Miehet rakastuvat nopeammin ja useammin sekä tunnustavat rakkautensa nopeammin

Miehet innostuvat heti jos nainen viittii edes vastata johonkin deittipalstalla, vaikka ei ole edes tavattukkaan, alkavat kiukuttelemaan kun pienet lapset.

Miehet ovat sentimentaalisempia, romanttisempia ja idealistisempia rakkaudessa kuin naiset, totta, yleistä tietoa aina ollut. Naiset taas laskelmoivat enemmän asioita hyötynäkökulmista. Se että nainen todella rakastuu vaatii yleensä, että mies kuuluu miesten top 20-prosenttiin. Muihin vain tyydytään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mies haluaa siittää äkkiä ja rakkauspommittaa ja nainen arvioi että onko tuon pipulin päässä aivoja ollenkaan. Ja eihän siellä yleensä ole.

 

 

Mutta miehet myös vaihtavat rakkauden kohdetta nopeammin kuin naiset.  Nopea rakastuminen enteilee myös nopeampaa kyllästymistä.

Ap:n aloitus kertoo eilisen, tiistain Hesarin artikkelista, jossa kerrotaan miesten ja naisten erilaisista tavoista rakastua.

Siinä puhutaan siitäkin, kuinka jo luonto on ajanut miehen sisään biologian, että siementä tulee kylvää / levittää laajalle.

Että jälkeläisiä syntyy, suku jatkuu.   

 

Jo siksikin miehilllä on niin sanotusti  "verissä pettäminen".

 

Nopea ihastuminen ja rakastuminen todella varmaan palvelee siemenen levittämistä, mutta valikoivuus naisilla liittyy myös tähän. Kenties se on jo biologian sanelema juttu, että tunnen naisena pettymystä, jos joku mies ns. rakastuu herkästi osoittamatta kuitenkaan mitään oikeaa kiinnostusta persoonaani kohtaan ja ymmärtämättä, ettei hän vielä minua tunne. Silloin tiedän, ettei hän ole ns. parasta laatua puhumattakaan niistä miehistä, jotka lepertelevät samat jutut kaikille. En ole milloinkaan voinut ottaa tuollaisia miehiä vakavasti, he ovat välillä koomisia (ne manipuloimaan pyrkivät) ja toisinaan tragikoomisia (ne toivottomasti rakastuneet). 

Olen monesti pohtinut mistä syystä osalle naisista ei kehity tätä vaistoa tietää millainen mies on normaali ja tosissaan, kun sen pitäisi olla jo evoluutiosta peräisin olevaa valikoivuutta? Palvelevatko sellaiset naiset geenien leviämistä sitten pelkästään. Esimerkkinä tästä nainen, joka aivan tosissaan sanoi, että hänelle ei kukaan suomalaismies ole puhunut kauniisti, mutta lomamatkalla niin puhui ravintolan omistajakin. Se oli hirvittävän surullista ja jäin kyllä sanattomaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Koska miehet rakastuu ulkoiseen, jonka hahmottaa nopeammin kuin sisäisen, johon taas naiset rakastuvat. Olkoon vaikka mikä klisee, mutta niin se menee. Ulkonäkö, pukeutumistyyli, ääni, nauru, sormet. Siinä miehen zoomailut.

Naiset tekevät kyllä ihan samaa... Ovat vain nirsompia kuin miehet. 

Niin, se nälkäisempi ja epätoivoisempi osapuolihan on sukupuoleen katsomatta on se joka menee ja ihastuu. Haluaa omistaa ja idealisoi vastapuolen, tai taivuttaa vaikka itsensä uuteen muottiin kokonaan, jotta saisi haluamansa ja itsensä sopimaan uuteen psykoottiseen todellisuuskäsitykseensä.

Vahvin huume minkä maailmassa voi löytää jos siihen ansaan antaa itsensä astua.

Kyllä nainenkin voi rakastua heti mieheen, jos tällä on vain tarpeeksi hyvät geenit... 

Miehet muka rakastuu. Se on jotain himoa ja hullaantumista. Rakastaa he eivät osaa. Mies harvoin osaa asettaa puolison ja lapset edelle ja pitää heistä oikeasti huolta. Mies parisuhteessa on yleensä itsekäs. 

Mul on käynyt niin surullisen huonoa onnea. Koko elämäni aikana, joka kerta kun jonkun miehen kanssa niin heillä ei ole ollut mun kaa mitään fiiliksiä, varsinkin seksissä. Nää miehet ovat sitten valinnut itselleen sellaisen naisen jonka kanssa seksi on kiva.

Mulle on aina sanottu et mun kaa seksi ei tunnu miltään. Olen vaa perus kaunis enkä aiheuta mitään fiiliksiä. Suoraan päin naamaa ja useita kertoja.

Tuntuu mahdottomalta löytää puolison kenen kanssa luistaisi

Ei ne miehet muten rakastu ollenkaan, kun ne haluaa vain sitä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat sentimentaalisempia, romanttisempia ja idealistisempia rakkaudessa kuin naiset, totta, yleistä tietoa aina ollut. Naiset taas laskelmoivat enemmän asioita hyötynäkökulmista. Se että nainen todella rakastuu vaatii yleensä, että mies kuuluu miesten top 20-prosenttiin. Muihin vain tyydytään. 

Niin siis rakkaus on sellainen tunne, joka kukoistaa vain hyvinvoivissa olosuhteissa. Jos nainen joutuu raatamaan kuin orja, antamaan seksiä kuin h uora, synnyttämään kuin piika, ja mies lähtee tämän päätteeksi perustamaan haaremia koska pipuli käskee, niin eihä se paljon naurata tai lämmitä.

Vierailija kirjoitti:

"Asiaa voi kokeilla niin, että ei hyppää sänkyyn moneen kuukauteen. Kunnollinen mies ei lähde kävelemään, mutta ei ole rakkaudesta sekaisin."

Olen kyllä taatusti kunnollinen mies (25 vuotta uskollista parisuhdetta takana ja kaksi lasta kasvatettu aikuisiksi) mutta en minä ainakaan jaksaisi olla kuukausia kenenkään naisen siveystestauksien kohteena.

Aikuiset ihmiset haluavat seksiä ja se on osa suhdetta. Se että haluan seksiä ei millään tavalla vaikuta siihen olenko hyvä ja kumppanille uskollinen mies vai en. Ihmeellisiä vanhoja käsityksiä teillä että "kunnon mies" olisi valmis odottelemaan ikuisuuksia kunnes naisen oikut hellittävät. Minä haluan naisen joka tykkää seksistä eikä käytä sitä vallan välineenä. Sellaista olen valmis rakastamaan ja olemaan uskollinen.

Minä en ainakaan miehenä hyppää minkäänlaista esterataa todistaakseni jotain naiselle. Kun minä sanon jotain, se sitten on niin. Jos nainen ei luota siihen mitä sanon, kyhätköön este ja temppuratansa jollekin toiselle. Luottamuksesta se kaikki lähtee, jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat sentimentaalisempia, romanttisempia ja idealistisempia rakkaudessa kuin naiset, totta, yleistä tietoa aina ollut. Naiset taas laskelmoivat enemmän asioita hyötynäkökulmista. Se että nainen todella rakastuu vaatii yleensä, että mies kuuluu miesten top 20-prosenttiin. Muihin vain tyydytään. 

Tässä on viesti, johon on tosi vaikea vastata, koska siinä on lomittain tosia ja epätosia ajatuksia. Ensimmäinen lause on täysin totta ainakin oman kokemukseni mukaan ja artikkelin referoima tutkimuskin siitä puhuu. Tavallaan myös toinen lause on totta, mutta ei nainen laskelmoi hyötyä tietoisesti, vaan hyvän miehen kriteerit piiloutuvat hyötyä perhe-elämän näkökulmasta tuovien ominaisuuksien ja resurssien joukkoon (=kunnollinen, luotettava, rehellinen mies tms.). Harva nainen myöntää viehättyvänsä statuksesta, pituudesta ja varallisuudesta, vaikka ne ovat mitattavia asioita ja on tieteellisesti todistettu, että mitä enemmän noita piirteitä löytyy, sitä suositumpi mies on naisten keskuudessa. (Miesten ei ole yleensä vaikea myöntää, että he pitävät kauniista, naisellisista naisista.)

Olen itse kokenut aiemmin olevani miehiin verraten todella kylämähermoinen ja suoraviivaisen raaka reaktioissani ja ajatellut, että olen siinä maskuliininen. En ole ikinä mennyt sekaisin rakkaudesta sillä tavalla kuin olen nähnyt miehen menevän, vaikka olen kokenut yhden suuren sydänsurun. Suru ja tuska ei muuttanut päätöstäni erosta enkä koskaan ole muuttanut mieltäni minkään asian suhteen, jos olen järjellä todennut, ettei kannata. Koskee myös ystävyyssuhteita. Ehkä sitten olen tavannut helläluonteisempia miehiä kuin itse olen, miesmakuni kenties on siinä mielessä pehmeä. Minulta menee heti miehestä maku, jos hän ei ole ymmärtäväinen, vaikka itse olen hyvin mustavalkoinen ja ehdoton, jos vaikka ystävä tekee jotain mielestäni väärää. 

Osa miehistä sekottaa ihastumisen ja himon rakastumiseen ja rakastamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mul on käynyt niin surullisen huonoa onnea. Koko elämäni aikana, joka kerta kun jonkun miehen kanssa niin heillä ei ole ollut mun kaa mitään fiiliksiä, varsinkin seksissä. Nää miehet ovat sitten valinnut itselleen sellaisen naisen jonka kanssa seksi on kiva.

 

Mulle on aina sanottu et mun kaa seksi ei tunnu miltään. Olen vaa perus kaunis enkä aiheuta mitään fiiliksiä. Suoraan päin naamaa ja useita kertoja.

 

 

 

Tuntuu mahdottomalta löytää puolison kenen kanssa luistaisi

Voisitko kuvitella ottavasi seksin mukaan suhteeseen vasta kun mies on rakastunut sun persoonaan? 

"Ja se joka asettaa naisen jotenkin huonommaksi siksi, että seksiä on heti, ei kuulu minun piireihini - jotenkin olen tuollaiset onnistunut kokonaan välttämään."

Sama juttu. Ja olen siis enemmänkin ujo ja hiljainen nainen josta varmaan kukaan ulkopuolinen ei ajattelisi että olen jollain tavalla "huono". Silti satuin yhtenä iltana melkein 20 vuotta sitten päätymään samaan sänkyyn mukavan pojan kanssa jonka olin samana iltana baarissa sattunut tapaamaan. Ja tuossa se makaa edelleen samassa sängyssä.

Ei ole meidän elämäämme tai liittoamme mitenkään huonommaksi muuttanut.

Ja tietenkin jokainen saa odottaa ihan niin kauan kuin itsestä hyvältä tuntuu. Mutta se ei tee ketään paremmaksi tai huonommaksi kuinka kauan tai vähän odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset rakastavat omia lapsiaan, mutta eivät rakastu miehiin. Naiset kokevat vain ihastusta miehiin ja se katoaa parissa vuodessa.

Naisille on turha kuvata miehen kokemaa rakkautta naiseen, koska he eivät pysty sellaista kokemaan.

Tavallaan totta eli en oikein pysty käsittämään miksi mies joka ei edes tunne minua rakastuu pelkän ulkonäön ja ensivaikutelman perusteella ja kehittelee sen perusteella jonkun ihannekuvan minusta.

Toisaalta en kyllä ymmärrä niitä naisiakaan, jotka ottavat tuon tosissaan. 

Miehenä voin sanoa, että ei siihen ihannekuvaan kukaan ihastukkaan, hyvä jos luonteesta välittääkään, vaan ulkonäköön, ja päämäärä on mahdollisimman nopeasti päästä ns kyntämään siementa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, se nälkäisempi ja epätoivoisempi osapuolihan on sukupuoleen katsomatta on se joka menee ja ihastuu. Haluaa omistaa ja idealisoi vastapuolen, tai taivuttaa vaikka itsensä uuteen muottiin kokonaan, jotta saisi haluamansa ja itsensä sopimaan uuteen psykoottiseen todellisuuskäsitykseensä.

Vahvin huume minkä maailmassa voi löytää jos siihen ansaan antaa itsensä astua.

Ei kai nyt rakastuminen mikään epätoivoisuuden osoitus ole. Ihan normaalia miehistä käytöstä, ellei sitten ole kyse limerenssistä. En ole ainakaan kokenut yhtäkään minuun rakastunutta miestä epätoivoiseksi, vaikka katse on voinutkin olla nälkäinen. Rakastumiseen kuuluu ihan normaalina idealisointi, ei se ole patologista. Tämä "mielenhäiriö" tarvitaan, että suhteisiin uskaltaisi edes ryhtyä, siinähän on isot riskit. Raskaus voi päätyä naisen kuolemaan ja mies voi joutua maksamaan elareita niistä lapsista, joiden äitiä ei enää rakastakaan. (Tarkoituksella valittu esimerkki, sillä rakkaudessa on isommat riskit naiselle ja myös siinä, jos vaarallinen ja väkivaltainen mies rakastuu.)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nainenkin voi rakastua heti mieheen, jos tällä on vain tarpeeksi hyvät geenit... 

Ei aivan noin, vaan geenien tulee olla yhteensopivat. Kuten aiemmin kirjoitin, evoluutiossa on tarvittu ja tarvitaan erilaisia ominaisuuksia. Tuoksun merkityksestä on lukuisia tutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Asiaa voi kokeilla niin, että ei hyppää sänkyyn moneen kuukauteen. Kunnollinen mies ei lähde kävelemään, mutta ei ole rakkaudesta sekaisin."

Olen kyllä taatusti kunnollinen mies (25 vuotta uskollista parisuhdetta takana ja kaksi lasta kasvatettu aikuisiksi) mutta en minä ainakaan jaksaisi olla kuukausia kenenkään naisen siveystestauksien kohteena.

Aikuiset ihmiset haluavat seksiä ja se on osa suhdetta. Se että haluan seksiä ei millään tavalla vaikuta siihen olenko hyvä ja kumppanille uskollinen mies vai en. Ihmeellisiä vanhoja käsityksiä teillä että "kunnon mies" olisi valmis odottelemaan ikuisuuksia kunnes naisen oikut hellittävät. Minä haluan naisen joka tykkää seksistä eikä käytä sitä vallan välineenä. Sellaista olen valmis rakastamaan ja olemaan uskollinen.

Minä en ainakaan miehenä hyppää minkäänlaista esterataa todistaakseni jotain naiselle.

Teet aivan oikein, totean naisena. Se olisi muutenkin aivan turhaa työtä, koska nämä asiat ovat peruuttamattomia. Joko tykkää tai ei tykkää, sitä ei mikään temppu muuta.

Vierailija kirjoitti:

"Ja se joka asettaa naisen jotenkin huonommaksi siksi, että seksiä on heti, ei kuulu minun piireihini - jotenkin olen tuollaiset onnistunut kokonaan välttämään."

Sama juttu. Ja olen siis enemmänkin ujo ja hiljainen nainen josta varmaan kukaan ulkopuolinen ei ajattelisi että olen jollain tavalla "huono". Silti satuin yhtenä iltana melkein 20 vuotta sitten päätymään samaan sänkyyn mukavan pojan kanssa jonka olin samana iltana baarissa sattunut tapaamaan. Ja tuossa se makaa edelleen samassa sängyssä.

Ei ole meidän elämäämme tai liittoamme mitenkään huonommaksi muuttanut.

Ja tietenkin jokainen saa odottaa ihan niin kauan kuin itsestä hyvältä tuntuu. Mutta se ei tee ketään paremmaksi tai huonommaksi kuinka kauan tai vähän odottaa.

Juuri näin. Itsekin harrastin aviomieheni kanssa seksiä jo ekana iltana, yhdessä ollaan oltu jo yli 35 vuotta onnellisina. Kaiken huipuksi mies oli tuolloin varattu, avopuolisolle hän kyllä kertoi heti tavanneensa minut ja he erosivat.