Silloin kun olit lapsi, mitä vanhempasi tekivät illalla töiden jälkeen?

Olen monta kertaa miettinyt, kun oma teini tulee juttelemaan kanssani, että en olisi itse koskaan, milloinkaan voinut jutella omien vanhempieni kanssa sellaisista asioista. Hän kertoo henkilökohtaisia asioita, joille omassa lapsuudessani ja nuoruudessani olisi naurettu. Niitä olisi pilkattu ja niistä muistutettu PITKÄÄN.. varmaan vieläkin. Oma lapseni uskaltaa puhua, kysellä ja keskustella. Ennen ei sellaista tehty. Silti joku aina yrittää selittää, että nykyvanhemmat ei huomioi lapsiaan tai ole tarpeeksi kontaktissa.

Boomeri näkee leikkipuistossa vanhemman, jolla on ehkä ensimmäistä kertaa sinä päivänä aikaa istua hetken yksin ja avata se puhelin. Siitähän sitten näppärästi voi tehdä asiantuntevia johtopäätöksiä. Ei oteta katsekontaktia ei, niinkuin silloin kun äiti katsoi Kauniita ja rohkeita, teki ristisanoja tai luki eroottisia keskiaikakirjojaan.

Kun olin lapsi 60-luvulla, vanhempani rakensivat taloa.  Kun omat lapseni olivat lapsia 80-luvulla, me rakensimme taloa.

Olen syntynyt 60-luvun lopulla ja viettänyt lapsuuteni 70-luvulla. Molemmat vanhemmat kävivät töissä ja sieltä kotiuduttuaan yleensä äiti alkoi jalostaa perunasta sapuskaa. Alusta asti tehtiin ja siihen jo meni tovi. Isäkin kyllä toisinaan osallistui ruuanlaittoon. Molemmat olivat/ovat edelleen hyvin liikunnallisia, kävivät juoksulenkillä, hiihtämässä, pyöräilemässä, lentopalloa pelaamassa, jumpalla... TV:ssä oli kaksi kanavaa, joista ei yleensä muuta hyvää katsottavaa tullut kuin ehkä kerta viikkoon joku kiinnostavampi sarja tai elokuva ja tietty uutiset. Radiota ja vinyylilevyjä kuunneltiin sitäkin enemmän. Käytiin sukulaisilla ja tuttavilla kylässä - mitä ei nykyään juurikaan enää tehdä. Ajanviete oli vähän toisenmoista silloin kun oli vielä dinosauruksia 😄

Syötiin ja erityisesti äiti lappoi ruokaa lautastolkulla jonka jälkeen vanhemmat menivät sänkyyn makaamaan ja lukemaan kirjastonkirjoja. 

Myöhemmin kuului kuorsaus.

Heräsivät iltauutisille jonka jälkeen äiti rupesi patistelemaan meitä lapsia nukkumaan ja itse jatkoi valvomista sekä tupakoi.

Meitä ei kuskailtu harrastuksiin eivätkä vanhemmat juuri kyselleet että miten koulussa menee tai onko huolia/ murheita. 

Navettatöiden jälkeen oli illallisen laittaminen ja syönnin jälkeen tiskaaminen ja keittiön siistiminen. Kesäaikana saattoivat olla vielä ulkona tekemässä ulkotöitä, mutta talvella kuuntelivat radioa, kun ei vielä ollut televisiota. Sitten kun tuli televisio, niin illalla katsoivat jotakin ohjelmaa ja ainakin uutisia. Menivät aikaisin nukkumaan. 

Meilläkin oli 60-luvun alussa lastenhoitaja, joka oli enemmän äiti kuin se varsinainen synnyttäjä. Vanhemmilla oli molemmilla kaksi duunia, joista toinen oli yhteinen firma. Rahaa, rahaa, rahaa. Mitään yhteistä tekemistä tai läksyissä auttamista meidän lasten kanssa en pysty muistamaan, koska sitä ei ollut, lapset oli lähinnä riesa, mutta kun piti olla kulissit pystyssä: kaksi lasta, tyttö ja poika, ja omakotitalo. Vain koira ja lipputanko puuttuivat.

Lauantaisin äiti raivosiivosi ja sauna, sunnuntaisin pottumuusia ja uunilenkki HK Blööstä. Todella kaavoihin kangistunuttta elämää. 

Äiti oli iltaisin aina täällä vauvapalstalla tai facessa ja isä jossain omilla menoillaan. Äiti lämmitti mikrossa Saarioisten makaronilaatikkoa meille arkisin, viikonloppuna teki ruokaa. Vanhemmat akateemisia ja teki liikaa töitä mutta kotona ei sitten juuri mitään ja koti oli kuin pommin jäljiltä. 

En muista. Olin yleensä yläkerrassa omassa huoneessani yksin.

Äiti toi jonkin verran töitä kotiin, mutta katsoi kyllä Pikku Kakkosta, piirsi ja askartelu. Oltiin myös ulkona. Kouluajoista en muista niin tarkkaan, mutta aika tavallista. Äiti harrasti silloin jo enemmän ja opiskeli työn ohessa. 

Ryyppäsivät, huusivat ja hakkasivat. 

Heillä ei ollut " töiden jälkeen"- aikoja. Olivat illatkin sikalassa tai kettutarhalla. Tiesinpä ainakin mitä "uraa" en valitse...

Katsoivat telkkaria ja kävivät kävelyllä, siivosivat, laittoivat ruokaa ja riitelivät.

Naisväellå oli ruuan laitto ja syönnin jälkeen tiskit. Minäkin siihen osallistuin, koska kuuluin naisväkeen. Pyykkipäivät oli tiistai ja perjantai, silloin oli meillä pyykkitupaan vuoto. Sehän vei monta tuntia. Ensin pyykit lajiteltiin. Lakanat ja pyyhkeet täytyi pitää visusti erillään muusta pyykistä. Sitten vietiin koneeseen, joskus yhteen, joskus kahteen ja odotettiin kelloa tuijottaen, milloin pesu loppuu. Ne käytiin ripustamassa kuivaushuoneeseen, jossa oli iso huriseva kuivauskone nurkassa. Muistan, että jos oli vähän pyykkiä, esim. ohuita lakanoita ja mekkoja, ne sai käydä hakemassa 2-2,5 tunnin päästä pois. Kone sammutettiin silloin. Ja farkut ja colleget jäi sinne yön yli kuivumaan lisää. Ehkä äiti haki ne sitten aamulla, luulisin. Meillå myös viikattiin pyykit kaappeihin. Vedettiin lakanat ja viikattiin kaikki siististi. Muistan että äiti ja isä katsoivat puoli yhdeksän uutiset, silloin viimeistään olivat tv:n ääressä. Kauppareissut teki arkisin isä ja lauantaina koko perhe, paitsi teininä en lähtenyt enää mukaan. Kaksi kertaa viikossa oli kauppapäivät. Lauantaisin melko usein käytiin myös kirjastossa. Muistan, että se meni kiinni jo klo 13. Isä lainasi sotakirjoja tai dekkareita ja äiti kaikkea typerää. Minä sain myös lainata, muistan, että Neiti Etsivät ja vastaavat kirjat oli suosikkeja kouluiässä ja myöhemmin Luolakarhun klaani, Kotiopettajattaren romaani, Sound of music yms. Lainasin myös lehtiä.

Minulla oli harrastuksia parina, kolmena iltana viikossa, niin en tarkalleen edes tiedä mitä silloin kotona on tehty. Ja aina kun oli liikuntaharrastus, sen jälkeen komennettiin menemään kylpyyn. Meillä oli amme. Usein siihen meni puoli tuntia. Siivouspäivä oli myös lauantaisin, joka toinen viikko iltapäivällä. Minä siivosin oman huoneen jo melko pienenä. Siitä sai palkkioksi lakupötkön. Sunnuntaisin me käytiin usein joko haudoilla tai isovanhemmilla kylässä. Oli myös monia muita kyläpaikkoja, joissa käytiin harvakseltaan, esim. äidin tädin ja enon luona tai äidin veljen perheen luona, joskus vähän kauempana sukuloimassa. Arki-iltaisin meillä kävi joskus vieraita, esim. joku vanhempien työkaveri perheineen tai samasta talosta naapurit. Yleensä jos vieraiden tulo tiedettiin, edellisenä iltana leivoin äidin kanssa esim. kuivakakkua, tuulihattuja tai kääretorttua. 

Äiti teki ruokaa/kotitöitä, isä katsoi telkkaria sit juteltiin niitä näitä, syötiin iltapalaa ja alettiin nukkumaan ja sit taas seuraavana päivänä samaa, me kouluun, vanhemmat töissä, töistä ja koulusta kotiin, isä katsoo telkkaria, äiti tekee ruokaa kotitöitä

Vierailija kirjoitti:

Katsoivat telkkaria ja kävivät kävelyllä, siivosivat, laittoivat ruokaa ja riitelivät.

Eiks riitely ookkin ihanaa🥰🥰😘😘😘

Vierailija kirjoitti:

Olen monta kertaa miettinyt, kun oma teini tulee juttelemaan kanssani, että en olisi itse koskaan, milloinkaan voinut jutella omien vanhempieni kanssa sellaisista asioista. Hän kertoo henkilökohtaisia asioita, joille omassa lapsuudessani ja nuoruudessani olisi naurettu. Niitä olisi pilkattu ja niistä muistutettu PITKÄÄN.. varmaan vieläkin. Oma lapseni uskaltaa puhua, kysellä ja keskustella. Ennen ei sellaista tehty. Silti joku aina yrittää selittää, että nykyvanhemmat ei huomioi lapsiaan tai ole tarpeeksi kontaktissa.

Kyllä meillä juteltiin joka päivä. Olen kasvanut kaupungissa, keskustassa kerrostalossa, joten vanhemmilla ei ollut pihatöitä tai navettaa riesana. Hyvin usein juteltiin äidin kanssa kun leivottiin. Kun isä tai äiti tulivat töistä, ensimmäisenä kysyivät, miten koulu meni, oletko syönyt välipalaa, onko läksyt tehty. Sitten juteltiin muista aiheista. Meillä keskusteltiin myös ruokapöydässä, jos oltiin samaan aikaan syömässä. Keskustelu saattoi liittyä työpäivään, lomaan, politiikkaan, musiikkiin, historiaan, suvun asioihin.

Äiti teki pitkiä työpäiviä, lisäksi hänellä oli paljon luottamustoimia ja edustushommia, joten iltaisin istui paljon kokouksissa yms. Välillä tuli töistä kaupan kautta kaahaten ja teki nopeasti päivällisen ja lähti taas.

Isä kokkasi meillä usein arkisin töiden jälkeen, ja sitten kävi omissa treeneissään tai notkui veljeni jääkiekkotreeneissä, mä olin tosi paljon yksin. Kun oltiin nuorempia, käytiin iltaisin isän kanssa pulkkamäessä, hiihtämässä, uimassa tms.

Isä ei käynyt töissä vaan oli (sairas)eläkkeellä jo kun synnyin. Teki meidän lasten kanssa kaikenlaista kyllä. Kotitöitä teki sillä välin kun oltiin päivähoidossa. Illalla kattoi telkkaria, soitti kitaraa, luki, kävi hiihtämässä yksin tai lasten kanssa jne. 

Äiti oli paljon töissä ja usein myös iltaisin. Silloin kun oli kotona niin teki kotitöitä,   katsoi telkkaria, neuloi, maalasi, luki, teki pihahommia jne. Touhusi vapaapäivinä paljon myös meidän lasten kanssa silloin kun oltiin pienempiä ja innostuttiin sen jutuista. Maalattiin ja askarreltiin paljon ja käytiin metsäretkillä. Äiti myös kutsui usein jotain tuttuja meille kylään.

Äiti oli piti välillä leirejä ja oli useita öitä pois kotoa. Silloin isä kertoi meille aina itse keksimään iltasatuja. 

Äiti taas luki aina kirjasta iltasadun. 

Elin lapsuuteni 80-luvulla. Äiti oli siivooja, isä sähköasentaja. Asuttiin Hakunilassa kerrostalokolmiossa. Iltaisin äiti teki ruokaa, isä rakensi jotain nukkekotia jossa oli lamput ja härpäkkeet viimeisen päälle. Perjantaina oli taloyhtiön sauna, kiukaalla paistettiin folioon käärittyä sinistä lenkkiä. Sen jälkeen katsottiin televisiota, minä ja pikkusisko rakennettiin legoilla ja illan lopuksi isä ja äiti nussi nojatuolissa ja joivat sen jälkeen piimää ja Koskenkorvaa sekä söivät lämpimiä voileipiä.