eri tavalla, jos olisi tuettu. Vanhempani olivat kouluttamatonta väkeä, jotka ajattelivat, että lapsista pitää päästä eroon heti kun mahdollista. Siellä sitten riemuitsivat, kun lapset saatu "ulos pesästä". Lisäksi heidän kanssaan oli muutenkin mahdotonta tulla toimeen, kun vielä ysärillä elivät henkisesti 50-lukua. 

Vierailija kirjoitti:

No oma ajatus on että lapsia ei varmaankaan kannata tehdä odottaakseen sitten että niistä pääsee eroon.

Ihmetyttää kun kuulee joidenkin sanovan lapsista, että kannattaa tehdä nuorena ja lähellä toisiaan niin sitten se on "pois alta". Tai että eron jälkeen sanotaan että en tarvi enää miestä/naista perheenperustamiseen, lapset on jo "tehtynä". Tulee vaan mieleen, että toteutetaan jotain valmista sapluunaa eikä mietitä mitä itse haluaa ja sitten tehdään lapsia koska kuuluu. 

 

Ja vastaus kysymykseen vielä; mietin joskus mutta en osaa kuvitella millaisia lapsia minulla, joten se jää aika lyhyeksi kuvitteluksi se. Siinä ois pitänyt välissä ihan elää se 20 v arki lapsen kans että ois päässy siihen pisteeseen ja just tätä en halunnut, sitä lapsiperhearkea ja oman vapauden odottelua. Ja kuten on todettu, vanhempi on vanhempi vaikka lapsi olisi minkä ikäinen ja vaikka kuinka kantaa vastuun tekemisistään niin mielestäni rakastavat ja välittävät vanhemmat ovat kiinnostuneita edelleen lapsistaan ja haluavat nähdä heitä ja ehkäpä kantavat silti huolta heistä. Kamalaa jos omat vanhemmat oisivat haistattaneet huilun sen jälkeen kun täytti 18 ja ois olluy vaan että me lähdetään nyt toiselle puolelle maailmaa ei tartte näkyillä.

No en ajattelisi, että se "vapauden odottaminen" tarkoittaa, että lapsia on tehty vain koska niin kuuluu tehdä. Luulen, että moni aidosti haluaa lapsia, haluaa elää lapsiperhe-elämää, kokea vanhemmuuden ja rakastaa lapsiaan ehdoitta. Se ei poista sitä, että lapsiperhearki on ajoittain myös rankkaa ja sitä helposti odottaa niitä helpompia vuosia, kun voi enemmän taas toteuttaa vain omia tarpeitaan ja elää enemmän omilla ehdoillaan. Olen samaa mieltä siitä, että vanhempi on aina vanhempi. Vanhemmuuden jälkeen tuskin enää voi saavuttaa sitä "vapaa kuin taivaanlintu"-fiilistä. Vaikka kuinka moni lapseton sitten on vapaa kuin taivaan lintu tässä maailmassa? Jokaisella on kuitenkin jonkinlaisia velvollisuuksia, läheisiä joista välittää, useimmilla tarve tienata rahaa säännöllisesti ym. 

En. Jos olisin saanut teininä pari lasta olisivat 31v.

Olen aina saanut olla vapaa kuin taivaan lintu ja nyt minulla on 22v tyttöystävä. Best of both worlds

M40

Hyh hyh hyh

Mietin, mutta olen ihan sinut sen asian kanssa, ettei ole. Tai no olen 36, mutta kaikille ei vain siunaannu tilaisuutta, että voisi alkaa lapsia tekemään. Enemmän tämä tuntuu haittaavan muita kuin minua itseäni.

Olen vela ja ollut 14 v. asti sitä mieltä, että en synnytä. Olen edelleen samaa mieltä.

Sullahan alkaakin sitten ap lähivuosina mummohommat, jos sun lapset on ottaneet sinun ajattelusta oppia ja tekevät myös lapsia parikymppisinä. Et pääse olemaan vapaa kuin taivaan lintu, kun on joka viikonloppu lapsenlapset hoidettavana. 

Mutta sitten kun oot joku 8-9-kymppinen ja tarvit hoitoapua, niin ne sun lapset on jo 6-7-kymppisiä eikä niistä ole hoitoavuksi enää, kun ovat itsekin vanhoja ja raihnaisia. Meidän edesmennyt mummo aloitti aikoinaan parikymppisenä lasten teon ja teki liudan lapsia, nuorimmat nelikymppisenä. Mummo alkoi tarvita 9-kympin paikkeilla jatkuvaa hoitoapua. Ne oli ne nelikymppisenä saadut tyttö ja poika,  jotka mummon silloin vanhana hoiti. Sitä vanhemmat lapset oli siihen hommaan jo liian huonokuntoisia, vaikka useampi tyttö oli. Niillä vain oli jo selkävaivaa, jalkavaivaa, näkövaivaa, pumppuvaivaa jne.

Vierailija kirjoitti:

On täysin perseestä kuvitella ettei lapsista tarvitse välittää sen jälkeen kun ne on potkaissut pesästä pois. Vanhemmuus ei siihen lopu. Mutta ehkä ap ei halua enää nähdä lapsiaan koskaan, ja varmaan se sopii hänen lapsilleenkin.

Kyllä näin on. Tuntuu, että huolet vain kasvaa, tosin muuttavat muotoaan, kun lapset eivät asu enää kotona, varsinkin tällaisina aikoina. Vaikeimmat asiat olen kokenut, kun lapset ovat asuneet jo omillaan.

Kertoo jotenkin, että et ole nauttinut tuosta ajasta, kun lapset ovat olleet kotona.

Me oltiin vapaaehtoisesti lapsettomia nelikymppiseksi asti. Sitten tehtiinkin kolme lasta. Minusta tuo lapseton aika oli parisuhteen kannalta hyvä juttu.