Miksi isä ei kykene solmimaan läheistä suhdetta lapseensa?

Vierailija kirjoitti:

Miesten annetaan edelleenkin olla mielestään maailman napa, eikä siihen puututa. On joku ihme naistyyppi, joka nostaa miehen aina jalustalle ja vähättelee itseään. Siis jossain tuttavien keskusteluissa on aina se mies, joka kehuu tehneensä sitä ja tätä ja naiset vieressä huokailee oiiih. Naiset jotain yksinhuoltajia ja ammatiltaan hoitajia ja mielestään eivät ole ja tee mitään. Se mies vaan on jotain. Oikeasti tekisi mieli joskus potkaista näitä naisia. Sanoa, että kerropa sinä nyt laveasti omista harrastuksistasi ja näet kuinka mies on esitelmästä kiinnostunut. Siis ei ole. Nämä miehet tarvitsevat vain omat palvojansa. Tämä mies sitten menee kotiinsa ja ihmettelee, kun ei vauvan kanssa öitä valvova vaimo palvokaan häntä, on siinä eukossa jotain vikaa.

Naiset voisivat kyllä ottaa tästä oppia. Jollain tavalla itsekkyys on hyväkin asia ja miehet sen kyllä osaavat. Harvoin miehissä näkee sellaisia "minä teen kaiken kotona" valittajia, koska he eivät yksinkertaisesti suostu tekemään asioita jotka eivät heitä kiinnosta. Naiset ovat enemmän taipuvaisia joustavuuteen. 

Jos miestä aidosti kiinnostaisi, hän olisi tehnyt asialle jo jotain. Uskokaa tekoja, älkää sanoja, koska teot ovat kommunikaatiota.

Mitä ap:n mies kommunikoi lapsille ja vaimolleen? EVVK.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten annetaan edelleenkin olla mielestään maailman napa, eikä siihen puututa. On joku ihme naistyyppi, joka nostaa miehen aina jalustalle ja vähättelee itseään. Siis jossain tuttavien keskusteluissa on aina se mies, joka kehuu tehneensä sitä ja tätä ja naiset vieressä huokailee oiiih. Naiset jotain yksinhuoltajia ja ammatiltaan hoitajia ja mielestään eivät ole ja tee mitään. Se mies vaan on jotain. Oikeasti tekisi mieli joskus potkaista näitä naisia. Sanoa, että kerropa sinä nyt laveasti omista harrastuksistasi ja näet kuinka mies on esitelmästä kiinnostunut. Siis ei ole. Nämä miehet tarvitsevat vain omat palvojansa. Tämä mies sitten menee kotiinsa ja ihmettelee, kun ei vauvan kanssa öitä valvova vaimo palvokaan häntä, on siinä eukossa jotain vikaa.

Naiset voisivat kyllä ottaa tästä oppia. Jollain tavalla itsekkyys on hyväkin asia ja miehet sen kyllä osaavat. Harvoin

Lapsiperheessä on sossut salamana ovella, jos sekä isä ja äiti on, että en tee kun ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten annetaan edelleenkin olla mielestään maailman napa, eikä siihen puututa. On joku ihme naistyyppi, joka nostaa miehen aina jalustalle ja vähättelee itseään. Siis jossain tuttavien keskusteluissa on aina se mies, joka kehuu tehneensä sitä ja tätä ja naiset vieressä huokailee oiiih. Naiset jotain yksinhuoltajia ja ammatiltaan hoitajia ja mielestään eivät ole ja tee mitään. Se mies vaan on jotain. Oikeasti tekisi mieli joskus potkaista näitä naisia. Sanoa, että kerropa sinä nyt laveasti omista harrastuksistasi ja näet kuinka mies on esitelmästä kiinnostunut. Siis ei ole. Nämä miehet tarvitsevat vain omat palvojansa. Tämä mies sitten menee kotiinsa ja ihmettelee, kun ei vauvan kanssa öitä valvova vaimo palvokaan häntä, on siinä eukossa jotain vikaa.

Naiset voisivat kyllä ottaa tästä oppia. Jollain tavalla itsekkyys on

Tottahan tuo on. Siitä se kehä varmaan syntyykin - nainen ottaa vastuun koska jonkun on pakko, ja mies oppii olemaan vapaamatkustaja omassa kodissaan. 

Itse tuin miestä isyydessä. Kun tultiin laitokselta kotiin niin kannustin miestä kylvettämään vauvan kun minulle se hankalaa synnytyksestä toipuvana. Niinpä mies kylvetti kaikki meidän vauvat ja tunsi siinä yhteyttä vauvaan. Muutenkin koetin luoda mahdollisuuksia kokea hyviä hetkiä lasten kanssa ja kehuin kuinka hyvin esim syötti/leikitti lapsia.

 

mies tunnusti että ei tykkää lukea lapsille kirjoja. Luki kyllä iltasadun useinkin jos minä en kerennyt sitä tekemään. Mutta yleisesti minä luin lapsille enemmän. Toisaalta mies leikki esim legoilla lasten kanssa  paljon ennnekuin nämä olivat edes 1v (tai alkuun dubloilla). Ja legoilla tekivät yhdessä paljon asioita siihen että lapset noin 12 v. Sen jälkeen rakentelivat yhdessä pyöriä. Ja sitten autoja. 

 

AP mieti mikä voisi olla lapsen ja isän yhteinen asia? Pienoismallin rakentaminen, kalastus, kauko-ohjattavana autolla ajelu, joku urheilulaji? Vie koko perhe tekemään sellaista asiaa ja koeta ohjata isä ja lapsi tekemään asioita yhdessä ja vetäydy taustalle. Kehu kuinka hyvin tekivät asioita. Ehkä he kohta tekevät yhdessä tällaisia asioita ihan isän aloitteesta. Kunhan isä huomaa että pärjää lapsen kanssa jne

 

ja joo kyllä mies voisi tehdä sen muutenkin oma-aloitteisesti mutta jos ei osaa. Jos autat heitä alkuun niin kaikki voitatte siinä. Jos tuomaan ei toimi niin vaikea keksiä mite asia koskaan paranisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten annetaan edelleenkin olla mielestään maailman napa, eikä siihen puututa. On joku ihme naistyyppi, joka nostaa miehen aina jalustalle ja vähättelee itseään. Siis jossain tuttavien keskusteluissa on aina se mies, joka kehuu tehneensä sitä ja tätä ja naiset vieressä huokailee oiiih. Naiset jotain yksinhuoltajia ja ammatiltaan hoitajia ja mielestään eivät ole ja tee mitään. Se mies vaan on jotain. Oikeasti tekisi mieli joskus potkaista näitä naisia. Sanoa, että kerropa sinä nyt laveasti omista harrastuksistasi ja näet kuinka mies on esitelmästä kiinnostunut. Siis ei ole. Nämä miehet tarvitsevat vain omat palvojansa. Tämä mies sitten menee kotiinsa ja ihmettelee, kun ei vauvan kanssa öitä valvova vaimo palvokaan häntä, on siinä eukossa jotain vikaa.

Naiset voisivat kyllä ottaa tästä oppia. Jollain tavalla itsekkyys on hyväkin asia ja miehet sen kyllä osaavat. Harvoin

Siinä itsekkyydessä kyllä, että eivät vain silmät soikeina ihaile miehiä vaan kertovat reippaasti omistakin asioistaan. Mutta jos mies ei osaa kantaa vastuuta lapsista, siinä nyt ei ole mitään matkimisen arvoista. En käsitä mitä tasa-arvoa edes olisi luopua omista vahvuuksista ja hankkia toisten vikoja itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Side isän ja lasten välille syntyy siitä kun isä hoitaa vauvaa. Imettämään ei pysty mutta kaikkea muuta kyllä. En ole esim. ikinä kylvettänyt vauvojamme. Se oli isän tehtävä.

Totuus on kuitenkin se että silloin kun pienet lapset sairastavat, töistä jää pois äiti. Äiti käyttää lasta neuvolassa ja lääkärissä.

Suhteita syntyy läpi elämän ja hyvikin läheisiä suhteita. Ei sitä varten tarvitse kylvettää tai käydä neuvolassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Side isän ja lasten välille syntyy siitä kun isä hoitaa vauvaa. Imettämään ei pysty mutta kaikkea muuta kyllä. En ole esim. ikinä kylvettänyt vauvojamme. Se oli isän tehtävä.

Totuus on kuitenkin se että silloin kun pienet lapset sairastavat, töistä jää pois äiti. Äiti käyttää lasta neuvolassa ja lääkärissä.

Suhteita syntyy läpi elämän ja hyvikin läheisiä suhteita. Ei sitä varten tarvitse kylvettää tai käydä neuvolassa. 

Siis isien ja lasten välisiä suhteita? Helpoimmalla pääsee, kun aloittaa sen vauvan hoitamisella. Myöhemmin se on paljon vaikeampaa.

Eikö teidän lapsella ole mitään yhteisesti sovittua ruutuaikaa, josta molemmat vanhemmat pitävät kiinni? 

Muuten en näkisi sinun tehtäväksesi yrittää luoda suhdetta isän ja lapsen välille. Se on hänen tehtävänsä. Joitakin ei vain kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli tuollainen kunnes erosi. Eron jälkeen puhkesi kukkaan. Sitä pitää myös miettiä kuka sitä isyyttä on määrittelemässä. Mieheni ex määritteli mieheni isyyden huonoksi ennen eroa ja ihan viime vuosiin asti. Soitteli ja viestitteli sättien ja haukkuen miten mies ei lapsistaan yhtään välitä. Totuus oli toki eri, mutta tuo oli HÄNEN käsityyksensä. 

Miehen nyxä ei välttämättä näe sitä, kuinka paljon lasten asioiden hoitoon liittyviä asioita mies jättää lasten äidin hoidettavaksi. Parisuhteessa ollessa oletus on ollut, että ne hoidetaan puoliksi, mutta se ei ole toteutunut. Eron jälkeen sovitusti lähivanhempi hoitaa, muttei se sitä poista, että mies alunperinkin sluibasi niistä. 

Se, että silloin tällöin viettää mukavaa aikaa lasten kanssa on ns. kaverivanhemmuutta, ei todellista vanhemmuutta.

Kuten arvelinkin, mies on huono isä jos äiti hoitaa lapsen asioita enemmän. Eli kyse ei ole siitä että isä olisi huono isä, vaan siitä että äiti haluaa määritellä hyvän isyyden omista lähtökohdistaan, ja ne ovat äidin mielestä asioiden hoitamista. Mieheni näkee lasta enemmän lapsen hereilläoloaikana kuin lapsen äiti🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten annetaan edelleenkin olla mielestään maailman napa, eikä siihen puututa. On joku ihme naistyyppi, joka nostaa miehen aina jalustalle ja vähättelee itseään. Siis jossain tuttavien keskusteluissa on aina se mies, joka kehuu tehneensä sitä ja tätä ja naiset vieressä huokailee oiiih. Naiset jotain yksinhuoltajia ja ammatiltaan hoitajia ja mielestään eivät ole ja tee mitään. Se mies vaan on jotain. Oikeasti tekisi mieli joskus potkaista näitä naisia. Sanoa, että kerropa sinä nyt laveasti omista harrastuksistasi ja näet kuinka mies on esitelmästä kiinnostunut. Siis ei ole. Nämä miehet tarvitsevat vain omat palvojansa. Tämä mies sitten menee kotiinsa ja ihmettelee, kun ei vauvan kanssa öitä valvova vaimo palvokaan häntä, on siinä eukossa jotain vikaa.

Naiset voisivat kyllä ottaa tästä oppia. Jollain tavalla itsekkyys on hyväkin asia ja miehet sen kyllä osaavat. Harvoin

Yksi hyvä vaihtis on jättää lapset kokonaan miehen hoitoon. Siinähän sitten opettelee lapsen palautteen perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Itse tuin miestä isyydessä. Kun tultiin laitokselta kotiin niin kannustin miestä kylvettämään vauvan kun minulle se hankalaa synnytyksestä toipuvana. Niinpä mies kylvetti kaikki meidän vauvat ja tunsi siinä yhteyttä vauvaan. Muutenkin koetin luoda mahdollisuuksia kokea hyviä hetkiä lasten kanssa ja kehuin kuinka hyvin esim syötti/leikitti lapsia.

 

mies tunnusti että ei tykkää lukea lapsille kirjoja. Luki kyllä iltasadun useinkin jos minä en kerennyt sitä tekemään. Mutta yleisesti minä luin lapsille enemmän. Toisaalta mies leikki esim legoilla lasten kanssa  paljon ennnekuin nämä olivat edes 1v (tai alkuun dubloilla). Ja legoilla tekivät yhdessä paljon asioita siihen että lapset noin 12 v. Sen jälkeen rakentelivat yhdessä pyöriä. Ja sitten autoja. 

 

AP mieti mikä voisi olla lapsen ja isän yhteinen asia? Pienoismallin rakentaminen, kalastus, kauko-ohjattavana autolla ajelu, joku urheilulaji? Vie

Niin, eli opasta miestä vähän niinkuin pari vuotta vanhempaa lastasi leikkimään nuoremman kanssa :DD Ja sitten anna tälle pimpukkaa.

Hehe, huhu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että minulla ei ole mitään yhteistä poikani kanssa, joten siksi minun on ollut vaikea luoda läheistä suhdetta poikaani. Emme ymmärrä toisiamme, emmekä osaa keskustella toistemme kanssa. Velvollisuudet toki hoidan ja häneltä ei muuta puutu kuin se läheinen isä. Kyllä se minuakin harmittaa, mutta minkäs teet, kun yrityksistä huolimatta ei vain toimi.

Tyttären kanssa tilanne on aivan toinen. Olemme samankaltaisia luonteiltamme ja osin kiinnostuksen kohteiltamme. Meidän on helppo jutella keskenämme ja olemme läheisiä.

Ymmärrän sinua. Minulla taas on pojan kanssa keskusteluyhteys, mutta tytön kanssa välittömästi napit vastakkain ja riitaa tulee ihan kaikesta. Poika on fiksu ja kuuntelee myös mitä sanottavaa minulla on - tyttären mielestä on vain vi**n ärsyttävä eikä minulle kerrota mitään asioita. Molemmat teini-ikäisiä. On vaikea

Huoli pois! Oman teinityttöni kanssa meillä meni välit totaalisesti kolmeksi vuodeksi, mutta nyt kunnhän on 25, niin välit ovat paremmat kuin koskaan! Hän tulee luokseni viikoksi kerrallaan paikkakunnaltaan useita kertoja vuodessa ja minä kyläilen myös hänen luonaan paljon. Puhelimessa puhutaan joka toinen päivä ja usein vierähtää yli tuntikin.

ja kun sanon totaalisesti niin oikeasti tarkoitan sitä. Minäkin luulin että koskaan meille ei voi tulla läheisiä välejä mutta väärässä olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten annetaan edelleenkin olla mielestään maailman napa, eikä siihen puututa. On joku ihme naistyyppi, joka nostaa miehen aina jalustalle ja vähättelee itseään. Siis jossain tuttavien keskusteluissa on aina se mies, joka kehuu tehneensä sitä ja tätä ja naiset vieressä huokailee oiiih. Naiset jotain yksinhuoltajia ja ammatiltaan hoitajia ja mielestään eivät ole ja tee mitään. Se mies vaan on jotain. Oikeasti tekisi mieli joskus potkaista näitä naisia. Sanoa, että kerropa sinä nyt laveasti omista harrastuksistasi ja näet kuinka mies on esitelmästä kiinnostunut. Siis ei ole. Nämä miehet tarvitsevat vain omat palvojansa. Tämä mies sitten menee kotiinsa ja ihmettelee, kun ei vauvan kanssa öitä valvova vaimo palvokaan häntä, on siinä eukossa jotain vikaa.

Naiset voisivat kyllä ottaa tästä oppia. Jollain tavalla itsekkyys on

No sitten nainen voi valita uuden miehen ja tehdä lapsen paremman kanssa. Niinhän ne miehetkin tekevät. Helposti ehtii muutaman pesueen elämän aikana.

Omaa miestäkään ei kiinnostanut tehdä mitään, mitä lapset halusi. Sen sijaan hän otti kerran lapsen mukaan kalastamaan. Siis yhden kerran, kun lapsi ei ollut tykännyt. Lapsi oli silloin kolmevuotias. 

Mies kysyy minulta, onko lapsista kuulunut mitään. Välillä hän ihmettelee, miksei lapset koskaan soita hänelle vaan aina minulle. Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle. Olisiko kuitenkin parempi puhua asiasta miehen kanssa suoraan. Täällä kun siihen ei tule ratkaisua. Tietysti yleisellä tasolla voi keskustella, mutta se ei sinänsä auta, koska ihmisiä on niin erilaisia. Tuskin olet tehnyt mitään väärin, pallo on enemmän miehellä nyt. Tuo, että hän haluaisi olla lapsen elämässä on tietysti lupaavaa, mutta ikävä, jos ei se tunnu realisoituvan teoiksi.

Olen minä yrittänyt asiasta keskustella, mutta ei se johda keskusteluun. Mies ei selvästi halua aiheesta puhua. Ja jos silti jatkan niin miehen mielestä nalkutan. Tein avauksen tänne kun halusin ymmärtää miestäni paremmin, vaikka hän itse ei halua aiheesta keskustella. Ap

no kerrohan haluatko oikeasti ottaa opiksesi muiden kokemuksesta vai vain pitää tiukasti kiinni omasta näkemyksistäsi? Jos jälkimmäinen niin en viitsi kirjoittaa turhaa missä mielestäni teillä saattaa mennä vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Side isän ja lasten välille syntyy siitä kun isä hoitaa vauvaa. Imettämään ei pysty mutta kaikkea muuta kyllä. En ole esim. ikinä kylvettänyt vauvojamme. Se oli isän tehtävä.

Totuus on kuitenkin se että silloin kun pienet lapset sairastavat, töistä jää pois äiti. Äiti käyttää lasta neuvolassa ja lääkärissä.

Tuo on ihan sosiaalitanttojen höpö höpö -puhetta, että vauva ja isä bondaa. Vauva ei muista ensimmäisestä vuodesta mitään ja vaikka isä olisi pois koko vauvavuoden, syvä yhteys voi muodostua sen jälkeenkin. Onhan jenkeissäkin näitä armeijaisiä, jotka on olleet komennuksella lapsen ensimmäiset 1-3 vuotta ja kotiinpalatessa saavat silti muutamassa kuukaudessa lapsiinsa syvän yhteyden olemalla läsnä koko ajan.

Sinä kirjoitat höpöhöpöjuttuja. Et tiedä lapsen kehityksestä mitään. Se ensimmäinen vuosi on äärettömän tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies jäi vuorotteluvapaalle taaperon kanssa kun minä menin töihin. Oli kuulemma yksi parhaista ajanjaksoista miehen elämässä. Ovat edelleen hyvissä väleissä nyt jo 20 -vuotiaan tyttären kanssa. 

Voi kun minullakin olisi ollut tuollainen vaimo. Sain pitää vain minimi isyysvapaat. Päivääkään vaimo ei antanut omistaan/yhteisistä.

Eihän tuossakaan nainen antanut miehelle vapaistaan. Onko vuorotteluvapaa sinulle ihan tuntematon asia?

Minulla oli isä ja äiti molemmat tuollaisia. Kasvoin käytännössä orpokodissa omassa kotonani. Varmaan joku läheisyydenpelko, masennus ja ahdistus ja välttelevä kiintymyssuhdetyyli vanhemmillani. En tiedä ketä he ovat. Minulla ei ole tämän tuloksena ollut yhtäkään tärkeää ihmissuhdetta elämässäni, pelkään liikaa niitä tunteita mitä sellainen saattaa aiheuttaa. Pelkkä ajatuskin naisen kanssa olemisesta aiheuttaa pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Autisti ei pysty koskaan solmimaan oikeasti läheistä suhdetta tunnekylmyyden takia ja suurin osa suomalaista miehistä on jollain tapaa autisteja.

Suomessa on hieman vähemmän autismia kuin muissa länsimaissa keskimäärin. Mutta todella paljon on tunteiden ja konfliktien välttelyä. Googlaa aleksitymia, sitä on varmaan hirveästi Suomessa miehillä ja aika paljon naisillakin.