Miksi isä ei kykene solmimaan läheistä suhdetta lapseensa?

Side isän ja lasten välille syntyy siitä kun isä hoitaa vauvaa. Imettämään ei pysty mutta kaikkea muuta kyllä. En ole esim. ikinä kylvettänyt vauvojamme. Se oli isän tehtävä.

Totuus on kuitenkin se että silloin kun pienet lapset sairastavat, töistä jää pois äiti. Äiti käyttää lasta neuvolassa ja lääkärissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kanssa on usein vähän tylsää ja sitä pitää kestää. Usein on niin, että aikuiselle eväsretket ja pallon potkiminen eivät ole niin kivoja juttuja kuin lapselle. Minä en ainakaan ollut mitenkään superinnostunut leikkipuistoista, lasten tapahtumista tai retkestä jonnekin lähipuistoon, mutta mä tein paljon kaikkea lasten kanssa ja järjestin yhteistä tekemistä. Lapset on nyt teinejä ja olen iloinen, että heitä edelleen kiinnostaa kaikenlainen tekeminen mun kanssa. 

Totta, ymmärsin itsekin vasta jälkikäteen, että olisi pitänyt vääntää rautalangasta ex-miehelle, että lasten kanssa täytyy tehdä asioita, joista lapset tykkää, niin että myöhemmin voi tehdä asioita, mistä molemmat tykkää. Vanhempi ei voi olla teini, joka sanoo kaikkeen "ei mua huvita", vaan on pakko miettiä pitkäjänteisemmin. 

Pitää lähteä retkelle, vaikka lasten liikkeelle s

Kuka teini-ikäinen lähtee Lappiin vaeltamaan? Ei ainakaan normi teini.

Vierailija kirjoitti:

Mies jäi vuorotteluvapaalle taaperon kanssa kun minä menin töihin. Oli kuulemma yksi parhaista ajanjaksoista miehen elämässä. Ovat edelleen hyvissä väleissä nyt jo 20 -vuotiaan tyttären kanssa. 

Niin? Miten tämä nyt liittyy aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä ei siis katso yhdessä lapsen kanssa videoita vaan isä katsoo sohvalla omia videoitaan läppäriltä ja lapsi omassa huoneessaan yksin toiselta läppäriltä omia videoitaan. Siinä se vika. Melkein kuin lapsi olisi yksin kotona. Mitään yhteyttä isään siinä ei ole, ja tätä jatkuu siis tunteja. Ap

Lapsellakin on oikeus omaan aikaan. 

Tietenkin. Mutta siitä ei tässä ole nyt ollenkaan kyse. Vaan siitä, että isä ei omasta valinnastaan ole oikein koskaan aktiivisesti läsnä lapsensa elämässä.  On paikalla, mutta ei millään tavalla läsnä. Ja lapsen isommissa jutuissa hän ei ole edes paikalla. Ap

Monelle miehelle ei jää päähän muu kuin suora puhe. Sanoin itse miehelle ihan suoraan, että hänen pitää tehdä lasten kanssa asioita. Muuten hän tulee olemaan yksi niistä yksinäisitä vanhuksista joiden luona kukaan ei käy kylässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla miehillä lähtökohta on aina minä itse. Jos lapsen futismatsi ei ilahduta minua, en mene. Jos en pidä piirtämisestä, en piirrä lapsen kanssa. Siinä ei välttämättä ole mitään tietoista ilkeyttä, lapsen asemaan asettuminen ei vain pälkähdä päähän. Sen sijaan miehen itsensä keksimiin askareisiin tai menoihin lapsen pitää osallistua. Aika usein se oma isä on ollut samanlainen.

Olen itse äiti ja keskustellut lasteni kanssa autoista, jotka eivät minua kiinnosta ja kulkenut ulkona sateessa katsomassa sadevesikaivoja, jotka eivät juuri kiinnosta. Ta-daa, lapset puhuvat minulle edelleen asioistaan nyt parikymppisinä. Mieheni tietää lapsistaan sen minkä hänelle kerron. Miehellä on jo isommatkin lapset aiemmasta liitosta ja ovat ystävällisissä väleissä, mutta ei mies heistäkään paljon tiedä. Eikä ilmeisesti edes näe siinä mitään erikoista, ei ole tullut mieleen.

Tästä oli josakus telkkarissa, et miehen kroppa/aivot ei tajua, että on saanut jälkeläisen. Se asia pitäs opettaa sille, että heräisi vanhemmuuteen. Naisen kropassa kun se lapsi saa alkunsa, niin hormoonit jo hoitaa sen vanhemmuuteen heräämisen.

Vierailija kirjoitti:

Isä on sanonut, että haluaisi olla lapsellemme enemmän kuin mitä nyt on. Mutta ei kuitenkaan tee mitään asian eteen. Ja aina kun lapsi yrittää lähentyä, niin isä keksii jotain muuta tekemistä itselleen. Ap

Ehkä miehellä on päässään jokin todella erilainen ajatus siitä, mitä on olla läheinen lapsensa kanssa tai millaista läheisyyttä hän haluaisi. Ei siis jotenkin edes ymmärrä noita lapsen lähentymisyrityksiä sellaiseksi. Sama kuin naisen pyytäessä arjen läheisyyttä ja kosketusta, ja mies vastaa tähän ostamalla seksikaupan tyhjäksi vempeleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Side isän ja lasten välille syntyy siitä kun isä hoitaa vauvaa. Imettämään ei pysty mutta kaikkea muuta kyllä. En ole esim. ikinä kylvettänyt vauvojamme. Se oli isän tehtävä.

Totuus on kuitenkin se että silloin kun pienet lapset sairastavat, töistä jää pois äiti. Äiti käyttää lasta neuvolassa ja lääkärissä.

Tuo sinun totuus on yksinkertaistavaa ja miesvihamielistä.

Vierailija kirjoitti:

Mies jäi vuorotteluvapaalle taaperon kanssa kun minä menin töihin. Oli kuulemma yksi parhaista ajanjaksoista miehen elämässä. Ovat edelleen hyvissä väleissä nyt jo 20 -vuotiaan tyttären kanssa. 

Voi kun minullakin olisi ollut tuollainen vaimo. Sain pitää vain minimi isyysvapaat. Päivääkään vaimo ei antanut omistaan/yhteisistä.

Vierailija kirjoitti:

Side isän ja lasten välille syntyy siitä kun isä hoitaa vauvaa. Imettämään ei pysty mutta kaikkea muuta kyllä. En ole esim. ikinä kylvettänyt vauvojamme. Se oli isän tehtävä.

Totuus on kuitenkin se että silloin kun pienet lapset sairastavat, töistä jää pois äiti. Äiti käyttää lasta neuvolassa ja lääkärissä.

Tuo on ihan sosiaalitanttojen höpö höpö -puhetta, että vauva ja isä bondaa. Vauva ei muista ensimmäisestä vuodesta mitään ja vaikka isä olisi pois koko vauvavuoden, syvä yhteys voi muodostua sen jälkeenkin. Onhan jenkeissäkin näitä armeijaisiä, jotka on olleet komennuksella lapsen ensimmäiset 1-3 vuotta ja kotiinpalatessa saavat silti muutamassa kuukaudessa lapsiinsa syvän yhteyden olemalla läsnä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli tuollainen kunnes erosi. Eron jälkeen puhkesi kukkaan. Sitä pitää myös miettiä kuka sitä isyyttä on määrittelemässä. Mieheni ex määritteli mieheni isyyden huonoksi ennen eroa ja ihan viime vuosiin asti. Soitteli ja viestitteli sättien ja haukkuen miten mies ei lapsistaan yhtään välitä. Totuus oli toki eri, mutta tuo oli HÄNEN käsityyksensä. 

Miehen nyxä ei välttämättä näe sitä, kuinka paljon lasten asioiden hoitoon liittyviä asioita mies jättää lasten äidin hoidettavaksi. Parisuhteessa ollessa oletus on ollut, että ne hoidetaan puoliksi, mutta se ei ole toteutunut. Eron jälkeen sovitusti lähivanhempi hoitaa, muttei se sitä poista, että mies alunperinkin sluibasi niistä. 

Se, että silloin tällöin viettää mukavaa aikaa lasten kanssa on ns. kaverivanhemmuutta, ei todellista vanhemmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen on kaksi vaihtoehtoa, joko se mies ei ole koskaan edes halunnut isäksi mutta äiti hujasi/pakotti miehen isäksi tai sitten se että äiti on vierottanut lapsen isästään kun isä ei maksa ja tee kaikkea niin kuin äiti haluaa.

Onhan niitä lukemattomia tapauksia missä äidille ei ole riittänyt sovitut elarit vaan on alkanut vaatimaan lisää ja kun ei ole saanut lisää vaan on pysyttu siinä sopimuksessa niin äiti estää isää näkemästä lastaan. Naiset käyttävät lapsia törkeästi hyväkseen kun yrittää lapsen avulla kuvata ex mieheltä mahdollisimman paljon rahaa

AP sanoi, että mies halusi olla isä ja on sanonut, että haluaisi viettää lapsen kanssa enemmän aikaa mutta ei tee sitä tilaisuuden tullen.

Näin. Miehelläni olisi kyllä paljonkin aikaa vapaana viettää se lapsensa kanssa ja siis usein ihan kaksin ilman minua. Mutta mies jostain syystä valitsee jättäytyä siitä pois. Ei osallistu vaikka voisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä on sanonut, että haluaisi olla lapsellemme enemmän kuin mitä nyt on. Mutta ei kuitenkaan tee mitään asian eteen. Ja aina kun lapsi yrittää lähentyä, niin isä keksii jotain muuta tekemistä itselleen. Ap

Ehkä miehellä on päässään jokin todella erilainen ajatus siitä, mitä on olla läheinen lapsensa kanssa tai millaista läheisyyttä hän haluaisi. Ei siis jotenkin edes ymmärrä noita lapsen lähentymisyrityksiä sellaiseksi. Sama kuin naisen pyytäessä arjen läheisyyttä ja kosketusta, ja mies vastaa tähän ostamalla seksikaupan tyhjäksi vempeleistä. 

Voi olla. Mutta mies ei siis itse ikinä yritä mitään lähentymistä lapsen kanssa. Jos hänellä onkin päässään joku ajatus niin ei se missään näy. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä on sanonut, että haluaisi olla lapsellemme enemmän kuin mitä nyt on. Mutta ei kuitenkaan tee mitään asian eteen. Ja aina kun lapsi yrittää lähentyä, niin isä keksii jotain muuta tekemistä itselleen. Ap

Ehkä miehellä on päässään jokin todella erilainen ajatus siitä, mitä on olla läheinen lapsensa kanssa tai millaista läheisyyttä hän haluaisi. Ei siis jotenkin edes ymmärrä noita lapsen lähentymisyrityksiä sellaiseksi. Sama kuin naisen pyytäessä arjen läheisyyttä ja kosketusta, ja mies vastaa tähän ostamalla seksikaupan tyhjäksi vempeleistä. 

AP mainitsi, että mies on itse sanonut haluavansa viettää lapsen kanssa enemmän aikaa. Luulisin, ettei tässä ole kyse siitä, etteikö mies ymmärtäisi millaista läheisyyttä lapsi haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Side isän ja lasten välille syntyy siitä kun isä hoitaa vauvaa. Imettämään ei pysty mutta kaikkea muuta kyllä. En ole esim. ikinä kylvettänyt vauvojamme. Se oli isän tehtävä.

Totuus on kuitenkin se että silloin kun pienet lapset sairastavat, töistä jää pois äiti. Äiti käyttää lasta neuvolassa ja lääkärissä.

En minä naisenakaan pystynyt imettämään. Meillä on miehen kanssa vuoroviikot vaikka ollaan yhdessä, eli se päävastuu on kummallakin tasapuolisesti. Ja meillä minä olin se, joka ei jaksanut olla kotona lapsen kanssa 9kk ja mies oli lähes kaksi vuotta.

Ja kun seuraan lähipiirinini isejä he ovat näissä asioissa luultua parempia. 

Vierailija kirjoitti:

Pakko sen on jossain välissä saada runkkausrauha kun sinulta ei kuitenkaan pillua irtoa.

Miten vanhempien välinen seksielämä liittyy siihen, että viitsiikö isä olla lapsilleen kunnon isä? Oikeasti nämä kaksi asiaa ei liity toisiinsa mitenkään. Paitsi sairaiden aivojen kuvitelmissa.

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että minulla ei ole mitään yhteistä poikani kanssa, joten siksi minun on ollut vaikea luoda läheistä suhdetta poikaani. Emme ymmärrä toisiamme, emmekä osaa keskustella toistemme kanssa. Velvollisuudet toki hoidan ja häneltä ei muuta puutu kuin se läheinen isä. Kyllä se minuakin harmittaa, mutta minkäs teet, kun yrityksistä huolimatta ei vain toimi.

Tyttären kanssa tilanne on aivan toinen. Olemme samankaltaisia luonteiltamme ja osin kiinnostuksen kohteiltamme. Meidän on helppo jutella keskenämme ja olemme läheisiä.

Ymmärrän sinua. Minulla taas on pojan kanssa keskusteluyhteys, mutta tytön kanssa välittömästi napit vastakkain ja riitaa tulee ihan kaikesta. Poika on fiksu ja kuuntelee myös mitä sanottavaa minulla on - tyttären mielestä on vain vi**n ärsyttävä eikä minulle kerrota mitään asioita. Molemmat teini-ikäisiä. On vaikea kuvitella, että tulisin tyttären kanssa jonain päivänä läheiseksi kun pelkästään se, että hengitän, v***ttaa häntä niin paljon. Surullista!

Ja silti, olen kasvattanut molemmat lapset yksin pienestä asti, isää ei kiinnostanut kuin viinapullo ja on jäänyt aikoja sitten pois heidän elämästä. Tein paljon juttuja lasten kanssa, askarreltiin, käytiin risteilyillä, hop lopissa, uimassa ja vaikka mitä sellaista, mikä ei olisi itseäni yhtään kiinnostanut. Silti tuntuu, että yhteyttä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Isä on sanonut, että haluaisi olla lapsellemme enemmän kuin mitä nyt on. Mutta ei kuitenkaan tee mitään asian eteen. Ja aina kun lapsi yrittää lähentyä, niin isä keksii jotain muuta tekemistä itselleen. Ap

Kuulostaa tärähtäneeltä. Ehkä lapsi herättää hänessä outoja tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli tuollainen kunnes erosi. Eron jälkeen puhkesi kukkaan. Sitä pitää myös miettiä kuka sitä isyyttä on määrittelemässä. Mieheni ex määritteli mieheni isyyden huonoksi ennen eroa ja ihan viime vuosiin asti. Soitteli ja viestitteli sättien ja haukkuen miten mies ei lapsistaan yhtään välitä. Totuus oli toki eri, mutta tuo oli HÄNEN käsityyksensä. 

Miehen nyxä ei välttämättä näe sitä, kuinka paljon lasten asioiden hoitoon liittyviä asioita mies jättää lasten äidin hoidettavaksi. Parisuhteessa ollessa oletus on ollut, että ne hoidetaan puoliksi, mutta se ei ole toteutunut. Eron jälkeen sovitusti lähivanhempi hoitaa, muttei se sitä poista, että mies alunperinkin sluibasi niistä. 

Se, että silloin tällöin viettää mukavaa aikaa lasten kanssa on ns. kaverivanhemmuutta, ei todellista vanhemmuutta.

Nythän tuo mies ilmeisesti hoitaa puolet.

Ap:lle. Olisiko kuitenkin parempi puhua asiasta miehen kanssa suoraan. Täällä kun siihen ei tule ratkaisua. Tietysti yleisellä tasolla voi keskustella, mutta se ei sinänsä auta, koska ihmisiä on niin erilaisia. Tuskin olet tehnyt mitään väärin, pallo on enemmän miehellä nyt. Tuo, että hän haluaisi olla lapsen elämässä on tietysti lupaavaa, mutta ikävä, jos ei se tunnu realisoituvan teoiksi.