Mä ihmettelen näitä sinkkuja jotka eivät löydä muka suhdetta
Olen itse toki ollut suhteessani jo vuosia, mutta jos eroaisin niin varmasti löytäisin aika helpostikin kivan ja fiksun miehen.
Olen ihan normaali nainen, pidän toki kropan ja pään kunnossa.
Mua myös viehättää monenlaiset miehet. Ei tarvitse olla mikään komea adonis tai paljon rahaa, kunhan on huumorintajuinen ja välittää musta. Naiset on varmaan jotenkin nirsoja nykyään.
Kommentit (166)
Mulla on ollut toisinpäin. Eli ei ollut hyviä tarjolla. Ja löytäisin vaikeasti. Olenkin erilainen ja miehen pitää olla henkiseltä tasolta kehittynyt. Suomi on pieni maa.
Miksi tämä ap sinua mietityttää? Oletko onnellinen omassa suhteessasi?
Minulle on ihan selvää että ihmiset haluavat suhteeltaan eri asioita. Siksi osan on helpompi löytää omaan toiveeseen sopivia ihmisiä ja osan vaikeampi. Kun niiden toiveiden pitäisi kohdata.
Jarmoko se on jo heräillyt uuteen päivään, jossa naiset taitaa olla edelleen nirsoja?
Minusta löytää helposti, mutta se on eri asia, kuinka pitkäaikainen suhde on. Eihän kaikki ilmene nopeasti.
Muka-suhteen varmaan löytääkin helposti.
Ei tämä liity mun suhteeseeni vaan siihen, että kun ihmisiä on maailma pullollaan niin kuulostaa oudolta, ettei muka löytyisi jotain kivaa tyyppiä.
Pitäisi osata nähdä ne hyvät puolet muissa ihmissä eikä vaan miettiä koko ajan, että mitä se toinen voi antaa.
Eli ottaisit vain jonkun. Tiedätkö tunteista mitään?
Viihdyn yksin, joten olen kriittinen sen suhteen kenet "huolin" parisuhteeseen. Ihan sama löytyykö ketään, mutta jos löytyy niin sen pitää parantaa elämänlaatua, ei huonontaa.
Suomessa on sinkkuus taattu, se on nähty. Tylsä maa seksuaalittomia pellejä kaikki.
Olen seurannut yhden ystäväni miehen hakuprosessia.
Erosi siis lastensa isästä ja on nyt viimeiset 5-10v. tavannut eri miehiä, parin kanssa oikeasti seurustelikin.
Kaikissa on aina lopulta joku vika, joka kuulostaa omaan korvaan ihan ihmeelliseltä. Ja sama kierros uudestaan.
Ei ole noin helppoa, jos toiveissa on oikeasti itselle sopiva kumppani. Monen asian pitää osua kohdilleen, pitää olla kemiaa ja kummallakin pitää olla kiinnostusta ja halua aloittaa suhde.
Ulkonäkö on vain yksi osa-alue, mutta tärkeä. Haluat varmasti itsekin miellyttävän näköisen tyypin, vaikka ei tarviskaan olla adonis. Tyypillä on silloin vientiä ja valinnanvaraa muutenkin, niin pitää olla tuuria matkassa että valitsee juuri sinut.
Vierailija kirjoitti:
Eli ottaisit vain jonkun. Tiedätkö tunteista mitään?
En tietenkään ottaisi ketä vaan, mutta en nostaisi omaa rimaani niin korkealle että antaisin sen häiritä, että mies on vaikka lyhyt, ujo, naamassa finni, duunari ym. (näitä "perusvikoja").
Arvostan miehissä sitä, että he ottavat vastuun tekemisistään ja kunnioittavat muita ihmisiä. Siitä en tinkisi. :) ap
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut yhden ystäväni miehen hakuprosessia.
Erosi siis lastensa isästä ja on nyt viimeiset 5-10v. tavannut eri miehiä, parin kanssa oikeasti seurustelikin.
Kaikissa on aina lopulta joku vika, joka kuulostaa omaan korvaan ihan ihmeelliseltä. Ja sama kierros uudestaan.
Mullakin meni ensimmäiset vuodet noin (jos tuo 5-10v sitä tarkoittaa?) ja nyt olen jo kyllästynyt. Mikä siinä on ihmeellistä? En mä sanoisi, että kaikissa on joku vika, mutta ei vaan ole kenenkään kanssa kaikki osunut niin kohdilleen, että olisi kannattanut jatkaa. Ei heissä mitään vikaa ole ollut, ovat vain erilaisia ihmisiä. Ja kun lapset on tehty ja muutenkin elämässä kaikki hyvin, niin kyllä sitä vaatimukset kasvaa suhteen osalta. Toisaalta niin minäkin olen seurannut monenkin ystäväni suhdeprosessia, kun yhdessä ollaan väkisin, kun erotakaan ei voi, vaikka arki on ihan kamalaa tappelua ja pahimmillaan henkistä tai fyysistä ...
Pysty siankärsä se ruma vasta onkin ja outo animetyyli, jossa aikuisellakin on kuin lapsen nenä, sieraimet pystyssä ja nenässä ei kunnon vartta.
Mä en millään onnistu saamaan kumppania, ja ongelma on nimenomaan siinä, että olen aivan valtavan nirso.
Monet ovat kyllä kiinnostuneet minusta, mutta eivät ne, joista minä puolestani olen aidosti kiinnostunut. Ja kyllä, kiinnostun vain niistä huipputyypeistä, joilla on "kaikki": hyvä ulkonäkö, hyvä luonne, ja menestystä elämässä.
Pidin rimaa aikoinaan niin matalalla että niiden kokemusten myötä en halua miehiä pysyviin suhteisiin enää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en millään onnistu saamaan kumppania, ja ongelma on nimenomaan siinä, että olen aivan valtavan nirso.
Monet ovat kyllä kiinnostuneet minusta, mutta eivät ne, joista minä puolestani olen aidosti kiinnostunut. Ja kyllä, kiinnostun vain niistä huipputyypeistä, joilla on "kaikki": hyvä ulkonäkö, hyvä luonne, ja menestystä elämässä.
Sitten voi käydä niin, että loppuelämä tulee vietettyä yksin.
Edes yliopistolla ei ole kivoja ja fiksuja miehiä.
Maailmassa on monta ihmeellistä ja kummallista asiaa.
Minä en. Kiinnostun miehistä tosi harvoin, ja usein silloin ei löydy vastakaikua tai on varattu henkilö. Ei kai se ole itseisarvo, että on edes joku, vaan sen jonkun pitää olla elämän sulostuttaja.