Miten pääsee yli totaalisesta rakastumisesta, kun suhdetta ei voi syntyä?
Kauhea klisee, mutta olen varattuna rakastunut toiseen mieheen, ja nyt kolahti NIIN kovaa, että vaikka olen tähän astisen elämäni varrella luullut rakastuneeni jo monta kertaa (olen 40+ jo) niin eihän ne tunteet ookaan ollut yhtään mitään tähän verrattuna.
Tämä mies on ihan todella jotain aivan muuta, kaikinpuolin sellainen mitä en ikinä oikeasti uskonut olevan olemassakaan. Olen monia miehiä elämäni aikana tavannut, treffaillut ja seurustellut, mutta kukaan ei ole saanut tällaista aikaan, tai täyttänyt kaikkea sitä mitä "täydellisellä" ihannemiehellä mielessäni on... Paitsi nyt tämä.
Olen tutustunut häneen erään vapaaehtoistyön kautta, ja tuntenut nyt hänet parin vuoden ajan. En pysty ajattelemaankaan enää oikein mitään muuta kuin häntä.
Olemme kerran "vahingossa" suudelleet, mutta hänen plussakseen on luettava myös kunnollisuus, ei aio "säätää" kanssani mitään, koska en ole vapaa.
Minä en kuitenkaan halua erota (ei tämä mies kyllä sitä vaatinutkaan, ilmoitti vaan kohteliaasti faktana, että mitään enempää ei tapahdu, koska en ole vapaa), oma puolisoni on hyvä ihminen, en halua rikkoa lastemme kotia, enkä luopua myöskään mieheni suvusta, josta on tullut minulle kuin oma perhe.
Miten siis saan tämän rakastumisen loppumaan tähän toiseen?! Vapaaehtoistyöstä en voi lähteä pois, eikä hänkään aio. Näen häntä siis viikottain jatkossakin.
Nyt olis hyvät neuvot kalliit!!
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Olisko niitä kellään? Hyviä neuvoja..? Kokemusta samasta tilanteesta?
Ap
läpä läpä, ajattelitko että joku nyt sanoo sulle, että senkn vaan lopetat tai jatkat. Ihan provo tää on.
Tuo menee itsekseen ohi. Mies ei takuulla tunne samoin sinua kohtaan ja joku päivä putoat takaisin todellisuuteen.
Miehesi ansaitsee naisen joka rakastaa häntä EIKÄ VARSINKAAN OLE RAKASTUNUT TOISEEN MIEHEEN. On itsekästä, pelkurimaista ja yksinkertaisesti väärin olla eroamatta, koska yhteiset lapset ja miehen suku. Lapanen.
Hei, minä voisin ottaa sen miehen. Olen 40+ sinkkunainen ja tuo kuulostaa sellaiselta herkkupalalta, jota olen jo monta vuotta etsinyt ja minäkin harrastan vapaaehtoistoimintaa eräässä yhdistyksessä. Laita tulemaan vaan hänen yhteystietojaan, niin ei ole kauaa vapailla markkinoilla ja sinäkin saat jotain muuta ajateltavaa :)
Vierailija kirjoitti:
Hei, minä voisin ottaa sen miehen. Olen 40+ sinkkunainen ja tuo kuulostaa sellaiselta herkkupalalta, jota olen jo monta vuotta etsinyt ja minäkin harrastan vapaaehtoistoimintaa eräässä yhdistyksessä. Laita tulemaan vaan hänen yhteystietojaan, niin ei ole kauaa vapailla markkinoilla ja sinäkin saat jotain muuta ajateltavaa :)
Ei sitä miestä ole olemassakaan. Keksitty juttu.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ansaitsee naisen joka rakastaa häntä EIKÄ VARSINKAAN OLE RAKASTUNUT TOISEEN MIEHEEN. On itsekästä, pelkurimaista ja yksinkertaisesti väärin olla eroamatta, koska yhteiset lapset ja miehen suku. Lapanen.
Ei kai tuollaista haikalua nyt rakkaudeksi voi kutsua, kun eivät kunnolla edes toisiaan tunne. Mutta sinänsä hyvä kysymys on rakastaako ap omaa aviomiestään? Siitä ei ole maininnut mitään.
Olet väärässä suhteessa. Ihastus kestää niin kauan, kun olet siinä väärässä suhteessa. Näin itselläni.
Miksibet jätä nykyistä miestäsi jo siinä vaiheessa kun aloit katselemaan uutta miestä varsinkin kun olet jo pettänytkin häntä? Mikä siinä on että nainen ei koskaan jätä edellistä miestä ennen kun on löytänyt uuden ja on alkanut pettämään?
Kokemuksesta kerron, että järki palaa päähän, kun ihastuksen kohde sanoo riittävän selvästi, että "mä en ole sinusta kiinnostunut."
Lisää todisteita että luotettavaa ja uskollista naista ei ole olemassakaan ja jokainen nainen on pettäjä kunhan nainen löytää vain sopivan miehen kenen kanssa pettää kumppania. Mutta jännästi naiset esittää uhria ja valittaa kuinka miehet pettää vaikka parisuhteessa se on enimmäkseen nainen joka pettää ja tuhoaa suhteen. Avioeroistakin yli 80% tapahtuu naisen aloitteesta niin moni sentää jättää miehensä kun ihastuu uuteen mieheen
Kaikki on omassa päässäsi.
Olin itse rakastunut kollegaan, jonka kanssa olin työskennellyt 9 vuotta siinä vaiheessa, kun hän yhtäkkiä alkoi itse osoittaa merkkejä samasta taudista. Tästä meni pääni ihan sekaisin ja olin rakastuneempi kuin ikinä kehenkään. Olimme molemmat varattuja.
Mutta sitten miehestä selvisi yllättäen ominaisuuksia, joiden takia suhde olisi luultavasti ollut mahdoton joka tapauksessa. Mitään täydellistä ihannemiestä ei ollut olemassa.
Tästä huumasta ja pettymyksestä oli vaikea toimia. Onneksi liittoni säilyi.
Neuvoni on VOIMAANNU niinkuin naisten tapa on.
Poissa silmistä, poissa mielestä.
Ei ole muuta keinoa kuin keskittyä johonkin aivan muuhun.
Itselläni samaa kamaa, olen varattuna varattuun ihastunut. Ei tätä tapahdu minulle. Oma ratkaisu: puhun typeriä ja häröjä juttuja ja yritän, että hlö siten muuttuisi minua kohtaan varautuneeksi ja torjuvaksi. Vielä ei ole toiminut. :(
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on omassa päässäsi.
Olin itse rakastunut kollegaan, jonka kanssa olin työskennellyt 9 vuotta siinä vaiheessa, kun hän yhtäkkiä alkoi itse osoittaa merkkejä samasta taudista. Tästä meni pääni ihan sekaisin ja olin rakastuneempi kuin ikinä kehenkään. Olimme molemmat varattuja.
Mutta sitten miehestä selvisi yllättäen ominaisuuksia, joiden takia suhde olisi luultavasti ollut mahdoton joka tapauksessa. Mitään täydellistä ihannemiestä ei ollut olemassa.
Tästä huumasta ja pettymyksestä oli vaikea toimia. Onneksi liittoni säilyi.
Säilyikö työpaikka ja -kaveruus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on omassa päässäsi.
Olin itse rakastunut kollegaan, jonka kanssa olin työskennellyt 9 vuotta siinä vaiheessa, kun hän yhtäkkiä alkoi itse osoittaa merkkejä samasta taudista. Tästä meni pääni ihan sekaisin ja olin rakastuneempi kuin ikinä kehenkään. Olimme molemmat varattuja.
Mutta sitten miehestä selvisi yllättäen ominaisuuksia, joiden takia suhde olisi luultavasti ollut mahdoton joka tapauksessa. Mitään täydellistä ihannemiestä ei ollut olemassa.
Tästä huumasta ja pettymyksestä oli vaikea toimia. Onneksi liittoni säilyi.
Säilyikö työpaikka ja -kaveruus?
Vaihdoin työpaikkaa, mutta siihen oli kyllä muitakin syitä. Mitään vihanpitoa ei seurannut, mutta ystävyys katosi.
Onko miehellä lapsia? Jos ei ole niin on hyvin mahdollista, että toivoo kumppanikseen lapsetonta vaikka ap:sta kiinnostunut olisikin. Tuskin haluaa mihinkään uusperheleikkiin ryhtyä.
Miltä sinusta ap tuntuisi jos miehesi olisi täysin rakastunut johonkin työ/harrastuskaverinaiseen eikä pystyisi muuta ajattelemaan kuin tätä naista? Ja ihan vahingossa(!) olisi suudeltukin jossain välissä.
Voisit nyt vihdoinkin ottaa vastuuta myös omasta parisuhteestasi vaikkapa siten että kerta kaikkiaan katkaiset kaiken yhteydenpidon tämän ns. unelmamiehen kanssa ja keskittyisit omaan puolisoosi ja perheeseesi, ei tekosyitä.
Minä ainakin olisin täysin raivoissani ja petetty jos oma mieheni toimisi ap:n selkäni takana ja fantasioisi kaiken hereilläoloaikansa jostain täydellisestä tuttavanaisesta, veikkaan että lähes jokainen muukin tuntisi samoin. Olen todella pahoillani miehesi puolesta, hän ei todellakaan ole ansainnut tällaista elämää ja vaimoa.
Olen eri, mutta naisissa kaltaisesi ovat tavallisia, mutta miehissä harvinaisempia. Yhden tunnen itsekin, hän oli yh eikä etsinyt suhdetta mistään. Vasta isoiän iässä naapurin leskeytynyt nainen sitten aloitti suhteen hänen kanssaan. Ei ehkä halunnut suhdetta aiemmin tai saanut aikaiseksi, kun koki pärjäävänsä paremmin yksin. En tarkemmin tiedä, mutta tapahtunut ero oli sen verran erikoinen, että varmasti jättänyt traumoja.