Lue keskustelun säännöt.
Isän kuolessa selvisi 31 vuoden sivusuhde ja lukuisia muita naisia. Kertoisitko äidille?
21.05.2025 |
Isäni kuollessa 83v selvisi, että aivan loppuun saakka hänellä oli ollut toinen nainen 31 vuotta. Oli elänyt täyttä kaksoiselämää. Lisäksi oli lukuisia muita naisia, minkä olinkin arvannut jo nuorena. Työmatkoja ja pitkiä työiltoja oli paljon. Äitini on joko tiennyt ja päättänyt olla hiljaa, tai tiennyt ja sulkenut asian mielestään.
Tästä viime vuosien kaksoiselämästä hän ei kuitenkaan ole tiennyt. On vain päivitellyt, kun isä ei kerro, missä menee ja jännittänyt kotona, kun isä on lähtenyt "yksin" reissuun, ettei vaan saisi sairauskohtausta tms. Itse haluaisin tietää, mutta onko sitten tarpeen satuttaa 84v äitiä enää tällaisella miehen kuoleman jälkeen?
Nytpä tiedän kuitenkin itse, miksi isällä ei ollut aikaa koskaan nähdä meitä tai lapsenlapsia ja lähinnä ottaa päähän, että hän ei jäänyt kiinni eläessään. Vaikka mitäpä tuokaan olisi muuttanut, itsekeskeinen tunnevammainen paskiainen kun oli.
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Näinhän reagoi vaan sellainen, jonka oma omatunto ei ole puhdas. Empaattinen äiti ymmärtää, että tuollainen on lapsellekin kriisi, onhan petturi-isä pettänyt hänetkin.
Oletko jotenkin v*mmainen? Miksi tytär syväpohdiskelee isänsä miehuutta - ei se hänelle kuulu, hänelle kuuluu vaan se tyttäryys. Ihmisen elämässä
Lapset saivat todennäköisesti mallin ihan tavallisesta parisuhteesta, koska tuskin se isä niitä naisystäviään toi näytille. Tässäkin pätee se, että mistä ei tiedä, siitä ei kärsi eikä siitä saa edes mallia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarina on kuin lapsuudenkotini naapurin perheestä, jossa miehen kuoleman jälkeen aikuiselle lapselle paljastui, että isällä oli koko liiton ajan ollut sivusuhteita. Vielä isompi shokki oli se, että äiti oli tiennyt tuon koko ajan, hänellä kun oli oma tyttöystävänsä eli lapsen (silloin jo 40v) äidin parhaaksi ystäväksi luulema nainen olikin petipuoliso. Ystävysten matkat pitkin Eurooppaa eivät olleetkaan puhdasta kaveruutta, he olivat rakastavaisia. Perhe oli kulissi, jossa mies halusi antaa omalla tavallaan rakastamalleen naiselle hyväksytyn ja normienmukaisen elämän, jopa lapsen, ja nainen hyväksyi sen, että kotoa saamattajääneen fyysisen rakkauden mies saa muualta.
Ap:nkin kannattaa miettiä, mitä kaikkea hän haluaa paljastuksellaan avata ja onko itse siihen valmis.
Kauanko sinulla kesti koota tämä (heikko) satu, marko?
Niin, miten nämä pettämiskuviot selvisi jälkikasvulle kuoleman tullessa, mutta ei puolisolle? En jaksa kahlata koko ketjua läpi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä vaiheessa miehen kuoltua en enää kertoisi. En siksi, että haluaisin peitellä pissipäisen miehen tekosia vaan suojellakseni äitiäsi. Luulen, että sisimmässään tietää, mutta jos ei tiedä niin miksi enää aiheuttaa tuskaa.
Miespuolinen ystäväni erosi juuri vaimostaan yhteisen 35 vuoden jälkeen. Miehellä oli viimeiset 15 vuotta sivusuhde, väittää, että ex-vaimo ei tiedä sivu-suhteesta tänä päivänäkään. Eron syyt muut asiat.
Niinhän ne miehet usein kuvittelee, ettei vaimo tiedä.
Vaimo on joutunut punnitsemaan eron hyödyt ja haitat. Ennen muuta, miten käy lasten, jos koti hajotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Näinhän reagoi vaan sellainen, jonka oma omatunto ei ole puhdas. Empaattinen äiti ymmärtää, että tuollainen on lapsellekin kriisi, onhan petturi-isä pettänyt hänetkin.
Oletko jotenkin v*mmainen? Miksi tytär syväpohdiskelee isänsä miehuutta - ei se hänelle kuulu, hä
Älä nyt jaksa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertoisi. Äiti voi jopa tietää, ja tuskallista voi ollakin se että lapsetkin tietävät asiasta. Ja isän kuoltua asialla ei ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuotiset mammat pillastui, kun aloituksesta hiipi mieleen se ikävä epäluulo, että se oma Pertsa ei ehkä työreissuillaan olekaan hotellihuoneessa unten mailla klo 21 :-D
Ette ehkä tajua, että kulissit on teille yksi elämän elinehto. Kun et tiedä, et tiedä, voit rauhassa kiillotella mariskooleja ja listata metatöitäsi.
Varmaan v*tuttisi, jos joku kertoisi, että se Pertsa on nähty kaulailemassa nuoren pissiksen kanssa.
Parempi, kun et tiedä ja mies jatkaa sun elämisen maksamista.
Ei vituttaisi lainkaan, vaan kiittäisin, että kertoi, jotta voin tehdä elämänvalintani tosiasioiden pohjalta ja lennättää Pertsan hevonhelvettiin. Lapsena kasvoin valheellisessa kulissi"perheessä", aikuisena ei luojan kiitos ole enää pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Näinhän reagoi vaan sellainen, jonka oma omatunto ei ole puhdas. Empaattinen äiti ymmärtää, että tuollainen on lapsellekin kriisi, onhan petturi-isä pettänyt hänetkin.
Oletko jotenkin v*mmainen? Miksi tytär syväpohdiskelee isänsä miehuutta - ei se hänelle kuulu, hä
No sittenhän ei tarvitse jatkossa selvittää isyyksiäkään enää koskaan. Eikös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarina on kuin lapsuudenkotini naapurin perheestä, jossa miehen kuoleman jälkeen aikuiselle lapselle paljastui, että isällä oli koko liiton ajan ollut sivusuhteita. Vielä isompi shokki oli se, että äiti oli tiennyt tuon koko ajan, hänellä kun oli oma tyttöystävänsä eli lapsen (silloin jo 40v) äidin parhaaksi ystäväksi luulema nainen olikin petipuoliso. Ystävysten matkat pitkin Eurooppaa eivät olleetkaan puhdasta kaveruutta, he olivat rakastavaisia. Perhe oli kulissi, jossa mies halusi antaa omalla tavallaan rakastamalleen naiselle hyväksytyn ja normienmukaisen elämän, jopa lapsen, ja nainen hyväksyi sen, että kotoa saamattajääneen fyysisen rakkauden mies saa muualta.
Ap:nkin kannattaa miettiä, mitä kaikkea hän haluaa paljastuksellaan avata ja onko itse siihen valmis.
Totuus paljastuu aina. Miksei siis nyt?
Tuossa esimerkissä on 2 moraalitonta vanhempaa,
Mikä tuossa esimerkissä on valhetta? Vanhempien keskinäinen kunnioitus ja arvostus ei katoa, vaikka seksiä ei välillään olisi. Jos sitä "moraalittomuutta" ei hierota lasten naamalle, niin eivät he siitä tiedä eikä se edes heitä haittaa. Lapselle luulisi olevan tärkeämpi kodin rauhallinen ja seesteinen ilmapiiri eikä se, kenen kanssa isä meni sänkyyn 1986 lokakuussa.
Jotenkin outoa, että vuonna 2025 halutaan kahlita omien vanhempien seksuaalisuutta sellaiseen muottiin, jollainen sen kuviteltiin olleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarpeen kertoa. Mutta ota huomioon, että äitisi saattaa tietää ja ajatella samalla lailla, että ei halua kertoa teille lapsille.
Ex-miehelläni oli useita sivusuhteita (joista yksi pidempi) avioliittomme aikana. En kertonut näistä suhteista ikinä kenellekään (enkä aio kertoa). Eli jos joku ulkopuolinen saisi tietää asiasta, niin hän saattaisi ajatella, että en tiedä mitään, koska en ole puhunut asiasta.
Ystäväni ex petti häntä ennen fb aikoja. Mies oli kaupparatsu ja oli toinen perhe jossain.
Tapahtui klassinen, kaikki olivat yhtä aikaa Lintsillä.
Ystäväni oli silloin raskaana ja ero tuli. Mies muutti Ruotsiin.
Ei ole kertonut tästä kenellekään lapselle ja asialle on tehty joku tavallinen selitys, muutti Ruotsiin tuön perässä ja tuleminen Suomeen on niin kallista.
Tämä tyttöystävä oli joskus huudellut häntä fb puskaradiossa, oli tunnistanut itsensä, mutta ei halua olla tekemisissä.
Hänellä on uusi puoliso, lapsilla isä, joka on läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vaiheessa miehen kuoltua en enää kertoisi. En siksi, että haluaisin peitellä pissipäisen miehen tekosia vaan suojellakseni äitiäsi. Luulen, että sisimmässään tietää, mutta jos ei tiedä niin miksi enää aiheuttaa tuskaa.
Miespuolinen ystäväni erosi juuri vaimostaan yhteisen 35 vuoden jälkeen. Miehellä oli viimeiset 15 vuotta sivusuhde, väittää, että ex-vaimo ei tiedä sivu-suhteesta tänä päivänäkään. Eron syyt muut asiat.
Niinhän ne miehet usein kuvittelee, ettei vaimo tiedä.
Vaimo on joutunut punnitsemaan eron hyödyt ja haitat. Ennen muuta, miten käy lasten, jos koti hajotetaan.
Mutta tämäkin olisi hyvä käydä lapsen ja äidin läpi, jos näin on. Tilanne, missä lapsi kyräilee ja suojelee äitiä, ja äiti kyräilee ja suojelee lasta - miksei olla avoin ja käsitellä asia, jättää se lopullisesti taakse. Todeta yhdessä, että isä oli paha, ja kahdesta huonosta vaihtoehdosta valitsin tämän, koska se vaikutti silloin vähemmän pahalta. Yksinkertaista.
Ajatellaan, että lapsen kasvatus loppuu siihen, että sen opettaa pesemään pyykkinsä ja tekemään ruokaa. Ehkä tekemään rahaa tai töitä. Mutta kyllä moraalia, etiikkaa ja päätöksentekoakin, tunteiden käsittelyä ja muita "aikuisten juttuja" voi ja pitääkin käsitelä sitä mukaa, kun elämä tuo niitä eteen. Typerä ajatus, että kun kello lyö 18v, lapsi on nyt "valmis" ja kasvu loppuu siihen. Ehei. Mitä pidemmälle pystyy kulkemaan käsi kädessä ja yhdessä käsittelemään eteen tulevia haasteita, sitä enemmän siitä on lapsellekin hyötyä ja oppia.
Ja nämä ovat asioita, mistä pitää puhua ja niitä pitää käsitellä. Muuten ne vaan toistuvat sukupolvesta toiseen ja pelon sekä epätietoisuuden, salailun ilmapiiri leijailee joka puolella. Kävellään seiniä pitkin ja varjellaa joltain, mitä molemmat jo tietävät. Rentoutukaa ja hengittäkää, avautukaa ja puhukaa. Sillä se elämä etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikoinaan se salarakas ja koska halusin miehen kokonaan itselleni, marssin yhtenä lauantaina kotinsa ovelle, esittelin itseni oven avanneelle naiselle ja lapsilleen (silloin noin 10v) ja kerroin, mistä on kyse.
Silloin koin olleeni jotenkin julma, lapset saivat tietää isänsä kaksoiselämästä, mutta nyt tiedän tehneeni oikein. Lapset eivät joutuneet elämään valhemaailmassa! Tosin suhde miehen kanssa päättyi samantien, mutta eipä ollut lapsilla enää kuvitelmaa siitä, että isä käy kaupassa 2 tuntia. Uskon, että heistä tuli onnellisia juuri siksi, että minä avasin silmänsä totuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarpeen kertoa. Mutta ota huomioon, että äitisi saattaa tietää ja ajatella samalla lailla, että ei halua kertoa teille lapsille.
Ex-miehelläni oli useita sivusuhteita (joista yksi pidempi) avioliittomme aikana. En kertonut näistä suhteista ikinä kenellekään (enkä aio kertoa). Eli jos joku ulkopuolinen saisi tietää asiasta, niin hän saattaisi ajatella, että en tiedä mitään, koska en ole puhunut asiasta.
Ystäväni ex petti häntä ennen fb aikoja. Mies oli kaupparatsu ja oli toinen perhe jossain.
Tapahtui klassinen, kaikki olivat yhtä aikaa Lintsillä.
Ystäväni oli silloin raskaana ja ero tuli. Mies muutti Ruotsiin.
Ei ole kertonut tästä kenellekään lapselle ja asialle on tehty joku tavallinen selitys, muutti Ruotsiin tuön perässä ja tuleminen Suomeen on niin kallista.Tämä tyttöystä
Miksi oli suojellut lasta valehtelemalla? Kyllä lapsenkin on pystyttävä kohtaamaan kunnioituksensa menetys vanhempaansa kohtaan. Ja erottamaan oma identiteettinsä vanhemmastaan.
On ihan ok sanoa, että minut siittänyt mies oli paha, minä olen ihan eri henkilö ja moraalini ovat täysin toisenlaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuotiset mammat pillastui, kun aloituksesta hiipi mieleen se ikävä epäluulo, että se oma Pertsa ei ehkä työreissuillaan olekaan hotellihuoneessa unten mailla klo 21 :-D
Ette ehkä tajua, että kulissit on teille yksi elämän elinehto. Kun et tiedä, et tiedä, voit rauhassa kiillotella mariskooleja ja listata metatöitäsi.
Varmaan v*tuttisi, jos joku kertoisi, että se Pertsa on nähty kaulailemassa nuoren pissiksen kanssa.
Parempi, kun et tiedä ja mies jatkaa sun elämisen maksamista.
Totta kai on parempi tietää. Niitä mariskooleja vio kiillottaa myös omassa talossa, missä panee jotain 25-vuotiasta kiimakullia. Tai rukoilee vaikka jeesus mariaa omassa pyhässä rauhassaan, jos se on enemmän oma juttu. Mutta että vaimoilisi ja esittäisi perhettä petolliselle rotalle? Pyh pah.
Aika moni vaimoilee :-) Tiedän, koska olen se ns. toinen nainen :-)
En kertoisi ja en itse haluaisi tuossa kohtaa tietää. Jos mies olisi elossa, niin olisi mahdollisuus keskustella asiasta mutta tuo aiheuttaa vain vihaa ja kysymyksiä, joihin ei saa koskaan vastauksia.
"Aika moni vaimoilee :-) Tiedän, koska olen se ns. toinen nainen :-)"
Ja saat siitä selvästi jotain tyydytystä. Säälittävä tapaus olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Hyi helvetti minkälainen äiti olet. Tyttäresi voisi ajatella vain että haluat totuuden, ja sinä hakkaisit ja katkaisisit välit? Lapsille vanhempien liitto kyllä kuuluu jossakin määrin ja sattuu myös heihin.
Olen tehnyt lapsilleni selväksi jo heidän ollessaan taaperoita että vanhempien makuuhuoneeseen ei tulla ilman kutsua. S
Eli sun mielestä on OK, että muksut ryntää makkariin kun me vanhemmat ollaan panemassa mitä mielikuvituksellisimmissa asennoissa? Eipä taida sulla olla kovin tervepäisiä lapsia, kun heidät altistat seksille alaikäisinä YÖK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarina on kuin lapsuudenkotini naapurin perheestä, jossa miehen kuoleman jälkeen aikuiselle lapselle paljastui, että isällä oli koko liiton ajan ollut sivusuhteita. Vielä isompi shokki oli se, että äiti oli tiennyt tuon koko ajan, hänellä kun oli oma tyttöystävänsä eli lapsen (silloin jo 40v) äidin parhaaksi ystäväksi luulema nainen olikin petipuoliso. Ystävysten matkat pitkin Eurooppaa eivät olleetkaan puhdasta kaveruutta, he olivat rakastavaisia. Perhe oli kulissi, jossa mies halusi antaa omalla tavallaan rakastamalleen naiselle hyväksytyn ja normienmukaisen elämän, jopa lapsen, ja nainen hyväksyi sen, että kotoa saamattajääneen fyysisen rakkauden mies saa muualta.
Ap:nkin kannattaa miettiä, mitä kaikkea hän haluaa paljastuksellaan avata ja onko itse siihen valmis.
Totuus paljastuu aina. Miksei siis nyt?
Kaksi haureaa feikkaa avioliittoa vaikka näin aluksi. Sodomiakin on syntiä.
Mennyt on tosiaan mennyttä. Mutta tuo feikkaaminen ja valehtelu, haureus ja sodomia tapahtuivat koko ajan lasten silmien alla. Heille on syntynyt vääristynyt kuva perhe-elämästä ja dynamiikasta, sillä he eivät ole nähneet sen komponentteja: ulkopuolisia panosuhteita, petoksia, promiskuiteettisuutta, polygamisuutta, vaan heille on valehdeltu, heitä on sumutettu.
Miksei lapsella voisi olla onnellinen ja tyytyväinen elämä rehellisesti? Rehellisiä naisia, esim. yksinhuoltajia, parjataan ja sätitään. Jopa väkivallan uhreiksi joutuneita naisia sätitään. Mutta promiskuiteettisia ja huorintekeviä naisia glorifioidaan ja kehutaan, heidän petoksistaan lapsia kohtaan?
Mitä väliä sillä enää on? Luultavasti äitisi on tiennyt tai vähintään aavistanut ja päättänyt katsoa asiaa sormiensa läpi.
Jos ei ole tiennyt, niin asiasta kertominen vain satuttaisi äitiäsi ja hän saattaisi tuntea asiasta häpeää. Eihän itse asialle voi enää mitään tehdä. Isäsi ei voi enää lopettaa suhteita, parantaa tapojaan tai pyytää anteeksi.
Mikäs sua nyt tässä noin riipii.
Vaimo on tässä ilmiselvästi aloituksen mukaan jollain tasolla siis ainakin tiennyt toisista naisista, muttei todennäköisesti vuosiymmenten sivusuhteesta ja täydestä kaksoiselämästä. Jotain on siitäkin voinut kuitenkin aavistella ja on ehkä elänyt epätietoisuudessa ja ahdistuksessakin. Kyllä se kipeä totuus on joskus aika vapauttavakin asia. Se välillä kalvava epätietoisuus tai toisinaan pintaan pyrkivä alitajuinen aavistus asioiden oikeasta laidasta, voi olla mahdollisesti ollut aika ahdistavaa vuosikaudet ja vuosiymmenet.
Ei asiat todellakaan ole noin mustavalkoisia, kuin mitä sinä ajattelet. Hyvin tapauskohtaistakin.
Ja kyllä mielestäni lähtökohtainen olettamus on se totuuden julkitulo merkittävissä oman elämän asioissa, vaikka jossain tilanteissa voi se toinen vaihtoehto olla parempi. Aika ison vallan minusta se läheinen itselleen ottaa, jos pimittää läheiseltään noin ison jutun toisen elämässä.
Kuinka moni sanoisi, että jokin vastaava noin iso asia omassa elämässä olisi parempi jäädä piiloon? Useimmiten ihmiset haluavat tietää, ja jälkeenpäinkin ovat monesti sitä mieltä, että parempi tietää totuus, vaikka olisi ollut hyvinkin vaikea asia. Ja jos saisivat valita uudelleen, niin valitsisivat sen tiedon. Voi koittaa asettua toisen asemaan tässäkin, eli haluaisitko että itsellesi kerrottaisiin, kun joku läheinen nyt kuitenkin asian jo tietää. Minusta pitää olla ihan poikkeuksellisen vahvat pesusteet, että epää totuuden omalta läheiseltään hänen oman elämänsä keskeisessa isossa asiassa. Toki tässä tapauksessa voi ne perusteet ollakin, en mitä sitä sano. Ap varmasti osaa itse arvioida kuitenkin parhaiten tilanteen ihmiset tuntien.
Tavallaan on itselle myös ns. helpompi olla kertomatta. Joskus on kyse enemmänkin omasta mukavuudenhaulusta olla sanomatta toiselle jotain tärkeää ja ikävää. Helpompi olla "puuttumatta" ja välttää sen ikävän viestinviejän asema.
- eri vastaaja