Mikä on voimakkain hetkellinen pelko mitä olet ikinä kokenut?

Vastaa itse myös

Varmaan joku kuoleman, vammautumisen tai turvattomuuden pelko kipeänä kun ei saanut apua.

Kun lapsi on ollut pienenä hetken kadoksissa. Oma aivoinfarkti. Syöpäepäily kun lapset olivat pieniä. Jälkimmäinen tosin on sellainen vähitellen tuleva, eli siinä ehtii sopeutua ajatukseen. 

Minä se lähdin ohittamaan täysperävaunullista rekkaa ja loiva mutka mutta sieltä vaan auto vastaan tuli..no kolme rinnakkain mentiin, minä siinä keskellä. Oli onneks leveämpi baana.

Helsingin rautatieasemalla nuorisojoukko alkoi piirittää minua. "Anna raha, anna raha". Juoksin niin lujaa kuin pääsin ulos ja kauas tilanteesta. Onneksi eivät seuranneet. Olen vältellyt assaa sen jälkeen. Yksin en ole kertaakaan mennyt sinne, ja seurassakin vain jos on pakko.

Kun salama iski maahan noin 100 metrin päähän minusta. Olin lapsi silloin. En kerinnyt kotiin ukkosen alta ennenkuin jysähti. Olin avonaisella paikalla joten se olisi voinut iskeä minuun. Siinä vieressä oli sähköpylväs johon se ilmeisesti hakeutui mutta iski maahan sen viereen.

Vierailija kirjoitti:

Minä se lähdin ohittamaan täysperävaunullista rekkaa ja loiva mutka mutta sieltä vaan auto vastaan tuli..no kolme rinnakkain mentiin, minä siinä keskellä. Oli onneks leveämpi baana.

Hullu! Ei koskaan pidä olla niin kiire ettei varmista turvallista ohitusta!

Kun ollut aiemmin äkillisiä sairastumisia ja outoja oireita. Tai joku tietty pelko vaikka sota, johon löytyi myöhemmin joku järki. Läheltäpiti-tilanne voi säikäyttää hieman myös. Tai pelkää riittääkö raha tms.

Isän puun takaa tulevat huutokohtaukset kun olin lapsi.

Yhtäkkiä tullut rytmihäiriö ja sitä seurannut rintakipu +ahdistus. En tiennyt mitä tapahtuu.ja tosi vaikea olo. Sitten lähtikin taju. Veritulppa meni sydämen kautta keuhkoon.  

Vierailija kirjoitti:

Kun ollut aiemmin äkillisiä sairastumisia ja outoja oireita. Tai joku tietty pelko vaikka sota, johon löytyi myöhemmin joku järki. Läheltäpiti-tilanne voi säikäyttää hieman myös. Tai pelkää riittääkö raha tms.

No mikä noista oli voimakkain? 

Meinasin hukkua. Siitä jäi trauma joka vuosienkaan päästä ei ole parantunut. Pelkään uida ilman kelluntavälineitä ja pelkään kaikkien uijien puolesta, kun olen rannalla. Tarkkailen uijia ja varsinkin lapsia. 

Olin kaverin kyydissä autossa. Oli hirveän huono keli, satoi räntää. Pyysin kaveria monta kertaa hiljentämään, mutta ajoi silti ihan hullun lujaa. Samalla riiteli puhelimessa miesystävänsä kanssa ja katseli enemmän kännykkää kuin tietä. Olin varma että kuolen sinä iltana, mutta selvittiin hengissä perille. Ei ikinä tämän ihmisen kyytiin enää tämän jälkeen.

Lapsena eniten pelotti kerran, kun oli kova ukonilma. Äiti pakotti  viemään polkupyörän sisälle, ettei se kastu ja hermostui kun en heti vienyt. No kun vähän huusi, lähdin viemään. Autotalli oli kuopassa, joten sinne tulvi sisälle n. 10 vettä. Vedessä meni sähköjohto lehmien aidan sähköpaimenelle. Olin varma vedessä  kahlatessani, että salama iskee ja kuolen siihen. En vieläkään ymmärrä miksi polkupyörän kastuminen oli niin kauheaa, mutta aina piti huolehtia ettei ainakaan polkupyörän satula pääse kastumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi on ollut pienenä hetken kadoksissa. Oma aivoinfarkti. Syöpäepäily kun lapset olivat pieniä. Jälkimmäinen tosin on sellainen vähitellen tuleva, eli siinä ehtii sopeutua ajatukseen. 

Lapsen katoaminen on niin järkyttävä kokemus, että siinä meinaa järki lähteä. Tyttö meni pihalla piiloon eikä ääntänyt vaikka huusin ja etsin. Sitä hakemista kesti ainakin 10 min. Kamala tilanne. Paikka oli kotipiha ja tytöllä ajatus piiloon menemisestä iski ihan yllättäen, päätä käänsin toisaalle ja oli näköpiiristä kadonnut.   

Sitä olen nykyään omille lapsilleni sanonut: Älkää jättäkö lasta autoon odottelee kaupan pihalla tai leikkipuistossa katselko puhelinta. Lapsi katoaa sekunneissa ja se pelko on niin voimakas, että helpompi on, kun otatte mukaan kauppaan ja jättäkää puhelin taskuun, kun olette lapsen kanssa. 

Miksi pelätä kuolemaa? Ei elämä pääty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen parempaan.

Ala-asteen rehtori lähenteli lapsuudessani mua, kuukautisongelmia ja syövänpelko niihin liittyen.

Kuvitellaan että joku sairastuu ja saa ikäviä oireita, silloinhan paniikki voi saada vallan jos on herkkä tai helposti panikoituva. Jos on muitakin ikäviä juttuja samaan aikaan meneillään. Kunnes se menee ohi, jos tila paranee.

Olin päässyt Prismaan asti ja tajusin että PYYKKIKONE OLE JÄÄNYT PYÖRIMÄÄN!!!

Otin välittömästi taksin kotiin. Selvisin sillä kertaa säikähdyksellä. 

N58

Olin nuorena tyttönä pyörailemässä töihin, kun joku mopomies hyökkäsi kimppuuni metsikössä. Paikka oli hiljainen ja tiesin, että todennäköisesti ketään ei olisi tulossa apuun. Päästäni valui verta ja olin varma, että kuolen. Onneksi joku auto sieltä kuitenkin tuli ja mies juoksi pakoon.

Se kun ei tiedetty että miten mies toipuu onnettomuuden aiheuttamasta aivoverenvuodosta. Se aika kesti useamman viikon. Laihduin silloin kuukaudessa n.10kg kun en pystynyt syömään. Aikaa tuosta on jo paljon mutta vieläkin alkaa itkettämään kun sitä ajattelee. 

 

Mieheni toipui onneksi täysin.