Lue keskustelun säännöt.
Miksi isä ei kykene solmimaan läheistä suhdetta lapseensa?
23.05.2025 |
Tavallinen ydinperhe, jossa siis isä päivittäin mukana lapsen elämässä, ei edes missään matkatyössä tms. Mutta ei ole läheinen lapsen kanssa, koska ei ole kyennyt solmimaan lapseen läheistä suhdetta. Isä jättäytyy pois lapsen elämän pienistä ja isoista tärkeistä asioista kuten koulun joulujuhlista, lapsen fudismatseista jne, vaikka ehtisi niihin ihan hyvin. Sanoo aina vain ettei nyt tule. Jättäytyy pois niistä hetkistä kun lapsi haluaa läheiselle kentälle potkimaan palloa, tai vaikka eväsretkelle läheiseen metsään. Sanoo silloinkin, ettei nyt tule, tai että on nyt muuta vaikka selvää on ettei ole mitään muuta kuin sohvalla makaamista. Sama oli jo vauvana. Isä teki ihan pakolliset, mutta jättäytyi pois muusta. Lopputuloksena lapsen elämässä on kyllä isä, mutta isä on lapselle puoliksi yhdentekevä tyyppi. Toisinkin voisi olla. He eivät kunnolla tunne toisiaan, siis silleen syvällisemmin. Kuitenkin isä aina puhuu, että lapsi on hänelle tärkeä ja hän siis halusi lapsen. Mikä voi olla syynä tällaiseen?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Olisiko kuitenkin parempi puhua asiasta miehen kanssa suoraan. Täällä kun siihen ei tule ratkaisua. Tietysti yleisellä tasolla voi keskustella, mutta se ei sinänsä auta, koska ihmisiä on niin erilaisia. Tuskin olet tehnyt mitään väärin, pallo on enemmän miehellä nyt. Tuo, että hän haluaisi olla lapsen elämässä on tietysti lupaavaa, mutta ikävä, jos ei se tunnu realisoituvan teoiksi.
Olen minä yrittänyt asiasta keskustella, mutta ei se johda keskusteluun. Mies ei selvästi halua aiheesta puhua. Ja jos silti jatkan niin miehen mielestä nalkutan. Tein avauksen tänne kun halusin ymmärtää miestäni paremmin, vaikka hän itse ei halua aiheesta keskustella. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä lapsenne on luonteeltaan vittumainen eikä mies jaksa hänen seuraansa?
Vierailija kirjoitti:
Isä ei siis katso yhdessä lapsen kanssa videoita vaan isä katsoo sohvalla omia videoitaan läppäriltä ja lapsi omassa huoneessaan yksin toiselta läppäriltä omia videoitaan. Siinä se vika. Melkein kuin lapsi olisi yksin kotona. Mitään yhteyttä isään siinä ei ole, ja tätä jatkuu siis tunteja. Ap
Nää on varmaankin niitä syitä, miksi liitot hajoaa. Osa miehistä on aikuisia lapsia tai narsisteja, joilla elämä pyörii heidän ympärillä. Eli tehdään vain asioita, jotka itseä kiinnostaa. Muiden asioihin ei riitä mielenkiintoa. Tuo on myös adhd piirre.
Tuntuu, että yleisellä tasolla syy miksi perheitä ei perusteta tai löydetä kumppania nykyisin on se, että nuoremmat naiset ei suostu enää olemaan ainoa aikuinen perheessä.
Niin kuin joku jo sanoi, että miehillä on epärealistiset odotukset perhe-elämästä.
Epäilen kotikasvatusta. Koska pääosin äidit kasvattaa lapset ja he eivät vaadi tai opeta pojille tunnetaitoja. Edelleen tytöt kasvatetaan ottamaan muut huomioon ja opetetaan keskustelemaan. Ja jos ei opeteta, niin sitä opitaan elämässä. Pojat ilmeisesti jää paitsi tunnetason opetuksesta ja he voi vaan olla. Mikä sitten näkyy perhe-elämässä.
Ei muuten minunkaan mieheni ikinä käynyt vanhempainilloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Olisiko kuitenkin parempi puhua asiasta miehen kanssa suoraan. Täällä kun siihen ei tule ratkaisua. Tietysti yleisellä tasolla voi keskustella, mutta se ei sinänsä auta, koska ihmisiä on niin erilaisia. Tuskin olet tehnyt mitään väärin, pallo on enemmän miehellä nyt. Tuo, että hän haluaisi olla lapsen elämässä on tietysti lupaavaa, mutta ikävä, jos ei se tunnu realisoituvan teoiksi.
Olen minä yrittänyt asiasta keskustella, mutta ei se johda keskusteluun. Mies ei selvästi halua aiheesta puhua. Ja jos silti jatkan niin miehen mielestä nalkutan. Tein avauksen tänne kun halusin ymmärtää miestäni paremmin, vaikka hän itse ei halua aiheesta keskustella. Ap
No jos mies on tuota "mallia" että sanoo keskustelua nalkutukseksi niin sitten hän on todennäköisesti muutenkin vaan pölkkypää. Liekö edes totta että haluaisi läheisemmän suhteen lapseen, vai kerjääkö vaan huomiota sinulta.
"Nää on varmaankin niitä syitä, miksi liitot hajoaa. Osa miehistä on aikuisia lapsia tai narsisteja, joilla elämä pyörii heidän ympärillä. Eli tehdään vain asioita, jotka itseä kiinnostaa. Muiden asioihin ei riitä mielenkiintoa. Tuo on myös adhd piirre."
Jeps. Mies harrastelee omiaan ja käyttää rahansa omiin harrastuksiin, äiti maksaa lasten asiat. Yhteinen kesälomareissu saa mieheltä kommentin: "mitä minä siellä teen, ei se mikään aikuisten miesten leikkipuisto ole" -------- eli täysi kyvyttömyys ymmärtää vanhemman sosiaalista ja emotionaalista roolia. Ymmärtääkö mitään muutakaan vai tekeekö vain siksi, että käsketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauttikaa nyt työnne hedelmistä, hyvät ihmiset!
Jättäkää jatkossakin pojat yksin. Syyttäkää jatkossakin poikia kaikesta pahasta, mikä teitä on ikinä kohdannut. Jotta nämä pojat varmasti oppisivat, kuinka sairasta tuo teidän ajatusmaailmanne on. Kun joku niistä pojista päättää kostaa teille, katsokaa peiliin. Siellä se teidän vihollisenne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nauttikaa nyt työnne hedelmistä, hyvät ihmiset!
Jättäkää jatkossakin pojat yksin. Syyttäkää jatkossakin poikia kaikesta pahasta, mikä teitä on ikinä kohdannut. Jotta nämä pojat varmasti oppisivat, kuinka sairasta tuo teidän ajatusmaailmanne on. Kun joku niistä pojista päättää kostaa teille, katsokaa peiliin. Siellä se teidän vihollisenne on.
Miten tämä liittyy asiaan?
"Epäilen kotikasvatusta. Koska pääosin äidit kasvattaa lapset ja he eivät vaadi tai opeta pojille tunnetaitoja. Edelleen tytöt kasvatetaan ottamaan muut huomioon ja opetetaan keskustelemaan. Ja jos ei opeteta, niin sitä opitaan elämässä. Pojat ilmeisesti jää paitsi tunnetason opetuksesta ja he voi vaan olla. Mikä sitten näkyy perhe-elämässä."
Pojat ovat yksinkertaisesti erilaisia. Minun äitini on opettanut sekä minut että veljeni keskustelemaan, mutta keskustelumme on hyvin erilaista. Veli on argumentatiivinen, haluaa väitellä, uskoo mustavalkoiseen totuuteen, jne. Minä taas ennemminkin pidän huolta siitä, että keskustelussa on oikea "sävel", eli kaikilla on hyvä olla ja käsiteltävät aiheet etenevät, mikään ei ole mustavalkoista.
Naisten pitää herätä tuosta deluusiosta, että miehet ja naiset voisivat oll samanlaisia jos saisivat samanlaista hoivaa. Näin ei ole. Me olemme biologialtamme ja hormonitoiminnaltamme erilaisia, kiinnostumme eri asioista ja reagoimme erilaisiin ärsykkeisiin. Perusvireemmekin on erilainen.
Lopettakaa poikalapsien hyysääminen ja ruusunpunaisten linssien läpi katselu. He eivät ole pääosin mitään enkeleitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nauttikaa nyt työnne hedelmistä, hyvät ihmiset!
Jättäkää jatkossakin pojat yksin. Syyttäkää jatkossakin poikia kaikesta pahasta, mikä teitä on ikinä kohdannut. Jotta nämä pojat varmasti oppisivat, kuinka sairasta tuo teidän ajatusmaailmanne on. Kun joku niistä pojista päättää kostaa teille, katsokaa peiliin. Siellä se teidän vihollisenne on.
Kostavatko yksin jätetyt tytöt?
NIINPÄ. Tässä juurikin se sukupuolten välinen ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ei siis katso yhdessä lapsen kanssa videoita vaan isä katsoo sohvalla omia videoitaan läppäriltä ja lapsi omassa huoneessaan yksin toiselta läppäriltä omia videoitaan. Siinä se vika. Melkein kuin lapsi olisi yksin kotona. Mitään yhteyttä isään siinä ei ole, ja tätä jatkuu siis tunteja. Ap
Lapsellakin on oikeus omaan aikaan.
Tietenkin. Mutta siitä ei tässä ole nyt ollenkaan kyse. Vaan siitä, että isä ei omasta valinnastaan ole oikein koskaan aktiivisesti läsnä lapsensa elämässä. On paikalla, mutta ei millään tavalla läsnä. Ja lapsen isommissa jutuissa hän ei ole edes paikalla. Ap
Ehkä lapsi on hänelle samanlainen kuin joillekin puut ja linnut. Kivoja että niitä on, mutta ei halua aktiivisesti vuorovaikut
Kun äidinmaito on neuvolamafian mukaan ainoa oikea ravinto vauvalle, niin tottakai äiti saa enemmän tilaa kehittää äidinvaistoaan. Isä odotelkoon siellä taustalla vuoroaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin aiemman elämän varrelta kokemusta kumppanin suvusta, jossa puhuttiin läheisyydestä, läheteltiin sydämiä ja otettiin potretteja, mutta itselleni tuli olo ettei heillä ollut aavistustakaan mitä huomioiva läheisyys ja yhteisöllisyys voi olla.
Vierailija kirjoitti:
"Epäilen kotikasvatusta. Koska pääosin äidit kasvattaa lapset ja he eivät vaadi tai opeta pojille tunnetaitoja. Edelleen tytöt kasvatetaan ottamaan muut huomioon ja opetetaan keskustelemaan. Ja jos ei opeteta, niin sitä opitaan elämässä. Pojat ilmeisesti jää paitsi tunnetason opetuksesta ja he voi vaan olla. Mikä sitten näkyy perhe-elämässä."
Pojat ovat yksinkertaisesti erilaisia. Minun äitini on opettanut sekä minut että veljeni keskustelemaan, mutta keskustelumme on hyvin erilaista. Veli on argumentatiivinen, haluaa väitellä, uskoo mustavalkoiseen totuuteen, jne. Minä taas ennemminkin pidän huolta siitä, että keskustelussa on oikea "sävel", eli kaikilla on hyvä olla ja käsiteltävät aiheet etenevät, mikään ei ole mustavalkoista.
Naisten pitää herätä tuosta deluusiosta, että miehet ja naiset voisivat oll samanlaisia jos saisivat samanlaista hoivaa. Näin ei ole. Me olemme biologialtamme ja hormonitoiminnaltamme erilais
Feminismin edellisissä aalloissa yritettiin saada maailma ymmärtämään, että naiset ovat yhtä hyviä kuin miehet. Seuraavaksi pitäisi saada se vakuutettua siitä, että he voivat olla myös yhtä perseestä kuin miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kun äidinmaito on neuvolamafian mukaan ainoa oikea ravinto vauvalle, niin tottakai äiti saa enemmän tilaa kehittää äidinvaistoaan. Isä odotelkoon siellä taustalla vuoroaan. "
Öö... Sehän on. Luonnossa kaikki nisäkäspoikaset juovat emonsa maitoa ja siirtyvät siitä suoraan "aikuisten ruokaan" kun hampaat ja ruuansulatus ovat valmiit.
Korvikemaito on käytännössä ultraprosessoitua lehmänmaitoa synteettisillä hivenaineilla vailla puoliakaan niistä hyödyistä mitä äidinmaito. Äidnimaidossa on mm. melatoniinia vauvalle yöllä, antibodyjä jos vauvalla on joku bakteeri, jne. Siitä on todella paljon kritiikkiä eikä sitä tulisi käyttää missän muissa olosuhteissa, kuin jos on aivan pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Epäilen kotikasvatusta. Koska pääosin äidit kasvattaa lapset ja he eivät vaadi tai opeta pojille tunnetaitoja. Edelleen tytöt kasvatetaan ottamaan muut huomioon ja opetetaan keskustelemaan. Ja jos ei opeteta, niin sitä opitaan elämässä. Pojat ilmeisesti jää paitsi tunnetason opetuksesta ja he voi vaan olla. Mikä sitten näkyy perhe-elämässä."
Pojat ovat yksinkertaisesti erilaisia. Minun äitini on opettanut sekä minut että veljeni keskustelemaan, mutta keskustelumme on hyvin erilaista. Veli on argumentatiivinen, haluaa väitellä, uskoo mustavalkoiseen totuuteen, jne. Minä taas ennemminkin pidän huolta siitä, että keskustelussa on oikea "sävel", eli kaikilla on hyvä olla ja käsiteltävät aiheet etenevät, mikään ei ole mustavalkoista.
Naisten pitää herätä tuosta deluusiosta, että miehet ja naiset voisivat oll samanlaisia jos saisivat samanlaista hoivaa. Näin ei ole. Me ol
En usko. Mutta varmaan sillä keskivertoakselilla on myös naisia - siis tällainen perus sosiopaatti. Mutta esimerkiksi sadismiin en usko kovin monen naisen taipuvan. Ja perustasolla - leikitään sen nyt olevan vaikka se että saa sopivasti ruokaa eikä ole mitään erityisiä virikkeitä - molempien hormonitoiminta ja sitä kautta tunne-elämä ovat erilaiset.
Kun äidinmaito on neuvolamafian mukaan ainoa oikea ravinto vauvalle, niin tottakai äiti saa enemmän tilaa kehittää äidinvaistoaan. Isä odotelkoon siellä taustalla vuoroaan.
Se on parasta ravintoa vauvalle (ainoa oikea on ehkä vähän kärjistettyä), mutta kyllä se on aika iso ongelma jos isä ei osaa luoda suhdetta vauvaan koska ei pysty imettämään.
Miesten annetaan edelleenkin olla mielestään maailman napa, eikä siihen puututa. On joku ihme naistyyppi, joka nostaa miehen aina jalustalle ja vähättelee itseään. Siis jossain tuttavien keskusteluissa on aina se mies, joka kehuu tehneensä sitä ja tätä ja naiset vieressä huokailee oiiih. Naiset jotain yksinhuoltajia ja ammatiltaan hoitajia ja mielestään eivät ole ja tee mitään. Se mies vaan on jotain. Oikeasti tekisi mieli joskus potkaista näitä naisia. Sanoa, että kerropa sinä nyt laveasti omista harrastuksistasi ja näet kuinka mies on esitelmästä kiinnostunut. Siis ei ole. Nämä miehet tarvitsevat vain omat palvojansa. Tämä mies sitten menee kotiinsa ja ihmettelee, kun ei vauvan kanssa öitä valvova vaimo palvokaan häntä, on siinä eukossa jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Olisiko kuitenkin parempi puhua asiasta miehen kanssa suoraan. Täällä kun siihen ei tule ratkaisua. Tietysti yleisellä tasolla voi keskustella, mutta se ei sinänsä auta, koska ihmisiä on niin erilaisia. Tuskin olet tehnyt mitään väärin, pallo on enemmän miehellä nyt. Tuo, että hän haluaisi olla lapsen elämässä on tietysti lupaavaa, mutta ikävä, jos ei se tunnu realisoituvan teoiksi.
Olen minä yrittänyt asiasta keskustella, mutta ei se johda keskusteluun. Mies ei selvästi halua aiheesta puhua. Ja jos silti jatkan niin miehen mielestä nalkutan. Tein avauksen tänne kun halusin ymmärtää miestäni paremmin, vaikka hän itse ei halua aiheesta keskustella. Ap
Ei vaan kiinnosta, kiinnostaa oma persus enemmän kuin lapset. Jos kiinnostaisi ja rakastaisi lapsiaan, tekisi kaikkensa kasvattaakseen lapset hyvin ja pitääkseen yllä hyvää suhdetta lapsiinsa.
Ovat sellaisia huonekaluihin verrattavia juttuja, jotka ovat sinun vastuulla huoltaa ja hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että minulla ei ole mitään yhteistä poikani kanssa, joten siksi minun on ollut vaikea luoda läheistä suhdetta poikaani. Emme ymmärrä toisiamme, emmekä osaa keskustella toistemme kanssa. Velvollisuudet toki hoidan ja häneltä ei muuta puutu kuin se läheinen isä. Kyllä se minuakin harmittaa, mutta minkäs teet, kun yrityksistä huolimatta ei vain toimi.
Tyttären kanssa tilanne on aivan toinen. Olemme samankaltaisia luonteiltamme ja osin kiinnostuksen kohteiltamme. Meidän on helppo jutella keskenämme ja olemme läheisiä.
Ymmärrän sinua. Minulla taas on pojan kanssa keskusteluyhteys, mutta tytön kanssa välittömästi napit vastakkain ja riitaa tulee ihan kaikesta. Poika on fiksu ja kuuntelee myös mitä sanottavaa minulla on - tyttären mielestä on vain vi**n ärsyttävä eikä minulle kerrota mitään asioita. Molemmat teini-ikäisiä. On vaikea
kuvitella, että tulisin tyttären kanssa jonain päivänä läheiseksi kun pelkästään se, että hengitän, v***ttaa häntä niin paljon. Surullista!
Ja silti, olen kasvattanut molemmat lapset yksin pienestä asti, isää ei kiinnostanut kuin viinapullo ja on jäänyt aikoja sitten pois heidän elämästä. Tein paljon juttuja lasten kanssa, askarreltiin, käytiin risteilyillä, hop lopissa, uimassa ja vaikka mitä sellaista, mikä ei olisi itseäni yhtään kiinnostanut. Silti tuntuu, että yhteyttä ei ole.
Älä huoli - tyttäresi pyörii hormonimyrskyssä. Tiedostaa aivan varmasti myöhemmin, että sinä olet mahdollistanut hänelle hyvän elämän ja arvostaa sitä. Kyllä ne välit sieltä lähenee kun ikää tulee.
Ehkä lapsi on hänelle samanlainen kuin joillekin puut ja linnut. Kivoja että niitä on, mutta ei halua aktiivisesti vuorovaikuttaa niiden kanssa.
Oma äitini puhui tuosta, että isä oli sellainen että ei halunnut puuhata lasten kanssa. Puhui, että sitten vanhempana pojan kanssa metsälle, jne. Mutta kun ei osallistunut pikkulapsiaikana, äiti kuormittui, kaikki hajosi, ero, jne.
Toisaalta sitten on yli-innokaita isejä, jotka haittaavat jo lapsen luonnollista kehitystä, kun mies ei kunnioita äitiyttä ja äidin ja lapsen suhdetta mm. rintaruokinnan suhteen.