Miksi isä ei kykene solmimaan läheistä suhdetta lapseensa?

Vierailija kirjoitti:

Monilla miehillä lähtökohta on aina minä itse. Jos lapsen futismatsi ei ilahduta minua, en mene. Jos en pidä piirtämisestä, en piirrä lapsen kanssa. Siinä ei välttämättä ole mitään tietoista ilkeyttä, lapsen asemaan asettuminen ei vain pälkähdä päähän. Sen sijaan miehen itsensä keksimiin askareisiin tai menoihin lapsen pitää osallistua. Aika usein se oma isä on ollut samanlainen.

Olen itse äiti ja keskustellut lasteni kanssa autoista, jotka eivät minua kiinnosta ja kulkenut ulkona sateessa katsomassa sadevesikaivoja, jotka eivät juuri kiinnosta. Ta-daa, lapset puhuvat minulle edelleen asioistaan nyt parikymppisinä. Mieheni tietää lapsistaan sen minkä hänelle kerron. Miehellä on jo isommatkin lapset aiemmasta liitosta ja ovat ystävällisissä väleissä, mutta ei mies heistäkään paljon tiedä. Eikä ilmeisesti edes näe siinä mitään erikoista, ei ole tullut mieleen.

Meillä naisilla lasten tarpeisiin virittäytyminen on jotenkin luonnollisempaa. Meillä säätilan muuttuessa mies itse pähkäilee, minkä takin ja mitkä kalsarit laittaa itselleen, mutta lapselle laittaa puettavaksi lattialle ne mitkä naulakossa päällimmäisenä ovat. Tämä välillä huvittaa ja välillä ärsyttää, koska itsellä se pienten sormien palelu tuntuu melkein fyysisenä kipuna, mutta kaiken kaikkiaan hän on kyllä hyvä isä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei saa mahdollisuutta äidin omiessa lapsen automaattisesti itselleen. 

Tällaista joskus väitetään, mutta meillä tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa eikä missään tuntemassani perheessä. Vaan päinvastoin. Äitinä haluaisin enemmän ns. omaa aikaa kuin olen voinut saada. Ap

Mä en ole koskaan mieheltä kysynyt voisitko hän olla lapsen kanssa vaan kävellyt ulos ovesta, eli se oma aika otetaan eikä kysellä. 

Niin. Mutta ei isä tee silloinkaan lapsen kanssa asioita yhdessä. Kun lapsi oli pienempi niin laittoi aina lapselle videot pyörimään siksi aikaa kun olin pois. Nykyään lapsi laittaa ne itse, kun huomaa että isä puuhaa vain omiaan eikä ota lasta siihen mukaan. Voin kyllä mennä näin pakollisille menoilleni, mutta e

Mikä vika joutoajassa joilloin ihan vaan katsellaan videoita? Sinun tulisi saada määritellä millaista se isyys on? 

Vierailija kirjoitti:

Monilla miehillä lähtökohta on aina minä itse. Jos lapsen futismatsi ei ilahduta minua, en mene. Jos en pidä piirtämisestä, en piirrä lapsen kanssa. Siinä ei välttämättä ole mitään tietoista ilkeyttä, lapsen asemaan asettuminen ei vain pälkähdä päähän. Sen sijaan miehen itsensä keksimiin askareisiin tai menoihin lapsen pitää osallistua. Aika usein se oma isä on ollut samanlainen.

Olen itse äiti ja keskustellut lasteni kanssa autoista, jotka eivät minua kiinnosta ja kulkenut ulkona sateessa katsomassa sadevesikaivoja, jotka eivät juuri kiinnosta. Ta-daa, lapset puhuvat minulle edelleen asioistaan nyt parikymppisinä. Mieheni tietää lapsistaan sen minkä hänelle kerron. Miehellä on jo isommatkin lapset aiemmasta liitosta ja ovat ystävällisissä väleissä, mutta ei mies heistäkään paljon tiedä. Eikä ilmeisesti edes näe siinä mitään erikoista, ei ole tullut mieleen.

Totta joka sana tässä. Hieman huvitti vain tuo, että sinua kiinnostaa sadevesikaivot hieman enemmän kuin autot. Minulla sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei saa mahdollisuutta äidin omiessa lapsen automaattisesti itselleen. 

Tällaista joskus väitetään, mutta meillä tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa eikä missään tuntemassani perheessä. Vaan päinvastoin. Äitinä haluaisin enemmän ns. omaa aikaa kuin olen voinut saada. Ap

Mä en ole koskaan mieheltä kysynyt voisitko hän olla lapsen kanssa vaan kävellyt ulos ovesta, eli se oma aika otetaan eikä kysellä. 

Niin. Mutta ei isä tee silloinkaan lapsen kanssa asioita yhdessä. Kun lapsi oli pienempi niin laittoi aina lapselle videot pyörimään siksi aikaa kun olin pois. Nykyään lapsi laittaa ne itse, kun huomaa että isä puuhaa vain omiaan eikä ota lasta siihen mukaan. Voin

Mikä vika joutoajassa joilloin ihan vaan katsellaan videoita? Sinun tulisi saada määritellä millaista se isyys on? 

Olen eri, mutta tässä on pointtina varmaan sana "aina". Ei kai se haittaa jos välillä katsotaan videoita, mutta jos se on ainut asia mitä isä lapsen kanssa tekee...

Me löydettiin mun faijan kanssa yhteinen sävel vasta kun olin 14 kun aloin puhumaan, että haluan mopon. Ensin oli Honda Monkey ja sitten tuli Opel Manta. 

Isä ei siis katso yhdessä lapsen kanssa videoita vaan isä katsoo sohvalla omia videoitaan läppäriltä ja lapsi omassa huoneessaan yksin toiselta läppäriltä omia videoitaan. Siinä se vika. Melkein kuin lapsi olisi yksin kotona. Mitään yhteyttä isään siinä ei ole, ja tätä jatkuu siis tunteja. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei saa mahdollisuutta äidin omiessa lapsen automaattisesti itselleen. 

Tällaista joskus väitetään, mutta meillä tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa eikä missään tuntemassani perheessä. Vaan päinvastoin. Äitinä haluaisin enemmän ns. omaa aikaa kuin olen voinut saada. Ap

Mä en ole koskaan mieheltä kysynyt voisitko hän olla lapsen kanssa vaan kävellyt ulos ovesta, eli se oma aika otetaan eikä kysellä. 

Niin. Mutta ei isä tee silloinkaan lapsen kanssa asioita yhdessä. Kun lapsi oli pienempi niin laittoi aina lapselle videot pyörimään siksi aikaa kun olin pois. Nykyään lapsi laittaa ne itse, kun huomaa että isä puu

 

Olen eri, mutta tässä on pointtina varmaan sana "aina". Ei kai se haittaa jos välillä katsotaan videoita, mutta jos se on ainut asia mitä isä lapsen kanssa tekee...

Minä en kuule mitää kun nainen käyttää sanaa aina. Koska en usko, että yksikään mies aina . . . 

Nää samat tyypit eron jälkeen syyttää äitiä vieraannuttamisesta, vaikka itse eivät ole vaivautuneet luomaan mitään suhdetta lapseen. Sitten ihmettelevät, kun lapsi ei halua tulla isän luo viikonlopuksi. Lapsi tietää, ettei isä tekisi lapsen kanssa mitään koko viikonloppuna, mutta äidin vikahan sekin tietysti on, vaikka äiti olisi ihan omilla menoillaan ja ihan isän asia, onko läsnä lapselleen vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Isä ei siis katso yhdessä lapsen kanssa videoita vaan isä katsoo sohvalla omia videoitaan läppäriltä ja lapsi omassa huoneessaan yksin toiselta läppäriltä omia videoitaan. Siinä se vika. Melkein kuin lapsi olisi yksin kotona. Mitään yhteyttä isään siinä ei ole, ja tätä jatkuu siis tunteja. Ap

Lapsellakin on oikeus omaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei saa mahdollisuutta äidin omiessa lapsen automaattisesti itselleen. 

Tällaista joskus väitetään, mutta meillä tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa eikä missään tuntemassani perheessä. Vaan päinvastoin. Äitinä haluaisin enemmän ns. omaa aikaa kuin olen voinut saada. Ap

Mä en ole koskaan mieheltä kysynyt voisitko hän olla lapsen kanssa vaan kävellyt ulos ovesta, eli se oma aika otetaan eikä kysellä. 

Niin. Mutta ei isä tee silloinkaan lapsen kanssa asioita yhdessä. Kun lapsi oli pienempi niin laittoi aina lapselle videot pyörimään siksi aikaa kun olin pois. Nykyä

Minä en kuule mitää kun nainen käyttää sanaa aina. Koska en usko, että yksikään mies aina . . . 

Tyypillinen taktiikka. Vasta-argumentin kuultuasi et enää usko naista tai hänen alkuperäistä viestiään. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsen kanssa eläminen ei ollut miehen odotusten mukaista? Itse olen huomannut, että monella miehellä on aika epärealistinen kuva oikeasta perhe-elämästä. 

Juuri näin. Isää ei kiinnosta pallon potkiminen ja hän on laiska lähtemään mihinkään. Hän on ajatellut, että on kiva olla iskä ja sanoa, että mulla on lapsia, mutta että ne menee siinä sivussa eikä niiden kanssa tarvitsisi tehdä mitään, jos ei itseä oikein nappaa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kanssa on usein vähän tylsää ja sitä pitää kestää. Usein on niin, että aikuiselle eväsretket ja pallon potkiminen eivät ole niin kivoja juttuja kuin lapselle. Minä en ainakaan ollut mitenkään superinnostunut leikkipuistoista, lasten tapahtumista tai retkestä jonnekin lähipuistoon, mutta mä tein paljon kaikkea lasten kanssa ja järjestin yhteistä tekemistä. Lapset on nyt teinejä ja olen iloinen, että heitä edelleen kiinnostaa kaikenlainen tekeminen mun kanssa. 

Totta, ymmärsin itsekin vasta jälkikäteen, että olisi pitänyt vääntää rautalangasta ex-miehelle, että lasten kanssa täytyy tehdä asioita, joista lapset tykkää, niin että myöhemmin voi tehdä asioita, mistä molemmat tykkää. Vanhempi ei voi olla teini, joka sanoo kaikkeen "ei mua huvita", vaan on pakko miettiä pitkäjänteisemmin. 

Pitää lähteä retkelle, vaikka lasten liikkeelle saaminen on yhtä tuskaa, eväät kaatuu maahan ja lopussa tulee väsyitkut. Siinä välissä ehtii olla hetkiä, joissa yhdessä ihmetellään muurahaisia ja nauretaan mahat kippuralle lapsen hassuille jutuille. Elämyksiä, joita ei saa, jos vaan katsotaan sohvalla Ryhmä Hauta ja hätistetään lapsi leikkimään omaan huoneeseen. (Ja siis näitäkin hetkiä kyllä mahtuu hyvään lapsuuteen.) Yhteisiä kokemuksia, jotka rakentaa pohjaa sille, että teini-ikäinen lähtee mukaan Lappiin vaeltamaan tai kalaretkelle. 

Mies jäi vuorotteluvapaalle taaperon kanssa kun minä menin töihin. Oli kuulemma yksi parhaista ajanjaksoista miehen elämässä. Ovat edelleen hyvissä väleissä nyt jo 20 -vuotiaan tyttären kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen oli minun lasteni isäkin. Toki mallin sai omalta isältään, joka oli aina etöinen, mutta olisin luullut, että halua olisi ollut olla täysin erilainen. 

Harmitti, kun ex-mies oli tuollainen. Oma isäni touhusi lasteni kanssa ja käytti ongella ja autoajeluilla. Olen eronnut lasteni isästä ja sen jälkeen isä ei ole lastensa kanssa viettänyt aikaa. Ei olmeisesti osaa olla tekemisissä, ei osaa keskustella, ei kutsu luokseen ym. 

Minun isäni oli mukana harrastuksissa (vanhempani erosivat ollessani alle kouluikäinen) ja kuljetti minua kaikkialle. Emme ole läheisiä, sillä hän syötti päähäni hirvittävästi negatiivisia asioita ja pelkäsin muutenkin kertoa hänelle mitään iloisia juttuja, koska ne hän ampui heti alas typerinä. Hän oli tosi kyyninen. Sittemmin en kertonut hänelle enää mitään ja siitäkin tuli riita, kun hän sai aina viimeisenä tietää asioista. Olimme siis paljon yhdessä, mutta en todellakaan voi sanoa olevani läheinen isäni kanssa.

Mun mies oli tuollainen kunnes erosi. Eron jälkeen puhkesi kukkaan. Sitä pitää myös miettiä kuka sitä isyyttä on määrittelemässä. Mieheni ex määritteli mieheni isyyden huonoksi ennen eroa ja ihan viime vuosiin asti. Soitteli ja viestitteli sättien ja haukkuen miten mies ei lapsistaan yhtään välitä. Totuus oli toki eri, mutta tuo oli HÄNEN käsityyksensä. 

Siihen on kaksi vaihtoehtoa, joko se mies ei ole koskaan edes halunnut isäksi mutta äiti hujasi/pakotti miehen isäksi tai sitten se että äiti on vierottanut lapsen isästään kun isä ei maksa ja tee kaikkea niin kuin äiti haluaa.

Onhan niitä lukemattomia tapauksia missä äidille ei ole riittänyt sovitut elarit vaan on alkanut vaatimaan lisää ja kun ei ole saanut lisää vaan on pysyttu siinä sopimuksessa niin äiti estää isää näkemästä lastaan. Naiset käyttävät lapsia törkeästi hyväkseen kun yrittää lapsen avulla kuvata ex mieheltä mahdollisimman paljon rahaa

Vierailija kirjoitti:

Siihen on kaksi vaihtoehtoa, joko se mies ei ole koskaan edes halunnut isäksi mutta äiti hujasi/pakotti miehen isäksi tai sitten se että äiti on vierottanut lapsen isästään kun isä ei maksa ja tee kaikkea niin kuin äiti haluaa.

Onhan niitä lukemattomia tapauksia missä äidille ei ole riittänyt sovitut elarit vaan on alkanut vaatimaan lisää ja kun ei ole saanut lisää vaan on pysyttu siinä sopimuksessa niin äiti estää isää näkemästä lastaan. Naiset käyttävät lapsia törkeästi hyväkseen kun yrittää lapsen avulla kuvata ex mieheltä mahdollisimman paljon rahaa

AP sanoi, että mies halusi olla isä ja on sanonut, että haluaisi viettää lapsen kanssa enemmän aikaa mutta ei tee sitä tilaisuuden tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsen kanssa eläminen ei ollut miehen odotusten mukaista? Itse olen huomannut, että monella miehellä on aika epärealistinen kuva oikeasta perhe-elämästä. 

Tuo mitä kirjoitat on varmaan totta. Mutta miten se voi olla syynä siihen ettei ole läheinen lapsensa kanssa? Itse olen siis äiti, ja elämä lapsen kanssa osoittautui ihan muuksi kuin odotin. Silti minulla on hyvin läheinen suhde lapseeni. Rakensin sen siitä huolimatta, että arki ei vastannutkaan ennakkoon kuvittelemaani. Ap

Sinä sopeuduit ja muokkauduit, koska oli pakko.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsen kanssa eläminen ei ollut miehen odotusten mukaista? Itse olen huomannut, että monella miehellä on aika epärealistinen kuva oikeasta perhe-elämästä. 

Tai sit itse saanut vanhemmilta tuollaisen mallin.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että minulla ei ole mitään yhteistä poikani kanssa, joten siksi minun on ollut vaikea luoda läheistä suhdetta poikaani. Emme ymmärrä toisiamme, emmekä osaa keskustella toistemme kanssa. Velvollisuudet toki hoidan ja häneltä ei muuta puutu kuin se läheinen isä. Kyllä se minuakin harmittaa, mutta minkäs teet, kun yrityksistä huolimatta ei vain toimi.

Tyttären kanssa tilanne on aivan toinen. Olemme samankaltaisia luonteiltamme ja osin kiinnostuksen kohteiltamme. Meidän on helppo jutella keskenämme ja olemme läheisiä.